Olin vetkuloinut ja vatkuloinut sitä ilmoittaakko Nemi KAS;n talvikisoihin vai ei.. varmaan jo vuosia. Toisaalta muistikuvat siitä millaista oli aikoinaan kisata Merrin kanssa Linströmmin maneesissa (ja muutamissa muissa maneeseissa) eivät olleet mitenkään ruusuiset. Maneeseissa ei pääse eteenpäin, joutuu juoksemaan tai lähinnä kahlaamaan hevosenkakkamullassa. Nilkka muljuu minkä ehtii. Koira syö paskaa - ja Lindströmmillä myös välillä huvitteli jahtaamalla pikkulintuja.
En ollut ikinä edes käynyt Peltokosken maneesissa ennen eilistä. Huolimatta siitä, että KAS:n kisat ovat olleet siellä jo .. ties kuinka kauan. Aina olin vaan kysellyt -miettiessäni ilmotakko vai ei- että millanen se pohja nyt oikeesti on. Kovasti monet ovat sanoneet, että ei se ole pehmeä. Että ihan hyvä se on liikkua - koirille varsinkin. Mutta toisin kuin muut jokka miettivät kisa-alustoja niin mä en ajattele koiria (no joo, tietyissä tilanteissa toki niitäkin) mutta mun pohja pohdiskelut liittyvät ihan mun omiin koipiini.
Ja joo. Entä millainen se hallin pohja oli? Hyvä ja huono. Siis paikoitellen se oli yllättävänkin kova. Mutta joissain kohti myös oli aivan ihme möykkyjä, irto töhnää eli pehmeyttä yms kummallisuutta. Ja viimisellä lenkillä huomasin, että kylläpä vaan jalkaan sattuu ja nyt jalka on "tutun" kipeä.
Kelihän muutoin eilen oli ihan kamala. Vettä älyttömiä lätäköitä, kauheesti loskaa ja paskaa. Koira oli ihan älyttömän likainen kisojen jälkeen. Sain suihkutella sitä vaikka kuinka kauan kun kotiin päästiin että ees enimmät hiekat lähtivät pois.
Ja se paska. Se kiinnosti koiraa kovastikin. Kuten olin etukäteen aatellut ja peljännyt.
Ei siis maneesikisoja enää meille. On niitä muitakin missä kipitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti