N55 ja M43 tok

Aamukaket. Ja perttiperusasentoja. 

N -

Hyvin lyhkäseen jäänyt ufotus-treeni. Koska Nepsutin komensi mua kun en palkannut sitä siitä mitä se teki (kaivo ufoa ja haukku). 

M42

Eilen illalla ufo-treeniä. Enimmäkseen palkkausta takajalkojen ufolle osumisesta tai jopa hetken siinä töröttämisestä  -  vahinkoja olivat, ei se koira tunnu tajuavan, että sillä on takajalatkin. 

Ohoppista

Tuija vinkkasi löytäneensä Nemin nimen Koirauutisista - täh ja häh!



Sama kummastus on pienen hetken (ennen kun uuet tulokset jyrää yli) myös Kennelliiton sivuilla

K7

Aurinkoinen ilima, joskin paikoitellen tosi tuulinen. Lämpöä viitisen astetta. Kipittelin suht tasasta vauhtia maaseutulenkin eli 4km. Ilman koiria. Hyvä tuntuma jäi lenkistä, ja tietty hyvä fiilinki siitä, että sain aikaiseksi kipaista lenkuralle.



Ai niin, aikaa kului 33 minuuttia. 

Merrin sisaret

Niin usein kun minäkin Koiranettiä muka luen, niin olen täysin missannut tällaisen tiedon: LITTLE HONEYS DUOGGI

Tiedot kuolemasta

Kuollut	Elinikä	Kuolinsyyn luokittelu	Lisätiedot
01.01.2011	9 vuotta 10 kuukautta

Hän oli siis Merrin sisko.



FIN MVA LITTLE HONEYS DOHKKA on kuollut jo vuosia sitten:  ja LITTLE HONEYS DOLLA matkusti Usaan penskana, eikä siitä ilmeisesti ole moneen vuoteen kuulunut mitään.

M41 ufo ja N54 ufo ja tok

Ufoilua. Haasteena saada koira(t) oikeesti laittamaan ne takatassunsa siihen tasapainotyynylle (what ever). Merri oli tässä parempi kuin Nemi. Toki se hössäs kaikkee mahollista ja mahotonta samalla mutta saatiin monta sopivaa (tämän hetkiseen tasoon olevaa) suoritusta aikaiseksi. Mii laik.



Nemille siis myös ufotusta ja hieman kapulan pitoa. Tämä kerta ei ollutkaan kovin hyvä harkka, sylki sitä suustaan. Eikä ainakaan istumisestaa seisomista (kapula suussa) ottanut kuuleviin korviinsa. Jos painostin ts käskytin lisää niin sylki kapulan suustaan. Toisaalta taas jos heiluttelin kättäni koiran edessä tai tein muita häiriöliikkeitä niin koira ei ollu moksiskaan. Eräänlaista kapulan pito hytkyttelyä siis harrastin :D 

K6

Jahka olin kotiutunut Merrin kanssa ja pessyt sen tassut ja massun alusen ravasta ja hiekasta niin pistin juoksusukat- ja kengät jalkaan ja pinkaisin juoksemaan Nemin kanssa. Sen kanssa lenkyttelin sen kevään teemalenkin elin Mansikkamaan lenkuran eli n.3km. Tosin kävelin lenkistä muutamankymmen metriä tullessa ja mennessä. Ihan eri asia ite venytellä ja sanua koiralle, että "venytteleppä" - eli ei koiran kanssakaan juoksemaan ihan kylmiltään vaan ensin pissatuskävelytystä ja vasta sitten ravaamaan.



Lenkki oli vaihteleva. Välillä tuntu hyvältä, alussa pisti hieman mahaan. Lopussa oli vähän voimaton olo. Välillä Nemi teputti ihan hyvin mukana kuten viimeksikin, välillä se sai hajun jostain (mulle tuntemattomasta asiasta) ja rupes kiskomaan pölijänä ja hieman huutamaankin.



Mutta, tulipahan käytyä. Kummankin kanssa 

K5

Kävin juoksemassa Merrin kanssa ns Jaariksen lenkuran eli n. 2km. Alkuriekkumisen jälkeen Merri juoksi yllättävänkin hyvin eli ei vain laukannut ja pomppinut ja huutanut vaan oikeesti ravasikin pitkiä pätkiä. Hyvä hyvä! Eli ehkä mä sillekin ts senkin kanssa saan tehtyä ravilenkkejä. Merrin kans kipittäessä vauhti vaan tahtoo kasvaa eli sen kans ei kovin pitkästi voi kipittää kun oma kunto ei varmaan vielä riittäisi sellaiseen. Toisaalta taas se on hyvä spurttailukaveri kun menohaluja riittää. Muutamassa kohtaa piti pysätä jotta se sai tehtyä tarpeensa. 

KMÄM1 (tai2)

eli Kyllä Maailmaan Ääntä Mahtuu -teemalenkki teputettu äsken vesisateessa. KMÄM-lenkki tarkoittaa siis sitä, että en kilju koirien kanssa kilpaa. Ts en hiljennä (tai yritä hiljentää) niitä ollenkaan. Vähän ne (koirat) mua katteli kummissaan ja kysyvästi, että enkö mä oikeesti sano niille mitään siihen alkulenkin innostus haukkuun. Mutta kun en sanonu niin Nemi ensin hiljeni ja sitten ravisteli sitten itsensä. Merri hiljeni muuten vaan. Toki ne uuestaan jollekin asialle innostu haukkumaan myöhemmin lenkillä, mutta siitäkin vaikenivat ilman että oisin puuttunut asiaan.



Itseasiassa aika rentouttavaa kun otti vaan sen asenteen, että mun ei tarvi yrittää vaientaa niitä. Maine -mikä maine- on jok tap menetetty jo aikaa sitten. Joten mitään hyvinkäyttäytyvää koirienulkoiluttajaa on turha yrittää esittää.



Niin ja tuo kakkonen otsikossa siksi, kun tein tämmösen lenkin kerran aiemminkin, joskus tammi-helmikuussa. 

Hyvää koiranpäivää kaikille! 

K4

Tilapäinen helle on saapunut, pihalla on hitusen yli 10 astetta lämmintä. Mutten nyt kuitenkaan kehannut shortsit ja teepaita tamineissakaan juoksemaan lähtä - vilustunut sitä ois kuitenkin. Ja ny tuli hiki - ehkä liikkumisesta, ehkä vaatteista. Oliko ne hanskat sittenkin hieman liikaa?



Kävin kipittämässä heti töitten jälkeen saman lenkuran kuin viimeksikin eli sen Mansikkamaan lenkin. Tällä kertaa otin Nemin mukaan juoksukaveriksi -ravilenkille. Käveltiin ensimmäiset parikymmentä metriä ja muutamissa kohdissa annoin koiran toki pissailla (hölkkäsin paikallani sillon), mutta koska tuollainen "hoputtaminen" (ei sanoilla vaan jaloilla) tuntui häirittevän koiraa - tai jostain muusta syystä y ei tuntunut kakkapaikkaa koiralle löytyvän niin vallan pysähdytin jalkani toviksi jotta koira sai kakattua.



Nemi on  kyllä ihanteellinen juoksukaveri. Se ei kisko yhtään, siinä se vaan eessä hölkyttelee menemään. Tai niinhän mä luulen ettei se kisko. Huolimatta siitä, että tuli pikkasen kävelyä, muutama paikallaan jammaaminen ja yks pysähdys niin aikaa ei mennyt sen kauempaa kuin edellisellä lenkillä jonka kävin yksinäni. Ts ihan minuutti aikaa en nyt ottanut. Ts otin mutta mulla meni jokin aika tulla sisälle kun Eetu ja Merri oottivat meitä tuolla kotikadun varressa (vaihettiin muutama sana ennen kuin tulin koirien kans sisään ja Eetu läks juoksemaan). ja kello ei oo koskaan mukana lenkillä, joten katon sen ajan ku lähen lenkille ja kun palaan takaste ja oon ottanu kengät pois jalasta jotta voin marssia kahtoon sitä kellua... 

Kirjaviisautta

Tässä sen näkee, kirjaviisaus ja teoria on ihan eri asia kuin käytäntö. Nämä kirjat löytyvät hyllystäni, mutta ovatko koirani aina fiksusti käyttäytyviä sessejä? Eivät todellakaan...



Ennen Merrin meille tuloa hankin aika paljon koirakirjoja ja suorastaan ahmin niitä. Viime vuosina on tullut luettua vähemmän, vaikka jotkut opukset olen toki ostanut myöhemmin kuin 2000-luvun alkuvuosina. 

Kirjailija(t)


Kirjannimi


Julkaisuvuosi




Alderton David


Opi tuntemaan koirasi


1998




Andersson Maria & Berggren Berit


Träna med glädje


1986




Barvefjord Ulla


Meille tulee koira - koiranomistajan käsikirja


2000




Bodfäldt Eva


Tottelevainen koira - kontaktikoulutus


2002




Coren Stanley


Koirien älykkyys - mitä koira tajuaa ja taitaa


1994




Devereaux Eve


Helli hauvaasi


1996




Dudok van Heel Walty


Pennusta kunnon koira


1997




Gumpler & Husso


Agility ABC


2002




Haikka Sari


Koiran kotilääkäri


1995




Hallgren Andres


Kotikoiran kasvatus


1985




Hansson Maria


Agility - Action


1997




Hellemann Merja


Koiran ruokinta - kotiruokaa vai kuivamuonaa?


?




Hoffman Matthew (toim.)


Koiran elekieli - miten koirat viestivät, avain onnelliseen yhteiseloon


1999




Hoffman Matthew (toim.)


Kotihoidon ja lääkinnän abc - koirille ja kissoille


1996




Holmstedt Cecilia


Koiranpennun kasvatus


1980




Jalakas inger


Agility - från start till mål


2004




John Paul Scott


Djurens beteende


1962




Järvelund Sven & Klinteberg-Järvelund Gunvor af


Koirakoulu 2 - käyttäytyminen, oppiminen, koulutus


1986




Järvelund Sven & Klinteberg-Järvelund Gunvor af


Koirakoulu  - koiranpennun ja nuoren koiran opetus


1989




Kaimio Tuire


Pennun kasvatus - pennusta kunnon koiraksi


2002




Kainulainen Anitta (toim.)


Siperianhusky - rekikoira


1981




Krivolaptsuk Natalia


Koira puhuu - ihmisen ja koiran välinen viestintä


2001




Legl Elisabeth


Din lapphund


1995




Lindblom Lasse & Oja Seppo


Oman koiran hoito - kirsusta hännän päähän


1998




Masson Jeffrey Moussaieff


Mitä koiralla mielessä - kurkistuksia koiran tunne-elämään


1997




Matilainen Tarja


Maailma pennun silmin


2001




Mugford Roger


Lempeä koirankasvatus


1992




Mujunen Salme


Saalisvietti koiraharrastuksessa







Paarvio Annika & Kyrö Sirkku


Paimenkoiraopas


1989




Pulliainen Erkki


Koiran luonne ja käyttäytyminen


1980




Rugaas Turid


Rauhoittavat signaalit


1997




Rugaas Turid


Kiskomatta paras


2003




Scott Carey, Geeve Sally, Studdart Nicky, Martin Linda, Harris Julia & Smith Ben


Koiranpennut - johdatus koiranpentujen maailmaan


1997




Sheldrake Rupert


Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin


1999




Svenska kennelklubben


Sveriges Hundrases - Swedish breeds of dogs


?




Tiihonen Tiina


Pieni koirien ensiapuopas


2003




Tuominen Lasse


Poromiehen koira


1993




Whittemore Hank & Hebard Caroline


Jotta toiset saisivat elää - Caroline Hebart ja hänen pelastuskoiransa


1995




Viitala Esa K


Etsintäkoira - henkilöhaku, jälki ja esineet


2005




Vilander Pertti & Nykänen Hannele


Agility - alkeista huipulle


2003

N53 tok

Kapulan pitoa - seisomisesta istuminen kapula suussa (jee!). Kaukoja. 

M40 tok

Kaukoja, seuraamisen käännöksiä, temppuja. 

Hierontapöydällä

Käytin koirat tänään hieronnassa. Tällä kertaa ei tullut hieroja kotikäynnille. Käytiin uudessa paikassa eli Elp'llä. Koirat tutustuivat myös uimaputkulaan (tai miksi sitä ikinä sanovatkaan ehkä paremminkin kahluukaukalo). Ts kävelivät siitä läpi, hieman piti houkutella ja pakottaa. Nemi oli melkosen tohkeissaan tuon "pahan keikan" jälkeen.



Pöydällä hierominen oli koirille uus kokemus. Merri oli aluksi tosi epäileväinen, mutta kyllä se siitä sitten asettui ja tyytyi kohtaloonsa. Kaikenlaisia jumeja koirasta löytyi sieltä ja täältä. Sai hieman laserhoitoakin johonkin jumi kohtaan mikä muuten ei meinannut löysätä.



Nemi oli myös toki jumissa, mutta vähemmän kuin mitä Merri. Nemin etuosassa näkyi jotain kaahotus "jälkiä" ja takanivelet/koivet/joku juttu oli hieman yliliikkuvakin.



Tää on niin tätä, että mulla ei jää juuri mitään mieleen/muistiin siitä mitä nuo hieroja yms ammattilaiset kertovat. Että ihan mutulla mennään.



Mutta hoito-ohjeita jumppaukseen ja tasapainoiluun saatiin. Ja Merri kannattaisi viedä joskus kuukauden päästä uusinta käsittelyyn.Nemin hoidolle ei ole niin kiirettä/tarvetta.



Tehtiin myös "ufolla" tasapainoharjotuksia hierontasession päätteeksi. 

M39 toko

Merrin kanssa jotain pientä, aamun koirapuistovisiitillä. Nemiä ei kiinnostanut tokottaa, se ennemmin tohotti pitkin puistoa. 

K3

2,8km - 26min. Ns mansikkamaan lenkura. Soraosuus oli vielä osittain jäässä/loskassa ja tosi rapanen. Alunperin oli tarkotus juosta kaistis-lenkki, mutta mäenpäällä totesin että eihän tää nyt niin pahalta tunnu, että käännytäänpä kuitenkin mansikkamaalle päin. Jonkinlaisen kohtuu jees rytmin sain päälle. En ees yrittänyt nyt spurttailla tms kiihytellä. Ehtii sitä vielä tälle juoksukautta tekemään lenkkejä erilaisilla temmoilla ja pituuksilla.



Kuulemma on lumisadetta taas luvattu, joten aattelin että "pakko" kait se on mennä juoksemaan jos aikoo. Kun hyvä rako sille tuli. Nyt siis tiet olivat sulat (jokseenkin aika märät ja hiekotushiekkaiset välillä) lukuunottamatta sitä aiemmin mainittua sorapätkää. 

N52, M38 tok

Aamiaiskaket, lyhyt etäisyys. Tupla = molemmat koirat yhtäaikaa (kunnon näytös tyyliin). Toiveita antavaa, kyllä se Nestori vielä oppii muutkin kuin alokkaan liikkeet. 

Ei riemuita saa, nyt talviiii on

Se siitä. Lunta tulee taivaan täydeltä ja maa on taas valkoinen. Siis tietkin, jotain 10cm lunta tms. (teillä siis). Ei puhettakaan, että voisi kunnon juoksuaikataulua ruveta laatimaan. 

Aikkis muutos, tokoharkat

Koiran nimi:      Merri

Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä

Päivämäärät:      ke 2.5. (h) / ma 7.5. (h) / ke 9.5. (h) / ke 16.5. (h) / ke 23.5. (h) / ke 30.5. (u) / ke 6.6. (u) / ke 13.6. (u) / ke 20.6. (u)

Kellonaika:       19:00-20:00

Kouluttaja:       Jenni Ojala

Kurssipäivien perässä (u) = treenit ulkokentällä, (h) = treenit hallissa.

Koiran nimi:      Nemi

Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä

Päivämäärät:      ke 2.5. (h) / ma 7.5. (h) / ke 9.5. (h) / ke 16.5. (h) / ke 23.5. (h) / ke 30.5. (u) / ke 6.6. (u) / ke 13.6. (u) / ke 20.6. (u)

Kellonaika:       20:00-21:00

Kouluttaja:       Jenni Ojala

Kurssipäivien perässä (u) = treenit ulkokentällä, (h) = treenit hallissa.

N51 agi

Viimiset agiharkat tuon ryhmän kanssa tuona kellon aikana ja päivänä. Harkat koutsaili Mikko. Nemille hyppykorkeudet ekalla kiekalla 40cm (oli rimat valmiina niin) ja toisella 45cm.



Tehtiin parinkymmenen esteen mittasta rataa. Olen päässyt saksalais-kammostani, mutta niitten typerien takaahyppyjen kanssa aina vaan kalastelen sitä koiraa riman takana eikä se mitään sitä hyppää. Ei kuulemma Mikkokaan hyppäisi semmoisella ohjauksella 



Yritin myös tehdä japanilaista, mutta en ollut tarpeeks rohkee liikkumiseni kanssa. Poispäinkääntö kohti seinää ei eka meinannu toimia mutta sitten toimikin kun muistin oikiaan aikaan Mikon ohjeistuksen. Kontaktit oli hyvät. Kepitkin melkeen hyvät (aina ei keskittynyt kunnolla vaan saatto tulla pois ekan tai tokavikan kepin jälkeen - välillä meni ihan jees). Välillä piti kipittää ihan tosissaan että ehti johonkin putken suulle ottamaan koiran mukaansa tarkkaan ohjaukseen kohti seuraavaa estettä.



Ja taas vaihteeksi mun tyyppivikaa, että jään liikaa ootteleen, että tekeekö se koira jotain ja mitä jos tekee.



Kokonaisuutena kuitenkin tosi kivat harkat. Ei ollenkaan niin epätoivosta ollut kuin mitä ois voinut viikonlopun perusteella ootella. 

N50 toko

Kapulan pitoa. Pari iloista toistoa 

K2

Jee! Tiet on melkeen sulat jo. onhan tätä ootettukin. Koipi on vähän kipee viikonlopun jäljiltä ja ... ties mitä hyviä syitä ettei ois kannattanu juosta. Mutta mää ihan vähän vaan, samalla kun käytin koirat iltalenkillä ja ne oli kakkinu niin juoksin sitten melkeen loppumatkan kotio. Tää nyt ei varmaan ollut kuin kilsa, mutta siitä se lähtee  koirat ensin oli ihan tappotuulella, ne oli ennen juoksun aloittamista rähisseet jollekin olemattomuudelle, siis jollekin hajulle vaan. Ja kun päätin, että kokeillaanpa juosta hieman, niin luulivat vissiin että nyt me mennään saalistamaan yhdessä. Kiljuin niille aikani niin kyllä ne siitä hiljenivät ja tassuttivat hirveesti vetämättä eteenpäin ihan kivasti. Jossain välissä piti tietty ruveta poukkoilemaan hajujen perään ja annoinkin niitten sitten pissata kerran tai pari. Mutta kun nuuskutuksesta ei meinannut sitten tulla loppua niin pakotin ne taas liikkeelle ja lopettamaan sen snufutuksen.



Seukki lenkin kipitän kyllä ihan ittekseni ilman koiria. 

Peikko, ohjauspeikko

Semmonen on tullut. Välillä se on kurkistellut jostain nurkan takaa mutta häivytetty "ei mörköjä ole olemassakaan" uskomuksilla ja loitsuilla. Mutta nyt todellisuuden taju hämärtyy selkeesti ja peikko on totta. Näen sen ihan selvästi. Kaverit sanoo "höpö höpö" mutta jos se mulle on nenän edessä niin se on. Minkäs sille voin, että mä näen sen vaikka te ette.



Sehän on tuttua, että jos vaikka kisoissa pelkää, että pujottelu ei onnistu siitä tai tästä syystä, niin luultavasti alitajunnan avulla sen sitten mokaa siellä kisatilanteessa niin että se peikko ruokkii itseään ja taas kisakepit ovat menneet pilalle.



Mutta mulla on joku aivan ihmeellinen musta-aukko mitä tulee kaikenlaisten ohjaussuunnitelmien tekemiseen. Kun koira kieltäytyy toistuvasti hypyiltä siksi kun mää en osaa ohjata  sitä niin onhan se nyt aika ärsyä. Se ehtii ohittaa hypyt kun mää vasta suunnittelen, että mitä kettulan väkeä mun pitikään tehdä. Tehdä ja mennä jo vai pitikö tässä kohtaa odottaa ettei se mun liikkeen takia jatka matkaansa jonnekin ohi siitä esteestä mikä ois pitänyt suorittaa. Eritoten liittyy uusio valsseihin ja takaahyppyihin. En osaa sitä kyykkyvalssia alkuunkaan. Ajoitus on ihan perseestä. Vaikka se meni viime treeneissä välillä tosi hyvin niin silti kisoissa epätoivon kierre jatkuu ja jatkuu. Päässä vaan kaikuu "miten? missä välissä? näinkö? kumpi käsi? näinkö? eikö? miten sitten? ajotus, ajotus, ajotus, joko meen, ootanko - ja koira ohitti esteen ja huutaa tuolla, myöhästyin taas" Sitten aattelen, että jos en tee valssia, jos teen jotain muuta? Pyöritys? Ääh, sekään ei muuten onnistunut. Ajotus, ajotus ajotus - ja perseelleen meni.



Että tällä peikkoululla me ei todellakaan kuuluta kolmosiin. Nytkin viikonloppuna kaikki radat olivat ihan mentäviä. Kivoja rataprofiileja, mutta mä en vaan selviä niistä koska mun eessä virnistelee se peikko. Ja koska en selviä ees perusohjauksista niin ohjausitsentunto on miinuksen puolella josta seuraa, että me ei kyllä osata suurinpiirtein mitään muutakaan.



Nemiä vaan ei voi ohjata nenästä vetämällä - vaikka viikonloppuna ehdin jo sitäkin toivomaan. Mutta ei se tullut mun käteen kiinni, kun irtosi taas jonnekin. Mutta ei sinne minne ois pitänyt, ainakaan kovin usein. Jos en osannut ajoissa, tai muuten vaan en osannut ohjata koiraani, kertoa sille missä järkässä esteitä pitäs suoritella niin se syöksyili putkiin ja kontakteille miten päin vaan. Eli irtoamiskykyä ja vauhtia ei puuttunut. Me ei vaan oltu alkuunkaan samalla aaltopituudella ja tekemässä asioita yhdessä, mitä yleensä vaaditaan siihen että tekeminen näyttää aksalta. Ei se siis koko aikaa sitä paskaa vetänyt naamaansa, en ole varma söikö radalla kirmatessa sitä ollenkaan. Meiän lanka katkesi jostain muusta syystä vaan. Muuten se kyllä tunki sitä hevonkakkaa suuhunsa "koura kaupalla" niin paljon kuin ehti.



Positiivista viikonlopun kisoissa oli sentään se, että Nemi ei kertaakaan karannut lähdöstä. Ja saatiin tehtyä hyviä häiriöpaikkallaoloja sekä Jyväskylän että KAS;n halleissa. 

Maneesissa

Olin vetkuloinut ja vatkuloinut sitä ilmoittaakko Nemi KAS;n talvikisoihin vai ei.. varmaan jo vuosia. Toisaalta muistikuvat siitä millaista oli aikoinaan kisata Merrin kanssa Linströmmin maneesissa (ja muutamissa muissa maneeseissa) eivät olleet mitenkään ruusuiset. Maneeseissa ei pääse eteenpäin, joutuu juoksemaan tai lähinnä kahlaamaan hevosenkakkamullassa. Nilkka muljuu minkä ehtii. Koira syö paskaa - ja Lindströmmillä myös välillä huvitteli jahtaamalla pikkulintuja.



En ollut ikinä edes käynyt Peltokosken maneesissa ennen eilistä. Huolimatta siitä, että KAS:n kisat ovat olleet siellä jo .. ties kuinka kauan. Aina olin vaan kysellyt -miettiessäni ilmotakko vai ei- että millanen se pohja nyt oikeesti on. Kovasti monet ovat sanoneet, että ei se ole pehmeä. Että ihan hyvä se on liikkua - koirille varsinkin. Mutta toisin kuin muut jokka miettivät kisa-alustoja niin mä en ajattele koiria (no joo, tietyissä tilanteissa toki niitäkin) mutta mun pohja pohdiskelut liittyvät ihan mun omiin koipiini.



Ja joo. Entä millainen se hallin pohja oli? Hyvä ja huono. Siis paikoitellen se oli yllättävänkin kova. Mutta joissain kohti myös oli aivan ihme möykkyjä, irto töhnää eli pehmeyttä yms kummallisuutta. Ja viimisellä lenkillä huomasin, että kylläpä vaan jalkaan sattuu ja nyt jalka on "tutun" kipeä.



Kelihän muutoin eilen oli ihan kamala. Vettä älyttömiä lätäköitä, kauheesti loskaa ja paskaa. Koira oli ihan älyttömän likainen kisojen jälkeen. Sain suihkutella sitä vaikka kuinka kauan kun kotiin päästiin että ees enimmät hiekat lähtivät pois.



Ja se paska. Se kiinnosti koiraa kovastikin. Kuten olin etukäteen aatellut ja peljännyt.



Ei siis maneesikisoja enää meille. On niitä muitakin missä kipitellä. 

Oulu, kisat nro 6/2012

Maneesikisa kokeilu. Peltokosken maneesi / KAS.



3 rataa. Kaikki radat Seppo Savikon käsialaa. Kaikilta radoilta sama tulos eli hoo yy äll. 

Jyväskylä, kisat nro 5/2012

Kävin Nemin kanssa lauantaina päiväseltään Jyväskylässä.



Ensin rallatettiin hyppyrata, kiva rataprofiili jonka oli laatinut Vesa Sivonen. Tulos: hyl



Ja sitten kontaktirata by Heidi Viitaniemi (sekin rata oli kivan tuntunen). Tulos: hyl. 

Kevät-kesän aksat

-------------------------------------------------------------

KURSSITIEDOT:

Koiran nimi:      Nemi

Kurssi:           Agility valmennusryhmä

Päivämäärät:      ma 30.4. (u) / to 3.5. (h) / ma 7.5. (u) / ma 14.5. (u) / ma 21.5. (u) / pe 3.8. (u) / ma 6.8. (u) / ma 20.8. (u) / ma 27.8. (h) / ma 3.9. (h)

Kellonaika:       18:00-19:00

Kouluttaja:       Mari Kaplas / Mikko Aaltonen

Kurssipäivien perässä (u) = treenit ulkokentällä, (h) = treenit hallissa.

-------------------------------------------------------------

Kevät-kesän toksut

Tulipa sähköpostia Activelta. Johan sitä kohta aikataulut ja ryhmät muuttuvat kesäisemmiksi. Vaikka ulkona sataisikin räntää ja olisi märkää ja loskasta.

Koiran nimi:      Merri

Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä

Päivämäärät:      ke 25.4. / ke 2.5. / ke 9.5. / ke 16.5. / ke 23.5. / ke 30.5. / ke 6.6. / ke 13.6. / ke 20.6.

Kellonaika:       19:00-20:00

Kouluttaja:       Jenni Ojala

Koiran nimi:      Nemi

Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä

Päivämäärät:      ke 25.4. / ke 2.5. / ke 9.5. / ke 16.5. / ke 23.5. / ke 30.5. / ke 6.6. / ke 13.6. / ke 20.6.

Kellonaika:       20:00-21:00

Kouluttaja:       Jenni Ojala

Miksi, siksi

Miksi sen pennun pitäisi olla kilpailleista vanhemmista? Tai sellaiselta kasvattajalta jolla on "meriittejä". Tittelit, minkäänlaiset eivät periydy - sehän on jo vanha viidakon sanonta. Toisaalta ainakin teoriassa on parempi mahdollisuus saada rotumääritelmän mukainen "kaunis" koira jos vanhemmat ovat todistetusti sen näköisiä kuin kyseisessä rodussa kuuluukin olla. Miksi tämä sama ei sitten pätisi siihen, mikä on, tai mistä voisi tulla hyvä harrastuskoira?



Toisaalta, eikö Merri ja Nemi ole täyttäneet hyvin saappaansa? Ne ovat touhukkaita kavereita kaikkeen mitä niiden kanssa olen keksinyt tehdä. Ja Merrin kanssa toden totta olen tehnytkin vaikka ja mitä. Merri tuli "vain" koiraksi, kun koira piti lopultakin 25 vuoden (enemmän tai vähemmän aktiivisen) odottamisen jälkeen saada. Merrissä sain kultakimpaleen. Kauniin kuin minkäkin. Koiran jolla on omat aivot. Jonka moottori hyrrää tekemistä kaivaten vielä vanhoilla päivilläkin. Merri valitsi meidät. Merrin isä oli komea koira, joka kävi tokokokeessakin jonkun kerran. Siitä toksuilusta en tosin tiennyt enkä ymmärtänyt juuri mitään sillon 11v sitten. Merrin äiti oli (kaunis toki sekin) työkoirataustainen, Jokkmokkista pohjois-Ruotsista haettu.



Nemin isästä en tiedä oikein mitään. Pentueen isänä piti olla alunperin, tai jossain välissä, joku Norrviddens koira. Merrin äiti oli Norrviddens. Se yhdistettynä H.I. koirien (tai niiden tausalla oleviin) työskentelyyn/koekäynteihin sai minut kiinnostumaan H.I. -kennelistä. Jossa sitten kävimmekin tutustumassa (ja ihastumassa) ihmisiin ja koiriin ennen kuin Nemi syntyi.



H.I -kennelin sivuilla kerrotaan Nemin isästä näin: "A höfter/hips, Ua ögon /Eyes Clear, 49 cm, Complete scissorbite, Komplett saxbett.Råsto är en mycket trevlig hanhund som bemöter både folk och andra hundar med en glatt viftande svans. På mycket få utställningar har han blivit Svensk utställningschampion. Han är även gjort ett mycket trevlig mentalbeskrivning med 1:a på skottet. I mars 2005 blev han pappa till vår D-kull." 

Lähde

Cahppesin sivuilla taas sanotaan Råstosta seuraavaa: SE UCH, Cacib, BIR/BOB MH-test gk skott, Blågul hund2 

Eli mitenkään hirveästi koirasta ei informaatiota löydy. Koenäyttöjä ei ole, terppatarkit on tehty ja näyttelyissä käyty. Jälkeiläisiä on kolme pentueellista. Samana vuonna kun Nemit syntyivät niin syntyi 6 pentua Hoghems -kenneliin. Ainakaan Hunddatasta niiltä ei löydy juuri mitään tietoa. 2010 syntyi Lappbergets   -kenneliin 5 Råston jälkeläistä. Yksi niistä muutti Pudasjärvelle Korpikartonon kenneliin - Friidun olen muutaman kerran tavannutkin, ja sillä on monia samoja piirteitä (niin luonteessa kuin ulkonäössäkin) kuin mitä Nemillä :)

Nemin äidillä itsellään ei ollut mitään koe tms näyttöjä. Nemin äidinisällä eli Renvallarens Birk:lla on Hunddatan mukaan hieman enemmänkin toksukoetuloksia. Samoin kuin Nemin äidinäidillä 

Kristallens Hilva

 :lla. Toki molemmilla on myös terveystuloksia ja näytelmätuloksia.



***

Kappas kappas mun kirjoitelma ajautui taas aivan ihme vesille - mutta omassa blogissani saanen ja saankin pyöritellä ja pähkäillä asioita vähemmän loogisellakin tavalla 

***

Toisaalta jos mää ajattelen, että Merri on super-koira ja Nemi on monilta ominaisuuksiltaan vieläkin parempi. Ja mä tiedän, että mä olen jotain oppinut (thank god) vuosien varrella koirien kanssa treenatessani. Eli siis seuraavan koiran kanssa olen fiksumpi kuin aikoinaan aloittaessani Merrin ja Nemin kanssa. Toki tiedän että koirat ovat aina erejä - enkä voi kuvitella että se seuraava osaisi automaattisesti ne asiat mitä olen näille edellisille opettanut. Aina on aloitettava alusta. Saa aloittaa alusta.

Mutta siis, miksi sen koiran - jos se nyt vaikka on ruotsinlapinkoira - pitäisi olla alkuominaisuuksiltaan jotain enemmän kuin mitä Merri ja Nemi ovat olleet? Jos oletetaan, että minä olen kehittynyt/fiksuuntunut tässä vuosien varrella. Jos voisin tehdä nyt kaiken toisin noiden kanssa niin tekisinkö? Oltaisiinko me pidemmällä - ja missä - ja mitä väliä sillä on? Pitäisikö meidän olla pidemmällä? Mitä se pidemmällä oleminen tarkoittaa?

Olenko hyvä vai huono, kun koirani ovat "vain" siinä ja tässä luokassa tällä reenaamisella ja kisaamisella. Onko se koirien syy, vai minun syy (tietysti minun!)?  

Miksi pitää analysoida niin kauheasti niitä muita rotuja, ja näiden omienkin elementtejä - enhän minä näitäkään ole alunperin hankkinut niin suurella pähkäilyllä kuin mitä nyt pyörittelen päässäni.

Tärkeintä on matka. Ei päämäärä. Vaikka päämääriäkin pitää olla. Ne voivat silti muuttua. Matkalla ollaan pidempään, on oleellisempaa, että siitä nauttii. Pitäisikö kaiken olla helpompaa? Olisiko se helpompaa muunlaisten otusten kanssa? Ehkä. Olisiko se silti kivaa - luultavasti. Siltikään, en osaa ajatella itselleni muuta kuin ruotsinlapinkoiran. Ja vaikka samalla ajatus kauhistuttaa minua, surettaa* ennen kaikkea niin samalla ajatus on kiehtova, mihin kaikenlaisiin seikkailuihin mina ja mun tuleva(t) ruotsinlapinkoira(t) ajaudutaankaan?!

*surettaa siksi, koska uutta rlk'ta ei tule niin kauan kun mulla on mun rakas kauhukaksikko Merriliini ja Nemiliini. 

Nehän on vaan koiria

Että minä oon kuulkaasta pyöritellyt rotuja, roduttomuutta, koiria, koirien ominaisuuksia päässäni. Vatvonut ja tuumannut. Eipäs juupastellut. Perustellut itselleni sitä sun tätä - ja vähän toisillekin. Ehkä joskus jopa pahoittanut muiden mieltäkin - anteeksi jos näin on käynyt.



Jokaisen oma on se paras. Ehkä. Useimmiten. Hyvä niin jos on. Itselleen paras, kait. Ominaisuuksiltaan ei aina täydellinen siihen asiaan mitä kulloinkin ollaan tekemässä. Joskus myönnämme sen, ja toisinaan sitten taas emme. Mä olen heitellyt ilmaan - yleensä vaan omaan pääkoppaani - ajatuksia rodusta jos toisesta "voisko meillä olla...?" Ja ei, ei sittenkään ei kuitenkaan. Vaihtoehdoista eniten olen pähkätipääpäässäni vatvonut näitä: islanninlammaskoira, kooikkerhondje, australiankelpie ja länsigööttaanmaanpystykorva. Siinäpä ne kait sitten ovatkin. Todennäköisin rotuhyppäys ois varmaan issikka - pysyttäisiin vitosryhmän paimentavissa pystykorvissa. Jotenkin luulen, että harrastusominaisuuksiin ei tulisi kovinkaan paljoa muutosta (herneet pois nenistä nyt issikkaystäväiseni). Todennäköisyys siitä, että saisi medi-agikoiran kasvaisi kait hieman (jos ottaisi nartun). Kooikkereita en tunne, agissa näkee sekä hyviä että perussessejä. Göötit on hauskoja, mutta kovin pieniä. Kelpiet kiehtoo, siis jotkut kelpit - niitäkin on moneen junaan, kaikki eivät ole niin ihastuttavia, kuitenkaan - mutta eivät ehkä kuitenkaan niin paljoa että näkisin itseäni tulevaisuudessa sellaisen ohjaksissa. Ja siihenpä ne varteenotettavat rodut sitten loppuivatkin.



Sitten on vielä sellainenkin seikka, että ajatus rodun vaihdosta kaatuu useimmiten siihen, että koiraharrastukset/treenit/kisat jne ovat vain pieni osa sitä koiraelämääkin. Ja niin naurettavaa kuin se ehkä onkin, niin ajattelen asian paljon kokonaisvaltaisemmin. Ajattelen koko sitä rotua. Haluaisinko olla göötisti - ottaa avosylin vastaan kaikki göötti-ihmiset, ei en haluaisi (taas ne palkokasvit voitte jättää kasvihuoneeseen). Tai vaihda jöötin paikalle mikä muu rotu (ja kaikki sen harrastajat) hyvänsä.



Joo. On toki ne kaks muutakin lappalaiskoirarotua. Mutta kaikenlaisista yhdistys/kennelpoliittisista syistä mä en vaan vois ottaa semmosta. jos lappalainen niin sitten ruottalainen.



"Miks sulla on tommonen, kun sää... (jatka lausetta haluamallasi tavalla)" Niin miks. Tuurista ja onnesta tuli Merri. Harkiten, haluten ja pentukuumeesta tuli Nemi. Tietysti Merrikin tuli halusta ja pentukuumeesta - mutta rotu valikoitui aika hihavakiolla: paimentava pystykorva olematta metsästyskoira (niinhän minä luulin). Yhtäkään ruotsinlapinkoiraa en ollut (tietääkseni) livenä tavannut ennen kuin menin pikkumerritirriäisiä tapaamaan LittleHoneys -kenneliin. Muutamaan suomenlapinkoiraan olin törmännyt ja ulkomuotoon ihastunut - niitäkään en silti tuntenut, että minkäluonteisia olivat. Ihan koirarotukirjojen luonnekuvauksen pohjalta lähettiin liikkeelle, aivan kuin ne suurta totuutta mistään kertoisivat niin kuin nykyään ehkä tietänemme.



Entäpä sitten kun tulee aika hankkia seuraava koira, mikä se sitten tulee olemaan? Jos nyt olisi sen aika, niin sanoisin "ruotsinlapinkoira". Kuitenkin. Vaikka olen päätäni muikistellut ihan sekopäisyyteen saakka, melkeenpä, että josko sittenkin, ja entä jos kuitenkin. Tosin, koska olen rotua seurannut jo yli 10 vuotta niin ... kaikki vaan vaikeutuu. Just nyt ei olisi hajuakaan siitä mistä yhdistelmästä tahtoisin ruotsinlapikkaani. Ei silti, että mitään vikaa (öh, öh, kaikenlaista lisävarusteominaisuutta joskus toki kaipaan koiriini - eivät ne ole täydellisiä, vaikka ovatkin ruotsinlapinkoiria) olisi. Oon lähestulkoon järkyttyneenä pistänyt merkille kuinka vähän näiden mustien ihanuuksien kanssa kilpaillaan. Joo joo, kisatulokset eivät kerro kaikkea. Jos mitään. Mutta jos en voi tavata useita rodun edustajia enkä näen "mustaa valkoisella" mitä niiden kanssa on tehty - niin voinko vain luottaa siihen, kun omistajansa kertovat "joo, tää on tosi kiva harrastuskaveri, motivoitunut ja nopea ja ja ja.. tää ois vaikka mitä jos me vaan ..." Niinpä niin.



Onni onnettomuudessa. Nyt ei ole pennun aika.

M36 toko

Omatoimitokot Nemin ryhmäagien (ja lenkin) jälkeen.



Aloitettiin ruudulla. Palkka ruudussa - ei palkkaa - palkka ruudussa. Huutaahan se, mutta toimi silti. Jee!



Liik istuminen, kerran vaan, kun meni hyvin.



Luoksari säätöä/leikkiä.



Tunnarikapulan piilotusta. Hyvin haki / teki töitä.





Loppuleikkinä pari puomia, pujoa ja putkea. 

N49 agi

Ohjatut agireenit, ti 10.04. Koutsauksesta vastasi tällä erää Mari. Hyppykorkeys Nemille 45cm.



Muuta turinaa kenties myöhemmin.



edit,tehtiin niistoja. ne onnistu .- jee. tehtiin valsseja,meni huonosti, mari opasti ja meni paremmin. luulin tajunneeni ohjauksesta jotain mutta käytäntö kisoissa osoitti taas jotain ihan muuta. 

N48 toko

Kapulan pito reeniä. Jes! Selvä edistyminen on tapahtunut. Epätoivo vaihtui taas hetkeksi toiveikkuudeksi. 

N47 toko

Seuruuta seuruuta. Pysäyksiä, käännöksiä, liikkeelle lähtöjä ja juoksua.

paikallaoloja

M35 toko

Ohjatut tokot viime viikon maanantaina



kerrotaan kun keretään / jaksetaan

N46 toko

Ohjatut tokot viime viikon maanantaina...



tullee joskus täytettä tähän raapustukseen

Keväterkkari 2012

Lyhyestä virsi kaunis. Myöhemmin tarkennuksia.



Paikka Pello - Rohki halli

*********

Lauantai 31.03.2012



Tokokoe

Tuomari: Heli Kelhälä

Luokka: Alo

Koira: Nemi



Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 8

Seuraaminen taluttimetta 5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 8,5

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 9



Pistemäärä yhteensä 168,5

ALO1





Tokokoe

Tuomari: Heli Kelhälä

Luokka: Avo

Koira: Merri



Paikalla makaaminen 0

Seuraaminen taluttimetta 7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 5

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7

Noutaminen 7

Kaukokäskyt 6

Estehyppy 9,5

Kokonaisvaikutus 9



Pistemäärä yhteensä 121

AVO3





Sunnuntai 01.04.12

Tuomari Saara Sampakoski & Tuula Prat (bis-vet)



yhdeksän ruotsinlapinkoiraa ilmoitettuna, joista yksi oli poissa - paikalla 7 narttua ja yks uros.



Nemi

"Tyypiltään erinomainen. Hyvä pää ja silmät. Erinomaiset korvat. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea astoiset tasapanoiset kulmaukset. Erinomainen turkinlaatu. Liikkuu kauniisti takaa, hiukan ahtaasti takaa"

VAL ERI1 SA PN1 VSP



Merri

"Tyypiltään erinomainen veteraaninarttu. Hyvä pää, kauniit silmät ja korvat. Erinomainen rintakehä. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea asentoiset sopivan voimakkaat raajat, saisi kulmautua edestä voimakkaammin. Hyvä turkki ja häntä. Liikkuu kauniisti sivulta, mutta kinner ahtaasti takaa. 11-v erinomaisessa kunnossa. Hyvä luonne. "

VET ERI1 SA PN2 ROP-VET BIS3-VET







Merri ja Eetu   © Kaisa