sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Rahan arvon hämärtyminen

Palveluskoiraliiton Jokin Tärkeä kokous oli muutama päivä sitten. Siellä päätettiin, että pk- ja "avointen lajien" kisaajien pitää ens vuodestä lähtien ostaa kisalisenssi.

Toimintasuunnitelmaan tuli muutos lisenssistä. Kokous hyväksyi Mari Holmin esityksen, jonka mukaan SPKL-lisenssin hinta on 40 euroa, kertalisenssin hinta 10 euroa, alle 18-vuotiailta ei peritä lisenssiä lainkaan ja lisäksi perheissä yksi maksaa täyden hinnan ja seuraavat 20 euroa (ei sisällä lehteä).
Lähde: Palveluskoiraliiton facebook-sivu

Mahtaisinko ottaa asiasta enemmän pulttia jos minulla olisi se kisakoira?

Jotain keskusteluja aiheesta olen lukenut silti, vaikkei asia juur nyt itseä kosketakaan. Monet puolustelevat agilisenssiä kuinka siin on järkeä ja pk-liiton lisenssi ei ole. Että tässä tulee pakkomyyntinä lehti jota kukaan ei tunnu haluavan ja vakuutus josta kellekään ei ole hyötyä. Kuinka monelle todellisuudessa on hyötyä agilitynvakuutuksesta? Siin toki on se riemu, että lisenssin voi ostaa pari euroa halvemmalla ilman vakuutusta. Minulle ei ainakaan ollut kertaakaan mitään käytännön hyötyä siitä vakuutuksesta / lisenssistä. Menoerähän se vain oli. Meno mikä tuli niihin aikoihin kun tuli Agilityliitto ja urheilustatus jne. Toki yhtä kisaa kohti aksalinsenssin kustannuserä ei ollut niin suuri kuin se voi olla tässä pk-liiton lanseeraamassa lisensissä.

Koiraharrastaminenhan on oikeasti ihan sikakallista. Rahaa juur kukaan ei halua ajatella. Kuinka paljon sitä ns huomaamatta kuluu ties mihin. Kajaani kv:n ilmoittautuminen maksaisi 37 euroa per koira (plus kaikki muut kulut kuten bensat, ruuat, ehkä hotelli jne). Jokaisesta treenikerrasta maksan noin seitsemäntoista euroa (reenistä, siihen tietty plus bensat, namit jne). Aksaaminen oli kalliimpaa, en muista enää mitä (nykyhinta näyttäisi olevan 24 euroa per treeni).

Aina kun näitä hintoja katselen/tarkemmin ajattelen niin alkaa naurattamaan. Siis se kun lähdin kaupallisten kurssien tielle. Ensimmäisistä "ei-seura-treeneistä" maksoin viisi euroa per treeni. Se oli aksaa siis. Ja raha tuntui silloin paljolta ... voip voip, vähäpä silloin mitään mistään tiesin ;-)

Opiskelijana minulla ei todellakaan olisi ollut varaa harrastaa (opiskelijana ei olisi ollut kyllä varaa pitää koiria ollenkaan), että sinällään ymmärrän kyllä oikein hyvin heidän (vastaavanlaisessa rahatilanteissa olevien) huolen lisenssistä. Mutta normaalien peruspertsatreenaajien (vaikka ei kävisikään koirakouluissa vaain treenaisi muualla) marttyrointia "en kisaa sitten ollenkaan" en ehkä niin ymmärrä. Tottakait se tuntuu, että jos on miettinyt mummokoiran aktivoinniksi osallistumista rotuyhdistyksen seuramestiksiin. Ilmoittautuminen nolla euroa yli kahdeksan vuotiaalta koiralta. Mutta ens vuonna pitääkin maksaa nelkyteuroa lisenssitä (tai kymppi kertalisenssiä). Että tottakait se kirpaisee. Ja saattaa jäädä mummo aktivoimatta (sillä tavoin).

Ei kommentteja: