Pihalla on paska keli. Ei ollenkaan sellainen kiva helmikuinen keli kuin vielä muutama päivä sitten. Rännit valuu, pihalla on isoja vesilammikoita, loskaa ja jäätä. Siellä sitten kuljen taas paskajäykkänä menemään - aamulla kaivoin nastapellet taas esille ja oikeenjalan känsäalue ei huutanut vienosti hoosiannaa vaan kiroili kuin karskeinkin merimies. Sattui ihan ¤&%&%E%/sti. Jotenkin ne pellet eivät enää ole yhtään hyvät kengät, mutta koska olen niihin venyttänyt ne kuminauhanastat niin käytän niitä kenkiä kuitenkin hätätapauksissa eli näillä äärikeleillä.
Nyt kun lumet sulavat niin myös kymmenet koiranpaskat pilkistävät esille. Ovat kuin tarjottimella. Ja sehän Nemiä innostaa. Sillähän siis on siis tapa, pinttynyt ällötapa syödä paskaa. Ei tee sitä ympäri vuoden, mutta talvisin jäiset kikkareet ovat ihania (ei joka lenkillä, ei aina, mutta...) ja näköjään myös nyt kun kakkoja näkyy ihan järkyttämät määrät lumella. Käytin äsken Nemin lyhyellä korttelin ympärilenkillä ja se söi lenkin aikana kolme paskaa ja yritti vielä useampaa. Siinä vaiheessa kun mun käämit paloivat lopullisesti ja otin sen kurikävelyyn ja pidin sille melkoisen nuhtelun niin se koitti olla niin kilttiä tyttöä että ja kattoi mua ihan että "mikä sille nyt oikeen tuli" heilutti häntää ja oli niin mielin kielin että. Tiedän, tuskin oppi mitään. Tuskin jatkossa jättää herkkukakat rauhaan jos sopiva tilaisuus tulee.
Paskassakin on kuitenkin hopeareunus eli onneksi Nemi kakkasi tällä paskamaisella iltalenkillä eli oli edes jotain hyötyä töpöttää tuolla ulkona - ainiinjoo, siellä myös tuulee jos ei pelkkä liukastelu riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti