Saatiin kotiläksyksi tokokurssilta opetella luoksetulon (tai hypyn tai minkä vain) istumispaikallaoloa. Siis ihan sitä jokakoiran perushommaa, että koiran voi jättää paikalleen istumaan ja itse siirtyä kohteeseen y josta käskeä koiran suorittaa seuraava temppu (luoksari, hyppy, kaket, mitä milloinkin).
Kikillähän on ollut tähän ikään asti todella huono paikallaan pysyminen. Kotona ruokakupin edessä se parhaimmillaan on ollut minuutin Ilman suurempaa häiriötä on koira intensiivisesti tuijottanut edessä odottavaa ruokaansa - ehkä metrin päästä. Välillä maaten mutta enimmäkseen istuen, istuen lysyssä kun pitää tuijottaa sitä lattialla olevaa kuppia. Treeneissä paikkamakuissa olen myös käyttänyt etupalkkaa, mutta koira ei kestä sen kummemmpin vielä kovin pitkää aikaa (puhutaan sekunneista) kuin sitäkään että siirtyisin kovinkaan kauaksi koirasta. Jokunen viikko takaperin otin näihin harjoituksiin etupalkan sijainniksi namimunan, koska kun erehdyin menemään metrin päähän koirasta niin eiköhän se ollut nopeampi kuin minä ja ryöstänyt sen purkin kannella sijainneen palkan. Lisäksi treenien rivipaikkiksissa on kiinnitetty huomiota koiran paikkisasentoon ja ääntelyyn. Siis jos se ääntelee niin palkka otetaan pois (vaikka koiraa ei siis olisi vielä edes vapautettu sinne). Vain rauhallisesti ja hiljaa makaava koira saa olla paikallaan ja vapautetaan aikanaan palkalle.
Mutta entäpä sitten tämä istumishomma. Entä kun etupalkkaa ei olekaan (sen käyttäminen noissa harjoitteissa ei tunnu mielekkäältä kun sen pois hivuttaminen voi olla oma hommansa - toki se siitä paikkistreenistäkin pitää hivuttaa pois, mutta kuitennii. Plus että jos toivon joskus voivani tehdä sen jatkojutun pysymisen jälkeen niin koira tuskin tekisi sitä jos sen edessä olisi namikippo). Ihan on treeneissä lähdetty siittä liikkeelle, että mä hengitän ... :D ja päästän irti koirasta ja siirryn ihan koiran eteen, odotan maailman lyhyimmän ajan hetken ja palaan takaisin koiran vierelle. Ihme ja kumma koira jopa pysyi sen äärettömän lyhyen hetken siinä paikallaan.
Iltajumpissa on harkattu ehkä viikon verran jäävien (tai minkä tarpeellisen vain) makuun kestoa, eli että koira ei heti hyppäis sieltä ylös. Ja kyl musta tuntuu, että hommaan on pikkuisen tullut järkeä eli malttia. Nyt sitten tehdään pertsa treenien, jäävä makuiden lisäksi tuota istumista. Tosin tänään havaitsin, että koira olisi halunnut lähteä seuraamaan (!) siitä istumisesta. Että siihen joku järkevä sana pitäisi ajaa - siis siihen istumassapysymiseen että koira erottaisi että nyt ei kuulu seurata ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti