keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Biisi
Kiki sai valita biisin, valinta oli aika selkeä. Tai kuvittelen vain :-) Nyt sitten oon listannut meidän osaamia temppuja. Ollaan testailtu vähän eri temppuja myös. Kiki on ollut varsin innokas tässä puuhassa. Muuten en ole kyllä yhtään viisaampi, muuta kuin että laulu on kait valittu. Kun vielä osaisin hahmottaa missä järjestyksessä yritetään tehdä ja vielä että mitä temppuja niin oltaisiin jo tosi pitkällä. Noh, onhan tässä vielä aikaa ...
Liukasta
Noni. Pitkäänpä sitä kivat kelit olikin. Tänäaamuna oli ensimmäisen kerran tälle syksyä tarvetta nastakengille.
Toinen kenkäjuttu on sitten se, että erikoiskenkälästä ei ole vieläkään kuulunut mitään. Tympeää. Tulisi edes kielteinen päätös tai joku päätös niin tietäisin etten turhaan odota postia siltä suunnalta. Kauanko asian käsittelyssä nyt oikein voi mennä aikaa? Ulkoilu kenkäni ratkeavat kohta liitoksistaan (ne saivat pientä osumaa kesälomareissun eräällä "vaelluksella" ts 12 km päiväkävelyllä eräässä ruotsalaisessa luonnonpuistossa ja ovat siitä lähtien pikkuhiljaa hajonneet lisää), joten olisi kiva tietää saanko kaupungin (tai minkä lie) kustantamana jotkut erikoistohvelit tai niiden osallistumaan esim toisen kenkäparin kustannuksiin tms.
Toinen kenkäjuttu on sitten se, että erikoiskenkälästä ei ole vieläkään kuulunut mitään. Tympeää. Tulisi edes kielteinen päätös tai joku päätös niin tietäisin etten turhaan odota postia siltä suunnalta. Kauanko asian käsittelyssä nyt oikein voi mennä aikaa? Ulkoilu kenkäni ratkeavat kohta liitoksistaan (ne saivat pientä osumaa kesälomareissun eräällä "vaelluksella" ts 12 km päiväkävelyllä eräässä ruotsalaisessa luonnonpuistossa ja ovat siitä lähtien pikkuhiljaa hajonneet lisää), joten olisi kiva tietää saanko kaupungin (tai minkä lie) kustantamana jotkut erikoistohvelit tai niiden osallistumaan esim toisen kenkäparin kustannuksiin tms.
tiistai 30. lokakuuta 2018
Lainauksia
... ehkä hieman irrotettuna asiayhteydestään. Mutta nappaan hyvät kohdat kuitenkin tänne.
Lue itse koko juttu Sporttirakista.
Tämä on mulle Kikin kanssa toimiessa yksi vaikeimmista asioista. Siis tuo viimeinen virke. Kiki saattaa toisissa tilanteissa vaikuttaa hyvinkin "kovalta" koiralta ja toisissa taas se on "erittäin herkkis". Saman päivän tai jopa saman tunnin aikana se voi ilmentää molempia käytösmalleja/olemuksia. Se mikä toimii kovis-Kikiin ei tod toimi herkkis-Kikiin.
"Kovis-Kiki" on kekseliäs pikkukoira, joka varmasti tietää mistä naruista vedellä saavuttaakseen kanssani ne päämäärät mitkä se haluaa ;-) eli vaatii minulta tilanteen lukutaitoa, että milloin minua kusetetaan kuusnolla ja milloin kovis on vaihtunut herkkikseen. Valitettavasti aina en ole täysin tilanteentasalla.
Tämä osui ja upposi. Vaikka en mielestäni ole tarkoituksenmukaisesti joissain meidän kohtalokkaissa tilanteissa rankaissut koiraa. Kiki pelkäsi pitkään lentäviä / heitettyjä leluja. Sen jälkeen kun eräissä about vuosi sitten olleissa tokotreeneissä lelu osui koiraan (kun palkkasin koiraa). Koiraa piti varoen ja varovasti totuttaa taas leluihin ja siihen että lelut voivat olla kivoja ja niitä voi käyttää palkkiona. Ja vaikka koira näennäisesti joskus vaikuttaisi kovinkin riehakkaalta lelujen ja muun suhteen niin silti itse pitäisi aina muistaa (valitettavasti en aina muista kaikkea huomioida) tietyt toimintamallit tai mitkä asiat ovat ei-toivottuja leikkiessä. Koko tänä aikana kotona leluilla voi toimia paljon rennommin kuin muualla, mutten toki kotona muista syistä riekututa koiraa (tai anna sen itse riekkua) leluhurmioon. Edelleenkin jos vaikka leikin takapihalla Kikin kanssa jollain lelulla niin jos esine lentää väärin / väärällä tavalla niin Kiki väistää sitä lelua kun se on ilmassa, menee kyllä yleensä lelulle kun se on turvalliesti maankamaralla.
Samaan aikajanaan tämän lelujupakan kanssa koira myös säikähti monta muuta juttua: liian kovaäänistä noutokapulaa, pahalla/vihaisella äänellä puhuvia koiranohjaajia (jep jep, ihan niitä reenitovereita joiden sanomiset ja tekemiset eivät kohdistuneet Kikiin), ruututörppjä ja ruutunauhaa (tehtiin ruutureeniä silloin kun heitin koiraa lelulla) → kaikki kartiot ovat/olivat pahasta myös se Kikin entinen lempiliike "kierrä", uudenvuoden pommit ja raketit, ... jne
Lue itse koko juttu Sporttirakista.
"On siis tärkeää tuntea kouluttamansa koira niin hyvin, että tietää, millaiset asiat se kokee rankaisuna ja kuinka voimakkaita negatiivisia tunteita mikäkin asia koirassa saa aikaiseksi. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että sama yksilö voi tilanteesta riippuen suhtautua asioihin eri tavalla."
Tämä on mulle Kikin kanssa toimiessa yksi vaikeimmista asioista. Siis tuo viimeinen virke. Kiki saattaa toisissa tilanteissa vaikuttaa hyvinkin "kovalta" koiralta ja toisissa taas se on "erittäin herkkis". Saman päivän tai jopa saman tunnin aikana se voi ilmentää molempia käytösmalleja/olemuksia. Se mikä toimii kovis-Kikiin ei tod toimi herkkis-Kikiin.
"Kovis-Kiki" on kekseliäs pikkukoira, joka varmasti tietää mistä naruista vedellä saavuttaakseen kanssani ne päämäärät mitkä se haluaa ;-) eli vaatii minulta tilanteen lukutaitoa, että milloin minua kusetetaan kuusnolla ja milloin kovis on vaihtunut herkkikseen. Valitettavasti aina en ole täysin tilanteentasalla.
" Jos koira on palkinnon saantitilanteessa istahtamisen sijaan kiinnittänytkin huomionsa ohi lentävään lintuun, ei positiivinen mielleyhtymä luultavimmin haittaa ketään. Pelkoa aiheuttavia rankaisuja käytettäessä tilanne on kuitenkin toinen. Jos koira yhdistää pelon siihen ohi lentäneeseen lintuun, se saattaa (rangaistuksen voimakkuudesta riippuen) alkaa jopa pelätä lintuja. Koska kouluttaja ei yleensä tiedä varmuudella, mitä koira palkinnon tai rankaisun saamisen hetkellä oikeasti ajatteli, ei hänellä myöskään ole mitään mahdollisuutta ymmärtää koirassa myöhemmin mahdollisesti näkyviä omituisia pelkotiloja."
Tämä osui ja upposi. Vaikka en mielestäni ole tarkoituksenmukaisesti joissain meidän kohtalokkaissa tilanteissa rankaissut koiraa. Kiki pelkäsi pitkään lentäviä / heitettyjä leluja. Sen jälkeen kun eräissä about vuosi sitten olleissa tokotreeneissä lelu osui koiraan (kun palkkasin koiraa). Koiraa piti varoen ja varovasti totuttaa taas leluihin ja siihen että lelut voivat olla kivoja ja niitä voi käyttää palkkiona. Ja vaikka koira näennäisesti joskus vaikuttaisi kovinkin riehakkaalta lelujen ja muun suhteen niin silti itse pitäisi aina muistaa (valitettavasti en aina muista kaikkea huomioida) tietyt toimintamallit tai mitkä asiat ovat ei-toivottuja leikkiessä. Koko tänä aikana kotona leluilla voi toimia paljon rennommin kuin muualla, mutten toki kotona muista syistä riekututa koiraa (tai anna sen itse riekkua) leluhurmioon. Edelleenkin jos vaikka leikin takapihalla Kikin kanssa jollain lelulla niin jos esine lentää väärin / väärällä tavalla niin Kiki väistää sitä lelua kun se on ilmassa, menee kyllä yleensä lelulle kun se on turvalliesti maankamaralla.
Samaan aikajanaan tämän lelujupakan kanssa koira myös säikähti monta muuta juttua: liian kovaäänistä noutokapulaa, pahalla/vihaisella äänellä puhuvia koiranohjaajia (jep jep, ihan niitä reenitovereita joiden sanomiset ja tekemiset eivät kohdistuneet Kikiin), ruututörppjä ja ruutunauhaa (tehtiin ruutureeniä silloin kun heitin koiraa lelulla) → kaikki kartiot ovat/olivat pahasta myös se Kikin entinen lempiliike "kierrä", uudenvuoden pommit ja raketit, ... jne
"Jos jokin yllättävä tapahtuma pelästyttää koiran, kaikki tilanteeseen liittyvät yksityiskohdat painuvat sen mieleen. Pienikin pelko pitkään jatkuessaan vaikuttaa kuitenkin koiran oppimiskykyyn negatiivisesti. "
"Akuutti stressi (jonka pelko saa aikaiseksi) muun muassa kaventaa näkökenttää ja ehkäisee luovaa ajattelua. Kaikki sellainen koulutus, joka vaatii koiralta omaa ajattelua, kannattaa siis tehdä niin, että koira on mahdollisimman rento eikä pelkää mitään."
Mietintöjä
Eilen rullasi päässä enemmänkin ajatuksia pettymyksestäni siihen, että Kiki taas kerran näytti niin ... maansa myyneeltä siellä hallissa. Että mistä nyt on kyse, analysointia analysoinnin perään. Ennakoida tilanteita en vaan voi. Kuitenkaan.
Mutta kun olen pähkäillyt, että pitäisikö talkoilla Okk:lle, että voisin joskus edes harkita hakevani reeniryhmäpaikkaa (koiratanssi kiinnostaa tällä hetkellä eniten). Niin eipä se näillä hetkisillä taitaisi olla kovinkaan järkevää. Nyt se reenailu ryhmässä siellä hallissa menee kun muut kentät ovat tyhjinä - tai satunnaisia vapaavuorolaisia lukuunottamatta mutta että kentillä ei ole mitään ryhmätreenejä menossa. Varsinkaan kiihdyttävää aksaa.
Kaverin kanssa oli sitten puhetta tuosta analysoinnista, että harrastaa sitä muutkin :-D Erilaisista jutuista voi mielessään pyöritellä asioita ees-sun-taas; jos teen näin niin johtaako se tuohon vai tähän vai kuinka paljon taivaankappaleet ja tuulen suunnat (esmes) vaikuttavat vallitseviin tilanteisiin.
Jotain voin tehdä ja miettiä, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuitenkaan kuin tuulta päin vaan. Tai antaa olla. Ja jälkimmäinen ei täysin kuitenkaan käy mulle. Taukoja voi ja kannattaa pitää joistain jutuista, mutta täysin ei periksi anneta. Kun hyviä ja loistohattarahetkiäkin kuitenkin on.
***
Tulinpa tuossa eilen miettineeksi sellaistakin asiaa, että Kiki täyttää helmikuun lopussa kolme ja me ollaan keretty jo harrastamaan lähemmäs kymmentä eri lajia - vaikka koira oli sairaslomalla kyynäränsä takia monta kuukautta - että onhan tässä jo tehty vaikka mitä. Ehkä pohjia rakennettu moneen lajiin. Toivottavasti ehditään ja voidaan harrastella ja kehittyä monessa lajissa vielä monta monta vuotta <3
***
Ihan eri juttu on sitten ne ens sunnuntain tanssireenit. Että minkä annetuista biiseistä valitsen? Niihin tuli yks vaihtoehto lisääkin - ihan yks mun lempparibiiseistä vieläpä :-) Mutten tiedä kuitenkaan onko se semmonen mihin osaisin jonkun temppusarjan kehitellä.
Ehkä pohdin kotiläksyä -tätäkin, yllättäin :lol: - liikaa, mutta jotta on edes pieni mahdollisuus onnistua niin pitää olla huolellisesti suunniteltu juttu ;-) Ja sitten pitää antaa vielä mahdollisuus yllätyksellisyydelle; mitä tehdä jos Kikin mielestä ohjelmaan / esitykseen kuuluu ihan eri temput kuin mitä minä olin siihen suunnitellut :-D
ps. Pyysin kaveria kuvaamaan meidän show:n, että jos mikään onnistuu niin jaan sen sitten tänne joskus ... ;-o
Mutta kun olen pähkäillyt, että pitäisikö talkoilla Okk:lle, että voisin joskus edes harkita hakevani reeniryhmäpaikkaa (koiratanssi kiinnostaa tällä hetkellä eniten). Niin eipä se näillä hetkisillä taitaisi olla kovinkaan järkevää. Nyt se reenailu ryhmässä siellä hallissa menee kun muut kentät ovat tyhjinä - tai satunnaisia vapaavuorolaisia lukuunottamatta mutta että kentillä ei ole mitään ryhmätreenejä menossa. Varsinkaan kiihdyttävää aksaa.
Kaverin kanssa oli sitten puhetta tuosta analysoinnista, että harrastaa sitä muutkin :-D Erilaisista jutuista voi mielessään pyöritellä asioita ees-sun-taas; jos teen näin niin johtaako se tuohon vai tähän vai kuinka paljon taivaankappaleet ja tuulen suunnat (esmes) vaikuttavat vallitseviin tilanteisiin.
Jotain voin tehdä ja miettiä, mutta loppujen lopuksi se ei ole kuitenkaan kuin tuulta päin vaan. Tai antaa olla. Ja jälkimmäinen ei täysin kuitenkaan käy mulle. Taukoja voi ja kannattaa pitää joistain jutuista, mutta täysin ei periksi anneta. Kun hyviä ja loistohattarahetkiäkin kuitenkin on.
***
Tulinpa tuossa eilen miettineeksi sellaistakin asiaa, että Kiki täyttää helmikuun lopussa kolme ja me ollaan keretty jo harrastamaan lähemmäs kymmentä eri lajia - vaikka koira oli sairaslomalla kyynäränsä takia monta kuukautta - että onhan tässä jo tehty vaikka mitä. Ehkä pohjia rakennettu moneen lajiin. Toivottavasti ehditään ja voidaan harrastella ja kehittyä monessa lajissa vielä monta monta vuotta <3
***
Ihan eri juttu on sitten ne ens sunnuntain tanssireenit. Että minkä annetuista biiseistä valitsen? Niihin tuli yks vaihtoehto lisääkin - ihan yks mun lempparibiiseistä vieläpä :-) Mutten tiedä kuitenkaan onko se semmonen mihin osaisin jonkun temppusarjan kehitellä.
Ehkä pohdin kotiläksyä -tätäkin, yllättäin :lol: - liikaa, mutta jotta on edes pieni mahdollisuus onnistua niin pitää olla huolellisesti suunniteltu juttu ;-) Ja sitten pitää antaa vielä mahdollisuus yllätyksellisyydelle; mitä tehdä jos Kikin mielestä ohjelmaan / esitykseen kuuluu ihan eri temput kuin mitä minä olin siihen suunnitellut :-D
ps. Pyysin kaveria kuvaamaan meidän show:n, että jos mikään onnistuu niin jaan sen sitten tänne joskus ... ;-o
Ainaisuuksia
Tämäkin olisi kannattanut tehdä aikaa sitten. Mutta maksoin just Porokoirakerhon ainaisjäsenyyden. Olen myös Lappalaiskoirat ry:n ainaisjäsen :-)
Lisäksi olen Kennelliiton, Oulun koirakerhon, Nose Work Finlandin ja Satskyn jäsen.
Lisäksi olen Kennelliiton, Oulun koirakerhon, Nose Work Finlandin ja Satskyn jäsen.
maanantai 29. lokakuuta 2018
Metsää ja muuta
Aamulla ulkoiltiin taas Hiirosessa. Käytin koirat vuoronperään liinalenkeillä, hieman eri mutkat mutta molemmat pääsivät metsään humputtamaan. Nemikin intaantui juoksemaan hieman. Kikin kanssa kiersin yhden lenkuran mitä oon joskus kauan sitten Merrin (ja varmaan Neminkin) kanssa kävellyt. Minä kävelin poluilla ja Kiki humppas puskissa ja mättäillä :-)
ks 66/18
Kävin aamupäivällä salilla sen jälkeen kun olin aktivoinut koirat (ei olisi napannut yhtään, mutta kävinpähän kuitenkin).
Tilanteet muuttuvat
Note to yourself: Vaikka kuinka siedättäisit koiraa niin se voi "kilahtaa" mistä vaan.
Kuten tänään siitä, että joku keräsi agiesteitä pois kakkoskentältä (okk:n hallissa) ja siitä kuului tietty jotain ääniä. Olemus meni koiralla taas asentoon anti (ts ei oo kivaa, tahdon pois). Vaikka sitä ennen se oli ollut kiihtyneessä tilassa ensin kun viereisellä kentällä tehtiin agia - puomilla juokseva koira oli jotain sikajännää/kiihdyttävää. Kun se (Kiki) vähän tottui siihen että sitä agia siellä harkattiin ja alkoi jotain tekemäänkin mun kanssa (ja etsimään nameja matolta) niin kuului keinun kolahduksia ja ties mitä ääniä ja kaikki oli suht jees. Mitä nyt havaitsin että agi on Kikille tosi suuri häiriö, mutta ei siks että se pelkäis vaan siks että on mielenkiintoista koiran mielestä.
Aattelin, että kohta me voidaan paremmin keskittyä tekemään omia juttujamme kun se aksaaja pistää pillit pussiin ts on lähdössä pois. Mutta kun kentältä kuului ensin hyppysiivekkeiden pois vientiä (varmaan kalahtivat toisia hyppysiivekkeitä päin siellä seinän vieressä missä ne on yleensä tiiviissä nipussa) ja sitten putken / putkenpainojen siirtelyääniä niin Kiki "meni tilaan".
En vienyt sitä silti heti pois hallista vaan oottelin hetken, koira pystyi syömään nameja ja tekemään pikkutemppuja (istu, maahan, tassu). Olemus oli silti tyyliä "pakoon". Lopulta vein Kikin Saaran rummulle jossa tehtiin vähän pyörimisiä, kehuin ja palkkailin koiraa ja lähdettiin sitten pois. Siks mentiin sille rummulle kun aattelin että vire vähän nousee kun on ns toiminnallista tekemistä.
Kaverin kanssa sitten viesteilin tuosta tapahtumasta ja todettiin ettei se ole välttämättä ne äänet mitkä Kikiä hirvittää vaan se on joku muu juttu. Eikä siis välttis mikään sama juttu aina. Eli tosi vaikea ennakoida mistä se ahistuu milloinkin.
Ehkä pieni notkahdus omaan mielialaan The Plänistä, mutta kyllähän sen tiesin jo tuota kirjoittaessani, että matka tulee olemaan pitkä. Toivottavasti kuitenkin enimmäkseen hyvillä fiiliksillä oleva.
Kuten tänään siitä, että joku keräsi agiesteitä pois kakkoskentältä (okk:n hallissa) ja siitä kuului tietty jotain ääniä. Olemus meni koiralla taas asentoon anti (ts ei oo kivaa, tahdon pois). Vaikka sitä ennen se oli ollut kiihtyneessä tilassa ensin kun viereisellä kentällä tehtiin agia - puomilla juokseva koira oli jotain sikajännää/kiihdyttävää. Kun se (Kiki) vähän tottui siihen että sitä agia siellä harkattiin ja alkoi jotain tekemäänkin mun kanssa (ja etsimään nameja matolta) niin kuului keinun kolahduksia ja ties mitä ääniä ja kaikki oli suht jees. Mitä nyt havaitsin että agi on Kikille tosi suuri häiriö, mutta ei siks että se pelkäis vaan siks että on mielenkiintoista koiran mielestä.
Aattelin, että kohta me voidaan paremmin keskittyä tekemään omia juttujamme kun se aksaaja pistää pillit pussiin ts on lähdössä pois. Mutta kun kentältä kuului ensin hyppysiivekkeiden pois vientiä (varmaan kalahtivat toisia hyppysiivekkeitä päin siellä seinän vieressä missä ne on yleensä tiiviissä nipussa) ja sitten putken / putkenpainojen siirtelyääniä niin Kiki "meni tilaan".
En vienyt sitä silti heti pois hallista vaan oottelin hetken, koira pystyi syömään nameja ja tekemään pikkutemppuja (istu, maahan, tassu). Olemus oli silti tyyliä "pakoon". Lopulta vein Kikin Saaran rummulle jossa tehtiin vähän pyörimisiä, kehuin ja palkkailin koiraa ja lähdettiin sitten pois. Siks mentiin sille rummulle kun aattelin että vire vähän nousee kun on ns toiminnallista tekemistä.
Kaverin kanssa sitten viesteilin tuosta tapahtumasta ja todettiin ettei se ole välttämättä ne äänet mitkä Kikiä hirvittää vaan se on joku muu juttu. Eikä siis välttis mikään sama juttu aina. Eli tosi vaikea ennakoida mistä se ahistuu milloinkin.
Ehkä pieni notkahdus omaan mielialaan The Plänistä, mutta kyllähän sen tiesin jo tuota kirjoittaessani, että matka tulee olemaan pitkä. Toivottavasti kuitenkin enimmäkseen hyvillä fiiliksillä oleva.
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
Pyhäpäivänlenkki
Kiki kävi pitkästä aikaa Eetun kanssa tänään juoksemassa. Juoksivat kirkolle, jonne mä ajoin Nemin kanssa ja käytin Nemin kävelyllä. Kirkon parkista nappasin sitten Kikin kyytiin kanssa ja ajelin likkojen kanssa kotiin kun Eetu jatkoi vielä yksinään juoksulenkkiään.
Challenge accepted
Tänään koiratanssitreenit alkoivat taas lämmittelyllä jossa tehtiin viime viikkoisia juttuja. Kouluttajat kiertelivät katsomassa millä mallilla temput ovat ja sainkin hyviä neuvoja "hop" -liikkeeseen.
Seuraavaksi reenattiin siirtymäliikkeitä, jotka meillä menivät vähän sähtäämiseksi - pitää esim puolenvaihtoja reeniä joskus vähemmässä häiriössä ensin itsekseen ja sitten vasta ryhmäreenihälinässä. Tehtiin myös sellaisia missä koira oli paikoillaan (istumassa tai maassa) ja itse piti pyöriä siinä ympärillä "tansahdellen". No, me ollaan vielä niin alussa ettei mun jalat notkuneet kun siedätin Kikiä vain siihen että pystyin liikkumaan sen sivuille - myöhemmin tunnin aikana pystyin jo kiertämään makuuasennossa olleen Kikin.
Näiden harjoitteiden aikana tehtiin vähän kaikkea ja vielä enemmän. Kiki kaivoi kassista hanskoja ja toi mulle. Kun hanskat oli taskussa niin sitten se toi kaikkea muuta mahdollista kassista ja muutenkin oli varsin touhukkaana tarjoilemassa mulle ties mitä toimintoja - hassu hassu pikkukoira.
Sitten veinkin Kikin autoon ja vuorossa oli ohjaajaharjoitukset. Kuunneltiin kolmesta eri biisistä pätkä ja niiden tahtiin piti yrittää liikkua plus ehkä miettiä jotain miten ohjaisi koiraa. Ensimmäinen oli jostain leffasta/tv-sarjasta; eikä jalkani liikkuneet mihinkään. Sanoinkin sitten, että se oli "karsea" (Kaisa Kaisa - älä aina päästä niitä sammakoita suustasi 😂😇😆). Seuraava oli joku menevämpi laulu, johon minulla ei myöskään riittänyt oikeanlaista rytmitajua. Viimeisenä oli suomirokkiballadi.
Sitten meille kerrottiin, että seuraavalle kerralle läksynä on valita jokin näistä biiseistä ja tehdä siihen koreografia. Ens kerralla sitten pitää esittää se. Maksimipituus omalle show:lle on 40 sekunttia.
Ja joo, mä kysyin, ei voi ottaa omaa/muuta musiikkikappaletta (ihan ymmärrettävää toki, olisi kait se kaaos jos jokaisella olisi eri veisu - mutta piti silti kysyä 😉).
"Challenge accepted" - saas nähdä millainen Kiki-show me kehitetään 😆
Viikko 42, tanssireenit
Pian pitää lähteä reeneihin, joten kait se pitäisi jotain raapustaa viime viikon reeneistä ennen sitä ennen kuin uudet harjoitukset sekoittavat mielen / aiemmat harkat unohtuvat.
Viime sunnuntaina oli tosiaan harjoitukset parin viikon tauon jälkeen kun edellisellä viikolla ei ollut reenejä agikisojen takia.
Tunti aloitettiin sillä, että kertailtiin edellisen kerran temppusia ja samalla taustalta kuului kolme eri biisiä joista piti sitten valita itselleen mieluinen. Kun alkulämpät oli ohi niin kouluttajat kysyivät kuka lämpenisi millekin laululle ja tämän jälkeen piti vuorotellen käydä tekemässä siihen biisiin improkoreografia. Tottakait sitä ehti jotain miettiä mitä voisi tehdä omallavuorollaan, hieman esiintymispaniikkia ehdin siinä toki itselleni kehitellä (että kaikkeen sitä itsensä vapaaehtoisesti tunkee).
Noh, ei se nyt ihan niin mennyt -tietenkään- kun olin suunnitellut. Mutta Kiki oli yllättävän hyvinkin mukana bissneksissä. Jossain välissä se meinasi haahuuntua eri suuntaan, mutta sain sen onneksi ihan hyvin taas hommaan mukaan. Joistain tempuista tuli toisia temppuja kun Kiki joko ymmärsi vihjeeni väärin tai muuten vain halusi tehdä siinä kohdin jonkun muun tempun. Itse ilahduin positiivisesti siitä etten mennyt täysin lukkoon vaikka homma ei pelittänytkään siten kuten olin alunperin ajatellut. Ennen improesityksen alkua olin napannut pakasterasiaan joitain nameja, joten mulla oli ns loppupalkka mukana antaa koiralle heti "esityksen" päätyttyä. Niin ja me tehtiin jopa lopetustemppu ;-)
Tosi rohkaisevaa ja positiivista palautetta saatiin kouluttajilta, joten tuosta "tanssiesityksestä" jäi hyvä mieli :-)
Kun kaikki olivat esiintyneet niin aloitettiin reenimään uutta temppua eli hyppäämistä. Sinällään hankala kun en ole opettanut Kikille mitään hyppyä / hyppykäskyä eli se ei käskystä tiedä mistä kyse. Koska mun tasapaino on mitä on niin en ottanut ohjelmaan mitään sellaista että koira hyppäisi jalkani yli (tähän oli eri vaihtoehtoja miten homman voisi tehdä) kun seison. Vaan päädyttiin siihen että olen polvillani ja opetetaan koira hyppäämään sivulla suorana olevan käden yli. Tätä reenataan niin, että olen seinän vieressä ja käsi seinässä kiinni ja koira hyppää käden yli. Hieman tuli alimenoja mistä ei palkkaa tietty tullut. Plus Kiki myös käveli/kiipeili yli ... että kauan kestänee ennen kuin se ilmavasti siitä yli loikkii. Mutta saatiin me joitain onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi. Käskyksi tähän temppuun "hop". En muista mitä oon tokossa hyppykäskynä käyttänyt, mutta siellä hyppyestettä ei ole kovinkaan paljon reenitty, eikä ko liikettä ole harjoiteltu viime talven jälkeen.
Viime sunnuntaina oli tosiaan harjoitukset parin viikon tauon jälkeen kun edellisellä viikolla ei ollut reenejä agikisojen takia.
Tunti aloitettiin sillä, että kertailtiin edellisen kerran temppusia ja samalla taustalta kuului kolme eri biisiä joista piti sitten valita itselleen mieluinen. Kun alkulämpät oli ohi niin kouluttajat kysyivät kuka lämpenisi millekin laululle ja tämän jälkeen piti vuorotellen käydä tekemässä siihen biisiin improkoreografia. Tottakait sitä ehti jotain miettiä mitä voisi tehdä omallavuorollaan, hieman esiintymispaniikkia ehdin siinä toki itselleni kehitellä (että kaikkeen sitä itsensä vapaaehtoisesti tunkee).
Noh, ei se nyt ihan niin mennyt -tietenkään- kun olin suunnitellut. Mutta Kiki oli yllättävän hyvinkin mukana bissneksissä. Jossain välissä se meinasi haahuuntua eri suuntaan, mutta sain sen onneksi ihan hyvin taas hommaan mukaan. Joistain tempuista tuli toisia temppuja kun Kiki joko ymmärsi vihjeeni väärin tai muuten vain halusi tehdä siinä kohdin jonkun muun tempun. Itse ilahduin positiivisesti siitä etten mennyt täysin lukkoon vaikka homma ei pelittänytkään siten kuten olin alunperin ajatellut. Ennen improesityksen alkua olin napannut pakasterasiaan joitain nameja, joten mulla oli ns loppupalkka mukana antaa koiralle heti "esityksen" päätyttyä. Niin ja me tehtiin jopa lopetustemppu ;-)
Tosi rohkaisevaa ja positiivista palautetta saatiin kouluttajilta, joten tuosta "tanssiesityksestä" jäi hyvä mieli :-)
Kun kaikki olivat esiintyneet niin aloitettiin reenimään uutta temppua eli hyppäämistä. Sinällään hankala kun en ole opettanut Kikille mitään hyppyä / hyppykäskyä eli se ei käskystä tiedä mistä kyse. Koska mun tasapaino on mitä on niin en ottanut ohjelmaan mitään sellaista että koira hyppäisi jalkani yli (tähän oli eri vaihtoehtoja miten homman voisi tehdä) kun seison. Vaan päädyttiin siihen että olen polvillani ja opetetaan koira hyppäämään sivulla suorana olevan käden yli. Tätä reenataan niin, että olen seinän vieressä ja käsi seinässä kiinni ja koira hyppää käden yli. Hieman tuli alimenoja mistä ei palkkaa tietty tullut. Plus Kiki myös käveli/kiipeili yli ... että kauan kestänee ennen kuin se ilmavasti siitä yli loikkii. Mutta saatiin me joitain onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi. Käskyksi tähän temppuun "hop". En muista mitä oon tokossa hyppykäskynä käyttänyt, mutta siellä hyppyestettä ei ole kovinkaan paljon reenitty, eikä ko liikettä ole harjoiteltu viime talven jälkeen.
lauantai 27. lokakuuta 2018
Rakastan suunnittelua
ja listojen tekemistä.
Kun suunnittelee niin voi miettiä tavoitteitakin. Monesti tavoitteet sitten muuttuvat moneen kertaan matkanvarrella, mutta se on sitten kans suunnittelua - tulee vaan muutoksia tai mutkia matkaan ;-)
Olen laatinut mulle ja Kikille siis suunnitelman ja ehkä jopa jonkinlaisen päämääränkin. Päämäärä ei silti ole lopullinen maali (en tiedä vielä mikä lopullinen maali on, se mukautuu varmaan matkanvarrella). Kohti päämäärää mentäessä pitää kulkea reittejä, mitkä heittävät minut kerralla pois omalta mukavuusalueeltani. En silti osaa elää koiraeloa tekemättä jonkinlaisia suunnitelmia; mainiota, että minulla taas on sellainen. Katsotaan sitten joskus mihin matka meidät johtaa.
Kun suunnittelee niin voi miettiä tavoitteitakin. Monesti tavoitteet sitten muuttuvat moneen kertaan matkanvarrella, mutta se on sitten kans suunnittelua - tulee vaan muutoksia tai mutkia matkaan ;-)
Olen laatinut mulle ja Kikille siis suunnitelman ja ehkä jopa jonkinlaisen päämääränkin. Päämäärä ei silti ole lopullinen maali (en tiedä vielä mikä lopullinen maali on, se mukautuu varmaan matkanvarrella). Kohti päämäärää mentäessä pitää kulkea reittejä, mitkä heittävät minut kerralla pois omalta mukavuusalueeltani. En silti osaa elää koiraeloa tekemättä jonkinlaisia suunnitelmia; mainiota, että minulla taas on sellainen. Katsotaan sitten joskus mihin matka meidät johtaa.
perjantai 26. lokakuuta 2018
Reenaamisesta
Koiratanssin peruskurssia on jäljellä vielä kolme kertaa. Sitten ei ole sen jälkeen, sen lisäksi, tiedossa mitään ryhmätreenejä. Seuraavan Kisman koirakoulun reenijakson harjoitukset missasin ts olin suunnitellut ilmoittavani Kiki nosetuksen jatkoryhmään, mutta ne menivät täyteen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Joku 2-luokkalaisten ryhmä siellä olisi jossa ehkä vielä olisi tilaa, mutta sinne ei voida hakeutua kun ei ola kisattu vielä 1-luokassa.
Sitten olen jahkaillut sen rallytokon alkeisryhmän kanssa, että ilmoittaako sinne koiraa vai ei. Toisena hetkenä / päivänä olen eri mieltä kuin toisena. En epäile hetkeäkään etteikö Kiki lämpenisi sillekin touhulle. Se kun tykkää about kaikesta tekemisestä (kunhan on ei-pelko-tilassa missä se onnekseni on viime aikoina ollutkin).
Tokoon olen vielä arka koiraa ilmoittamaan, viime talven ja kevään koettelemusten jälkeen.
Onneksi meillä nyt kuitenkin on maksettuna se okk:n omatoimireenihalleilumaksu eli voin kyllä aktivoida koiria käymällä niiden kanssa itsekseni reenimässä. Mutta onhan se ryhmässä silti hieman toista
a)säännöllset reeniajat jolloin varmasti tulee reenittyä koiran kanssa
b)tulee muulla ajalla kenties tehtyä reeneissä annettuja läksyjä
c)joku muu miettii reenitunnin ohjelman
d)tutustuu uusiin ihmisiin (ja koiriin)
e)saa sosiaaliseerata toisten koiraihmisten kanssa
f)koira väsyy enemmän toisten kanssa reenatessa kuin itsekseen reenatessa
g)koira tottuu toisenlaisiin ärsykkeisiin ja tekemään häiriössä (kuin mitä yksikseen humpatessa)
h)itse oppii uutta
i)saa palautetta tekemisistään ja voi kehittyä
Sitten olen jahkaillut sen rallytokon alkeisryhmän kanssa, että ilmoittaako sinne koiraa vai ei. Toisena hetkenä / päivänä olen eri mieltä kuin toisena. En epäile hetkeäkään etteikö Kiki lämpenisi sillekin touhulle. Se kun tykkää about kaikesta tekemisestä (kunhan on ei-pelko-tilassa missä se onnekseni on viime aikoina ollutkin).
Tokoon olen vielä arka koiraa ilmoittamaan, viime talven ja kevään koettelemusten jälkeen.
Onneksi meillä nyt kuitenkin on maksettuna se okk:n omatoimireenihalleilumaksu eli voin kyllä aktivoida koiria käymällä niiden kanssa itsekseni reenimässä. Mutta onhan se ryhmässä silti hieman toista
a)säännöllset reeniajat jolloin varmasti tulee reenittyä koiran kanssa
b)tulee muulla ajalla kenties tehtyä reeneissä annettuja läksyjä
c)joku muu miettii reenitunnin ohjelman
d)tutustuu uusiin ihmisiin (ja koiriin)
e)saa sosiaaliseerata toisten koiraihmisten kanssa
f)koira väsyy enemmän toisten kanssa reenatessa kuin itsekseen reenatessa
g)koira tottuu toisenlaisiin ärsykkeisiin ja tekemään häiriössä (kuin mitä yksikseen humpatessa)
h)itse oppii uutta
i)saa palautetta tekemisistään ja voi kehittyä
torstai 25. lokakuuta 2018
Juttuja
Kauanko koiran valeraskaus kestää? Kiki petaa niin maan mahottomasti edelleen. Lisäksi tänään se aamusella ajoi Nemin pois kun N oli lähestymässä yhtä pehmovinkulelua mikä oli Kikillä (lähellä lelukoppaa). Noh, mä puutuin siihen ja otin lelun pois plus rauhoitin tilanteen.
Nemi sitten taas ... jos sen päästää takapihalle niin sitä pitää seurata tarkkaan että se kans pysyy siinä takapihalla eikä lähde "valumaan" sivupihalle ja sieltä minne lie. Ja sitten kun sitä käskyttää sisälle niin pitää sanoa monta kertaa ja aika painokkaastikin kun mummo vaan nuuskuttaa eikä enää korvaasakaan lotkauta kun mä kutsun sitä kuistin ovella.
Kiki on tässä joskus viikko, ehkä jo kaks, sitten ruvennut taas ilmentämään toisinaan lenkeillä sitä sen nuorempana harrastamaansa "hyökkään kaisan kimppuun" toimintaansa. Nykyään se onneksi lopettaa sen kohtuu pian kun ei hyödy siitä mitään eli en lähde mukaan sen "peliin" tai en leiki sitä sen sääntöjen mukaan. En osaa analysoida onko käytökselle jotain syytä - enkä siis kaipaakaan tähän mitään teorioita :-) Kunhan kirjoitin asian itselleni muistiin tänne blogiin, että jos tarvii myöhemmin asiaan palata että mitä on milloinkin ollut ja näinpoispäin.
Nemi sitten taas ... jos sen päästää takapihalle niin sitä pitää seurata tarkkaan että se kans pysyy siinä takapihalla eikä lähde "valumaan" sivupihalle ja sieltä minne lie. Ja sitten kun sitä käskyttää sisälle niin pitää sanoa monta kertaa ja aika painokkaastikin kun mummo vaan nuuskuttaa eikä enää korvaasakaan lotkauta kun mä kutsun sitä kuistin ovella.
Kiki on tässä joskus viikko, ehkä jo kaks, sitten ruvennut taas ilmentämään toisinaan lenkeillä sitä sen nuorempana harrastamaansa "hyökkään kaisan kimppuun" toimintaansa. Nykyään se onneksi lopettaa sen kohtuu pian kun ei hyödy siitä mitään eli en lähde mukaan sen "peliin" tai en leiki sitä sen sääntöjen mukaan. En osaa analysoida onko käytökselle jotain syytä - enkä siis kaipaakaan tähän mitään teorioita :-) Kunhan kirjoitin asian itselleni muistiin tänne blogiin, että jos tarvii myöhemmin asiaan palata että mitä on milloinkin ollut ja näinpoispäin.
 |
| Toissapäivänä koirat olivat hieman hippasta takapihalla :) |
 |
| Eilen illalla satoi hieman räntää ja tänään on ollut pari astetta pakkasta |
hn 35/18
Kampasin Nemiä tänään. Sen turkki on kyllä ihan loppumaton urakka, ihan niin paljon saisin / voisin sitä harjata kuin mielitekee. Paitsi että. Tänään mummo sitten jossain vaiheessa vain sai tarpeekseen ja marssi tiehensä. Että silleesti. Kun oli nuorempi, tai tähän saakka aina ennen olen palauttanut sen takaisin jos se noin on käyttäytynyt. Tai en edes muista milloin viimeksi olisi noin tehnyt? Ehkä joskus kolmetoista vuotta sitten ... Nyt oltiin muutenkin jo loppusuoralla tämän päiväistä urakkaa niin annoinpa sitten olla. Mutta en kyllä antanut koiralle "paha keikka" namia.
Vaihteeksi jälkireeniä
Tiistaina reenattiin Kikin kanssa pitkästä aikaa jäljestystä. Tein ensin Kikille jäljen, sitten käytin koiran lenkillä ja sitten ajettiin se jälki - jonka tein siis tuohon sivu/takapihalle. Jälki ei voinut siis olla järjettömän pitkä, mutta siinä oli jonkun verran lieviä käännöksiä. Kiki oli ihan himona menossa jäljelle, jo heti kun astuttiin kotiovesta ulos - vein koiran kuitenkin ensin tarpeilleen / kävelylle ja se pääsi vasta sitten ajamaan jäljen. Nameja ei ollut ihan joka askeleella, en tiedä johtuiko siitä ... tai en mä tiedä kun koira meni kyllä selvästi joistain nameista yli niitä syömättä. Eli se jäljestää kyllä muttei tismalleen sitä reittiä mistä olen mennyt. Toisaalta ei se kauas lähde (metrin säteellä, tai alle, ollaan koko ajan) ja se hajuhan on voinut ihan hyvin jo levitä kauemmas. Enivei, koira tykkää myös tästä hommasta ihan hirmuisesti, joten "jei". Lisää ja pidempiä jälkiä vain tallomaan ja ajamaan :-)
maanantai 22. lokakuuta 2018
Reunalla
Seison. Huimaa hurjasti, mutta silti jatkan siinä seisomista. Yhä enemmän tekee mieli ottaa askel ja hypätä - ihan uuteen seikkailuun. Jännittävään seikkailuun. Nolottaa. Nolottaako? Kaikkea kanssa.
Mä luulen, että jos hyppään niin menen syvään päätyyn asti. Että se vie minut sitten täysin. Haittaako se?
Mä luulen, että jos hyppään niin menen syvään päätyyn asti. Että se vie minut sitten täysin. Haittaako se?
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
Kiki toista kertaa paimentamassa
Me päästiin toisenkin kerran lampaita ihmettelemään, reilu viikko sitten täällä Kiimingissä. Tunnin verran reenattiin, pieni tauko oli välissä. Kahdesti haettiin lampolasta läjä lampaita reenattavaksi. Kun vietiin ja haettiin lampaat niin Kiki oli hihnassa, muulloin se oli irti. Kikillä oli hurjan hauskaa. Ei syönyt kakkaa niin paljon kuin Pellossa. Välillä jäi ihmettelemään joillekin hajuille, mutta tuli mukaan kun käskettiin/kutsuttiin. Välillä juoksi onnessaan viereiseen aitaukseen, mutta osasi kyllä hakeutua oikealle portille ts sinne mistä pääsi takas samaan aitaukseen missä me oltiin. Jossain kohdin kun itsetunto kasvoi niin hieman innostui pyörittämään laumaa ts pyörimään lauman ympärillä. Ja se oli jännä havainto itselleni, että vaikka välillä Kiki näytti mun silmään siltä, että se vaan hengailee, niin annas olla jos joku lammas erkaantui laumasta niin Kiki "heräsi" kyllä heti pyöräyttämään ts hakemaan sen takaisin muiden lampaiden joukkoon.
Kouluttajan kommentteja oli muun muassa "Se on selvästi syttynyt jo" "Sitä voi alkaa jo kouluttamaan" "Lampaat eivät pelkää sitä kun se osaa pitää päänsä matalalla" (se hyöty siitä mikä mun silmään näyttää nuuskuttelulta).
Edelleen oli samaa kuin Pellossa eli Kiki puski helposti lampaat mun jalkoihin. Mä olin huonompi liikkumaan lampaiden joukossa ts edellä kuin Pellossa. Olin koko ajan ihan myöhässä / väärässä paikassa. Käytiin ts tehtiin paimennusta niissä kahdessa vierekkäisessä aidassa ja välillä sitten lampaat ajettiin pieneen aitaukseen/karsinaan, jonne Kiki (enkä minä) ei mennyt. Sen jälkeen koira piti rauhoittaa ja tehtiin hieman paikallaoloharjoituksia - piti katsoa millä etäisyydell olla aitauksesta, jos oltiin liian likellä niin Kiki haukku lampaille eikä malttanut rauhottua paikalleen.
On se kyllä hirveen mielenkiintoista hommaa tuo paimentaminen. Ja Kikin mielestä ihan älyttömän kivaa, ihana katsoa kun koira nauttii ja ainakin jollain tasolla tietää mitä tehdä. Paljonhan se vaatisi opettelua itseltä ja koiralle opettamista että se olisi luontevaa ja oikeamman näköistä.
Mennään kyllä uudestaankin jos uusia tilaisuuksia tulee.
 |
| (c) Sanni R. |
Edelleen oli samaa kuin Pellossa eli Kiki puski helposti lampaat mun jalkoihin. Mä olin huonompi liikkumaan lampaiden joukossa ts edellä kuin Pellossa. Olin koko ajan ihan myöhässä / väärässä paikassa. Käytiin ts tehtiin paimennusta niissä kahdessa vierekkäisessä aidassa ja välillä sitten lampaat ajettiin pieneen aitaukseen/karsinaan, jonne Kiki (enkä minä) ei mennyt. Sen jälkeen koira piti rauhoittaa ja tehtiin hieman paikallaoloharjoituksia - piti katsoa millä etäisyydell olla aitauksesta, jos oltiin liian likellä niin Kiki haukku lampaille eikä malttanut rauhottua paikalleen.
 |
| (c) Sanni R. |
Mennään kyllä uudestaankin jos uusia tilaisuuksia tulee.
Hattaraa
Koiraharrastaminen on kyllä hyvä juttu (y)
On se vaan onni, että aikoinaan hankin sellaisen koiran joka veti minut koiraharrastusten pariin. Sitten piti saada jatkossakin sellaisia koiria joiden kanssa on mukava harrastella jos ja jonkunlaisia juttuja.
Aika monta kertaa on pitänyt astua omasta mukavuusalueesta hieman kauemmas, mutta vaikka kuinka on hirvittänyt niin yleensä jälkeen päin omasta neliöstä poistuminen on ollut hyvä juttu.
Harrastamisessa saa kokea melkoisen tunneskaalan, aina ei toki ole hattaraa, mutta kyllä sitä selvästi plussan puolelle mennään. Paljon enemmän on hyviä kuin huonoja hetkiä.
👍💗😍😃
On se vaan onni, että aikoinaan hankin sellaisen koiran joka veti minut koiraharrastusten pariin. Sitten piti saada jatkossakin sellaisia koiria joiden kanssa on mukava harrastella jos ja jonkunlaisia juttuja.
Aika monta kertaa on pitänyt astua omasta mukavuusalueesta hieman kauemmas, mutta vaikka kuinka on hirvittänyt niin yleensä jälkeen päin omasta neliöstä poistuminen on ollut hyvä juttu.
Harrastamisessa saa kokea melkoisen tunneskaalan, aina ei toki ole hattaraa, mutta kyllä sitä selvästi plussan puolelle mennään. Paljon enemmän on hyviä kuin huonoja hetkiä.
👍💗😍😃
perjantai 19. lokakuuta 2018
Stop the presses: Kiki leikkii hallissa & Nemi osaa nosettaa
💓
Ajelin aamulla Haukkikselle lenkittämään koirat; ihan mahtava keli eli aurinko paistaa ja jotain pikkasen alle kymmenen astetta (lämmintä). Oli siis jo tosi mainiota pelkästään ulkoilla, mutta tokihan me reenimässäkin käytiin kun kerta Hiiroseen asti oli ajeltu.
Lenkin jälkeen laitoin koirat autoon ja kävin tekemässä koirille nuuskutteluradan halliin.
Tein viisi piiloa / hajualuetta, yllä niistä siis kolme. Ihan huvikseni päätin testata ja ottaa tuon koiratanssi/temppu "rummun" tuohon yhteen alueeseen, testasin siis, että keskittyykö Kiki hajun etsimiseen vai alkaako esittään tempputaitojaan; hajua en tokikaan laittanut temppukorokkeeseen.
Ensin treenimään pääsi Nemi ja sehän oli hyvin äkkiä kartalla siitä, mitä halliin oltiin tultu tekemään :-) Paljon (,paljon, paljon) paremmin se tähän nosetukseen keskittyi kuin mitä muutama päivä sitten hallilla tokotteluun. "Mummo" löysi kaikki piilot ilman, että olisin yhtään helpottanut sille tehtäviä.
Lopuksi kaivoin marssilaisen kassista ja leikittiin sitten sillä, plus otin niistä "kaverikuvan" :-D
Kiki suoriutui myös noseradasta hienosti. Sille teetätin uusiksi hajun näyttämistä, hyvin tiitteränä se sitten aina mulle kertoikin, että "tässä se on, ekkö hoksannu?" Eikä se nasahtanut temppurumpuansaan ollenkaan <3
Lopuksi Kikikin leikki marssilaisella. Ylläolevan kaltainen kuva ei tosin onnistunut Kikin kanssa lainkaan, koska Kikin mielestä tuossa tehdään temppuja eikö törötetä paikallaan poseerauspuuhissa
:-D
Oli kyllä kaikkinensa tosi hyvä "Haukkiksen keikka" 💙💚💛💜
Ajelin aamulla Haukkikselle lenkittämään koirat; ihan mahtava keli eli aurinko paistaa ja jotain pikkasen alle kymmenen astetta (lämmintä). Oli siis jo tosi mainiota pelkästään ulkoilla, mutta tokihan me reenimässäkin käytiin kun kerta Hiiroseen asti oli ajeltu.
Lenkin jälkeen laitoin koirat autoon ja kävin tekemässä koirille nuuskutteluradan halliin.
Tein viisi piiloa / hajualuetta, yllä niistä siis kolme. Ihan huvikseni päätin testata ja ottaa tuon koiratanssi/temppu "rummun" tuohon yhteen alueeseen, testasin siis, että keskittyykö Kiki hajun etsimiseen vai alkaako esittään tempputaitojaan; hajua en tokikaan laittanut temppukorokkeeseen.
Ensin treenimään pääsi Nemi ja sehän oli hyvin äkkiä kartalla siitä, mitä halliin oltiin tultu tekemään :-) Paljon (,paljon, paljon) paremmin se tähän nosetukseen keskittyi kuin mitä muutama päivä sitten hallilla tokotteluun. "Mummo" löysi kaikki piilot ilman, että olisin yhtään helpottanut sille tehtäviä.
Lopuksi kaivoin marssilaisen kassista ja leikittiin sitten sillä, plus otin niistä "kaverikuvan" :-D
Kiki suoriutui myös noseradasta hienosti. Sille teetätin uusiksi hajun näyttämistä, hyvin tiitteränä se sitten aina mulle kertoikin, että "tässä se on, ekkö hoksannu?" Eikä se nasahtanut temppurumpuansaan ollenkaan <3
Lopuksi Kikikin leikki marssilaisella. Ylläolevan kaltainen kuva ei tosin onnistunut Kikin kanssa lainkaan, koska Kikin mielestä tuossa tehdään temppuja eikö törötetä paikallaan poseerauspuuhissa
:-D
Oli kyllä kaikkinensa tosi hyvä "Haukkiksen keikka" 💙💚💛💜
torstai 18. lokakuuta 2018
Hallit 5.0
On tullut aika päivittää mun hallivertailu bloggausta.
Yliviivasin taulukosta ne mitkä hallit eivät enää tietääkseni ole olemassa/koirakäytössä.
****
Ensimmäisen hallivertailu
Kilometrit taulukossa ovat omanapaisesti meiltä katsottuna.
Yliviivasin taulukosta ne mitkä hallit eivät enää tietääkseni ole olemassa/koirakäytössä.
****
| Kenen halli | Mitä maksaa (ei jäsen/ ei kurssilainen) | Millainen paikka | Hyvää/huonoa |
| Active, "Ukkis" Haukipudas | 55€ / kk, 175€ / 4 kk | Kumirouhetäytteinen tekonurmi. 2 eri kenttää 24 m * 50 m kuvia | Noin 26 km. Vessa, vesihana Hyvät lenkkimaastot Ei kellonaika rajoituksia Usein agirata kentällä (ehkä molemmilla) jota ei saa purkaa |
| DogAntti, Liminka | 30€ / kk 250€ / vuosi tai tuntivaraukset 10-25 € / tunti | Kumirouhetäytteinen tekonurmi. 1 kenttä 15-19 astetta 290 m2 Kuvia | Noin 46 km. Vessa |
| Häntä
ja panta, Muhos | 10-30€ / tunti (ajankohdasta riippuen) | Kumirouhetekonurmi Noin 5-10 astetta 11 m * 28 m kuva | Noin 51 km. Wc, kahvinkeitto mahdollisuus |
| Iin
Koirahalli, Ii |
15 € / 1 kk 40 € / 3 kk 65 € / 6 kk tai tuntivaraukset 8-12 € / tunti |
Noin 100 m2 | Noin 32 km. Wc En ole käynyt |
| KAS Oulu | 105€ / 4 kk | Kuivasjärvi: maapohja Koko ? | Kuivasjärvi: 22 km Kylmä, sotkuinen Hyvät lenkkimaastot |
| Kisma Kempele | 18-30€ / tunti | Kempele: tekonurmi 325 m2 | Kempele: 34,4 km Wc, keittiö |
--> Oulu | En käynyt kummassakaan | ||
| OKK, Haukkis, Hiironen, Oulu | 125€ / 4 kk 50€/ 1kk | Keinonurmi (uusittu syksyllä 2017) 1800 m2; 3 kenttää joista jokainen 20 m * 30 m Kuvia | 24 km Hyvät lenkkimaastot (paitsi talvella kun väylät on latuja täynnä...) Ei vesihanaa Bajamaja Rajoitettu vapaavuoroaika (7-23) |
| Rallyhaukut, Oulu | ? kysy | Lämminhalli 130 m2 | En ole käynyt |
Ensimmäisen hallivertailu
Kilometrit taulukossa ovat omanapaisesti meiltä katsottuna.
Viikko 42, omatoimitreenit
Eilen aamulla kävin koirien kanssa taas Haukkiksella. Ensin kierrettiin hieman pitempi lenkki kuin tuolla yleensä ja sitten kävin vuoronperään koirien kanssa reenimässä hallissa. Kikin kanssa tehtiin koiratanssi ja tokotreenejä ja Nemin kanssa sekä tokoa että hengailuhupailua. Nemiä saa kyllä vähän jo viritellä tuolla hallissa kun meinaa mennä huutelun puolelle sen siellä oleilu (plus omatoiminuuskutukseksi). Noh, hallikeikkojen pointtina onkin reeniä Kikin kanssa eri juttuja ja Nemi pääsee käymään hallissa vähän jotain höpsöttelemässä. Innolla se (Nemi, tai no molemmat, mutta N nyt tässä tapauksessa) halliin on kiskomassa eli edelleen reenipaikat = jotain tosi kivaa <3 :-)
Ainiin. Kiki leikki taas hetken karvavinkupatukalla. Samaan aikaan meidän kanssa oli joku tekemässä aksaa hallin toisessa päässä. Kiki ei ottanut niistä häiriötä :-)
Tehtiin (Kikin kans) korokkeen kiertelyä (sekä siis vauhdikasta "kierrä" reeniä että sitä että koiralla on etutassut korokkeella - ensimmäinen meni tosi innokkaasti ja jälkimmäisessä oli havaittavissa pientä edistystä kuinka pitkästi koira itse teputtaa (pyörii "vadilla").
Myös havaintona, että jos kentällä on esineitä (koroke, mun hanskat) niin koiralla on hinku niille. Eli kun tiputin hanskani pariin eri kohtaan niin Kiki kyllä lähti heti nostamaan / hakemaan niitä. Sama homma sen "vadin" kanssa, että koira todella mielellään tarjoilee toimintoja siihen. Että jos "tanssissa" (heh) olisi jotain tavaroita millä välillä temputtaa niin pitää tarkkaan miettiä niiden sijainti, missä välissä käyttää ja miten saa koiran pidettyä ettei se karkaa sooloilemaan kesken muiden temppujen ;-)
Eipä silti, sain mä sen nytkin pois sieltä "vadilta" tekemään seuraamista ja liikkeestä maahanmenon vaikka ensin vati oli vetänyt kovasti puoleensa ja oltiin hetki sitten tehty superkehuilla sitä vatireeniä.
Ainiin. Kiki leikki taas hetken karvavinkupatukalla. Samaan aikaan meidän kanssa oli joku tekemässä aksaa hallin toisessa päässä. Kiki ei ottanut niistä häiriötä :-)
Tehtiin (Kikin kans) korokkeen kiertelyä (sekä siis vauhdikasta "kierrä" reeniä että sitä että koiralla on etutassut korokkeella - ensimmäinen meni tosi innokkaasti ja jälkimmäisessä oli havaittavissa pientä edistystä kuinka pitkästi koira itse teputtaa (pyörii "vadilla").
Myös havaintona, että jos kentällä on esineitä (koroke, mun hanskat) niin koiralla on hinku niille. Eli kun tiputin hanskani pariin eri kohtaan niin Kiki kyllä lähti heti nostamaan / hakemaan niitä. Sama homma sen "vadin" kanssa, että koira todella mielellään tarjoilee toimintoja siihen. Että jos "tanssissa" (heh) olisi jotain tavaroita millä välillä temputtaa niin pitää tarkkaan miettiä niiden sijainti, missä välissä käyttää ja miten saa koiran pidettyä ettei se karkaa sooloilemaan kesken muiden temppujen ;-)
Eipä silti, sain mä sen nytkin pois sieltä "vadilta" tekemään seuraamista ja liikkeestä maahanmenon vaikka ensin vati oli vetänyt kovasti puoleensa ja oltiin hetki sitten tehty superkehuilla sitä vatireeniä.
Pieni kotinose
Viime viikolla aktivoin koiria kotona pitkästä aikaa nosettamalla.
Molemmat koirat löysivät tasapuolisesti eucahajuja. Sen mikä toiselle oli vahvempi/helpompi löytää oli toiselle vaikeampi.
Molemmat koirat löysivät tasapuolisesti eucahajuja. Sen mikä toiselle oli vahvempi/helpompi löytää oli toiselle vaikeampi.
Ruokajuttuja
Tällä viikolla ostettiin taas uus ruokasäkki. Onkohan se sitten 12 kg. Koirillehan syötän noin desin nappuloita per ateria + muutaman pakastelihapyörykän. Lihaa eivät saa ihan joka aterialla (paljon riippuu siitä olenko muistanut ottaa lihat ajoissa pakkasesta koirien kuppeihin sulamaan, ja toki onko lihaa pakkasessa).
Lihat ovat joko Mustin & Mirrin Maukas -merkkisiä tai muualla (kuin M&M:ssä) myytävää Mushia. Ei kovinkaan kauaa sitten havaitsin, että Mushia saa (ainakin Halpahallista) 4,99 € pussi kun vastaava kilon pussi Maukasta maksaa 6,99 €. Eli Mush on halvempaa, en tosin ole laskenut pyöryköiden määrää (Mushit ovat isompia kuin Maukkaat).
Tosiaan kun koirat saavat ruuan seassa lihaa niin nappuloita on edelleen se about desi (lihattomina päivinä ehkä reilu desi) ja Maukkaan pullia 2-4, Mushia 1-2. Että ostaako jatkossa kumpaa merkkiä vai edelleen vaihdellen?
Nemihän on jo pidempään saanut ennen nukkumaan menoa vielä ehkä noin desin verran nappuloita. Viimeisimpien kuukausien aikana siitä on tullut tosi vaativa yönamien saamisen suhteen. Samalla Kikikin saa muutaman nappulan, Kiki tosin saa ne tempputuokion yhteydessä.
Lihat ovat joko Mustin & Mirrin Maukas -merkkisiä tai muualla (kuin M&M:ssä) myytävää Mushia. Ei kovinkaan kauaa sitten havaitsin, että Mushia saa (ainakin Halpahallista) 4,99 € pussi kun vastaava kilon pussi Maukasta maksaa 6,99 €. Eli Mush on halvempaa, en tosin ole laskenut pyöryköiden määrää (Mushit ovat isompia kuin Maukkaat).
Tosiaan kun koirat saavat ruuan seassa lihaa niin nappuloita on edelleen se about desi (lihattomina päivinä ehkä reilu desi) ja Maukkaan pullia 2-4, Mushia 1-2. Että ostaako jatkossa kumpaa merkkiä vai edelleen vaihdellen?
Nemihän on jo pidempään saanut ennen nukkumaan menoa vielä ehkä noin desin verran nappuloita. Viimeisimpien kuukausien aikana siitä on tullut tosi vaativa yönamien saamisen suhteen. Samalla Kikikin saa muutaman nappulan, Kiki tosin saa ne tempputuokion yhteydessä.
torstai 11. lokakuuta 2018
Jotain ällöä
Pitkän aikaa on ollut tarkoitus kirjoitella odottavia tunnelmia mun varpaasta. Potkaisin jalkani joskus talvella johonkin (huonekaluun, en muista enää tarkemmin mihin). Siinä sitten kynsi repesi ts siihen tuli viilto ja varvas oli mustana pitkän aikaa. Aluksi luulin, että kynsi irtoaisi hyvinkin pian, mutta kun päivien eikä viikkojenkaan aikana ei tapahtunut mitään niin hetkeksi jopa unohdin koko asian. Kunnes varvas hieman kipeytyi jokin aika sitten, ainakin jos jalkaterä/varvas osui "yllättäin" johonkin.
Eilen marssin pitkin lammasaitausta (aitauksia) tunteroisen verran kumisaappaat jalassa ja jossain siinä paimennuksen (josta myöhemmin lisää) lomassa ... Noh, siis kun paimennus loppui ja vaihdoin autolla kumisaappaat lenkkareihin niin havaitsin että sukan sisällä oli jotain kovaa ja tajusin kynnen irronneen. Kotona löysin sitten sukasta tällaisen:
Tänään varvasta on hieman kirvellyt tai siihen on toisinaan vähän sattunut muttei se kuitenkaan onneksi ole koko aikaa kipeä. Tällä viikolla piti käydä pari-kolme kertaa salilla, mutta voipi olla että maanantainen käynti jää ainoaksi tällä viikolla.
Eilen marssin pitkin lammasaitausta (aitauksia) tunteroisen verran kumisaappaat jalassa ja jossain siinä paimennuksen (josta myöhemmin lisää) lomassa ... Noh, siis kun paimennus loppui ja vaihdoin autolla kumisaappaat lenkkareihin niin havaitsin että sukan sisällä oli jotain kovaa ja tajusin kynnen irronneen. Kotona löysin sitten sukasta tällaisen:
Tänään varvasta on hieman kirvellyt tai siihen on toisinaan vähän sattunut muttei se kuitenkaan onneksi ole koko aikaa kipeä. Tällä viikolla piti käydä pari-kolme kertaa salilla, mutta voipi olla että maanantainen käynti jää ainoaksi tällä viikolla.
maanantai 8. lokakuuta 2018
Höperö ja petaaja
Nemi ilmentää lisää höperöjä piirteitä. Ei se aina enää niin kuule. Joskus ei oikein tiedä, että eikö se oikeasti kuule vai onko kuulo vain erityisen valikoiva.
Kikistä on jo pitänyt jonkun aikaa (viime viikolla) sanoa, että sen juoksun jälkeinen olotila on nyt menossa jonkunlaisessa valeraskauskäyttäytymisessä koska se on aloitti viime viikolla petauspuuhat. Muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen kun Kiki yrittää kovasti laittaa lattiamattoa järjestykseen, raapiminen ja ropina vaan käy.
Enkä tiedä liittyykö koiran vaihteleva suhtautuminen ruokaan siihen valeraskauteen vai johonkin muuhun. Tänään esim kävi katsomassa aamuruokaansa, että tämmöistä, kävi muualla ja palasi lopulta syömään hitaahkosti ruokaansa. No, tänään koirat saivat vain nappuloita eivätkö myös lihaa, että voihan se olla siihenkin liittyvää.
Kikistä on jo pitänyt jonkun aikaa (viime viikolla) sanoa, että sen juoksun jälkeinen olotila on nyt menossa jonkunlaisessa valeraskauskäyttäytymisessä koska se on aloitti viime viikolla petauspuuhat. Muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen kun Kiki yrittää kovasti laittaa lattiamattoa järjestykseen, raapiminen ja ropina vaan käy.
Enkä tiedä liittyykö koiran vaihteleva suhtautuminen ruokaan siihen valeraskauteen vai johonkin muuhun. Tänään esim kävi katsomassa aamuruokaansa, että tämmöistä, kävi muualla ja palasi lopulta syömään hitaahkosti ruokaansa. No, tänään koirat saivat vain nappuloita eivätkö myös lihaa, että voihan se olla siihenkin liittyvää.
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Heittäytyminen tahi laji koiran mukaan
Enpä ole tainnut raapustaa mitään vielä viime viikkoisista koiratanssireeneistä. Tänään ehti olemaan jo kolmannet reenit tuosta kurssista. Raapustelen samaan syssyyn jotain molemmista reenikerroista ja ujutan sekaan jotain ajatuksia mitä laji on minussa muutaman viikon aikana herättänyt.
Viikko sitten joku teki aksaa äänekkäästi yköskentällä (meidän reenit on kolmoskentällä), se vähän häiritsi Kikin keskittymistä. Tietty sen pitäisi oppia reenimään myös häiriössä. Mutta mihinkään sellaiseen joka kentällä kauhee pauhu -reeniolotiloihin en sitä edes halua viedä, vielä ainakaan, ehkä sitten jos se joskus on varmempi reenijä (keskittyjä ja varmaoloisempi eri reenitilanteiden ja paikkojen suhteen). Muttei se silloin eikä tälläkään viikolla kuitenkaan ilmentänyt minkäänlaista pelkoa, ei merkkiä siitä ettei kykenisi hommiin ja haluaisi paeta paikalta. Kun olen nähnyt koirassa sen olotilan ja ilmeen niin tiedän, että voi olla vaikka mitä muita asioita mitkä häiritsevät reenaamiseen keskittymistä mutta koira kuitenkin kykenee töihin (jos niin haluaa). Jonkun verranhan Kiki haistelee sitä hallin lattiaa, en tiedä etsiikö se vain namieja ja menee kuono edellä mielenkiintoisten hajujen perässä vai rauhoitteleeko se itseään kun on vähän jännää. Jos on. Välillä Kiki myös tykkää tarkkailla muiden tekemistä, jos se on rauhassa tuolloin (esim istuu tai makaa) niin annan sen välillä toimia tarkkailijana ja näin omatoimisesti rauhoittua hetkeksi olemaan tekemättä temppusia.
Viime viikolla tehtiin yks sellainen reeni, että piti kävellä koiran kanssa kentän toiseen päähän ja takaisin. Koiran piti olla kontaktissa ohjaajaan. Kiki rynni eteenpäin ja sitten haisteli maata. Pysähtelin ja otin takapakkia. Koira oli siis hihnassa. Ihan ei mennyt putkeen, mutta sain jotain kontakiakin lopulta koiraan.
Sitten tehtiin sama uusiksi, enpä enää muista pitikö harjoitusta muuttaa jotenkin. Muutin sitä kuitenkin itse niin, että päästin koiran irti hihnastaan. Kiki karautti sinne hallin toiseen päätyyn. Että rallatiraa vaan. Kutsuin koiran luokseni, ja se jopa onneksi totteli mua. Sitten otin sen vähän paremmin haltuuni ts jonkinlaisen käskyn alle. Tehtiin myös temppuja eli jalkoen välistä pujottelua ja seuruuta oikealla ja vasemmalla. Kehuin koiraa, meni hienosti.
Siitäpä sitten tulikin sen tunnin aihe. Tuskin meidän tekemisten takia. Mutta alettiin reenimään jalkojen pujottelua. Koska Kiki osaa sen jo niin tein ensin sen kanssa sivuttaispujottelua jollain tavoin. Ja kun kouluttaja tuli meidän luo neuvomaan niin kysyin peruutuspujottelusta jota alettiin reenimään. Kiki siinä hieman hämmentyi kun siinä pujottelu alkaa eri puolelta kuin muutoin. Sen reenimisestä kirjoitinkin jo johonkin aiempaan omatoimireenipostaukseen.
Lisäksi uutena juttuna tuli ohjaajan ympäri pyöriminen. Sekin menee ihan jees, mutta ongelmia tulee heti jos minä yritän pyöriä mukana. Plus (kuten tänään tuli huomattua kun kerrattiin kotiläksyjä) mun jalat pitää olla tiiviisti yhdessä, jos yhtään on rakoa niin Kiki yrittää tulla jalkojen väliin :-D Se on kyllä metka otus. Tykkään ihan hirveästi sen yrittelijäisyydestä ja temppujen tarjoamisesta.
Tänään havaitsin, että Kiki oikeasti on oppinut jo, että kun kasissa teen jalkojen notkahduksia, että se tarkoittaa sitä kiertämistä. Ihan joka välissä ei tarvi namikäden kieppua mukana. Ihan pelkällä käskyllä ja jalka notkahtelulla/ohjauksella ei temppu vielä toimi, muttei olla enää siitä kaukana.
Tänään koira ei tehnyt niin innolla sitä itsensä ympärimenoa kuin muulloin on tehnyt, joten ei sitten pistänyt sitä myöskään sitä tänään kovinkaan montaa kertaa sitä tekemään. Jos se tuntui epämiellyttävältä tai jotain syystä tai toisesta niin mitäpä turhia. Se on siinä vaiheessa missä on eikä olisi siitä mihinkään muuttunut vaikka tänään olisin sitä enemmänkin jauhanut.
Tänään aluksi oli ohjelmassa ohjaajien liikkumista. Raahasin sitä varten Kikille halliin häkin. Hieman Kiki välillä protestoi häkissä oloa, mutta välillä myös rauhoittui ihan hyvin siellä olemaan.
Ohjaajaharjoitteena oli musiikin tahtiin liikkumista. Kuultiin kolme eri erilaista biisiä joiden tahtiin piti notkua kuka mitenkin. Se ensimmäinen meni vielä jotenkin, seuraava ei ollut ollenkaan liikuttavissa *mun mielestä* kyseessä oli joku ihmeellinen elokuvamusiikkibiisi ja kolmas oli periaatteessa tosi rytmikäs ja menevä biisi, mutten mä tykännyt siitäkään. Kapina-Kaisa iskee tollaisissa, ehkä siksi kun ei ole tarpeeksi rytmitajua tai itsetuntoa siihen liikkumiseen. Että pitäisi tietää miten pomppelehtia. Ihan älytön kynnys heittäytyä. Juuri noissa hetkissä ollaan niin kaukana mukavuusalueelta kuin olla ja voi.
Tästäkin huolimatta, koiratanssissa kiehtoo se, että siinä voi pelata koiran vahvuuksilla. Ohjelman voi koostaa sellaisilla tempuilla mitkä ko koiralle ovat luontaisia / mistä se tykkää. Jos mä joskus kehittelen mulle ja Kikille jonkun biisin jonka tahdissa notkua niin sisäinen anarkistini haluaa "tanssia" niin kuin itsestä hyvältä tuntuu (vaikka toki silloinkin pitää hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle) eikä niin kuin oletetaan. Olettaminen ja lokeroon laittaminen ärsyttää.
Koiran vahvuuksilla pelaamisesta tuli mieleen, että mulla oli ollut ajatus kepin ympäri pyörimisestä. Että sen voisi yhdistää johonkin. Jos ensin siis opettaisi sen koiralle. Mutta kun olen opettanut sille jo aiemmin temppuna, että keppiä kuuluu koskettaa ... niin miten sitä sitten kierretään? Että se sitten siitä jutusta. Kaikkea pitäisi miettiä etukäteen, että mitä niille koirille tuleekaan opettaneeksi - ja millä käskyillä / eleillä. Tähän samaan liittyy tämänpäivänen temppu. Eli tassun antaminen. Sen Kiki kyllä jo osaa, mutta jos se muutetaan "ylä femmaksi" niin kun liikutin/pidin kättäni toisin niin Kiki teki siihen käsikosketuksen. Jepjep. Sellaisenkin tempun olen koiralle opettanut ja se teki siis ihan oikein. Tähän sain siis kyllä sitten neuvoja, että en voi suoraan näyttää avokämmentä koiralle vaan totuttaa se ensin siihen (vaikea selittää, muttahyvät neuvot sain :-))
Tehtiin myös erilaisia kontaktiharjoituksia. Luulin, että tämä olisi meille helppohomma. Kuinka väärässä olinkaan :-D Savu alkoi jo nousemaan päästä, mutta helpottaakaan en harjoituksia mielestäni voinut, koska pointti oli, että koira ottaa kontaktin ohjaajan eikä toistepäin. Kun mulla oli käsissä namit niin ensin meni ihan jees ja koira tarjosi kontakia ja sai nameja. Kun vaihdoin suuntaa ts käännyin katse (ja kroppa) toiseen suuntaan niin koira nuuskutti maata, kiersi mua (oli hihnassa mutta hihna vaan mun jalan alla eli en kontrolloinut koiran tekemisiä sen enempää) ja nuuskutti lisää. Lopulta vilkaisi mua hieman altakulmain kummissaan, joten palkkasin sen siitä pienestä kontaktin otosta. Sitten se touhusi taas omiaan. Ihan sama vaikka mulla oli nakkikikkareet käsissä. Sitten menin polvilleni ja pidin käsiä sivuilla ja käsissä oli namit. Kikiä kyllä kiinnosti nyt ne namit, mutta se rappasi nyrkkejä, ja tarjosi sille kädelle eri temppuja tuijottaen kättä ... Yritystä oli muttei kontaktia. Lopulta katsoi muakin ja sai palkan.
Ihan parasta tässä lajissa -ainakin toistaiseksi- on tuon koiran into temppujen tekemiseen. Jos Kiki tykkää oppia uusia temppuja ja tehdä ketjussa jo aiemmin opittuja ja tarjota mulle ties mitä toimintoja niin sitten mun ei auta muu kuin heittäytyä mukaan ja yrittää olla ahdistumatta siitä kuinka noloa kaikki onkaan kun itse olen niin kömpelö. Kuinka hienoa olisikaan kun osaisi heittäytyä tilanteiden vietäväksi välittämättä siitä kuinka höntiltä näyttää.
Viikko sitten joku teki aksaa äänekkäästi yköskentällä (meidän reenit on kolmoskentällä), se vähän häiritsi Kikin keskittymistä. Tietty sen pitäisi oppia reenimään myös häiriössä. Mutta mihinkään sellaiseen joka kentällä kauhee pauhu -reeniolotiloihin en sitä edes halua viedä, vielä ainakaan, ehkä sitten jos se joskus on varmempi reenijä (keskittyjä ja varmaoloisempi eri reenitilanteiden ja paikkojen suhteen). Muttei se silloin eikä tälläkään viikolla kuitenkaan ilmentänyt minkäänlaista pelkoa, ei merkkiä siitä ettei kykenisi hommiin ja haluaisi paeta paikalta. Kun olen nähnyt koirassa sen olotilan ja ilmeen niin tiedän, että voi olla vaikka mitä muita asioita mitkä häiritsevät reenaamiseen keskittymistä mutta koira kuitenkin kykenee töihin (jos niin haluaa). Jonkun verranhan Kiki haistelee sitä hallin lattiaa, en tiedä etsiikö se vain namieja ja menee kuono edellä mielenkiintoisten hajujen perässä vai rauhoitteleeko se itseään kun on vähän jännää. Jos on. Välillä Kiki myös tykkää tarkkailla muiden tekemistä, jos se on rauhassa tuolloin (esim istuu tai makaa) niin annan sen välillä toimia tarkkailijana ja näin omatoimisesti rauhoittua hetkeksi olemaan tekemättä temppusia.
Viime viikolla tehtiin yks sellainen reeni, että piti kävellä koiran kanssa kentän toiseen päähän ja takaisin. Koiran piti olla kontaktissa ohjaajaan. Kiki rynni eteenpäin ja sitten haisteli maata. Pysähtelin ja otin takapakkia. Koira oli siis hihnassa. Ihan ei mennyt putkeen, mutta sain jotain kontakiakin lopulta koiraan.
Sitten tehtiin sama uusiksi, enpä enää muista pitikö harjoitusta muuttaa jotenkin. Muutin sitä kuitenkin itse niin, että päästin koiran irti hihnastaan. Kiki karautti sinne hallin toiseen päätyyn. Että rallatiraa vaan. Kutsuin koiran luokseni, ja se jopa onneksi totteli mua. Sitten otin sen vähän paremmin haltuuni ts jonkinlaisen käskyn alle. Tehtiin myös temppuja eli jalkoen välistä pujottelua ja seuruuta oikealla ja vasemmalla. Kehuin koiraa, meni hienosti.
Siitäpä sitten tulikin sen tunnin aihe. Tuskin meidän tekemisten takia. Mutta alettiin reenimään jalkojen pujottelua. Koska Kiki osaa sen jo niin tein ensin sen kanssa sivuttaispujottelua jollain tavoin. Ja kun kouluttaja tuli meidän luo neuvomaan niin kysyin peruutuspujottelusta jota alettiin reenimään. Kiki siinä hieman hämmentyi kun siinä pujottelu alkaa eri puolelta kuin muutoin. Sen reenimisestä kirjoitinkin jo johonkin aiempaan omatoimireenipostaukseen.
Lisäksi uutena juttuna tuli ohjaajan ympäri pyöriminen. Sekin menee ihan jees, mutta ongelmia tulee heti jos minä yritän pyöriä mukana. Plus (kuten tänään tuli huomattua kun kerrattiin kotiläksyjä) mun jalat pitää olla tiiviisti yhdessä, jos yhtään on rakoa niin Kiki yrittää tulla jalkojen väliin :-D Se on kyllä metka otus. Tykkään ihan hirveästi sen yrittelijäisyydestä ja temppujen tarjoamisesta.
Tänään havaitsin, että Kiki oikeasti on oppinut jo, että kun kasissa teen jalkojen notkahduksia, että se tarkoittaa sitä kiertämistä. Ihan joka välissä ei tarvi namikäden kieppua mukana. Ihan pelkällä käskyllä ja jalka notkahtelulla/ohjauksella ei temppu vielä toimi, muttei olla enää siitä kaukana.
Tänään koira ei tehnyt niin innolla sitä itsensä ympärimenoa kuin muulloin on tehnyt, joten ei sitten pistänyt sitä myöskään sitä tänään kovinkaan montaa kertaa sitä tekemään. Jos se tuntui epämiellyttävältä tai jotain syystä tai toisesta niin mitäpä turhia. Se on siinä vaiheessa missä on eikä olisi siitä mihinkään muuttunut vaikka tänään olisin sitä enemmänkin jauhanut.
Tänään aluksi oli ohjelmassa ohjaajien liikkumista. Raahasin sitä varten Kikille halliin häkin. Hieman Kiki välillä protestoi häkissä oloa, mutta välillä myös rauhoittui ihan hyvin siellä olemaan.
Ohjaajaharjoitteena oli musiikin tahtiin liikkumista. Kuultiin kolme eri erilaista biisiä joiden tahtiin piti notkua kuka mitenkin. Se ensimmäinen meni vielä jotenkin, seuraava ei ollut ollenkaan liikuttavissa *mun mielestä* kyseessä oli joku ihmeellinen elokuvamusiikkibiisi ja kolmas oli periaatteessa tosi rytmikäs ja menevä biisi, mutten mä tykännyt siitäkään. Kapina-Kaisa iskee tollaisissa, ehkä siksi kun ei ole tarpeeksi rytmitajua tai itsetuntoa siihen liikkumiseen. Että pitäisi tietää miten pomppelehtia. Ihan älytön kynnys heittäytyä. Juuri noissa hetkissä ollaan niin kaukana mukavuusalueelta kuin olla ja voi.
Tästäkin huolimatta, koiratanssissa kiehtoo se, että siinä voi pelata koiran vahvuuksilla. Ohjelman voi koostaa sellaisilla tempuilla mitkä ko koiralle ovat luontaisia / mistä se tykkää. Jos mä joskus kehittelen mulle ja Kikille jonkun biisin jonka tahdissa notkua niin sisäinen anarkistini haluaa "tanssia" niin kuin itsestä hyvältä tuntuu (vaikka toki silloinkin pitää hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle) eikä niin kuin oletetaan. Olettaminen ja lokeroon laittaminen ärsyttää.
Koiran vahvuuksilla pelaamisesta tuli mieleen, että mulla oli ollut ajatus kepin ympäri pyörimisestä. Että sen voisi yhdistää johonkin. Jos ensin siis opettaisi sen koiralle. Mutta kun olen opettanut sille jo aiemmin temppuna, että keppiä kuuluu koskettaa ... niin miten sitä sitten kierretään? Että se sitten siitä jutusta. Kaikkea pitäisi miettiä etukäteen, että mitä niille koirille tuleekaan opettaneeksi - ja millä käskyillä / eleillä. Tähän samaan liittyy tämänpäivänen temppu. Eli tassun antaminen. Sen Kiki kyllä jo osaa, mutta jos se muutetaan "ylä femmaksi" niin kun liikutin/pidin kättäni toisin niin Kiki teki siihen käsikosketuksen. Jepjep. Sellaisenkin tempun olen koiralle opettanut ja se teki siis ihan oikein. Tähän sain siis kyllä sitten neuvoja, että en voi suoraan näyttää avokämmentä koiralle vaan totuttaa se ensin siihen (vaikea selittää, muttahyvät neuvot sain :-))
Tehtiin myös erilaisia kontaktiharjoituksia. Luulin, että tämä olisi meille helppohomma. Kuinka väärässä olinkaan :-D Savu alkoi jo nousemaan päästä, mutta helpottaakaan en harjoituksia mielestäni voinut, koska pointti oli, että koira ottaa kontaktin ohjaajan eikä toistepäin. Kun mulla oli käsissä namit niin ensin meni ihan jees ja koira tarjosi kontakia ja sai nameja. Kun vaihdoin suuntaa ts käännyin katse (ja kroppa) toiseen suuntaan niin koira nuuskutti maata, kiersi mua (oli hihnassa mutta hihna vaan mun jalan alla eli en kontrolloinut koiran tekemisiä sen enempää) ja nuuskutti lisää. Lopulta vilkaisi mua hieman altakulmain kummissaan, joten palkkasin sen siitä pienestä kontaktin otosta. Sitten se touhusi taas omiaan. Ihan sama vaikka mulla oli nakkikikkareet käsissä. Sitten menin polvilleni ja pidin käsiä sivuilla ja käsissä oli namit. Kikiä kyllä kiinnosti nyt ne namit, mutta se rappasi nyrkkejä, ja tarjosi sille kädelle eri temppuja tuijottaen kättä ... Yritystä oli muttei kontaktia. Lopulta katsoi muakin ja sai palkan.
Ihan parasta tässä lajissa -ainakin toistaiseksi- on tuon koiran into temppujen tekemiseen. Jos Kiki tykkää oppia uusia temppuja ja tehdä ketjussa jo aiemmin opittuja ja tarjota mulle ties mitä toimintoja niin sitten mun ei auta muu kuin heittäytyä mukaan ja yrittää olla ahdistumatta siitä kuinka noloa kaikki onkaan kun itse olen niin kömpelö. Kuinka hienoa olisikaan kun osaisi heittäytyä tilanteiden vietäväksi välittämättä siitä kuinka höntiltä näyttää.
perjantai 5. lokakuuta 2018
Ensilumi
Aamulla kun ajeltiin töihin niin rupesi satamaan räntää/lunta. Sitä oli jopa vielä paikkapaikoin jäljellä kun käytin koiria lenkillä töiden jälkeen.
No, ei se keli nyt niin kauhian valkoinen vielä ollut:
No, ei se keli nyt niin kauhian valkoinen vielä ollut:
Täytetyt paprikat
Lisää ruokapäivityksiä. Täytetyt paprikat ovat simppeli ruoka, johon täytettä voi muunnella vaikka miten. Simppeli ehkä joo, mutta ne muutamat kerrat kun olen yrittänyt tehdä niitä, niin enpä voi sanoa onnistuneeni - ja se jos mikä sapettaa; eikait ne nyt niin vaikeita voi olla tehdä? Yritän siis taas. Teokset ovat just nyt uunissa.
Ensimmäinen ongelma oli jo paprikan leikkominen sellaiseksi, että täytteen voi lusikoida sisään.
Eri ohjeissa sanotaan eri tyylejä sille, miten paprika kuuluu leikkoa. Että onko se sitten kuinka suuri tyylimoka miten siitä paprikasta tekee jonkinlaisen kaukalon. Ensin pilkoin tuon punaisen paprikan, jos olisin tehnyt samoin keltaiselle niin se ei olisi pysynyt mitenkään pystyssä. Plus myöhemmin kun uunikulhoa mietin niin havaitsin, että kahdella eri tapaa leikeltynä nuo sopivat täydellisesti tuohon astiaan :-)
Täytteeksi ruskistin jauhelihaa, pilkoin joukkoon Eetun unkarista tuomaa makkaraa (kait se jotain chorizotyyppistä on), hieman paprikaa (ylijäämiä) ja kirsikkatomaatteja. Maustoin paprikamausteella, mustapippurilla ja kuivatulla chilillä (myös Unkarin tuliaisia).
Ennen täytteen lusikoimista paprikoihin käytin paprikoita mikrossa jonkun aikaa (~5min?), sitten laitoin paprikat uuniastiaan, ripotin paprikoihin hieman suolaa ja valkopippuria ja lusikoin täytettä (jota tein liikaa...) paprikoihin ja päälle laitoin goudajuustosiivut ja kuivattua basilikaa.
225 asteisessa uunissa paprikat olivat parikymmentä minuuttia. Seuraavaksi olisi vuorossa niiden maistaminen ... :-o (toivottavasti olivat vaivan väärtejä)
edit. 20:59
No nam. Kannatti joo. Mistä lie on aiemmin kiikastanut (täytekombinaatiosta varmaan), mutta nämä olivat hyviä :-)
Ensimmäinen ongelma oli jo paprikan leikkominen sellaiseksi, että täytteen voi lusikoida sisään.
Täytteeksi ruskistin jauhelihaa, pilkoin joukkoon Eetun unkarista tuomaa makkaraa (kait se jotain chorizotyyppistä on), hieman paprikaa (ylijäämiä) ja kirsikkatomaatteja. Maustoin paprikamausteella, mustapippurilla ja kuivatulla chilillä (myös Unkarin tuliaisia).
Ennen täytteen lusikoimista paprikoihin käytin paprikoita mikrossa jonkun aikaa (~5min?), sitten laitoin paprikat uuniastiaan, ripotin paprikoihin hieman suolaa ja valkopippuria ja lusikoin täytettä (jota tein liikaa...) paprikoihin ja päälle laitoin goudajuustosiivut ja kuivattua basilikaa.
225 asteisessa uunissa paprikat olivat parikymmentä minuuttia. Seuraavaksi olisi vuorossa niiden maistaminen ... :-o (toivottavasti olivat vaivan väärtejä)
edit. 20:59
 |
| Ennen (juustotusta ja) uuniin menoa |
No nam. Kannatti joo. Mistä lie on aiemmin kiikastanut (täytekombinaatiosta varmaan), mutta nämä olivat hyviä :-)
torstai 4. lokakuuta 2018
Keksiaika
Tätä se MasterCheffin (aussiversio, tietty) katseliminen teettää...
samalla kun katselen tämän iltaista jaksoa niin päädyin tekemään myslikeksejä. Näiden piti levitä söpöiksi uunissa, mutta ei mun leipomuksille niin käynyt :-D
Ainekset:
samalla kun katselen tämän iltaista jaksoa niin päädyin tekemään myslikeksejä. Näiden piti levitä söpöiksi uunissa, mutta ei mun leipomuksille niin käynyt :-D
Ainekset:
- 100 grammaa voita (sulatettuna)
- 1 desi sokeria
- 1½ desiä jauhoja
- ½ desiä maitoa
- loraus siirappia
- 1 teelusikka leivinjauhetta
- about 5 desiä omenakanelikauramysliä (ica)
Uuni 175 astetta, paistoaika noin 10 minuuttia.
Nopeita tehdä, ainekset löytyvät lähes aina kaapeista. Taitava leipuri (ei minä ;-)) saisi noista keksin näköisiäkin.
Viikko 40, omatoimitreenit
Ajelin taas tuttuun tapaan aamuruuhkassa kaupungin läpi (heitettyäni Eetun yliopistolle) Haukkikselle lenkittämään koirat, jonka jälkeen kävin kumpaisenkin koiran kanssa hallissa hieman humputtelemassa.
Kikin kanssa tehtiin koiratanssikurssin kotiläksyjä. Se taaksepäin pujottelu on hyvin vaiheessa, ja saa niin ollakin vielä pitkän aikaa. Menihän peruspujottelussakin melko pitkään ennen kuin koira sen oppi, joten en oleta tässäkään tapahtuvan nopeita etenemisiä. Plus kun koira on selkeesti vähän hämillään tästä tempusta ts ehtii tarjota mulle muita toimintoja kun itse vielä arvon että miten jalat pitikään olla ;-) Plus en oikein usko, että mun jaloille ja liikkumiselle tuo temppu mitenkään olisi tanssillinen, mutta reenaillaan sitä nyt kuitenkin aina välillä - josko joskus opittaisiinkin se.
Pyöritys jutut on muuten ihan helppoja, mutta sitten kun otetaan mukaan oma pyöriminen samalla niin homma menee huomattavasti vaikeammaksi ;-D
Lisäksi tehtiin vadilla pyörimistä, edelleen koira tekee siinä jonku matkaa itsenäisesti, muttei kokonaista ympyrää kuitenkaan. Sitten tehtiin kartion kiertoa. Paikallaoloa kartion takana ja sieltä käännösreeniä (vähän kuin pirkotusta ;-)) parin kartion avulla.
Lisäksi jotain muita pikkutemppusia ja seuraamispätkiä. Koira oli hieman omissa maailmoissaan, haisteli innokkaasti hallin lattiaa, mutta teki ihan hyvällä asenteella hommiakin sillon kun reenittiin.
Ihan lopuksi kaivoin karvavinkupatukan kassista esille. Ja avot. Kikihän juoksi lelu suussaan innolla ympäri kenttää. Johon mä sitä sitten kannustinkin 💗 Mä jopa heitin sen lelun (olin ite istumassa lattialla) vähän matkan päähän ja Kiki tarras ärrimurriraivolla leluun kiinni, sitten päästi lelusta irti ja kävi juoksemassa kartion ympäri ja tuli takas mun luo; ja me leikittiin yhdessä sillä lelulla. (tuhat sydäntä ja hymiötä) Siihen olikin hyvä päättää Kikin halliaktivointi.
Nemin kanssa tehtiin vähän ihan perustokojuttuja, plus yritin opettaa sille jalkojen välistä pujottelua (oon yrittänyt sitä opettaa sille about miljoona kertaa ennenkin, mutta ei se vaan tunnu tajuavan). Oltaisiinko neljä kertaa saatu onnistuneesti tehtyä se ihan alkuopetusvaihe, eli että koira menee ensimmäisestä välistä ...
Kikin kanssa tehtiin koiratanssikurssin kotiläksyjä. Se taaksepäin pujottelu on hyvin vaiheessa, ja saa niin ollakin vielä pitkän aikaa. Menihän peruspujottelussakin melko pitkään ennen kuin koira sen oppi, joten en oleta tässäkään tapahtuvan nopeita etenemisiä. Plus kun koira on selkeesti vähän hämillään tästä tempusta ts ehtii tarjota mulle muita toimintoja kun itse vielä arvon että miten jalat pitikään olla ;-) Plus en oikein usko, että mun jaloille ja liikkumiselle tuo temppu mitenkään olisi tanssillinen, mutta reenaillaan sitä nyt kuitenkin aina välillä - josko joskus opittaisiinkin se.
Pyöritys jutut on muuten ihan helppoja, mutta sitten kun otetaan mukaan oma pyöriminen samalla niin homma menee huomattavasti vaikeammaksi ;-D
Lisäksi tehtiin vadilla pyörimistä, edelleen koira tekee siinä jonku matkaa itsenäisesti, muttei kokonaista ympyrää kuitenkaan. Sitten tehtiin kartion kiertoa. Paikallaoloa kartion takana ja sieltä käännösreeniä (vähän kuin pirkotusta ;-)) parin kartion avulla.
Lisäksi jotain muita pikkutemppusia ja seuraamispätkiä. Koira oli hieman omissa maailmoissaan, haisteli innokkaasti hallin lattiaa, mutta teki ihan hyvällä asenteella hommiakin sillon kun reenittiin.
Ihan lopuksi kaivoin karvavinkupatukan kassista esille. Ja avot. Kikihän juoksi lelu suussaan innolla ympäri kenttää. Johon mä sitä sitten kannustinkin 💗 Mä jopa heitin sen lelun (olin ite istumassa lattialla) vähän matkan päähän ja Kiki tarras ärrimurriraivolla leluun kiinni, sitten päästi lelusta irti ja kävi juoksemassa kartion ympäri ja tuli takas mun luo; ja me leikittiin yhdessä sillä lelulla. (tuhat sydäntä ja hymiötä) Siihen olikin hyvä päättää Kikin halliaktivointi.
Nemin kanssa tehtiin vähän ihan perustokojuttuja, plus yritin opettaa sille jalkojen välistä pujottelua (oon yrittänyt sitä opettaa sille about miljoona kertaa ennenkin, mutta ei se vaan tunnu tajuavan). Oltaisiinko neljä kertaa saatu onnistuneesti tehtyä se ihan alkuopetusvaihe, eli että koira menee ensimmäisestä välistä ...
 |
| Hallin ulkoseiniin on ilmestynyt "taideteoksia" |
 |
| Aamulla oli aurinkoista ja kylmää (pakkasta) |
Koitelissa viikonloppuna
Viime viikonloppuna käytiin retkeilemässä Koitelissa eli juotiin siellä aamukahvit ja syötiin notskin ääressä eväitä. Niin ja otettiin koirista kuvia, Nemi saavutti hienon kolmentoista ja puolenvuoden merkkipaalun 💗
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)