Tänään päättyi mun ja Nemin teema kuukausi "agikisat joka viikonloppu". Ja nämä olivat kyllä heikoin esitys tällä saralla. Kisat olivat "kotiareenalla" Martsassa, mutta se ei meitä kyllä auttanut yhtään, päinvastoin.
Viime vuonna päätin "omissa" kisoissa ts niiden jälkeen, että täällä en enää kisaa. Ne kisat kun menivät pipariksi jännityksen takia. Nyt ei jännittänyt niin paljon, mutta en silti päässyt oikeen sellaiseen normikisarutiiniasetustuntumaan kuin missä tahansa muualla. En vaan osaa kisata tuolla. Plus että tajusin, että mua häiritsee suunnattomasti, että en voi kierrellä rataa (ulkopuolelta) ennen rataantutustumista - se on oleellinen osa mun esivalmisteluja ennen rataantutustumista. Toki monissa sisäkisapaikoissa ei pääse kiertämään rataa - mutta yleensä se tarkasteltava kulma on se pitkä sivu, josta saa paljon paremman käsityksen kaikesta. Tuolla tuo tuntuu olevan kuin pussissa ja kaikki niin kovin kovin kaukana. Tiedän että tää kuulostaa selittelyltä ja sitä tietty onkin, mutta kun fiilikset ja ajatukset lähtee negaatiokierteeseen niin siitä ei hyvää seuraa. Kuten aiemminkin on tullut todettua, niin mä en voi lähteä Nemin kanssa agiradalle jos mulla ei ole selkeät suunnitelmat siitä mitä tulen tekemään. Merrin kanssa se onnistui, ohjaukset tulivat selkänahasta - tai jostain. Mutta Nemin kanssa ei ole tollaista ...
Noh, nää kisat tuomaroi kuitenkin Anne Viitanen.
Aloitettiin hyppyradalla. Olin tuumiskellut hurjan alkusuoran jälkeen muutamia leikkauspaikkoja, mutta eihän se niin mennyt ts ollut järkevää. En jarruttanut tarpeeksi - tai ajoissa ja hyvän alun jälkeen Nemi liukastui ja veti nenilleen. Räy räy kielto. Eli esteen kierto. Sitten pari estettä jees, väykytiväykyti - mä sorruin jopa taputtamaan jotta saisin Nemin takaisin luokseni, hyvä etten polkenut jalkaa kiukuissani...
kertonen joskus lisää. tuloksilla ei juhlittu = 3 * hyl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti