Siivosin Nemin valjaat ja pannan tänään pois eteisen naulakosta. Mummokoiran ulkoilutamineet pääsivät virallisten papereiden, kilpailukirjojen ja muiden tärkeiden tavaroiden kanssa samaan muistojen laatikkoon missä Merrin vastaavat tavarat olivat - muovilaatikkoon hyllyn päälle.
Mekaanisesti kokosin tavarat ja laitoin laatikkoon, kannen kiinni ja nostin rasian katonrajaan. En halunnut vajota muistoihin, jottei olisi tullut (pahasti) suru puseroon. Haikeaahan se oli tietysti noinkin, vaikka kuinka yritin olla tunteilematta. Siirrän tunteita kokoajan tietoisesti ja tiedostamatta jonnekin ja haalin itselleni hirveästi kalenterintäytettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti