Enpä sitten tullut laskeneeksi, että montako uimakierrosta Kiki teki. Aikaa meni enemmän kuin se vartti joten ihan hyvä oli varata puolen tunnin aika (joka toki oli ihan tarpeeksi). Kierrosten välissä koira pääsi joko pois kokonaan altaasta tai uittajan kanssa rampille levähtämään. Uittaja kysyi mitä Kiki sanoisi lelusta, epäilin ettei se kykenisi miettimään / kiinnostumaan sellaisesta vedessä kun pitää niin kovin keskittyä siihen uimiseen. Mutta niin vain pikkukoira yllätti minut siinäkin asiassa. Ensin Kiki otti itse talutushihnastaan (sillä oli uimaliivien lisäksi koirauimalan panta ja hihna) suuotteen ja sitten hetken päästä se ui pitkän matkaa oranssi uimalelu suussaan. Hieman harmitti siinä kohdin etten ottanut kameraa matkaan, mutta halusin ekalla kerralla keskittyä koiraan (kuljin siis altaan reunaa - hieman koiran eellä) - tiesin ettei känny kuvista mitään tulisi ...
(kännyräpsy) Kiki ennen altaaseen menoa.
Paremmin se uinti sujui kun oletin. Ei Kiki tokikaan täydellisellä tekniikalla mennyt, välillä vesi lensi kun piti lähteä liian vauhdikkaasti liikkeelle, mutta kyllä se moneen otteeseen rauhoitti menonsa ja liikutteli kaikkia raajojaan ihan kivasti.
Uinnin jälkeen huuhdoin koiran (olin kastellut suihkulla sen jalat ja mahanalusen ennen uintia), kuivasin hieman pyyhkeillä, vaihdoin laina pannan & hihnan omiin, annoin "loppu palkan" (makkaraa muovirasiasta) ja menin käyttämään korian pissalla ennen autoon laittoa:
Koira sukelteli lumeen eikä pissalla käyminen kiinnostanut (kävi pissalla sitten kotona ennen sisälle tuloa). Ennen uimaan menoa käytin koiran päiväkävelyllä (kävi onneks kakalla).
Kun tultiin kotiin annoin koirille siansaparot, puin Kikille BOTin ja nyt pikkukoira nukkuu sohvalla.
Ainiin. Varasin ens viikon keskiviikolle seuraavan uintikerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti