Kesäkuu, kumma kuu. Viikko 23 kesällä 2011 oli ihan järjettömän kuuma. Sellainen helle ahdistus mitä yleensä Suomessa tavataan vain heinäkuussa. Sellainen keli, joka ollut monesti esim Agirodun aikaan - mikä oli yksi syy sille, että päätin jo aikaa sitten että tänä vuonna ei kyllä osallistuta Agirotuun kun eihän sitä kestä Erkkikään sitä helve.. ts hellettä. Kun mittari kipuaa kolmenkymmenen tietämille niin ei ole mitään järkeä tehdä mitään, eikä oikein voikaan tehdä mitään. Muuta kuin etsiä joku vilpoisa paikka, ja jos ja kun sellaista ei löydy niin olla möllöttää vaan ja kärsiä ja toivoa että kuumuus joskus lakkaisi.
***
Perjantaina Eetu kävi töissä tekemässä pakolliset hommat ja ajeli sitten kotiin, jotta minä sain pakattua auton ja niin sitä lähettiin reissuun. Kuivasjärveltä Oulusta kävin hakemassa seurakseni Tuijan ja Merrin seuraksi auton takahäkkiin Karkin. Taisipa olla jotain kolmen tietämissä päivällä kun Coltin nokka kurvasi Oulusta etelään ja matka saattoi alkaa.
Ajoreitti oli siis Kiiminki - Oulu - Viitasaari (ruokatauko ja koirien pissatus) - Jyväskylä - Jämsä - Padasjoki (-joku Juutas tai Jootas tms missä tankattiin näillä kulmilla) - Hämeenlinna - Riihimäki.
Riihimäellä hötkyilin ja käännyin yhessä kohtaa turhan aikasten, joten ei ihan suoraa osuttu hotellille (Scandic), mutta onneksi oli sen verran pienestä pitäjästä kyse, että ei kauaa oltu ns hukassa. Välittömästi hotelliin kirjauduttuamme (olikohan se kello sitten jotain kymmenen vai ykstoista (illalla tietty)) lähettiin koirien kanssa lenkille ja hieman kertaamaan jotain tokojuttuja. Aivan kuin niistä siinä kohtaa hirveesti hyötyä ois - melkeenpä päinvastoin kun hyttysiä oli niin maan pirusti. Paikallaolossakin koirien kuonon päällä oli ainakin kakskytä ötökkää... Hyttysiä lukuunottamatta viimehetken paniikkireenit sujuivat kuitenkin ihan kivasti.
Takas hotellille. Joten evästä nassuun ja nukkumaan. Tosin uni ei tullut ihan heti silmään. Joten oisko se jotain yli yhen ollu kun nukahdin.
Kello (aka puhelin) herätti sitten hieman ennen puol kuutta lauantaiaamuna. Koirien pissatus. Suihkuun ja aamupalalle. Normisti tuolla alkaisi aamupala puol seiska, mutta kivasti saatiin mennä jo kuuelta syömään...
Sitten tavarat ja koira autoon ja kartanlukijan avulla suuntaus kohti Klaukkalaa. Tulipa taas kerran huomattua, että netistä löytyvät reittipalveluohjeet... niitä ei kannata noudattaa kirjaimellisesti. Ovat vissiin vähän niin kuin navigaattoritkin, että maalaisjärki olisi tarpeen joissain kohdin. Noh, tulipahan ajeltua yhtä maaseututietä pieni mutka.. onneksi oli aikaa. Hitusen rupesi hirvittämään kun tienvarsikyltit kertoivat, että Hkiin ei olisi matkaa kuin parisenkymmentäkilometriä. Mitä ilvestä jos yhtäkkiä tajutaankin olevamme Mannerheimintiellä, että miten sitä sieltä selvitään hengissä pois?!?
