Kävin lauantaina juoksemassa kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että ei tule muuten kipitettyä yhtään lenkuraa koko viikolla. Eihän sellainen käy nyt kuuloon alkuunkaan!
Jotenka eikun menoksi. Ensin oli meno tahmeeta ja sisulla sai puskea menemään. Mietin, että minkä lenkuran tekisin. Sitten homma rupesi rullaamaan ihan kivasti ja aattelin, että josko tuosta ja tuosta ja tuosta.. ja kohta olinkin kipittänyt luultavastikin elämäni pisimmän juoksulenkuran.
Ja kotona olin sitten about palttiaralla puolta tuntia myöhemmin. Ei siihen kuitenkaan sen kauempaa mennyt aikaa. Mutta toisaalta ku aattelee, niin jaksan juostahölökötellä puol tuntia yhteenmenoon. Onhan se jottain sekin! Tällaiselta antiliikunnalliselta laiskamadolta kuin mitä minä oon 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti