Että minä oon kuulkaasta pyöritellyt rotuja, roduttomuutta, koiria, koirien ominaisuuksia päässäni. Vatvonut ja tuumannut. Eipäs juupastellut. Perustellut itselleni sitä sun tätä - ja vähän toisillekin. Ehkä joskus jopa pahoittanut muiden mieltäkin - anteeksi jos näin on käynyt.
Jokaisen oma on se paras. Ehkä. Useimmiten. Hyvä niin jos on. Itselleen paras, kait. Ominaisuuksiltaan ei aina täydellinen siihen asiaan mitä kulloinkin ollaan tekemässä. Joskus myönnämme sen, ja toisinaan sitten taas emme. Mä olen heitellyt ilmaan - yleensä vaan omaan pääkoppaani - ajatuksia rodusta jos toisesta "voisko meillä olla...?" Ja ei, ei sittenkään ei kuitenkaan. Vaihtoehdoista eniten olen pähkätipääpäässäni vatvonut näitä: islanninlammaskoira, kooikkerhondje, australiankelpie ja länsigööttaanmaanpystykorva. Siinäpä ne kait sitten ovatkin. Todennäköisin rotuhyppäys ois varmaan issikka - pysyttäisiin vitosryhmän paimentavissa pystykorvissa. Jotenkin luulen, että harrastusominaisuuksiin ei tulisi kovinkaan paljoa muutosta (herneet pois nenistä nyt issikkaystäväiseni). Todennäköisyys siitä, että saisi medi-agikoiran kasvaisi kait hieman (jos ottaisi nartun). Kooikkereita en tunne, agissa näkee sekä hyviä että perussessejä. Göötit on hauskoja, mutta kovin pieniä. Kelpiet kiehtoo, siis jotkut kelpit - niitäkin on moneen junaan, kaikki eivät ole niin ihastuttavia, kuitenkaan - mutta eivät ehkä kuitenkaan niin paljoa että näkisin itseäni tulevaisuudessa sellaisen ohjaksissa. Ja siihenpä ne varteenotettavat rodut sitten loppuivatkin.
Sitten on vielä sellainenkin seikka, että ajatus rodun vaihdosta kaatuu useimmiten siihen, että koiraharrastukset/treenit/kisat jne ovat vain pieni osa sitä koiraelämääkin. Ja niin naurettavaa kuin se ehkä onkin, niin ajattelen asian paljon kokonaisvaltaisemmin. Ajattelen koko sitä rotua. Haluaisinko olla göötisti - ottaa avosylin vastaan kaikki göötti-ihmiset, ei en haluaisi (taas ne palkokasvit voitte jättää kasvihuoneeseen). Tai vaihda jöötin paikalle mikä muu rotu (ja kaikki sen harrastajat) hyvänsä.
Joo. On toki ne kaks muutakin lappalaiskoirarotua. Mutta kaikenlaisista yhdistys/kennelpoliittisista syistä mä en vaan vois ottaa semmosta. jos lappalainen niin sitten ruottalainen.
"Miks sulla on tommonen, kun sää... (jatka lausetta haluamallasi tavalla)" Niin miks. Tuurista ja onnesta tuli Merri. Harkiten, haluten ja pentukuumeesta tuli Nemi. Tietysti Merrikin tuli halusta ja pentukuumeesta - mutta rotu valikoitui aika hihavakiolla: paimentava pystykorva olematta metsästyskoira (niinhän minä luulin). Yhtäkään ruotsinlapinkoiraa en ollut (tietääkseni) livenä tavannut ennen kuin menin pikkumerritirriäisiä tapaamaan LittleHoneys -kenneliin. Muutamaan suomenlapinkoiraan olin törmännyt ja ulkomuotoon ihastunut - niitäkään en silti tuntenut, että minkäluonteisia olivat. Ihan koirarotukirjojen luonnekuvauksen pohjalta lähettiin liikkeelle, aivan kuin ne suurta totuutta mistään kertoisivat niin kuin nykyään ehkä tietänemme.
Entäpä sitten kun tulee aika hankkia seuraava koira, mikä se sitten tulee olemaan? Jos nyt olisi sen aika, niin sanoisin "ruotsinlapinkoira". Kuitenkin. Vaikka olen päätäni muikistellut ihan sekopäisyyteen saakka, melkeenpä, että josko sittenkin, ja entä jos kuitenkin. Tosin, koska olen rotua seurannut jo yli 10 vuotta niin ... kaikki vaan vaikeutuu. Just nyt ei olisi hajuakaan siitä mistä yhdistelmästä tahtoisin ruotsinlapikkaani. Ei silti, että mitään vikaa (öh, öh, kaikenlaista lisävarusteominaisuutta joskus toki kaipaan koiriini - eivät ne ole täydellisiä, vaikka ovatkin ruotsinlapinkoiria) olisi. Oon lähestulkoon järkyttyneenä pistänyt merkille kuinka vähän näiden mustien ihanuuksien kanssa kilpaillaan. Joo joo, kisatulokset eivät kerro kaikkea. Jos mitään. Mutta jos en voi tavata useita rodun edustajia enkä näen "mustaa valkoisella" mitä niiden kanssa on tehty - niin voinko vain luottaa siihen, kun omistajansa kertovat "joo, tää on tosi kiva harrastuskaveri, motivoitunut ja nopea ja ja ja.. tää ois vaikka mitä jos me vaan ..." Niinpä niin.
Onni onnettomuudessa. Nyt ei ole pennun aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti