Räpsyjä noin viikon takaa

 

Päivä nro 7

edit. 17:17

Tästäkin päivästä voisi varmaan jotain sanallisestikin kertoa. 

Aamu oli aika normaali. Kiersin nyt Kikin kanssa saman pikkulenkin kuin eilen illalla. Tosin nyt se ei sujunut niin sutjakkaasti kuin olin toivonut. Heti alkuun nähtiin viereisen kadun terrierikaksikko joiden perään Kiki huusi. Huuto ei mua haittaa vaan se sen jalkojen voimakas käyttö (pelkään että se on vääränlaista toimintaa toipilaalle). Sitten yhdessä kulmassa se jumi, mörköili. No eikait siinä. Mutta en halunnut houkutella sitä nameilla ettei se luulisi että palkkaan sitä mörköilystä enkä myöskään kiskoa (koska jalat) joten tönötettiin siinä risteystenkulmassa sitten hetki. Onneksi puhkuilu ei kestänyt lopulta montaa minuuttia joten pystyttiin jatkamaan matkaa. Puremisriehuminen tuli onneksi vasta ihan loppumatkasta. Hanskaa Kiki kuljetti taas joitain pätkiä.

Eetun lähdettyä töihin (Nemi pääsi tietty kans aamulenkille sitä ennen) koirat sai puruluut ja hetken päästä siitä käytin Kikin takapihalla (josta nuo ylläolevat kuvat).

Sitten on kotona paljon taas makoiltu ja mä oon rapsutellut koiria korvien takaa ja muutenkin. Kikiä tympii kun se ei voi törppönsä kanssa rapsutella itseään kunnolla. 

Päivällä käytin Kikin kertaalleen tiellä pissalla. Ts tienreunassa. Aika riehkas oli koira silloin. 

Sitten uudestaan käytin sitä neljän aikaan, syönnin jälkeen. Silloin se kakkas ja pissas. Ei käyty kaukana. Kun päästiin kotipihalle niin pistin koiran kiinni etupihan terassin kaiteeseen ja tallasin sille lumeen pikkusen jäljen, tein nyt semmosen klassisen missä pistetään nameja joka askeleelle. Siksi nyt niin kun viimeksi sillä oli hirvee hinku loppuun kun erehdyin sinne laittamaan loppupalkan. Eli loppupääpalkkailu ei höyrypäälle ole hyvä, parempi joko askelpalkkaus tai se että palkkaa kun koira selvästi nuuskii askeleita. Enihau, tulipa jotain tehtyä. Kiki ajo sen jäljen tosi hyvin :)

Kun Kiki oli jälkeillyt niin vein Kikin sisähäkkiin olkkariin ja menin Nemin kanssa ulos. Se sai käydä pari kertaa pissalla ja tein sillekin jäljen. Se höyryili ja ei ajanut omaa jälkeään niin tarkasti kuin Kiki. Meni ensin loppuun ja tuli sitten takajälkeä toiseen suuntaan jne. Mutta ihan sama, kunhan nyt jotain touhusi. 

Selvästi alkaa Kikikin hyppimään seinille kun ei tehdä oikein mitään. Siis tuolla pihalla. Kun on nähnty toisia koiria niin villiintyy niitä (ei hyvä) tai sitten hyppii mua vasten (ei hyvä) tai puree mua (ei hyvä). Tässä aiemmin se sen pureminen on ollut sellaista että se on vain kuljettanut mua lempeellä otteella, mutta tänään alkoi olemaan jo voimakkaampaa hammasotetta, josta piti meikän jo hermostua. Pitänee ehkä lopettaa kohta tuo "peli", mutta miten? Mikään sellainen ei nyt käy missä toipilasjutut vaarantuu.

edit. 18:08

Joo, mä tiedä, itse sanoin pari päivää sitten että ei jälkijuttuja ettei kroppa ole liikaa etukenossa. Tänään ajettu jälki oli kuitenkin vain 2-3 metriä pitkä eli jospa se ei olisi ollut sen enempää vaaraksi kuin muukaan nuuskutus mitä koira tekee lenkillä. En silti nyt voi ottaa tavaksi näitä maatapitkin ajettavia jälkiä vaan jotain muuta aivotoimintaa pitäisi kehittää. Sellaista mikä ei ole liian työlästä jaloille ja sellasta mistä koira ei riehaannu ...

edit 18:59

Meinaa hermot pettää. Mulla ja Kikillä. Yritin temputtaa Kikiä rauhallisilla jutuilla kotona (nenäkosketusta yhteen purkin kanteen ja häkkipeliä), mutta Kikihän riehaantui. Alkoi komennushaukkumaan ja sähtäsi matot läjään ja liukasteli lattialla eestaas. Ei hyvä.
Tehtiin tossa äskön sitten rauhoitustreeni ja siihen Kiki tuli jo sillain "huuh, tehään tätä". Siihen ei edelleenkään ole mitään sanaa, mutta mun ei tartte kun asettua tietyllä tavalla lattialle niin Kiki köllähtää kyljelleen. Silittelin sitä siinä sitten varmaan 10-15 minuuttia.
Nyt Kiki makaa eteisen oven takana, taisi jopa nukahtaa (ainakin melkein).
Eetu ja Nemi ovat nyt juoksulenkillä.

Ainiin, Kiki pissas lattialle hieman ennen kuin aloin sen kans pelaan häkkipeliä ja nenäkosketusta.

edit 22:45

Eetu & Nemi kävivät Koitelissa kääntymässä, eli juoksulenkin pituudeksi tuli 8-9 km. Nemi oli kuulemma juossut ihan hyvin ja mielellään.
Kun he tulivat kotiin niin mä lähdin Kikin kanssa pienelle iltalenkille. Koira kävi pissalla ja kakalla. Puolet matkasta meni ihan kivasti, sitten Kiki intaantu tekemään lumienkeleitä ja jotain se siinä hippasteli lumessa. Maasto oli kohtuu tasainen, oltiin nurmikolla ts lumella tietty mutta tiesin alla olevan nurmikkoa. Ihan hetkeksi menetin tarkkaavaisuuteni eli en osaa sanoa mitä koira teki, mutta kuulin, että se vingahti. Säikähdin ihan hittoon. Järkevästi ajateltuna kipeehän tuon jalan täytyy olla, eli jos astu huonosti tai mitä lie niin aika todennäköistä kait se on, että tuntuu ikävältä. Säikähdin niin paljon, että kaappasin Kikin syliini ja kannoin sitä varmaan viiskytmetriä. Sitten laskin koiran maahan. Ihan samanlaista viipotusnilkutusta se teki kuin aiemminkin, ei kuitenkaan ruvennut riehumaan aka puremaan mua. Ihan just ennen kotiovea kiskoi lumihankeen (okei lunta ei ole kunnon hangeksi) jotain nuuskuttamaan ja siitä sitten maanittelin sen sisälle. Kotona oon sitten kokoillan loppuillan voivotellut ja tuijotellut sitä, että onko sen ontuminen erilaisempaa kuin aiemmin. Mutta kun en osaa sanoa. Kun joka kerta, nyt aiempina päivinäkin siis, kun koiraa on kattonut ja kun se on ontunut niin onhan se pahaa tehnyt ja kiinnittänyt huomiota. Kun se sen ontuminen on, leikkauksen jälkeen, ollut kokoajan niin paljon pahempaa ja selvempää kuin ennen operaatiota.

Äskön käytin Kikin vielä iltapissalla ja pian olisi tarkoitus alkaa nukkumaan.

ps. lapasten yms kantelu pihalla täytyy unohtaa, koska vaikka se välillä kantaakin lapasta ja homma menee todella buenosti, niin se saattaa myös käyttää lapasta muuhun aktiviteettiin mikä ei ole sille hyväksi. 

Ihan oma päivitys

Nemi pääsi tänään kunnon lenkille, kun Eetu kävi sen kanssa juoksemassa (~8 km).

Kaikkein tärkein projekti

Sekavia ajatuksia, jotka pyrkii ulos. Josko näppiksen kautta saisin ajatukseni jäsenneltyä edes jotenkin. Edes itselleni. 

Kun kouluttaa/kasvattaa/opettaa koiraa niin tapoja on monia tavoitteessa päästä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Tai se lopputulos, haluttu toimintamalli, voi olla hieman erilainen riippuen ihmisestä vaikka periaatteessa yleislinjauksena olisi kyse samasta asiasta. Olipa kyse sitten arkisesta asiasta kuten koiran ulkoiluttamisesta koiraohituksineen tai vaikka agilityn kontaktiesteiden toivotunlaisesta suorittamisesta (juoksukontaktit, 2:2 pysäytykset jne).

Mä en ole hyvä kouluttamaan koiriani. En osaa olla mustavalkoinen niin kuin pitäisi. Joissain koiraharrastuksiin liittyvissä jutuissa olen vuosien varrella ehkä oppinut vaatimaan jotain juttuja eli pitämään kriteerit kirkkaina. Mutta joskus nekin sumenevat. Arkijutuissa olen sitten löperömpi. Tai en vaikka lenkillä aina tee samallalailla kun vastaan tulee toinen koira. Tottakait meillä kotona on jotkut arkirutiinit joihin koirat oppivat, mutta niissäkin on heittoja ja vaihtelua siinä miten ne toteutetaan (esim kun tullaan lenkiltä, että pyyhitäänkö koirien tassut eteisessä, kannataanko ne kylppäriin pesulle vai päästetäänkö ne suoraan sisälle ilman minkäänlaista puhdistusoperaatiota). 

Monissa koirankoulutusjutuissa ei ole mitenkään maailmaa kaatavaa, että miten niissä onnistuu. Entä sitten jos koira haukkuu toiselle koiralle ohitustilanteissa tai jopa räyhäisi. Entä sitten jos koira ei mene ruutuun tai hae noutokapulaa tai se saa näyttelyssä eva:n koska hyppii kehässä hihnaa purien niin ettei tuomari pysty sanomaan juuri mitään koiran liikkeistä. 

Tuntuukin jotenkin älyttömältä, että jos mä en onnistu tässä niin se vaikuttaa suoraan pikkukoiran elämänlaatuun ja tulevaisuuteen. Tämä on pisin koulutussessio minkä tiedän, useita kuukausia pitää olla tarkkana ku porkkana ja pitää tavoite selkeänä. Ihan hirveästi asioita mitkä voivat mennä pieleen, asioita mitä ei saa päästää Kikiä tekemään. Sitten on myös asioita mitä pitää tehdä, mutta enimmäkseen luulen niiden olevan sellaisia, että niistä selviydytään kyllä. Pikkuhiljaa kun selviää mitä kaikkea tähän matkaan / projektiin kuuluu. 

Jos me onnistutaan tässä niin mikään mennyt tai tuleva koiriin liittyvä opetus-koulus-whatever juttu ei ole niin merkittävä kuin tämä.

Päivä nro 6

Aamusäädöt samoin kuin eilen. Eli ensin Kikille aamupala (ja lääke) ja mä sen kanssa ulos. Sillä välin kun oltiin ehditty mutkaan (likelle metsää) asti niin Nemi sai aamupalansa (ja lääkkeensä) ja Eetu lähti sen kanssa normiaamulenkille. Kiki pissas pari kertaa ja kakkas. Tultiin takas sisälle, pikkueteisessä otin lumipaakut sen tassuista ja pyyhin vähän märkyyksiä pois ennen kuin päästin sen sisälle. Rapsuttelin Kikiä hetken ja kotvan päästä Nemiä & Eetu tulivat kotiin. Nemin tassujen kuivaus (lumipaakkujen poisto varpaiden välistä) ja koira sisälle. Eetun lähdettyä töihin annoin koirille puruluut, jahka ne olivat syöneet ne niin Kiki olisi halunnut ulos. Odotin kuitenkin hetken ennen kuin menin käyttämään sitä pihalla. En päästänyt Kikiä pyörimään nurtsilla ts lumella kun epäilyttää, että kauluri lähtisi irti. Se meinaan irtosi tänään ja kerran kun erehdyin antamaan koiralle pahvilaatikoita, no Kikipä sukelteli isoon pahvilaatikkoon niin, että kauluri alkoi repsottamaan. 

Tämän päivän operaatio. Tai yks hoidettava asia olisi soittaa tikkienpoistoaika. Sterilointien yhteydessä ts niiden jälkeen Eetu on poistanut koiriltamme tikit. Mutta tuosta velikullasta aka riiviöstä ei oikein tiedä miten se heiluu joten todettiin, että ehkä tällaisen operaation yhteydessä saattaa olla parempi, että joku ammattilainen poistaa ne tikit. Tikit voidaan poistaa vasta viikon päästä. Pitkä viikko tulee olemaan.

edit. 13:59

Räpsy eiliseltä.

Alkupäivälenkillä kun olin Kikin kanssa niin eiköhän siltä lähtenyt kauluri irti kun se tunki sitä tai päätänsä lumeen. Olin hanskan sijasta ottanut vinkuoravan mukaan lenkille, annoin sen Kikille siinä vaiheessa kun se äityi pomppimisvaiheeseensa. Hetken aikaa meni ihan jees, koira kantoi hienosti lelua. Mutta sitten se vähän villiinty ja se kauluri irtosi. Sitten kannoin kauluria toisessa kädessä ja toisella kädellä yritin pitää Kikiä kutakuinkin aisoissa. Kun tultiin sisälle niin tietysti mun silmälasit huurtu enkä nähnyt kunnolla, puolisokeena yritin komentaa Kikiä ettei se nuolisi/purisi tikkejään ts sitä arpea ja ottaa samalla omia ulkovaatteitani pois päältä. Kun oltiin päästy kunnolla sisälle niin oli aika taitureida kauluri takaisin koiralle. Tähän saakka mä en ole itse laittanut sitä kertaakaan Kikille vaan sen on tehnyt aina Eetu. No, Eetu on nyt töissä joten ei auttanut muu kuin itse yrittää pitää koiraa  aloillaan ja saada ne kaulurin klipsut menemään oikeista kohdista oikein ja napsahtamaan paikalleen. Itseä ärsytti kun kädet tärisi (josta tuli mieleen etten ole syönyt tärinälääkettä moneen päivään) eikä hommasta meinannut tulla mitään. Onneksi Kiki ei heilunut mitenkään älyttömästi vaan pysyi yllättävänkin hyvin paikoillaan (makasi kyljellään). Loppuhyvin kaikki hyvin eli sain kuin sainkin hökötyksen koiran päähän.

Sain soitettua sinne Evidensiaan, tällä kertaa Kiimingin toimipisteeseen ja sain tikkienpoistoajan ens viikolle (tiistaiaamuun). Tuo tämän kylän eläinlääkäriasema ei ole auki kuin parina päivänä viikossa. Turha ajella Oulunporttiin aka Otukseen kun Tiina on lomalla - enpä tosin tiedä tekeekö tikkienpoistoa eläinlääkärit vai mahtavatko ne olla hoitajien hommia?

Äskön tehtiin kolme malttireeniä. Nemille etupalkka kaks kertaa niin että se istui ja kerran niin että makasi ja Kikille niitä seisomisreenejä jossa harjotellaan sitä, että mä oon koiran takana ja se pysyy suorassa katse tiiviisti etupalkassa. Yhdellä kerroista nostin puolisenttiä takajalkoja (vuorotellen).

edit. 20:01

Laiskanpulskea päivä. Koirat saivat ruokansa joskus neljän-viiden välillä iltapäivällä. Käytin ensin Kikin ulkona (syönnin päälle) ja kun se oli pissannu ja kakannu niin käännyttiin takaisin kotiin. Jotain normaalia saikkaamistahan siinä taas oli. Kun oltiin päästy kotiin niin pistin Kikin olkkarissa sijaitsevaan sisä/näyttelyhäkkiin ja menin käymään Nemin kanssa ulkona. Käytin sen metsänlaidassa kakalla (pissaili/merkkaili monta kertaa).
Tuon jälkeen koirat eivät ole tehneet oikein mitään, ovat lähinnä seurailleet mitä mä olen puuhaillut. Välillä oon hieman paijaillut koiria, mutta muuten täällä ei ole tapahtunut oikein mitään. Kertomisen arvoista tai muutakaan.

Sen haluaisin tässä vielä ilmaista, että reilun viikon on ollut tosi hyvät kelit. Poikkeuksellisen hyvät marraskuulle. On ollut selvästi pakkasta ja jonku verran luntakin. Nyt ilmeisesti valitettavasti kohta lämpenee ja saas nähdä minkälaiseen raparalliin tässä vielä joudutaan. A en tykkää liukkaista b ikävä pestä jatkuvasti koiria ja etenkin c toivottavasti Kikin tikit/arpi ei vaarannu jos tulee kovasti rapahässäkkää.

edit. 21:17

Mun fiilikset kyllä vaihtelee äärilaidasta toiseen. Välillä osaan suhtautua tähän projektiin jo niin, että "kyllä me tästä selvitään" ja toisinaan iskee epätoivon hetkiä. Esim silloin kun Eetu tulee töistä ja pikkukoira haluaisi päästä tervehtimään tulijaa. Mutta kun ei saa hyppiä. Ei saa saada hepuleita. Eikä saisi oikein huutaakaan. Jos/kun pidän Kikiä aloillaan jotta Eetu on tullut kunnolla sisälle (riisunut ulkovaatteet, vienyt laukkunsa turvaan jne) niin samalla Kikille vaan kerääntyy patoutumia ja kun päästän sen irti/vapaaksi niin se sinkoilee entistä suuremmalla innolla suuntaan jos toiseen. Ja auta armias jos sitä yrittää jahdata samalla jotta sen saisi aloilleen. Mattojahan meillä on nyt lattioilla enemmän kuin normaalisti jotta koira ei liukastelisi. Mutta liukastelee se silti välillä.

Öööp. Kertaalleen oon illan aikana käyttänyt Kikin takapihalla pissalla. Sitten me lähdettiin ulos kun Eetu oli kotiutunut. Lenkille hieman ennen Nemin & Eetun ulos lähtöä, jotta koira ei kiihkoilisi ja pitihän pikkukoiraakin vielä käyttää iltalenkillä. Se meni semijees eli vasta ihan autokatokselle tullessa koira alkoi hyppimään ja sitä myöten roikkumaan mun hanskassa (jotta sain estettyä sen hyppimisen). Kävi myös kakalla.

Eilen ja tänäiltana olen käyttänyt Kikiä pikkusen pidemmän kävelyn (näin toipilasaikana) kuin mitä yleensä. Aikaa ei ole varmastikaan mennyt sen enempää kuin niihin matkallisesti lyhyempiin lenkkeihin joissa ollaan vängätty siitä, että saako koira riehua, saako se sukellella kaulurinsa kanssa hankeen, kuinka soveliasta on tehdä lumienkeleitä, mitä kaikkea voi syödä, koirakavereita ei moikata, ketään muutakaan ei moikata, kakkoja ei syödä toipilaanakaan jne.

h32/16

Kampasin eilen hieman Nemiä.

Päivä nro 5

Kävin Kikin kanssa pikkukävelyllä seiskan aikaan. Koira pissas muttei kakannut. Tultiin vielä takaisin nukkumaan. Tai luulin voivani nukkua... ennen petiin hyppäämistä laitoin koirien aamupalat turpoamaan. 

Aamulenkille lähdin Kikin kanssa tällä kertaa ennen Nemiä eli lähtö oli huomattavasti rauhallisempi kuin eilen. Ennen ulkoilua Kiki sai aamupalansa lääkkeen kera. Tällä kertaa Kiki kävi melko pian kakalla ja käytiin kääntymässä kotikadun toisessa päässä. Metsään Kiki olisi tahtonut, mutta en sitä nyt sinne kuitenkaan vielä vienyt. Jotain heinänkorsia ja taivaalla vaakkuvia lintuja ihmeteltiin. Paluumatka kotiin oli (tässä siis puhutaan muutamista kymmenistä metreistä) oli hidas, Kiki olisi halunnut leikkiä. Yritti taas purra mua ja hyppiä vasten. Mulla oli yks ylimäärä lapanen mukana, jonka annoin sitten Kikille ja se kantoi sitä hetken aikaa ihan innoissaan. Mutta kuka sitä  yksin leikkisi? Eli se toi sitten sitä lapasta mulle ja sitä olisi pitänyt revitellä (tai Kikin mielestä varmaan heitelläkin ja syöksyillä sitten sille lelulle), mutta kun semmoinenkin on kiellettyä. Varsinkin se lelulle syöksyily. Jollain epämääräisellä tavalla saavuimme joskus takaisin kotiin.

Sillä välin kun me melskattiin Kikin kanssa tien toisessa päässä niin Nemi ja Eetu olivat lähteneet lenkille. Nemi pääsi metsään ja tällä kertaa oli juossut ihan tohkeissaan :-)

edit. 21:57

Päivällä Kikiltä otettiin side pois. Kovastihan se pentu alkoi heti jalkaansa nuolemaan. Se kun oli paketoituna kokonaan, niin oli vissiin mukava nähdä varpaat taas siitäkin tassusta. Hieman tuota piti tarkkailla ettei vain yllä siihen tikkialueeseen, mutta ei se vissiin yllä. Hieman olen huolissani katsellut, että eihän vain kauluri hinkkaa tikkeihin kun Kiki nuolee tassuaan.

Aiemmin olen tarkkaillut varpaillani, että kauanko se kauluri mahtaa kestää. Kikin kanssa se on todellakin koetuksella. Pihalla koira käyttää kauluria hyödykseen ties missä lumihommissa. Ja sitten taas toisaalta ei anna sen häiritä jos haluaa jostain mennä tai pyöriä selällään tai mitä milloinkin.
Siteenpoiston jälkeiseen lenkkiin otettiin sitten kaulurikin pois Kikiltä. Joo. Virhe. Aina kun Kiki muisti jalkansa, niin se alkoi nuolemaan sitä. Tai yritti ainakin tehdä jotain sille. Ja minä tietty kyttäämässä ja kieltämässä ja yrittämässä kiinnittää kakaran huomiota johonkin muuhun. Viiminen epätoivoinen yritys äkkiä pihalta pois menoon oli se, että nostin koiran syliini, että saisin sen kantamalla nopeammin kotiin kuin mitä kikkailemalla muutoin, että miten tässä edetään mieluusti kotia kohti eikä johonkin muuhun suuntaa. No virhetikkihän se syliinkin nostaminen, koska silloin Kiki pääsi asentoon missä sen kuono oli lähellä etujalkaa. Eli ei muuta kuin koira takas maahan ja jotenkin siitä sen kuljetus kotiin ilman, että se hyppisi tai nuolisi haavaansa.

Seuraavalla kerralla kun ulkoiltiin niin Kikillä oli taas kauluri kaulassa. Täytyy toivoa, että se kestää sen aikaa mitä sen pitää kestää. On meille kyllä tarjottu (ostettavaksi) puhallettavaa kauluriakin, mutta en ole vielä tarttunut tarjoukseen. Epäilevä joonas kun olen niin mietin mahtaisiko se täyttää tehtäväänsä ja voisinko luottaa, että sen kanssa koira ei yltäisi siihen tikkialueeseen.

Nemi on päässyt ulos aamulenkin jälkeen kerran mun kanssa ja kerran Eetun kanssa.

Molempien kanssa oon tehnyt vähän jotain. Nemille ulkona kiertojuttua ja seuruusysteemejä. Molemmille noutokapulajuttuja (Kikille enemmän, oli taas tosi hyvä) ja malttiharjoitteita.

edit. 22:49

ohmygod-ohmygod. Onko pakko olla niin näppärän kekseliäs pentu? Kuuntelin kun kuulu ihme napsuntaa ja menin katsomaan niin vekara oli saanut kaulurinsa auki. Toivottavasti se oli vain löysästi kiinni eikä niin, että se olisi keksinyt kuinka tuo auotaan :o

Tähytä

Olen semmoinen, jonka pitää saada suunnitella. Miettiä ja pähkätä, että mihin skaboihin, kursseille, näyttelyihin jne olisin koirieni kanssa tulevaisuudessa menossa. Olin ajatellut, että Kiki olisi osallistunut messarinnäyttelyihin ja molemmat koirat Kajjaanin (tuo nimenomainen nly pitää kirjoittaa kahdella jiillä) tamminäyttelyyn. No, nämä molemmat näytelmät olen jo unhoittanut ts pyyhkinyt pois suunnitelmista

-ajatus keskeytyi pahemman kerran, mutta ... -

En tod usko, että Kiki kuntoituisi erkkariin mennessä. Eli Seinäjoelta ei tarvitse maaliskuussa varailla majoitusta. Jotenkin en usko, että jaksaisin olla tulossa sinne niin, että vain Nemin voisin ilmoittaa kehään. Varsinkaan jos Kiki ei ole vielä kuntoutunut. 

Talven aikana mahdollisuuksien mukaan Nemiä voisi käyttää jossain ryhmiksissä, vaikka Kikiä niihin ei voisikaan viedä. Toki pitää sitten uusia se erivapaus eli anoa Kennelliitolta uusi lupa kilpailla vaikka koira syö virtsankarkailulääkettä päivittäin. 

Jotenkin olisi kiva ajatus mennä Nemin kanssa vielä jonnekin koirakursseillekin. Mutta minne ja mikä olisi se laji? Kunhan Kiki kuntoutuu niin sille tietty alan katsomaan jonkun sopivan lajin kursseja. Tokoa ja jotain. En tiedä vielä mitä. 

Jonnekin loppukeväälle-kesälle tai syksylle sitten toivottavasti Kikille myös jotain näyttelyesiintymisiä. Se olisi toive. Toki jos menee homma semmoseksi, että koira tarvitsee satunnaisesti kipulääkitystä niin sitten voimme näytelmät ja kilpailut unhoittaa (koska doping). No tokisiis Kikihän ei ole missään lajissa kisavalmis vielä vuosiin ... Mutta jos nyt saisin koiran siihen kuntoon joskus, että sen kanssa voisi harrastella/puuhastella jotain niin se jo olisi aika monta jänistä. 

Pitää voida tähytä tulevaisuuteen, vaikka suunnitelmat ja aikomukset voivat muuttua vielä moneen kertaan. 

Päivä nro 4

Olipa levoton yö. Nukkumaan mentiin vasta puolen yön kieppeillä. Sitä ennen käytin Kikin takapihalla pissalla. Sitten se herätti mut joskus kahden kieppeillä, käytin sen ulkona. Seuraavan kerran ulkoiltiin hieman seiskan jälkeen - eli periaatteessa normiaikainen herätys, itse olin vain kuvitellut viikonloppuaamuna nukkuvani pidempään (ts arkena herätykset on monesti jo kuuden kieppeillä). Enivei. Käytin Kikin minikävelyllä eli tienvarressa kakalla ja pissalla. Tultiin takas sisälle ja laitoin koirien ruuat turpoamaan ja menin vielä kotvaksi aikaa nukkumaan. Tosin eipä sitä kunnolla nukuttua saanut, kun Kiki pörräs muovikaulurinsa kanssa siinä menemään. Välillä sitä piti hieman rapsutella ja se asettui sitten makoilemaan ja hetken päästä se oli siinä taas. 

Kun noustiin ylös niin Eetu lähti käyttämään Nemiä aamulenkillä. Olivat käyneet sellaisen reitin missäjossa koira oli päässyt välillä vapaaksikin, muttei Nemi kuulemma ollut hulluna juossut vaan lähinnä nuuskutellut siellä täällä. No, Kikipä meinasi repiä pelihousunsa kun ei päässyt Nemin kanssa lenkille. Mä annoin sille ruuan kun noi oli lähdössä ja puin sitten päälleni ja menin Kikin kanssa ulos. Jotain pitää siihen uloslähtörutiiniin keksiä, koska Kiki hyppii ovea vasten. Mua ei muutoin ehkä se hyppiminen niin (paljoa) haittaisi, mutta kun tämä toipilasaika. Sydämeen sattuu joka kerta kun se nousee takajaloilleen, syystä taikka toisesta. Sehän teki sitä ennen operaatiotakin paljon, ehkä osittain myös kerjätäkseeen huomiota, kun on niin pieni. 

Muutaman kerran oon nyt ulos ottanut mukaan lapasen tai hanskan. Ylimääräisen siis. Että Kiki välillä kantaisi sellaista, kun kuulemma olisi parempi, että koira ei kokoajan nuuskuttaisi maata. Kun nuuskuttaa niin pää on alempana (daa, tietty) jolloin koiran paino on enemmän etuosalla, etujaloilla eli sitä myöten myös kipeällä jalalla. Tästä syystä jotkut jäljestystyyppiset aivojumpat eivät just nyt oikeen ole hyväksi. 

Kikin kanssa olen viime ajat, kun ollaan menty tielle asti, käveleskelty pientareilla. Jotta koira ei liukastelisi tiellä. Pitää katsoa ne pientareet vain niin, ettei ole ojia, rinteitä jne. Se ei ole kuin pieni hetki kun se koira kiipeä tienvierustarinnettä ylös päin ja sitten vielä pienemmässä hetkessä hyppää sieltä alas kun keksii jotain minne haluaa olla menossa. 

Aamupalan jälkeisen lenkin jälkeen Kiki on käynyt jo kertaalleen takapihallakin. Mä olin jo ihan varma, että se uunotti mut sinne ihmettelemään ulkoilmameininkiä, mutta kävi se sitten lopulta pissallakin. Ainiinjoo, senkin haluan kertoa, että aamuruuanjälkeisellä lenkillä mentiin Kivipolkua jo pikkuisen kauemmas ja välillä pysähdyttiin ihmettelemään pikkulintuja. Onneksi Kiki ei sillon kiskonut eikä riekkunut kun seisoi hienosti neljällä tassullaan maassa.

edit. 22:48

Päivällä mä kävin töissä ja Eetu oli koirien kanssa kotona. Koirat olivat käyneet takapihalla pissalla. Kun kotiuduin niin kotvan päästä annoin koirille ruuat ja käytin niitä erikseen ulkona. Nemiä toki hieman pidemmällä kuin Kikiä. Kumpikaan ei kakannut.

Myöhemmin illalla koirat makoilivat paljon. Käytin myös Kikiä muutaman kerran takapihalla pissaskin jollain ulkoilukerralla. Ulkona koira on aina hyvinkin aktiivinen, sisällä enimmäkseen makoilee.

Yhdellä kerralla kun Eetu käytti Nemin lenkillä niin mä tein Kikin kanssa keittiössä "treenejä" eli homman nimi oli se, (oon varmaan kertonut tästä tehtävätyypistä ennenkin) että Kiki seisoi ja sen edessä oli palkka korokkeella (nurinpäin olevan taikinakulhon päällä) ja välillä koira sai palkan pelkästä odotuksesta ja välillä nostin ihan inasen sen takajalkoja. Vuorotellen. Vasemman puolen takajalka on lujemmin maassa. Mikälienee tarkoittavan sitä, no jotain. 

Päivä nro 3

Ulkona sataa lunta ja on jotain kymmenisen astetta pakkasta. Aamukävelyllä yritin tietty hillitä pienen lapinkoirataimen riemua lumisateesta ja lumesta. Kaulurilla on kiva aurailla maata ja ties mitä tehdä. Ihme jos se kestää niin kauan kuin on tarve ...

Enivei. Kiki on syönyt, käynyt aamupissalla ja kakalla ja saanut päivän Metacam annoksensa. Eetu käytti Nemin lenkillä ja sekin on syönyt (myös lääkkeensä) ja käynyt tarpeillaan.

edit. 10:10

Kiki on käynyt 2 kertaa takapihalla. Jälkimmäisellä kerralla pissasi. Lumi ja siinä touhuaminen kiinnostaa koiraa kovin. Mikä tietysti on oletettavaa. Jotain olen antanut sen tehdä ja jonkun verran tietty hillinnytkin. Tarkkana saa takapihalla olla, ettei koira mene ojaan.

Olen puhunut erään eläinfyssarin kanssa tänään puhelimessa ja saanut häneltä jotain ohjeita mitä Kikin kanssa voi / kannattaa tehdä ja mitä taas ei. Oli kyllä oikein hyvät puhelut :-) että tietää mitä aktivointeja koiralle voi tehdä, joista ei ole haittaa (ennemmin jopa hyötyä jatkoa ajatellen).

Poistin kalenterista --> jotain menoja mihin tuskin osallistutaan. Esim ne näyttelyreenit mitä Okk:lla on syksyn mittaan. Lappalaistreenit tuolla vielä on, jos joskus pääsisin niissä Nemin kanssa käymään.

edit. 16:21

Fiilikset tulee ja menee. Hyvät ja huonot. Välillä hetken aikaa suhtaudun tähän kuntoutukseen / koiraparantolaan edes semi-positiivisesti ja välillä masentaa, että kuinka saan pidettyä Kikin aisoissa niin, että mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan?
Sitten satuin vielä katsomaan sääennusteenkin ens viikolle. Nollan tuntumaan on asteet menossa. Kuinka pidän Kikin kurattomana? Tai suojaan sen jalan ... tai vastaavasti sitten kun tulee ne kelit mitä vihaan kaikkein eniten, niin miten pidän koiran ettei se liukastele? Ne liukkaudet mitä on tälle syksyä tullut niin Kikillä ei ole ollut hajuakaan miten silloin kannattaisi kävellä - Nemillä on jotain järkeä hakeutua vähemmän liukkaisiin paikkoihin. Kiki vaan porhaltaa menemään sinne minne haluaisi ja mahdollisimman lujaa ja sutii sitten menemään. Näin ainakin ennen operaatiota kun oli niitä liukastelukelejä.

Ainiin. Tänään on uinuttu paljon. Siis koirat ovat. Sitten oon käyttänyt Kikiä muutaman kerran takapihalla ja Nemiäkin kerran. Nemin kanssa leikin pallolla takapihalla ja se oli sen mielestä kovin kivaa. Kaikki kiva vaan päättyy turhan äkkiä.

Joo, ja tehtiin me sitten vähän jotain aktivointiharjoitteita. Ajattelin toistaa eilisen loistavan noutokapulareenin, mutta nyt se ei mennyt niin hyvin kuin eilen. Nemi sen sijaan omi kapulaa ja toi ihan mielissään sitä mun sivulle :-) Lisäksi tein Kikille etupalkkamalttiharjoituksia. Koiran piti seistä. Nostin etupalkan ylemmäs ettei koiran jalkojen painotus olisi ollut liikaa etujaloilla.

edit. 21:34

Jaa. Koirat ovat tietty syöneet iltapalansa. Oon käyttänyt Kikiä muutaman kerran ulkona (yhden kerran kakkas, pari kertaa on pissannu). Ja kerran Nemiä tienvarressa, jotta se sai pissailtua jonku kerran - Nemi pääsee kyllä vielä tänään oikealle lenkillekin. Sitten on tehtyä hieman jotain malttiharjoitteita.Plus oon rapsutellut Kikin korvia ja muutenkin on pusuteltu ja silitelty.  Ja sitten oltu vaan. Booring.

edit. 22:44

Yritin videoida tänään jotain ...