Reissuun ja retkestelemään

 Myö läheteään Merrin kanssa huomenna reissuun . Pakataan kimpsut ja kampsut autoon ja huristellaan Riihimäelle. Lauantai vietetään Klaukkalassa ja sitten joskus ajellaan (la-su) takaisin kotiin jonkinlaista tahtia. 

Vielä. Vielä ei ole mahassa perhosen perhosta. Mutta ehtiihän ne sinne vielä tulla. Hyvinkin. Ja paljonkin. Vaikka ei ole kyllä yhtään väliksi vaikkei tulisikaan. Pärjäisin ihan hyvin ilmankin. 

Lappalaiskoirat ry:n joukkueessa kilpailee kolme suomenlapinkoiraa, yksi lapinporokoira ja yks ruotsinlapinkoira (=Merri). Mainiota, että kaikki kolme rotua ovat edustettuna. Täytyy toivoa ettemme Merrin kanssa tuottaisi hirveästi häpeää yhdistykselle ja ruottinlapikkaille 

Olen siitä omituinen ressireeta, että panikoin mitä kummallisempia asioita kisaamiseen liittyen. Kuten paikan löytymistä, auton saamista (järkevästi) parkkiin, hyvän leiripaikan löytämistä, ehtimistä, ... (Ehtiminen kokeeseen ei sinällään ole ongelma tällä kertaa, kait, ainakin olen koepaikalla kauan ennen meidän suoritusvuoroa kun ilmoittautuminen tehdään jo aamusta).  ... ja tietysti tätä ennen sitä yöpymispaikan löytymistä. Lähetäänkö sopivaan aikaan hotellilta kohti kisoja. Kuinka suurkaupunkiin asti joudun ajamaan. *iik! iik! iik! paniikki!* en ole ikinä ajanut autolla itte pääkaupunkiseudun suunnalla. Ei kait mun tarvi mennä kovin liki Sitä? Enkä muutenkaan ole siellä paljon liikkunut, joten en todellakaan tunne seutuja tai osaa liikkua siellä. 

Tottakait itse koetilanteessakin on useita jännittäviä seikkoja. Miten Merri reagoi kaikkeen hälyyn yms häiriöön, saanko sen tekemään hommia mulle vai kuinka käy. Ottaako se herneitä nenään samassa ryhmässä olevasta landseernartusta? Tai jostain muusta koirasta lähellä tai kaukana. Pysyykö se maissa tarvittavat kolme minsaa? Voi pysyä tai olla pysymättä, molempia on tapahtunut, kaikki on mahdollista. 

Muiden liikkeiden suhteen olen kohtuullisen rauhallinen. Koira osaa ne. Ei täydellisesti, mutta osaa kuitenkin. Voi hyvin olla mahdollista, että se tekee ne hienosti, tai sitten mikään ei suju. Tai jotain siltä väliltä. Mutta en mä jaksa -vielä- hirveästi ressata niitä. Yritämme parhaamme ja se saa luvan riittää, toivotaan tietysti että lauantaina olisi Se Hyvä Päivä 

Mutta. Kaikesta ressistä huolimatta, musta on siistiä osallistua Merrin kanssa tottelevaisuuden Suomen mestaruuskilpailuihin. Aika huisaa. Toivottavasti ei tietty mene ihan pyllylleen. 

ps.Koiranetistä katsoin, että Merri ei ole ensimmäinen ruotsinlapinkoira joka osallistuu tokon sm-kisoihin. Vaan myös Merrin sukulainen rlku-Miska (Little Honeys Babybear) on sm-toksutellut Kouvolassa 2001 (avo3).