tiistai 7. tammikuuta 2020

Älämölyälämölyälämöly

Olipa omituista käyttää Kikiä tänään aamulenkillä kun se ei haukkua pukahtanut kertaakaan lenkin aikana. Heitin Eetun töihin ja käytin paluumatkalla koiran lenkillä Jäälissä. Tähän samaan tapaan olin tehnyt ennen jouluakin lukuisia kertoja, hieman vaihtelua normaaleihin lenkkireitteihin - ja kun talviaikaan ei ole alueen pururadat käytössä niin tuolla sitten on tullut välillä koiria kävelytettyä. Ennen joulua tein aika usein niin, että käytin ensin Nemin lenkillä ja sitten Kikin. Nemillä oli tapana haukkua kun sen otti autosta ulos, suurinpiirtein ihan sama miten yritin sitä kouluttaa haukkumattomaksi ja testailin eri tyylejä (tai yritin pitäytyä samassa tyylissä) niin aina se koira hieman suutaan aukoi. Nemi oli sellainen koira joka tykkäsi haukkua, tai tykkäsi pitää ääntä tai ei edes tajunnut haukkuvansa. Plus se oli oppinut, että tietyissä paikoissa oli kiva huutaa - kuten kotoa ulos lähdettäessä, autosta poistuttaessa tai Haukkukeitaalle saavuttaessa.

Takaisin siihen Kikin aamulenkkiin. Kierrettiin nyt tosiaan pidemmästi kuin olen yleensä tuolla käynyt. Nyt ei ollut mitään syytä tehdä vain lyhyttä korttelilenkkiä, koska ei ollut mummokoiraa matkassa eikä kiire minnekään. Tuli pari koiraa vastaan ja joitain koiria nähtiin kauempana. Myös lukuisat lapset (ja muun ikäiset, mutta etenkin lapset) ohittivat meidät kummallisine kasseineen (liikuntavälineitä). Kiki ei haukkua pukahtanut kellekään näistä eikä missään tilanteessa koko lenkin aikana. Yhdestä vastaantulleesta koirasta oli hieman kiinnostunut, muttei villiintynyt eikä haukkunut. Yhden lapsen heiluvaa/kolisevaa kassia hieman säikähti / väisti, mutta sillekään ei mölissyt.

Ei kommentteja: