Päivä nro 13

Nyt sitä on sitten taas aamutoimet takana ja koirat ovat koisimassa. Kiki pääsi aamulenkille tällä kertaa mun kanssa, ilman kauluria. Sen kaulurin irrottaminen siltä on tällä hetkellä työläämpi operaatio kuin takaisin laittaminen, ehkä se haluaa niin vilkkaasti siitä eroon ettei malta olla aloillaan ja takaisin laittoon alistuu kun ei muutakaan voi. En tiiä. Ulkoilusta ei muuta kummallista tai kerrottavaa kuin se, että nähtiin sitä yhtä tätiä millä on kolme koiraa. Kiki olisi halunnut niiden luo, olivat kauempana meidän edellä. Ensin katteli niitä ihan hiljaa ja sitten rupesi kiskomaan.

(Nyt Kiki haukkuu takapihan oven edessä, miten se onnistuukin hankkimaan pihalle lähtöhalunsa aina kun alan kirjailemaan blogiin?)

Pari päivää sitten, en varmaan merkannut sen päivän tapahtumiin tätä, annoin Kikille vinkulelun, sellaisen lörppänän olisiko orava ollut, että vinguta sitä kun oot niin energinen. No sehän innostui sen kanssa syöksyilemään / juoksemaan. Joten poishan se piti ottaa.

edit. 11:59

Evidensia tekstari tuli. Huomiseksi tosiaan on se tikkienpoistoaika (jee).

En enää muista mitä aamulenkistä aiemmin olin kirjailemassa. Kiki on käynyt tänään jo kaksi kertaa takapihalla. Vasta toisella kerralla pissasi (vissiin kun kesken pissausasennon alkoi jotain mölisemään joten en ole varma malttoko se pissata loppuun asti). Sitten se alkoikin riehumaan joten toin koiran sisälle.

Pihalla koira on usein tosi energinen, ja jopa riehakas. Sisällä sitten (onneksi) huomattavasti rauhallisempi ja makoilee paljon (aina ei nuku, nakertelee jotain, syö luuta, on rapsuteltavana, seurailee mitä sisällä tapahtuu jne). Olen ollut huomaavinani myös sellaista, että pihalla kun adrenaliinit kasvaa niin koira liikkuu enemmän kuin mitä ehkä kannattaisi tai mitä jalka kestää. Tohottaa menemään vailla järkeä (edit. 12:43 - ei tietenkään edelleenkään pääse kuin lyhyessä hihanssa ulos ja koiran liikkeitä pyritään hallitsemaan niin paljon kuin se on mahdollista) ja kun tullaan sisälle niin on varsin tyytyväinen kun pääsee pötköttelemään. Vaikka ei tietenkään pihalla sitä myönnäkään eli halua sisälle.

Sitten myös sellainen lisähuomio Kikin ja Nemin välisistä suhteista. Että kun jossain välissä luulin, että Kiki olisi ollut juoksua tekemässä (no en niillä semmosia ihmetansseja välillä, se junaleikkijuttu liittyi varmaan vain naapurikoiran juoksuun), niin se taitaakin olla jokin laumadymamiikka tai mikä lie juttu, kun Kiki välillä tarjoaa / haluaa että Nemi puhdistaa sen alapään.

edit. 16:18

Iltapäivällä käytin Kikiä vesisateessa lenkillä. Ulkoilussa on se hankala puoli, että jos menen suunnitellusti vain vähän matkaa. Eli kotikatuamme ees-taas niin Kiki hermostuu kun ei ole selvää reittiä / lenkkiä eikä pääse oikein minnekään. Mutta jos taas lähtee kiertämään jonkun pätkän, niin mikä on sitten tarpeeksi pitkä muttei liian pitkä. Eli loppumatkasta Kiki selvästi väsyi tai ei ollut niin reipas kuin aluksi. Ei kuitenkaan alkanut riehumaan. Valitettavasti koira ei käynyt kakalla, pissasi kyllä pari kertaa.

Koirat ovat syöneet tänään pakkasesta yhdet poronkylkiluut (tämmöiset siis - vanha kuva).

edit. 20:12

Illalla Nemi kävi Eetun kanssa juoksemassa. Vesisateessa. Kun he kotiutuivat niin E käytti Kikin pikkulenkillä ja penikka vihdoin kakkasi. Nemi oli ihan sikalikainen lenkin jälkeen, Kiki onneksi ei - edes pahasti kastunut. Ainiinjoo, joku päivä sitten pesin koirashamppoolla Nemin mahakarvat kun ne tuntuivat niin öhnyiltä, mutta edelleen ne on kumman tahmasen tuntuset (ainavälillä, kosteina).

Kikille tein vähän naminpiilotusta pienelle alueelle olkkarissa sillon kun nuo toiset olivat juoksemassa. Koirien ulkoilun jälkeen tehtiin vähän kosketuskeppeilyä (Kiki pomppi vaikka laitoin kepin matalalle, eli se innostu siitä liikaa), peukuttelua ja hieman sitä etupalkkaseisomisjuttua (vain pari toistoa - Nemille silloin vain etupalkkaistumistreeniä). Niin ja Nemille tein vastakkaisten tassujen nostelua. 

Päivä nro 12

Enää pari yötä niin Kikiltä otetaan tikit pois, jee. Vähemmän lampunvarjostuselämää sitten. En siis oikein tiedä, että tullaanko muovikauluria pitämään toisinaan koiralla vielä jatkossakin. Että jos koira rassailee kovasti jalkaansa sitten kun se on mahdollista niin pitääkö se pystyä estämään?

Aamulla käytin seiskan aikaan pihalla pissalla.

Siitä tunnin-parin päästä annettiin koirille aamuruuat. Mä lähdin ensin Kikin kanssa ulos -sitä ennen Eetu otti Kikiltä kaulurin pois- ja Nemi & Eetu lähtivät lenkille meidän jälkeen. Huomattavasti rauhallisempaa noin. Menin siitä väliportista taas tuonne pihojentakapyörätielle. Pyörätie oli melkein sula. Kiki pissas ja kakkas nopeasti. Käytiin jonku matkaa pellolle asti (tietä pitkin siis kuljettiin kokoajan, ei menty sinne pellolle). Pellolla oli variksia mitkä kiinnostivat Kikiä. Sinällään siis ihan kiva, että sillä oli jotain ihmeteltävää. Seisoskeltiin jonku aikaa paikoillaan. Mutta kun Kiki alkoi pomppimaan niin kuin olisi jahtaamassa lintuja (vaikka ne olivat siis meistä monen metrin päässä) niin yritin siirtyä tien toiselle puolelle ja kohta kääntyä takaisin kotiin päin. Siinä kohtaa Kikillä sitten kilahti ja se pisti kotiin päin menon melkein samallalailla hanttiin mulle kuin joskus pikkupentuna kun komensin koiraa pois takapihalta. Ihan raivona siis hampaat mun ranteisiin. Kielsin sitä muutaman kerran, mutta kun siitä ei ollut tuon taivaallista hyötyä niin otin koiran syliini. Pidin hetken, että se rauhoittui ja laskin takaisin maahan. No, kyllä se ... (ajatus keskeytyi, Kiki tuijottaa mua)

edit. 22:02

Todella pelottava tuijotus kun vasta nyt pääsin jatkamaan juttua.

Eli. Aamulenkillä oli säätöä, mutta myös mukavaa lintujen tuijottelua. 

Päivällä Kiki kävi kerran takapihalla ja iltapäivällä/alkuillasta käytin sen ns päiväkotilenkillä (ilman kauluria). About puolivälissä lenkkiä koira kakkasi ja sen jälkeen alkoi riehumaan. Päädyin välinpitämättömään taktiikkaan, siis kielsin sitä mutten edennyt mihinkään enkä alkanut sen peliin mukaan. Kyllä se sitten lopetti ja pystyttiin jatkamaan matkaa. Kaks koirakkoa ohitti meidät, Kiki olisi tahtonut niiden luo. Ei huutanut eikä mitään, mutta kun olivat kohdalla riuhtoi kovasti. Ne muut varmaan ajattelivat, että onpa huonosti käyttäytyvä koira. Niinhän se onkin. Itse vain ajattelin, että "älä nyt hajota enempää jalkojasi noilla repäisyillä" (hyvin hankala pitää koiraa täysin paikoillaan kun käskyt menevät kuuroill korville). Samaan aikaan Eetu oli käyttämässä Nemiä lenkillä eri suunnalla. Mutta osuttiin yhtäaikaa autokatokselle ja siitähän se sitten riemu repesi ... 

Tuon jälkeen ollaan taas vaan lähinnä oltu. Koirat ovat makoilleet / nukkuneet itsekseen, ne ovat pureskelleet puruluita ja niitä on rapsuteltu. Äskön kävivät pihalla iltapissalla. 

Uskomatonta (diipadaapa) settiä

Kaikenlaisia ajatuksia sitä päässä rynnistää. 

Sillon kun Nemi jäi agista eläkkeelle, tai jopa sillon kun harrastus alkoi hiipumaan sen jälkeen kun Nemillä alkoi se virtsankarkailu. Niin silloinhan kirjoitin kovastikin jotain agilityjäähyväisraapustuksia. Sen jälkeen nousi kuitenkin ajatus, että "sitten joskus kun mulla on se seuraava koira niin ...". Eli paluu agilitykentille oli kirkkaana mielessä. Vaikka pennun hankkiminen ei ollutkaan heti aikeissa eli pitkän aikaa oli ihan kiva ja hyvä elellä niin, että oli vain yksi koira.

Sitten tuli se haihatus siitä, että olisin kuntoa kohottanut sen takia, että olisin vaikka mitä näppärämpi, sutjakampi (no, agin takia aloin alunperin juoksemaan ja laihdutin melkein 20 kg), ketterämpi, nopsempi jne sitten sen seuraavan aksakoiran kanssa. Että vaikka tervejalkasta ja normaalia musta ei saisi vaikka rautakangella hakkaisi päähän (tai jalkaan) niin ainahan sitä voisi olla vähän ... jotain ... enemmän kuin ennen. 

Nyt mulla on sitten menossa joku surun/eron/minkälie vaihe. Niitähän on niitä jotain askeleita. 

Toisaalta mä haluaisin irrottaa käden. Kuvainnollisesti toki. Että jos vaan voisin niin eristäisin maailmasta kaiken aksaan liittyvän, pakkaisin sen laatikkoon, sulkisin kannen ja veisin varastoon. Voisin sitten kolmenkymmenen vuoden kuluttua kun olen eläkkeellä tai vanhainkodissa tai missä vain niin muistella, että tämmöinenkin juttu oli joskus olemassa elämässäni. 

Joku pieni osa minusta on myös tyytyväinen. Mun ei tartte enää tuntea ärsytystä, surua, inhoa, pettymystä, ... mitä näitä tunteita ja tuntemuksia nyt on, siitä, että en opi muistamaan kumpi on vasen ja kumpi on oikea jalka ja otinko sitä merkittävää askelta kummalla jalalla (ja miks mun jalat eivät toimi niin kuin normaaleilla).

Tästäkin olisi voinut kirjoittaa jotain, mutta en jaksa. Pudistelen vain päätäni, että kaikkea sitä ja ettäs ihmiset kehtaavatkin. 

Sinällään alan kyllä olla jo hyväksynyt sen tosiasian, että Kikistä ei tullut/tule agikoiraa. Nyt olen niin syvällä siinä sen leikkauksen jälkeisessä toipilasmaassa, että ainoa päämäärää on se, että se tuosta kuntoutuisi. Se mitä sitten joskus tapahtuu, mitä me sitten tehdään, niin sen (se kuuluisa) aika näyttää. 

Kohujuttu

Uusin Koiramme -lehti tipahti postilaatikkoomme vihdoinkin eilen. Olin Facesta jo lukenut, että siellä on joku kauhea juttu siitä kuinka koiria koulutetaan fyysisesti. Siis kosketaan niihin, kääk. Olin ajatellut, että kun saan lehden käsiini niin kirjoitan aiheesta jonkun mehukkaan tai edes semi-mainion raapustuksen. 

Mutta. 

Nyt ei kuulkaas irtoa yhtään mitään. Luin tänään sen jutun, enkä todellakaan tajua mistä se kohu on lähtenyt liikkelle. En löydä jutusta niitä kohtia mitä somessa paisutellaan ja mistä ollaan niin kauhean kauhuissaan. Mulle on varmaan tullut ihan eri lehti ja erilainen artikkeli kuin joillekin muille. 

Lässähti kuin se kuuluisa pannukakku siis tämäkin bloggaus. 

Jos joku haluaa tietää aiheesta lisää niin kannattaa etsiä käsiinsä Koiramme lehden numero 11/2016 ja lukea Noora Valkilan kirjoittama artikkeli "Fyysinen palaute ei ole kiusaamista vaan ohjaamista". 

Päivä nro 11

Entäs tänään sitten? Aamuvalkeni loskaisena. Kikin käytin seitsemän pintaan ulkona, jolloin se sekä pissas että kakkas. Nemikin pääsi tuolloin käymään takapihalla pissalla.

ja nyt en vissiin kirjoita sen enempää kun Kiki vaatii ulospääsyä.

edit. 17:47

No se ulospääsy oli mun kusetusta kuus-nolla. Tai sitten sellainen pikkujuttu kuin pissalla käynti unohtui siinä vaiheessa kun pääsi ulos kun pihalla on niin kivaa. Ja kun kaulurilla on niin kiva tökkiä jokapaikkaan. Kikin mielestä tuo muovihäkkyrä on kyllä varsin metka peli väline. Tunkee sen maahan kokoajan kun ollaan ulkona. Eilen se yritti tehdä jotain kuperkeikkoja tai päälläseisontaa sen avulla, ei ehkä kauheen tervettä.

Aamulenkillä mä käytin Kikiä. Käytiin kasineljäkasin pyörätien varressa, niin, että menin aidan portissa sinne pyörätielle niin ei tarvinnut kiertää teitä pitkin. Sekä aamulenkillä että ip lenkillä Kikillä ei ollut ulkona kauluria. Ei tarvinnut ootella että se leikkii niitä kaulurileikkejään ja koira muisti käydä tarpeillaankin. Ihan sikahuono keli ja käytiin ihan minivisiitit ulkona kun ei tod kiinnosta lähtä tuon kanssa noille liukkaille teille. Liukkausta teistä en tykkää minäkään saati sitten koira - tai tykkää se eli ei niin sehän ei sais liukastella siellä (tai missään).

Oon pienentänyt hieman Kikin ruoka-annosta ettei se ihan tynnyriksi liho toipilasaikanaan. Varsinkin nyt alussa kun on niin vähällä liikunnalla, lähinnä se pääsee ulos vain tarpeidentekoon. Toki välillä hetki hengaillaan pihalla muuten vaan jotta koira saa jotain muutakin sisältöä elämäänsä.
Kiki on ruvennut haukkumaan enemmän kuin aiemmin, siihen seikkaan pitää joskus panostaa. Ei toki siihen että se haukkuisi vielä lisää. Just nyt se ei ole mun prioriteettilistalla ensimmäisenä joten en kaipaa koulutusvinkkejä siihen. Nyt. Myöhemmin ehkä sitten.

Joku kysyi jossain vaiheessa, että astuuko Kiki jo leikatulla jalalla. Astuuhan se siis, välillä tai astuukin. Mutta jos se vaik seisoo hetken paikallaan niin se nostaa sen vasemman etujalkansa ilmaan. En osaa sanoa onko se tehnyt sitä alusta asti vai onko tämä joku tämän viikon ilmiö.

Viimeisimmällä ulkoilukerralla tein Kikin kanssa vähän jotain temppusia ulkona. Esim sitä peukkua ja jotain muutakin mitä en muista että mitä.

Nemi on toki myös käynyt tänään pari lenkkiä pihalla, Eetun kanssa niin mä oon välttynyt vielä pidemmiltä liukastelulenkeiltä tänään.

Koirilta on myös leikattu tänään kynnet. Ensimmäinen Kikin kynsien lyhennys leikkauksen jälkeen, hieman etukäteen mietitytti miten se suhtautuu leikatun jalan kynsien leikkuuseen, mutta ihan hyvin se meni :-)

edit. 21:34

Sitten viime kuuleman Kiki on käynyt muutaman kerran takapihalla ja koiria on rapsuteltu paljon ja mä oon pitänyt Kikille luuta. Täällä elellään siis varsin tylsästi. Mutta olin varsin tyytyväinen eiliseen päivään ja oikeastaan tähänkin päivään (so far). Hyvä, että ollaan laiskanpulskeasti eikä Kiki riehu pahasti. Ihan perskärpänenhän siitä on tullut, rasittavuuteen asti. Mutta tämmöstä tää nyt on.
Vielä pitäisi koiria käyttää pihalla ja sitten voisi painua yöpuulle.

edit. 21.11.16 klo 20:09

Päivä nro 10

eli eilinen.

Mun elokuussa ostettu läppäri otti ja pimeni torstai-iltana :-/

on pimeenä edelleen. 

Sain töistä lainaan kannettavan (Macin, kääk), jotta voin tehdä etänä töitä kotona, mutta kait tässä jotain muutakin tulee tehtyä ;-)

Nyt on muutes sitten perimarraskuinen keli. Lumet sulamaan päin, vettä satoi jossain välissä. Piha on yhtä suurta loskamerta. 

Eilisaamuna tehtiin aamutoimet niin, että Eetu käytti Kikiä pikkukävelyllä ja mä liukatelin ja töpöttelin Nemin kanssa. Sitten Eetu lähti töihin ja mä lötköttelin koirien kanssa koko päivän. Koska en päässyt koneelle surffailemaan niin katsoin lisää jaksoja siitä Teho-osaston ekakaudelta. Koirat saivat puuhakseen pakkasesta oikeat luut (Hundspasta ostetut). Päivän aikana käytin Kikiä useampaan kertaan pihalla, välillä pissas, joskus ei (yhdellä ulkoilukerralla kakkas). Nemikin pääsi kertaalleen takapihalle pissalle. 

Kun Eetu tuli töistä se meni käyttään Nemiä oikealla lenkillä ja mä käytin Kikin takapihalla pissalla ja sitten temputin vähän Kikiä. Takajalkojen pikkunostelua (etupalkalla), peukkua ja tassuilla mun jalkaan läpsimistä. Tais siinä jotain istumista yms tultua myös. 

Ennen nukkumaanmenoa koirat pääsivät vielä kertaalleen ulos.

edit. 21.11.16 klo 20:07

sain koneeni toimimaan, joten tässä yks kuva tuolta päivältä

Päivä nro 9

Noniin. Siinä kävi just niin kuin olen ennustellutkin. Se Kikin kauluri lakkasi pysymästä koiran päässä. Aamuyöllä heräsin siihen kun Kikin askarteli kaulurinsa kanssa, nakerteli toista muoviläpistä (ne mitkä pitää ujuttaa niistä rei'istä jotta kauluri pysyy paikallaan). Onneksi Nemin vanha kauluri on säästetty joten sain -kovan taistelun jälkeen- laitettua toisen kaulurin pennun kaulaan. Ainut vaan, että tuo on ihan liian suuri - ainakin noin, että jotenkin se nyt meni niin, että tuo loppuosa repsottaa vapaana ...

Jahas, Kiki kiljuu takapihan oven takana, pitäisiköhän siihen reagoida?

Ääh, nyt se rauhoittui nukkumaan ulko-oven eteen.

Aamutoimet tehtiin tänään toisin päin. Eli Eetu lähti Kikin kanssa lenkille aamuruuan jälkeen ja minä käytin Nemiä normaalin aamulenkin. Olipa muuten lepposaa. Varsinkin kun ketään toista koiraa ei näkynyt missään. Ei tarvinnut kokoajan kytätä miten koira liikkuu ja mitä se touhuaa.

edit. 14:04

Sitten viime raapustelun koirat ovat syöneet yhdet puruluut (pitää hakea niitä kaupasta tänään lisää), Kiki on käynyt kaks kertaa takapihalla (jälkimmäisellä pissasi), ne ovat nukkuneet ja äskön tehtiin vähän temppuja. Olen kerjäillyt ideoita temppuihin siellä ja täällä, ja näistä ideoista mitä on saatu niin tänään testattiin sormien opetusta. Yhtään en tiedä tajusko koirat homman ideaa, mutta saivat enivei kehuja ja nameja kun tökkivät mun peukaloa ;-) Lisäksi palkkailin Nemiä peruuttamisesta ja Kikiä siitä kun läpsi tassullaan mua jalkaan (istuin lattialla).
Ainiin, voi olla, että päästiin mukaan yhteen yhteistyöjutskaan. Tällä kertaa kyse on eräästä koirille  maistuvasta tuotteesta. Palaan asiaan kun tiedän aiheesta enemmän. Tämä on varmasti mieluisampi koirille kuin se imurijuttu ;-)

edit.19:43

Terveyslomake

Ilmoitin rotuyhdistykselle Kikin kyynärjutusta. 

Mulla on sellainen muistikuva, että olisin ilmoittanut Merristä ja Nemistäkin jotain joskus tuolla yhdistyksen lomakkeella, mutta tuolta ei kyl löydy yhdestäkään rlk:sta mitään. Jos tämä Kiki-juttu nyt tulee yhdistyksen sivuille niin pitää sitten ilmoitella muitakin juttuja. Ennen en jaksa vaivautua jos mitään ei kuitenkaan julkaista. 

h33/16

Harjailin tänään taas hieman Nemiä.

Päivä nro 8

Jopas oli taas vaihteeksi levoton yö. Kahden jälkeen piti käyttää koirat pissalla. Muutama tunti tämän jälkeen herättiin siihen kun Kiki oksensi, äkkiä siirtämään mattoja jotta puklaus tuli lattialle enkä joutunut mattopyykille. 

Aamusydeemit aiemmin hyväksihavaitulla tavalla eli Kikille ensin aamuruoka ja mä sen kanssa ulos niin että ollaan ehditty pois näkyvistä ennen kuin Nemi & Eetu lähtivät lenkille. Pihalle oli yön aikana satanut uutta lunta ja nyt lumi oli nuoskaista. Enivei uus lumi oli ilmeisesti pikkukoirasta mielenkiintoista eikä se ehtinyt hyppimään (juurikaan) mua vasten eikä alkamaan mitää pururalleja. Käytiin taas vaihteeksi kotikadun peräpäässä eli metsän ja pellon laidalla. Metsään ei edelleenkään menty Kikin harmiksi. Pellon reunalle pysähdyttiin hetkeksi kun Kiki halusi katsella pellon yli tielle, tai mitä lie ihmetteli. Jossain välissä se myös kuunteli tarkkaavaisesti kauempana liikkuvien aura-autojen ääniä. Onneksi meitä ei ohittanut ykskään aura-auto koska epäilen, että Kiki olisi repinyt pelihousunsa. Se suhtautuu nimittäin vähän turhan, no niin että huomioi kaiken, kaikkiin mahdollisiin ääniin. Vähintäänkin puhkuu jos ei haukukin. Esim kotona kannattaa pitää telkkaria päällä tai kuunnella poppia jottei naapurista / pihalta kuulu jotain kolahduksia joihin koira reagoi. Varsinkin sillon se on tympeetä jos koira (vihdoinkin) on rauhoittunut johonkin pötköttelemään/nukkumaan ja yhtäkkiä kuuluu joku ääni mikä Kikin mielestä ei saisi kuulua. 

Nyt koirat syövät aamupuruluitaan (Eetu on lähtenyt jo töihin), tai itseasiassa Nemi varmaan omansa jo rouskutti.

edit. 9:21

Sitten viime raapustuksen Kiki on käynyt kertaalleen takapihalla pissalla. Mä oon pitänyt sille puruluuta ja silitellyt sitä ja samalla katsonut Teho-osastoa (ostettu joskus vuonna x Ruotsista jonkun kaupan alelaarista kaksi ensimmäistä kautta, joita en ole vielä katsonut. Televisiosta toki aikoinaan seurasin sarjaa mutta nuo dvd-boxit ovat odottaneet sopivaa hetkeä).

Jossain vaiheessa kun istuin lattialla niin huomasin, että Kiki tunki kuononsa mun hupparin taskuun. Olin, että "Ei siellä mitään ole". Eipä vissiin.

Kiki silppuaa taskustani löytämäänsä serla-arkkia

Olen koittanut kysellä ja etsiä jotain aktivointijuttua Kikille mikä ei olisi liian rankkaa. Päädyin sitten keittämään vanhoja maustepurkkeja ... jos virittelisin jonkun noseworkin-tapaisen treenin sille. Luultavasti reenimme ei mene sääntöjen mukaan, mutta jos jotain rauhallista aivojumppaa saan tuolle vekaralle tehtyä niin se kait se oleellisinta on ...

edit. 13:27

Turhaan marttailin. Ei se haju noista mihinkään lähtenyt. Ehkä opetan Kikin etsimään mustapippuria? ;-)

edit. 16: 27

Päivälenkillä käytin Kikin pikkumutkan lähimetsässä. Siellä menee joitain polkuja ja mentiin yks pikkupätkä melko tasaista polkua. Kiki haisteli siellä ihan tohkeissaan joten oli varmaan ihan hyvä virike toipilaalle. Paluumatkalla koira kävi kakalla. 

Tuon jälkeen käytin Nemin takapihalla pissalla. Kiki oli häkissä huutelemassa sen aikaa. Kumma, että vaikka on kuinka pelattu häkkipeliä ja muutenkin omatoimisesti Kiki menee ihan mieluusti sinne häkkiin niin sitten kun ovi suljetaan ja käytän Nemiä ulkona niin alkaa kauhee mekkala. 

Sen jälkeen koirat ovat nukkuneet ja nyt olisi iltaruuan aika ... 

edit. 17:47

Kuulemma voin antaa Kikillekin siitä isosta nivelainepurnukasta mitä ostin Nemille Activen hallilta aiemmin syksyllä. Kysyin asiasta sekä operoineelta eläinlääkäriltä että yhdeltä koirahierojalta.

edit.  22:36
pikapäivitys. huomenna ehkä tarkennan tätä.
Nemi kävi illalla viiden kilometrin juoksulenkillä. Kiki kävi ns päiväkotilenkillä, sujui ihan kivasti - ohitettiin yks nainen jolla oli kaks koiraa ja Kiki oli tosi nätisti. Lisäksi Kiki on seurannut meitä koko illan eli hakenut rasittavuuteen asti läheisyyttä. Niin ja molemmat koirat kävivät äskön iltapissalla. Lisäksi oon tehnyt Kikin kans sitä etupalkka-seisonta -treeniä ja hieman kosketuskeppijutskaa.