Onneksi hoksattiin kääntyä kuitenkin oikiasta liittymästä pois motarilta ja päästiin huristelemaan Klaukkalan läpi Kisatielle (vai kujako se oli) ja sinne pelipaikalle. Auto saatiin ihan kivasti aika lähelle aluetta parkkiin. Varmaan siks kun oltiin niin aikasten liikenteessä. Taiettiin olla jo puol kasin tietämillä alueella. Tuija löysi hyvin pian gööttijoukkonsa. Minä istuskelin ilmopisteen likellä Merrin ja tavaroiden (tuoli, häkki ja reppu) kanssa kummastelemassa meininkiä. Muut eivät olleet hukassa, vaan minä olin ajoissa paikalla - aikani siinä hengattuani muu lappalaiskoirajoukkio tuli paikalle ja joukkueenjohtaja pääsi ilmoittamaan meidät skabaan.
Jos ei muuta reissusta hyötynyt, niin sai Merri ainakin punkkipannan, siankorvan ja kasan nameja. Joukkueenjohtaja kun tuli ison kassin kanssa ilmopisteeltä takaisin. Siinä oli melkeen kuin ois joulu ollut kun A-L (=joukkueenjohtaja) jakeli meille kassin löydöksiä
Sitten tallusteltiin varaamaan paikkaa teltalle. Kellään meistä ei ollut telttaa, mutta saatiin ystävällisesti lapinporokoira-Martin omistajalta telttaa lainaan (kiitos!). Pystytimme porukalla teltan ja kokosin Merrin metallihäkin telttaan ja pistin koiran käsistäni sinne möllöttämään. Kuuma siellä teltassakin lopulta oli, kun se päivä oli niin järjettömän kuuma ylipäätänsäkin.
Etukäteen tosiaan tiesin, että Merrin toksutteluvuoro olisi kolmannessa ryhmässä lounaan jälkeen. Mutta että tarkkaan en tiennyt milloin se lounas olisi. Eikä siellä lopulta kuuluteltukkaan näitä asioita - vaikka olisi voinut luulla, että nuo olisivat olleet niitä juttuja mistä olisi ollut hyvä tiedottaa ihmisiä. Varsinkin kun alo- ja avoluokat olivat sellaisen töytäreen takana. Eli eivät edes suorassa näköyhteydessä muuhun toimintaan/alueeseen. Joten eihän siinä auttanut muu kuin seurailla tilannetta ja hengata siellä sun täällä.
Vaikka se avon paikka oli näennäisesti hyvä. Siis vähän siellä piilossa ja syrjässä. Niin se hiekka kenttä oli ihan järjettömän kuuma. Se alusta meni helteellä kuumemmaksi kuin mitä se ylempien luokkien nurmikenttä oli. Joku oli kokeillut avojaloin sitä hiekkistä ja todennut että ei siinä kovin kauaa voi olla, kun jalat palaa. Että ei tarvi ihan kauhiasti ihmetellä jos ehkä normaalia enemmän oli poistumisia paikallaoloista tai että koirat eivät suostuneet menemään maihin / maahan muissa liikkeissä. Varsinkaan sellaiset koirat joilla mahanalue on kohtuu paljas.
Toisekseen avon paikallaolo oli niin, että koirien ja ohjaajien piilon takana oli joku jalkapallo tai mikä lie kenttä, jossa oli jotain porukkaa pelaamassa jotain. Että siitäkin on saattanut joku koira häiriintyä. Vaikka pitää kait sitä jonkinlaista häiriötä siinä kohtaa jo kestää...
Ja jotta mulla oli jotain muutakin mietittävää kuin se koe varsinaisesti, niin meidän arpaonneksi tarttui sirun tarkistaminen. Eli jokaisesta joukkueesta yhden -arvotun- koiran piti käydä tarkistuttamassa/näyttämässä sirunsa toimistolla. Eikä tietenkään milloin tahansa vaan klo 11-12. Menin tuonne jo hyvän aikaa ennen yhtätoista - sitä ennen lenkitin koiran alueen ulkopuolella ja se onneksi kakkasikin niin oli sekin "murhe" pois mielestä toviksi - jotta mulla ei ainakaan liki kahtatoista menisi jotta ehtisin pähkättämään millon meiän toksutteluvuoro oikeen onkaan. Onnekseni satuin asettumaan talon seunustalle varjoon niin, että Merri pääsi lopulta ensimmäiseksi sirutarkistukseen. Tosin eihän se nyt niin helpolla mennyt. Ensinnäkin Merri tietysti alkoi ottamaan "eläinlääkäripaniikit" ko tilanteesta. Ja se sirulaite ei lopulta edes toiminut! Jahka se nainen oli yrittänyt sen avulla ettiä Merristä sitä sirua, niin lopulta hän totesi että pitänee mennä vaihtamaan patterit / etsimään uusi laite. Niinpä se nainen palasi sisälle rakennukseen ja melkoisen pitkän ajanpäästä tuli takaisin uuden vekottimen kanssa. Joka luojan kiitos toimi ja Merrin siru löytyi ja kaikki hyvin siltä osin.
En muista hengailinko Merrin kanssa vielä hitusen siellä sun täällä vai veinkö sen suoraan takaisin häkkiin. Sitten kuitenkin jossain välissä ehdin näkemään Karkilta hienon paikallaolon ja hengattua eri luokkien kokeita katselemassa sivusilmällä. Koska ajantaju päivästä katoaa, niin en muista mitä asioita tein missäkin välissä. Nämä kaikki kuitenkin ennen meidän suoritusvuoroa. Eli hengasin paikassa jos toisessakin ja melko pitkältä tuntuvan ajan myös istuskelin teltalla miettien joko pitää mennä jonnekin ja syöden hieman jotain. Kamalastihan siinä tilanteessa ei pystynyt syömään. Juoda olisi varmaan päivän aikana kannattanut enemmänkin, sen helteen takia, mutta en halunnut rampata vessassakaan koko aikaa... Jossain välissä teltalle ystävällisesti tuotiin mehujäitä, jollaisen otin mielelläni vastaan (kiitos! siitäkin).
Joskus jostain Agirodusta olen ostanut yhden kipaleen viilennysloimia. Tai millä hienolla nimellä niitä ikinä kutsutaankaan. Kovin montaa kertaa en ole sitä koirillani käyttänyt. Mutta nyt oli kyllä onni, että se oli mukana. Käytin sen hanan alla, kylmässä vedessä, ja sitten puin Merrin päälle. Ehkei Merri nyt mitenkään hullun mielissään siitä ollut, mutta alistui vaatteeseensa kuitenkin - ehkä minä vain hieman mokasin sen käytössä eli se olisi varmaan pitänyt kastella useammasti kuin mitä tein (kastelin kyllä muutaman kerran, mutta ehkä ennen koetta ois pitänyt kastella se vielä (kokeessa takki ei toki ollut koiran päällä - oiskohan tuota saanut olla?)).
Merri tähyilee, josko lähettäs pois? Vai kenties se haistelee ruokakojuille päin... Kenties tuo on todennäköisempi vaihtoehto 
Tässä vaiheessa kun nämä kuvat otin niin oltiin jo lappalaisleiriämme purkamassa. Telttamme oli siis ns mun/kuvaajan takana. En ollut hektisen päivän aikana edes muistanut, että mulla ois ollut kamerakin mukana. Joten tän kummempia reissukuvia ei sitten tullut otettua...
Mutta. Siis. Olin käynyt katsomassa avo-kehällä milloin on suurin piirtein se lounastauko. Ja sitten siitä puolisen tuntia ja menin takaisin ja koe jo jatkui. Onneksi siinä oli erään talon seunustalla varjoa missä pystyin odottelemaan meidän paikallaolovuoroamme. Yritin tarjota Merrille vettä mutta ei sille oikein kelvannut.
Mennessämme kehään tuomari ei tahtonut, että pidän koirasta kiinni "kehäänmeno tarkistuksessa". Jotta "koiralla olisi mahdollisimman rento olo/tilanne". Luojan kiitos oli naistuomari eikä Mersu ruvennut pakittamaan tms. Sehän siitä ois vielä puuttunut.
Merri oli vähän levoton paikallaoloon mennessä. Samassa kehässä oli meidän jälkeen (ei vieressä tosin) niitä isompia koiria. Hoffia ja landseeria. Mutta vielä pahempaa oli se, että Merrin takana (ei kehässä vaan kahen avokehän välissä) oli sakemanni. Aika tiukasti sain Merriä komentaa jotta se ei olisi alkanut herneilemään kovin pahasti siihen suuntaan. Maihin koira kuitenkin meni ihan hyvin, ja sitten en voinut muuta kuin toivoa parasta. Piiloon kuului kun jotkut taputtivat - ja mä meinasin lasersilmilläni tappaa ne taputtajat. Ei ole montaa kertaa kun Merri ei olisi haukkunut jos joku on taputtanut... *huuh*
Noh kuten aiemmin jo kerrottu paikallaolo meni hyvin. Sitten pieni odotus ja kehään tekemään kaket. Ei se peijooni noussut ylös eka käskyllä. Käskytin sitten KUNNOLLA ja johan totteli. Tosin tuomari ei tykännyt mun käskytystavasta
Seuraavaa kehää sai ootella ja vähän pidemmän aikaa. Palkkasin hieman koiraa... josta seurasi se, että koiralla oli jotain hampaankolossa kun mentiin seukki kehään. Hyvä ettei kakonut seuraamisessa. Sen ajatukset olivat siis ihan muualla kuin itseasiassa. Ensin se siis etti jotain hampaitten välistään, sitten panta rupesi kutittamaan. Sitten sen mielenkiinto kiinnittyi johonkin mitä tapahtui kehän ulkopuolella. Joten se zero points seuraamisesta oli täysin ansaittu...
Luoksari onnistui siis. Kun "heitin palloa niin että tuntui että olkapää irtoo / käsi lähtee sijoiltaan"
mitkään huijausheitot (näennäiset vähän niin kuin heittäisin palloa) ei Mersun kanssa toimi. Tätä pitää ehkä säätää tulevaisuuteen, koska pistemenetyksiä saattoi tulla siitä, että missä kohtaa tein sen merkin versus mihin koira pysäs. Eli oliko sitten viivettä tai jotain. En tiiä miten se tuomari sen katto.
Ja taas ooteltiin kehää. Tässä vaiheessa Merrillä oli varmaan jo turhan kuuma. Ois pitänyt viiä se viilennykseen. Mutta kun sitäkään en ole kokeillut, että kuinka se ois toiminut jos ois ollu kunnolla märkä tms Kun ei ole näitä extreme tilanteen kokeita taustalla. Ja toisaalta en ois varmaan ehtinytkään käyä kuitenkaan vesihanoilla/saaveilla tossa välissä. Tai oisin ehtinyt mutta oisin ollu niin paniikissa ehtimisestäni että ei siitä mitään ois tullut.
Mä olin luullut, että vikassa kehässä liikkeet ois mennyt nouto-maahanmeno-hyppy-seisominen. Mutta se hyppy olikin vikana ja jäävät peräkanaa. Höh! Nouto jo yksistään oli aika laiskanpulskeeta ja taas olin tilanteessa että en tiennyt mitä mun pitäs tehdä kun koira jätti liikkeen kesken. Lopulta tuomari sanoi, että mä saan päättää mitä tehdä - ilmeisesti jos liikkuri ois sanonut jotain se ois ollut nolla. Tai en mä tiedä. Se oli tosi sekava tilanne eikä mulla lopulta ollut hajuakaan tuliko siitä pisteitä vai ei. Maahanmeno tosiaan ihan normi hyvä, mitä nyt perusasentoon tarvi toisen käskyn. Seisomisen mä mokasin, koska oon opettanut koiran siihen että kerron mitä pitää seuraavaksi tehdä. Tuossa vaan ei ollut aikaa, kun yleensä kun tuomarit jorisee jotain niin siinä välissä ehtii tehä ns varmistuksen. Mutta kun tätä ei ollut niin en kehannu varmistella. Ja koira meni maihin. Mun moka. ja hyppyyn koira ei ees lähtenyt. Tai siis kahesti sain yrittää ja sitten meidät heitettiinkin jo kehästä pois.
Tän jälkeen palkkasin ja lenkitin hetken koiraa ja vein sen taas takas häkille. Sitten kattelin muutamia muitten suorituksia. Nipsun ja Tiikin suoritukset valitettavasti missasin, mutta Skylta ehdin näkemään aika monta hienoa liikettä. Jotkut koirat (ja ihmiset) ne jaksaa helteelläkin..
Merrin suoritus oli siis ollut joskus yhen-kahen aikaan. Iltapäivällä purettiin tosiaan lappalaiskoiraleiri ja pähkäsin, että lähenkö nyt ajelemaan kotia päin vai mitä tehdään. Karkinkin suoritus oli jo ollut, se oli itseasiassa ohi jo ennen kuin meidän. Toimistolta kuitenkin kuultiin, että tulostenlaskenta oli etuajassa. Kun alkuperäisen aikataulun mukaan palkintojenjako piti olla klo 18. Ja jos asiaa tiedusteltaessa kello tais olla puol viis.. niin ajateltiin että jäädäänpä sitten odottamaan niitä kisakirjojamme.
Niin. Kun siis ilmoitustaululla ei ollut tässä kohtaa tuloksia vielä ollenkaan. Ja että kisakirjoja ei saisi pois vasta kun palkintojenjaon jälkeen. Mitä en voinut käsittää!!! Kun eihän se meitä koskenut millään tavalla se palkintojenjako.
Ja se, että ilmoitustaululla oli joka luokasta ehkä kymmenen koiran tulokset - siis jotkut jokka oli aamulla ollut suoritusvuorossa - eikä tuloksia päivittynyt sinne ollenkaan päivän aikana oli käsittämätöntä. Vielä käsittämättömämpää oli se, että taululla luki tuloksien olevan netissä. Tattadadaa!!! Ne, jotka olivat paikanpäällä ja suoritukset tehneet eivät saaneet tietää tuloksia vasta kuin kahdeksanaikaan illalla (eikä silloinkaan joukkuetuloksista muuta kuin kolme parasta). Paitsi jos pääsivät jotenkin nettiin. Joku kertoikin katsoneensa tuloksensa netistä. Mun mielestä tuollainen on pöyristyttävää. Juu juu, nykyaikana pitää olla hyvä tulospalvelu ja palvella verkkokansaa. Mutta. Ensin pitäisi palvella niitä paikanpäällä olevia ja vasta sitten pistää tulokset verkkoon. Ainakin jos niissä sitten on tuollainen tuntikausien viive. Varsinkin, kun sitä viivettä tuli sen takia että koneet kaatuivat nettipäivityksen takia... voi veljet.
Noh, lopulta selvisi, että kyllä ne niiden kuulutuslaitteet kuitenkin toimivat koska he kehoittivat ihmisiä siirtymään katsomon puolelle taputtamaan mitalisteja. Ei menty. Kun oltiin ensin odotettu niitä "etuajassa" olevia tuloksia ja kilpailukirjoja kolme tuntia.
Muutoin järjestelyt olivat erinomaiset. Kehät toimivat hyvin. Porukka oli ystävällistä. Kanttiinissa riitti syötävää. Oli vesisaaveja ja -hanoja koirien viilennykseen. Jne
Juuh. Mutta että kotimatkalle päästiin kaheksan aikaan. Ihan hyvä keli oli ajella. Onneksi autossa on ilmastointi. Ajoreitti oli kutakuinkin sama kuin tullessa. Mitä nyt ei tietty poikettu Riihimäellä. Taas syötiin ja pissatettiin koirat (ja tankattiin auto) Viitasaarella. Kaks hirveä nähtiin matkan varrella. Kotona olin neljältä, Tuija & Karkki hieman aiemmin.
Seuraavana päivänä olo oli ihan kamala. Liian vähän unta. Liian pitkään hereillä niin että piti koko ajan keskittyä. Liian pitkään pihalla kuumassa / auringossa. Liian vähän juomista ja ehkä syömistäkin. Sunnuntaina mulla särki päätä ja korvaa. Ja oli ihan fyysisesti pahaolo, oksetti (ilman että yrjö ois lentänyt). Parien päikkäreitten jälkeen vasta olo rupesi helpottamaan... että kohtuu rankka reissu oli. Mutta vallan kivaa silti.
)
En tiedä mistä pistetiputukset. 
mihin kaikkialle pääsenkään Sinun avullasi / kanssasi 
