Karva tippuu..

... Nemistä tietty, kun tammikuussa olisi parit näytelmät tiedossa. Löysinpä, kun blogiani hieman kaivelin,  merkinnän aiemmasta  karvanlähdöstä kesältä. Eli heinäkuun puolivälissä  on -ainakin-  viimeksi   karva  lähtenyt.  Ja siitä  1½ kk:n päästä on alkanut juoksu.  Kovastihan koiruus nytkin merkkailee ... toisaalta ennen tuota edellistä juoksua aloitti  merkkailun jo  kesän alussa. Joten se nyt ei vielä kerro yhtään mitään,  juoksun aloittamisesta.  Helmikuun  kieppeillä olettaisin  kakrun juoksuilevan,  saas  sitten  nähdä olenko oikeassa vai väärässä.

Metsässä

Tällä viikolla koirat ovat päässeet kahtena aamuna juoksemaan eräälle metsätielle Alakyläntien varressa. Aluksi molemmat koirat juoksevat kuin hullut, ja lopulta kun enin virta on poissa niin vain Nemi jatkaa hulluttelua. Se koira todella näyttää nauttivan siitä kun saa juosta täysillä ees-taas. :)

Pihalla on onneksi pakkasta ja lunta sen verran, että koirat voivat kiehnätä siinä. Hirmu liukastakin siellä toki on... kun jäätikköä on lähes joka paikassa. Mutta onneksi ei sentään kuraista, eli ei tarvitse pestä koiria joka lenkin jälkeen. Pelon sekaisin tuntein odotan silti joulunpyhiä kun ei ole kovinkaan valkoista joulua luvattu... ja kun vielä hieman etelämmäs matkustetaan joulun pyhien viettoon (Raaheen ja Lohtajalle) - joten saas nähdä millaisissa kurakeleissä nautitaan joulun vietosta..

Vuosi purkkiin

Nyt kun treenit, kisat ja näytelmät ovat kutakuinkin tauolla ensi vuoden alkuun saakka (mitä nyt välipäivinä on ainakin aikomus treenata jotain..). Niin voisinpa koota saavutuksia ja ajatuksia tästä vuodesta yhteen.

Näyttelyt
Molempien koirien kanssa kierrettiin kehiä niin Suomessa, Latviassa kuin Ruotsissakin ja lisäksi Nemi käväisi vielä Norjassa näyttäytymässä. Tavoitteet saavutettiin, sillä Nemistä tuli Suomen muotovalio ja Merristä Kansainvälinen muotovalio.

Toko
Merrin kanssa kävin muutamassa tokokokeessa, niin Suomessa kuin kerran Ruotsissakin. Ruotsin kokeessa ylitin lähinnä itseni; tulosta ei saatu mutta vaati melkoista rohkeutta suorittaa kuullun ymmärtäminen yhtä aikaa englanniksi ja ruotsiksi ja yrittää samalla käskyttää koiraa... Jättipottina oli Seinäjoen tokokokeesta saatu ykköstulos! Nemin kanssa viralliset tokokokeet antavat vielä odottaa itseään, muutamassa möllikokeessa käytin ihan hyvällä menestyksellä.

Agility
Kuten suunnitelmissa oli, niin Nemin kanssa kisasin kesän aikana muutamissa virallisissa kilpailuissa. Yhteensä taisimme hakea kuusi hylkyä... Välillä koira osoitti todella hyvää etenemistä, mutta ihan vielä maltti ei riittänyt kokonaisten ratojen suorittamiseen, ja toisaalta ohjaajalla on vielä paljon opittavaa tämän tulevan tähden ohjastamisen opettelussa. Kesällä käytiin muutamilla Active Dogin kursseilla ja pikkuhiljaa aloitettiin jotkut asiat alusta uudenlaisin metodein. Uusiksi meni joidenkin esteiden suoritustavat ja lähes koko ohjaajan ajatusmaailma ko lajin suhteen... paljon on siis vielä opittavaa. Tuossa opettelussa syksyllä avuksi otettiin Kaplaksen Mari, jonka yksityistunneilla Nemi kävi syksyn aikana muutamia kertoja.
Merrin kanssa kisattiin v.07 hieman vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta treenattiin sitäkin enemmän. Vuoden aikana Merri teki kolme nollatulosta, kaksi keväällä ja yhden syksyllä.

Terveys
Nemi kävi talvella lonkka- ja kyynärkuvissa ja samalla sen polvet tarkastettiin. Nämä tulokset eivät olisi voineet olla paremmat: A-lonkat, 0/0 -kyynärät sekä 0/0 -polvet. Syksyllä Nemiltä peilattiin silmät, jotka osoittautuivat täysin terveiksi. Merriltä otettiin keväällä verta Optigenin pra-testiä varten, josta se sai tulokseksi kantajan (=ei voi ikinä sairastua ko tyypin pra:han - ruotsinlapinkoirilla ei ole muunlaista pra:ta vielä löytynytkään).

Agi epikset

Osallistuin eilen Nemin kanssa (aika ex-tempore) Active Dogin epävirallisiin agilitykilpailuihin. Jahkailin kyllä viimeiseen asti, että mennäkö treeneihin vai epiksiin.. mutta näin tälla kertaa.

Oivoi, milloinkahan minä olen kisavalmis? Siis tuon kakrun tapauksessa. Tuli kyllä edelleen sieltä selkärangasta niitä tapoja kuinka Merriä olen tottunut ohjaamaan...

Radoilta tuloksina 5 ja 10 (kaikki virheet kieltoja, eli omat ohjausvirheet - eli kuvittelin säästäväni itseäni/aikaa ja olevani nokkela ja välttelin valsseja jolloin en ehtinytkään ohjaamaan koiraa kunnolla seuraavaan kohtaan). Kympin radalla aika -8,37 ja vitskan -6,16.

Juha Lehtikankaan ottamia kuvia, mukana menossa mm rlkn-Nemi, lpku-Jeti ja slku-Nalle  (Nalle ja Jeti pääsivät hienosti upeille palkinnoillekin - Onnea! )

Koirakuvien viikkohaaste: Joulutervehdys

Tämän viikkohaasteen avulla haluan kiittää kaikkia ystäviäni, niin live- kuin nettituttujani kuluneesta vuodesta ja toivottaa oikein maukasta ja rentoa Joulua sekä onnellista uutta vuotta!




Nemi ja Merri tutustumassa joululahjaansa, jonka saivat jo ennen joulua (ko peli löytyi Nordic Winner -näyttelystä).

Uusi kuva

Vaihdoin Nemin esittely-lokeroon uuden kuvan:

Se on otettu pari viikkoa sitten. Kuvassa Nemi löhöää yliopistolla työhuoneen nojatuolissani...

Kajjaanin aikataulu

Kun just ja just ollaan edellisestä näyttelyreissusta selvitty niin seuraavan aikataulut löytyvät jo netistä. Nyt tosin matkustetaan pikkaisen lähemmäksi kuin viimeksi, eli parinsadan kilsan päähän Kajjaaniin. Mun aikataulu toive oli otettu huomioon, joten rlk:t ovat kehässään viimeisenä rotuna  Tuomarina ruotsin- ja suomenlapinkoirilla Kajaanissa on Paula Rekiranta (uusi tuomarikokemus meille).

Pohjoismaitten voittajassa --- shoppailemassa

Ei ollut sunnuntaina ihan meidän päivä. Merri esiintyi minun kanssa avossa ja Nemi Cattlinin kanssa (myös avossa). Merrille sininen nauha (2) ja Nemille punainen (1/2, ei ck:ta eli sa:ta). Ruotsinlapinkoirat arvosteli norjalainen Wilberg Knut Sigurd.

Merri esiintyi ihan hyvin, joten kakkosen saaminen ei ollut siitä kiinni. Tuomari ei vain tykännyt siitä, mm karva (laatu) oli vääränlaista ko herran makuun. Aika lyhyt sanainen arvostelu tuli, pari lyhyttä lausetta. Eikä hän myöskään seisottanut juuri ollenkaan ja kierrättikin vain pikaisesti.

Nemin siskoplikka pärjäsikin sitten jo paljon paremmin, ollen vsp Rop oli Lillmusties Goljat eli sama koira joka oli rop myös Puolassa (viime marraskuussa).

Meille reissu oli siis enemmän shoppailupuolta. Lauantaina Tukholman keskustan kaupoissa ja sunnuntaina näyttelyssä. Löysin mm uusia agikisapaitoja Sekä koirille aktivointipelejä (joululahjaksi). Lauantai-iltana käytiin ruotsalaisen lappalaiskoiraporukan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa, paikalla oli kaikkien kolmen lappalaisrodun omistajia (mm Lapphundklubbenin pj, sihteeri ja Nemin kasv.).
Eli vaikkei menestystä tällä kertaa saatukkaan niin matka oli muutoin oikeinkin rattoista, sekä matkaseura että perillä tavatut uudet ja vanhat tuttavat tekivät reissusta entistäkin antoisamman

Till Sverige

Viikonloppureissun aikataulu

pe 14.12.07

• lähtö kotoa, niin että ollaan Oulun linja-autoasemalla n klo 9 ja hypätään bussiin
• joitain pysähdyksiä matkan varrella
• laiva lähtee Turusta Tukholmaan 21.00

la 15.12.07

• aamulla Tukholmassa, hotellille klo 14.00
• vapaata

 su 16.12.07

• näyttelypäivä
• näyttelyn jälkeen laivaan, joka lähtee klo 20.10

 ma 17.12.07

• Turussa 7.35
• kotona joskus iltamyöhäsellä...

Pujottelun palkka on ihan älyn houkutteleva

Nemin treeneissä tiistaina oli vuorossa pidempi rata, josta Nemille kehiteltiin omat pienemmät harkkaosiot. Jonkinmoinen piirrustus aiheesta (varsinkin alkuhyppelyt, aita ja rengas olivat väljemmästi kuin mitä kuvaa katsottaessa voisi luulla).



Aloitimme tuolla 1-5 pätkällä. Nemi hyppäsi renkaan ihan hyvin, eikä vilkuillutkaan puomille. 3-5 teetti hieman työtä, siis oman oikea-aikaisen käskytykseni kanssa. Ja sen, että muistaisin mitä käskyjä Nemin kanssa kuuluu käyttää... Ehkä minä joskus opin. Kun käskytys oli kohdillaan niin Nemi haki pujon aloituksen ihan hyvin. (ja pujotteli loppuun saakka kunnolla)

Seuraavaksi siirryin puomin alaosalle. Eli nostin koiran istumaan siihen ts pyllykontaktilla ja etujalat maassa. Ja ohjasin koiran hyppyjen x1-x2 kautta pujotteluun. Tämäkin vaati hieman treeniä, eli sitä käskyjen kohdistamista oikein.. Itseasiassa, oli ihan oivaa, että kun mun käskyä ei kuulunut hyvissä ajoin niin Nemi äkkäsi edessään (ollessaan x2 hypyn päällä, tai ehkä jo ennen sitä) olevan putken ja kävi suorittamassa sen ennen kuin tuli mun todella myöhästyneeseen "haltuunottoon". Ko putki ei kuulunut millään muotoa radalle, se vain oli siellä nurkassa/seinustalla...
Tässäkin kohtaa pujoon meno oli suorastaan loistava, koira tuli vinosti ja luikahti oikein sisään!

Lopuksi otettiin vielä tuo alku pätkä uusiksi, mutta siinä vaiheessa veto pujotteluun oli turhankin voimakas. Siis sinne pujon palkalle. Joten koira ei meinannut millään suorittaa rengasta, ja kun sen lopulta suoritti niin putki ei meinannut kiinnostaa...

Tästä opimmekin sen, että Nemille ei kannata ottaa pujoa vielä noin monen esteen päästä. Erikseen muita treenejä, ja sitä pujoa sitten erikseen. Tai ehkä yhden esteen kautta pujotteluun ja pujon niin ihqulle palkalle. Toisaalta taas oli ihan hyvää ja opettavaista kokeilla tuota pujottelua noinkin, ja havaita että jos vain mun käskyt on kohdillaan niin Nemi kyllä hakee sen pujon (oikean aloituskohdan) jonkun esteen kauttakin. Ja toisaalta taas tähän ehkä pätee myös se, että pujo-treenit kannattaa edelleenkin ajoittaa harjoitusten alkuvaiheeseen kun Nemin into on ylimmillään (ja ehkä se keskittyminenkin terävimmillään).

Lisäksi treenasin toki tuota a:takin. Yksistään. Hihnassa. Otin vähän paikallaoloakin siihen, pysyi ihan hyvin.

Nemin sukulaisen iloinen pra-tulos

Juuri löysin sähköposteistani viesti, jossa kerrottiin iloisia uutisia. Nemin enon verta oli lähetetty pra-geenitestattavaksi: tulos terve! Huippu hienoa! 

Ko. tulos tarkoittaa, että Nemin äidin puolen isovanhemmat Kristallens Hilva ja Renvallarens Birk olivat molemmat genotyypiltään kantajia (koska Nemin äidin sisarusparvesta löytyy sekä sairaita, kantajia että tämä yksi terve).

Merri blondeilee

Alkuun taas mainintana, että alla oleva ratapiirros on vain minun hämärääkin hämärämpi muistikuva siitä millainen se rata oli, joten se saattoi olla ihan jotain muutakin ... 



Kun tulin halliin niin rata oli jo valmis ja muut olivat tutustumassa siihen (mölliryhmän vedon jälkeen hain koirat autosta ja menin niitten kanssa hetkeksi pimeään metsään... omasta mielestäni en ollut siellä edes kauan, mutta ...). Noh, joka tapauksessa rataantutustumishetki oli nopea (tai tuntui siltä, toki minulle kerrottiin miten rata menee, mutta eihän tällainen blondi sitä nyt niin äkkiä opi - tai ainakaan ei tiedä että miten se koira pitäisi missäkin kohtaa ohjata..).

Onneksi pari muuta ryhmän medi-koiraa kävi ensin treenimässä joten ehdin hieman katsella rataa. Tosin siinä vaiheessa kun itse lähdimme "radalle" niin piti kysäistä miten ne hyppelyt oikeen menikään.. ja siltikin ohjasin Merrin väärin.
Keinun jälkeen tein persjätön, joka onnistui epä, eli koira jäi sinne jonnekin selän taakse ja hyppäsi yköshypyn uudelleen. Mutta molemmilla (vai kaikilla?) yrityskerroilla sain 4&5 hypyt menemään oikein

Seuraava yritys menikin sitten nappiin, eli kaikki koukerot onnistuivat. Jee! Joskus sentään menee hyvinkin.

Niin, se Merrin blondeilu. Loppusuoralla, kun huutelin koiralle "Eteen" -käskyä, niin koira kyllä meni ihan hyvin - mutta ei napannut vimpan esteen jälkeen lautasella odottanutta lihapullanpalasta vaan kirmasi mun repulle - eli hieman viistoon... Vaikkei sitä ole ikinä palkattu sieltä repulta. Kumma koira - eikä tämä ollut edes eka kerta kun se teki niin ... ?!

Kiitoksia Sarille & Raimolle syksyn treeneistä - leppoisaa joulun aikaa (Onnea sinne Tukholmaan ) ja näkemisiin taas ensi vuonna (Merri-treenien merkeissä)!

Syksyn viimeiset treenit, möllit

Tällä kertaa koirakkoja oli vain neljä paikalla (osalla on juoksut meneillään), joten ehdimme hyvin tekemään kaksi ratapätkää (ja toisella puolella koirakot kahdessa erässä harjoittelivat jotain muuta..).

Ensimmäisenä hieman vääntöä ja kääntöä ja toisella kertaa hieman vauhdikkaampi rata. Joten vauhdikkaissa tunnelmissa päätettiin tämä syyslukukausi. Kaikilla koirakoilla molemmat radat menivät todella hienosti (radoilla nähtiin niin leikkauksia, valsseja kuin syksyn aikana harjoiteltuja olanyliottoja -hyvä hyvä ), pientä hienosäätöä muutamilla tarvittiin, mutta voitte olla tyytyväisiä itseenne ja koiriinne. Hyvä te!

Makoisaa joulua ja intoa kevätkaudelle!
Niin ja ne päivän radat. Eka:


ja vauhtipäätös eli se toinen rata:

Ens vuoden agit

Nyt on ensi vuoden kisalisenssi hankittu ts tilattu ja Kajaanin näyttelyn agikisoihin ilmottu 

Föönin alla

"Näyttelypuudelit" joutuivat eilen pesuun, föönaukseen ja harjaukseen. Enpä ole ennen tainnut ennen näyttelyä noin paljon nähdä vaivaa koirien takia (ja tietty ennen nlyä pitää vielä harjata koirat kunnolla). Nemiltä pitäisi vielä siistiä tassukarvat, mahdollisesti myös Merriltäkin mutta ainakin Nemillä on turhan paljon niitä "tursokkeita".

Ikinä ennen en ole tainnutkaan Merriä pesunjälkeen föönillä kuivata.. ja koiran turkin kuivuminen on yleensä kestänyt pari päivää.. (Nemin kasvi on kerran pessyt ja föönännyt Nemin joten sillä aiheesta olikin kokemusta jo entuudestaan)

Nykyaikaa..

siirryin sitten minäkin nykyaikaan ja otin YouTubesta itselleni käyttäjätunnuksen. (Enimmäkseen) Merri & Nemi aiheisia videoklippejä voi katsella osoitteessa: http://uk.youtube.com/user/MerriNemi

Vapaa-agi

Kävimme perjantaiaamuna koirien kanssa hallilla vähän treenimässä.

Aluksi otin Merrin kanssa esteitä 9-10 - eli harjoittelimme välistä vetoja. Ensin ihan vain yhdellä hypyllä, eli tiukka käännös ja palkka. Ja sitten noiden kahden hypyn avulla. Vaihtelin palkkaa eli välillä kädestä lihapullan palasia ja toisinaan taas heittelin palloa.
Kun tuo sujui niin aloitin renkaalta (15-17), jotta sain hypylle tuloon hieman vauhtia - ihan nätisti Merri tuli välistä... miksi lie olen niitä "merrejä" kisaradoilla tehnyt?!?

Lisäksi harjoittelin pujottelua palkalla ja tuota rataa (1-7) niin että lopussa odotti palkka eli Merrille hieno irtaantuminen :)

Lisäksi treenasin hieman mutkikkaampaa ohjausjuttua (jota Pirkko reenasi Nucan kanssa hallin toisella puolella), jossa laitoin palkkaa vähän joka esteen taakse - ts hivutin palkkaa yhä kauemmas ja kauemmas. Tuo toimi, hitaasti tosin eli kun oma ohjaus oli vähän mitä oli niin Merrikään ei niin irtoillut.

Nemin kanssa harjoittelimme pujottelua (katso Pirkon ottamat videot: pujo1, pujo2) Yritin myös tuolta tuon hypyn kautta mutta se ei vielä onnistunut. Mutta pujotteluun lähetys jostain viiden metrin päästä sujui ihan hyvin. Samoin jonkinlaiset kulmat.
Lisäksi Nemi treeni a:ta, hihnassa.

Ja tuota rengasta.. ensin rengas - hyppy. Sitten hyppy - rengas. Ja lopulta myös putki - rengas. Ja hyvin meni! Tässä vaan täytyy minun muistaa oikea-aikainen käskytys "rrr-rengas!" ja se etten liiku sivuttaissuunnassa silloin kun ohjaan Nemiä renkaalle (eli etten kisko sitä pois esteeltä). Kun putki-rengas sujui niin jatkoimme vähitellen (Pirkko odotti aina palkan kanssa viimeisen esteen takana) ja lopulta Nemi agiliiti hienosti putki -rengas - aita - aita :) -> eteen! 

Ei leluja mutta intoa

Kokeilin eilen Nemin Okk-treeneissä lelupalkkausta, mutta ilmeisesti tuolla hallilla on kakrua sen verran jänskättää ettei lelupalkkaus kiinnosta - joten lihapullat on pop.

Harjoittelin yksittäisinä a:ta ja pujottelua. Pujoon sain treenikaverin avuksi vahtimaan namia niin sujui ihan kivasti. Tein siis kulmia ja vedätystä - kesti molemmat hienosti.

Lisäksi teimme kaksi ratapätkää, joita molempia helpotin hieman Nemille. Ensimmäisessä oli kuitenkin yksi sylikääntö (ja leikkaus), jonka kanssa sain tehdä hieman töitä jotta sain Nemin käänettyä heti hypyn jälkeen luokseni ja siitä taas jatkamaan matkaa.
Radat koostuivat siis hypyistä ja putkista (2 suoraa putkea).

Toisessa harjoituksessa olisi ollut paljon välistä vetoja, mutta ne tuntuivat turhan hankalilta meille siinä vaiheessa iltaa, joten helpotimme rataa sutjakkaammaksi Nemille - ja Nemillä tuntui olevan intoa, riemua ja vauhtia sen tekemiseen.

Oli mukava seurata koiraa kun se sinkoili hypyille ja putkiin, niin sitä pitää - mun taito ohjata koiraa tulee (toivottavasti) ajan myötä - mutta on ihanaa kun koira on niin tohkeissaan ja irtoilee esteille. Mitä siitä, että se tekee omaa rataa...

Tulokset

Viime viikonlopun Okk:n agikisojen tulokset.

Numerot

Tukholman numerolaput saapuivat toissapäivänä, eipä tarvi enää pohdiskella että menikö ilmoittautuminen varmasti perille.. ja muuta neuroottista 

Ruotsin reissulle lähdemme siis ensiviikon perjantaina (14.12.) ja tulemme takaisin kotiin maanantaina (17.12.).
Pohjoismaitten voittajanäyttelyyn on ilmoitettu 28+1 ruotsinlapinkoiraa

Koirakuvien viikkohaaste: Iso

Tämän kertaisen haasteen aiheena on Iso. Mikä on isoa ja mikä on pientä, kaikki on joskus niin kovin suhteellista. Tässä pari isoa asiaa...

Merri on niin iso, että se lähes peittää kokonaisen ikkunan:


Toisaalta taas Merri on aika pieni, hänen ystävänsä sen sijaan on Iso:


mutta ruotsinlapinkoirista lähtevä karvamäärä, se se vasta iso onkin:


..joskus myös koiran tekemät tuhot voivat olla isoja.. :

Rikki

Eilen tuli kyllä mietittyä -taas kerran- tämän lajin (lue: agility) sopivuutta minulle ja järkeä sen harrastamiseen. Jalka ehkä voisi kestää rankan agiliidon (liikkuminen on kait verrattavissa sählyyn, eli nopeatempoista ja sitten töks, käännös tuonne ja tänne ja taas mennään.. tekee siis nilkoille "gudaa"), jos sen lisäksi ei tarvitsisi lämmitellä ja jäähdytellä koiria - ja muuten vain ulkoilla niiden kanssa.

Agikisaviikonlopun (la toimitsujuus, vaikka olin jopa istumatyössä pari luokkaa, mutta hallilla silti koko päivän - neljä starttia, lenkit koirien kanssa), treenien pidon ja omien treenin jälkeen jalka oli ts on rikki. Taas kerran.


Ja silti, olen menossa tänäiltana Nemin agiharkkoihin ...

Ps. Uusista kengistä on tullut rakko vasemman jalan kantapäähän... joka ei luonnollisestikaan yhtään helpota oloa...

Möllien harjoitukset 3.12.07

Eilen ryhmäläisistä oli paikalla keskikokoinen snautseri-Tini, isovillakoira-Hessu, keskikokoinen villakoira-Mortti, australianpaimenkoira-Nabu, australianterrieri-Pontus ja norfolkinterrieri-Tinka.

Kun aiemmin on panostettu irtoavuuteen niin nyt oli hieman tiukempaa vääntöä, haltuunottoa harjoiteltiin hieman erikseenkin (ja annettiin kotiläksyksi, huom huom! (eli käännöstä, haltuunottoa ja palkkaa!)) jotta koirat saatiin kääntymään pienemmällä kaarroksella hypyn (6 hyppy oli hankalin, sillä joitakin metrejä eteenpäin näkyi ihanainen a-este) jälkeen ja kääntymään jatkamaan.

Etukäteen mietin onko rata liian haastava, mutta turhaan aliarvioin ryhmäläisten kykyjä, sillä he selvisivät tästä todella hienosti :



Maxien kanssa otettiin myös tällainen muunnelma radasta:

Takaisin maan pinnalle

Ehheh, kouluttajani sattuivat näkemään viikonlopun ratani, varsinkin ne kauniit kontaktit - joten eilisissä treeneissä oli hieman kontaktisulkeisia. 

Rata rengas - a - suoraputki - hyppy (palkka), Merrillä kova into palkalle ja minä myöhässä ja kontaktit roisku... monta yritystä, jos sanon hidastavan käskyn väärässä kohtaa niin Merri katsoo mua a:n harjalta ja juoksee ja loikkaa sitten. Jos olen liikaa jäljessä niin käskyn huutaminen oikea-aikaisesti on hiton vaikeeta.

Miten niin kontaktit kannattaisi opettaa koiralle kunnolla?!? Ts koiran suorittamaan kontaktiesteet jotenkin fiksummin...

Toisena harjoituksena oli Kajaanin kisojen hyppäri, ts se alkupätkä sieltä. Sinne mun ongelma hyppelöihin asti. Ja kylläpä olikin vaikeeta. Tuli kyllä sellainen olo, että minä en osaa mitään... Että takaisin maan pinnalle tultiin ja rytinällä niistä sunnuntai-illan taivaista. Sitkaasti Merri kyllä jaksoi toistoja, kun yritin erilaisia suoritustapoja kyseiseen kohtaan. Lopulta kun sylikääntö ei toiminut kun Merri ei irronnut viimiselle hypylle, valssikin oli tökerö niin persjättö oli tässäkin kohtaa meille se paras tapa suoriutua ko kohdasta. Mutta sitä ennen piti ottaa pari putken jälkeistä hyppyä ja niissäkin ohjasin koiraa ensin vaan hypystä ohi kun olin väärässä asennossa ja liikuin liian äkkiä ja ja ja ... On se vaikeeta.

...ja ne viikonlopun muut radat

A-kisa

Olisi ollut ihan hyvä ja hyvin vietävissä oleva rata. Mutta sitten tulee ne pari hyppyä vierekkäin (tietysti tämä kohta oli lähes lopussa) ensin koira hyppää aidan minusta pois päin eikä tarvitsisi tehdä muuta kuin liikkua muutamia askelia aidasta pois päin... Mutta mitä minä teenkään? Vain käännyn ja liikun aavistuksen, jolloin koiralla ei ole mitään muuta mahdollisuutta (jos lukee ohjausliikkeitäni) kuin hypätä se hyppy uudestaan.
Oi, miksi, miksi minä en opi - en sitten millään? B-kisa

Seuraava rata tuntuu kulkevan ihan hyvin, kunnes taas tulee jotain välistä veto hyppyjä (aiemmat välistä vedot sujuvat yllättävänkin hyvin ts ns ässän väärät). Ensimmäinen menee ihan hyvin, mutta toiselle käskytys on ilmeisesti myöhässä, huolimatonta tai jotain. Tai sitten Merri vaan on bongannut sen odottavan putken pään.. Karjaisulla saan koiran takaisin [just näin en sitten saa tehdä Nemin kanssa, ja toisaalta en kyllä varmaan ehtisikään - jos käsky on tullut myöhässä ja koira irtoamassa jonnekin esteelle niin sen pitää antaa mennä sinne eikä viime hetkellä käsketä sieltä pois...] ja saan sen suorittamaan aidan ja loppuradan kunnolla.
Paitsi että tulos on 15 ja aikaa, eli kiellon lisäksi pari kontakti-loikkaa, kun joku koiranohjaaja ei ole alkuunkaan katsonut että suorittaako koira niitä kontakteja vai ei...

C-kisa

Sunnuntain ensimmäinen startti, hyppäri. Ennen kuin päästään edes tutustumaan rataan niin mun ratasuunnitelma on lähes valmis. Peränurkassa olevat hypyt piti katsoa tarkemmin radalla, ja päätin tehdä sinne yhden persjätön.. Mutta muuten olotila oli harvinaisen varma ja rauhallinen - tämä on meidän rata, minä tiedän miten minä tuolla Merriä ohjaan.
Rata alkoikin hyvin, vauhtia riitti (varmaan jotain erheitä, puutteellisia käskytyksiä tms) oli, mutta enimmäkseen homma luisti hyvin.
Kunnes, miksi tämä kunnes piti tänne tulla? Radan 2.viimeinen este - suora putki ja ns väärästä päästä olisi pitänyt mennä sisään. Siis olisi. Rataantutustumisessa olin pelännyt, että jos sanon putki käskyn väärässä kohtaa - tai kiskon koiraa liikaa itseeni ja sitten käskytän putken niin "heitän" koiran väärään putkeen.. joten haltuunotto oli olematon, ja sitten tuli epätoivoinen "täällääääääääää..." -käsky josta ei ollut mihinkään. Koira oli jo bongannut sen putken väärän pään. Ja se siitä. Hylsy napsahti.
Mutta rata oli vauhdikas, ja se oli hyvä - siihen saakka.
Ja aikakin olisi riittänyt... (kaveri videoi radan) - että käännelläänpäs nyt vielä veistä haavassa

Harvinaista herkkua

Kilpailin viikonloppuna Merrin kanssa sen viralliset kisastartit nrot 195 - 198, eli vielä pari starttia pitää ottaa ennen kuin on juhlastartin paikka. Hetken aikaa ehdin vielä miettimään miten juhlistamme kahdettasadatta agistarttiamme  Seuraavat kisat ovat joskus ensi vuoden puolella ...

Vkon 48 kisat olivat kotikisat Haukiputaalla ja tuomarina oli vöyriläinen Eija Berglund.

Aloitetaanpa siitä parhaasta kisasta eli viikonlopun viimeisestä eli D-kisasta. Rata vaikutti vaikealta, siinä oli monta hankalaa paikkaa, useita sellaisia kohtia mistä olin vakuuttunut että voisin tehdä "merrit" tai munailla muuten vain.
Minien kisatessa istuskelin Merrin häkin edessä nuokkumassa ja mietin että on tämä hullun hommaa.. väsyttää ja jalka on rikki eikä ole täysin selviä säveliä radalle menon suhteen. Että mitenkäs tuo rata nyt hoidettaisiin pois alta...
Päätin sitten, että teen radasta paikallaolo ja persjättö treenin.

Ja niinpä kun meidän oli vuoro mennä radalle niin lähdössä meni tovi aikaa, kun en suvainnut sitä että Merri nousi paikaltaan - tai mitä ikinä siinä tekikään (en muista enää niin tarkkaan), mutta kuitenkin niin että kävin asettamassa sen uudelleen istumaan. Että tästä lähdetään vasta sitten kun minä niin sanon - hih, olen hitusen ylpeä itsestäni (jos se sallitaan), että tohdin nykyään tehdä niin kisoissa eikä sinne radalle ole liian hätäkkä ja kiire. Onhan se jo koettu, että kun Merri karkaa lähdöstä niin mulla menee kaikki pasmat radan suhteen ihan pieleen ... ja koko rata on yhtä kaaosta.

Mutta asiaan, eli siihen eiliseen rataan.
4-hypyn kohdalla olin hetken aikaa ohjaamassa koiraa suorittamaan ko esteen väärin - onneksi viime hetkessä muistin miten se piti mennä. Pujon jälkeen tein persjätön. A:lla muistin katsoa että koira tekee kontaktin. Ennen keinua olleella hypyllä käsky tuli turhan myöhään kun juoksin vaan enkä käskyttänyt koiraa ajoissa, onneksi se kuitenkin suoritti esteen. Keinun jälkeen oli putki ja pari vääntelyhyppyä (välistä veto) ja taas putki, jonka jälkeen tein persjätön. Sitten pituus ja ne pelottavat välistäveto hypyt (vierekkäin), niitä olin pelännyt etukäteen ja miettinyt että mitä ihmettä teen siinä kohtaa päätin olla tekemättä valssia koska ajattelin että tekisin sen kuitenkin väärään paikkaan ja huitoisin koiran väärin esteelle. Välistä veto kääntyilyt ovat mulle vaikeita en vain muista mihin suuntaan kroppaa pitäisi milloinkin väännellä. Joten tuossa paloi aikaa ts nysväsin siinä kauan. Mutta oikein meni.
Ja sitten enää yks hyppy ja oltiin maalissa - ilman virheitä - ja tulospalvelu toimi nopeasti ja kuulin heti että aikakin riitti!! Jahuu!!

0 ja sij. 3/11