Urheilija ei...

olisiko helpompaa sanoa mihin ei satu? Sinällään omituista, että myös vasen nilkka on kipeä. Tosin se saattaa olla ennemminkin vasemman jalan pohje (/akillesjänne, mistä mä tiedän kumpi se on se joka vihottelee?!?), mikä otti itteensä eilisestä urheilusta. Lisäksi särkee sitä rikkoontunutta varvasta, reisiä jotka joutu lujille siinä "kiljotiinissa" ja käsivarsia (yks pikku ohimennen tehty kokeilu ilmeisesti ei ollut kovinkaan viisas.. ;))

PJT12

Pitkästä aikaa olin mukana pikajuoksutreeneissä. Tällä kertaa oltiin väkeä kuhisevassa Ouluhallissa. Ohjelmassa oli kellotusta. Heh, ajanottoja kun en oo reiluun kuukauteen päässyt reeneihin... No osallistuin sitten minäkin niihin aikoihin. Lämmittelyissä ja jossain tekniikkapätkissä oikeenjalan nilkka rupes kettuilemaan, joten otin kengät pois jalasta joten olikin helpompi juosta. Juostiin kellon kanssa (ts seinäs se ajanottolaite oli eikä kaulassa ;)) 3+1 neljänkymmenenmetrin pätkää ja sitten hieman myöhemmin muutama lentävä parikymppinen. Siitä sitten saatiin joku tavoiteaikakin ... jota en nyt muista kun en muista sitä mun parasta kipitys aikaakaan. Oli se silti (vaik on tullut taukoo ja kunto tuntu huonolta) parempi kuin viimeks kun on aikoja otettu.

Lisäks käytiin siin kuntosalin puolella treenaamassa jollain ihmelaitteella. Mikä lie (reisi)kiljotiini :D

Sillä, että juoksin sukkasillani niin rikoin sitten vasemman jalan pottuvarpaan alusen (se tyvi mistä varvas alkaa). Eli sukka oli veressä ... huomasin vasta kun olin pukuhuoneessa vaihtamassa ulkokamppeita päälle. Olin meleko sippi reenien jälkeen :o 

Valmentaja videoi jotain meidän suorituksia... tältä näytän kun pingon minkä kintuista lähtee sillon kun en oo aksasa / koiran kanssa liikenteessä:

edit. aiemmasta sekoilustani johtuen reenien numeroinnit menivät uusiksi eli nää kait olivatkin kahennettoistannet pikajuoksureenit. Otsikkoon muutin sen, mutta tuossa filminpätkäsä on ny väärä nro.

Tokon läksyt ja agin hampaankolot

Aamulla kävin hallilla. Ensin tehtiin noutoa, kuljetusta ja kapulan nostelua. Nostelu parani koko ajan :)

Sitten sivuaskelia, vasen parempi kuin oikee (vasenta on tehtykin enemmän). 

Ja sitten aksaa... hieman pätkiä eilisestä reenistä ja jotain muuten vaan juttuja. Nemi oli irtovalla tuulella ja erityisen hienona muutenkin <3

Uus tokoryhmä

Viime viikolla alkoi tosiaan uus tokokurssi. Kaverit ovat hieman erit kuin aiemmin. Mukana on joku bordercollie, yks saksanpaimenkoira ja australiankelpie. Hyvää reeniä Nemille, että ryhmässä on myös seefferi, niitä kun yleensä aina on myös kokeissa. Ja mun koira(t) ottaa niistä kilareita ja pistää hernepalkoja neniinsä. Liekkö Merri opettanut Nemille, että sakemannit on pahoja - vai onko se ihan itse niin päätellyt. 

Muuten meni -sakemanni häiriön osalta - ihan hyvin reenit, mutta paikkamakuun jälkeen kun koirat oli vapautettu niin seefferipoju otti pari askelta Nemiä kohti (ihan ystävällismielisen oloisena) ja N sai kauheet kilarit aiheesta. Retuutin sen siitä kauemmas (koira oli koko ajan mun näpeissä) ja seuraava paikallaolo reeni (toi eka tais olla istuminen ja tää toka paikallamakuu) tehtiin niin, että Nemin ja spk:n välissä oli joku muu koira. Paikallaan N oli ihan asiallisesti. 

Lisäksi harkattiin seuruuta josta me tehtiin sivuaskelia. Mun käsi oli väärin ja avustin liikaa koiraa. Naksuttelin Nemille mukaan lähtöä ja taaksepäin astumista mikä tarttui siihen hyvin kun se tarjosi sitä sitten muullonkin illan aikana. 

Itsekseen taisin tehdä ainakin kakeja (voit lähietäisyydeltä) ja luoksareita. 

Lopuksi otettiin noutoa. Nemi ei tartu siihen kapulaan kun heitän sen ja käsken sen hakemaan. Menee kyllä kapulan luo ja sitten huutaa sille. joskun laitan kapulan koiran suuhun niin kulettaa sitä ihan jees. 

Ratareeniä a la Mari ja Mikko

Niin, viime viikolla ma-reenit koutsasi Mari ja tehtiin ratareeniä ja eilettäin oltiin sitten Mikon vetämissä reeneissä 28 esteen radalla. Viime viikolla koin oivallusta ennakoivasta ohjauksesta johon Nemi hienosti lähti mukaan ja yritin ymmärtää omaa sijaintiani kun koiraa lähetin takaakiertoon. Että liian lähelle estettä ei sais mennä ja jotain ei saanut peittää... :D 

Eilen olin sitten ihan kuutamolla vaikka kuinka monta kertaa. Rata hukkui. Ja kun jotain kohtaa ensin jauhettiin monesti niin sitten myöhemmin meinasi loppua kuntokin. Pitkästä aikaa tuli se tunne kun tuntuu siltä, että jalat eivät vaan kanna. Mulle aina silloin tällöin tulee niitä agissa - tai siis ylipäänsä juostessa. Tosi outo fiilis. 

Mutta ne reenit. Huolimatta mun hönöilyistä niin saatiin ihan mukiinmeneviä pätkiäkin aikaiseksi. Hyppyytin Nemiä 40-45cm rimoja. 

Miten

Se lama sitten vaikuttaa tokoon ja näytelmiin? No ainakin siten, että se Nemin avoimen korkkaus antaa odottaa itseään, kun haluan että meillä on edes teoreettiset mahdollisuudet saada kaikista liikkeistä pisteitä. Jos ei ois lamaa ja virtsankarkailulääkitysdouppingsäätelyä niin oisin varmaan mennyt jo... kokeilemaan kepillä jäätä. Kun jopa tokokokeissa käymisestä saa jonkinlaiset narkkariannokset kisafiiliksestä ja muusta sydeemistä - tuloksesta viis (kait, ehkä, melkein). 

Ja ne näytelmät sitten taas. Harvemmin kumminkaan ovat niin oleellisia. Kun pitäs niin hyvissä ajoin ilmoittautua. ja kun niitä puntaroi doupping-tauon ja matkustuksen kannalta. Varsinkin jos vielä pitäs majoitustakin olla hommaamassa sieltä näytelmäpaikkakunnalta. Just nyt oon siis arponut sen asian kanssa, että lähteäkkö kevät erkkariin vai ei. Se ois Nurmeksessä maaliskuun lopussa. 

Norjan rlk't

Kuva otettu täältä: http://www.norsklapphundklubb.no/rase.php?hds&rid=2

Jep jep. Norjalaisia ruotsinlapinkoiria käytetään silmätarkeissa.

Juttua ja ajatusta pukkaa niin ettei perässä tahdo pysyä

Remontti on ohi, päästiin perjantaina takaisin kotiin. Kotona haisi uudelle/oudolle ja ollaan moneen asiaan kyllä tosi tyytyväisiä. Aikansa kestää ennen kuin tavarat ovat takaisin paikoillaan, mutta mikä tärkeintä (heh) niin remppaevakko on ohi ja ens viikolla pääsen normaalisti reeneihin! <3

Nyt voisin sitten katsoa kisakalentereita (agi, nly, toko) ja miettiä mihin ehkä osallistuttaisiin. Paitsi, että en ole ollenkaan niin innostunut kuin mitä olin luullut, että olisin. Eikä pelkästään syynä ole se, että kaikkien koitosten alkuun pitää laskea se parin viikon lääketauko. Tai sitten tehdä putkeen monta kisareissua ja pitää se lääkeetön aika sillä tavalla putkeen - näinhän se kaikkein järkevintä olisikin toimia. Siitä viis, että jos jonnekin on sitten vähän pidempi matka ajella.

Mulla on jonkinlainen kisalama. Ei reenilama, koska olin kuin kissapistoksissa kun en päässyt treeneihin. Reenaaminen on edelleen kivaa enkä osaa kuvitella aikaa ettenkö jotain reenaisi. Mutta aika hyvin olen alkanut jo sisäistämään ja työstämään ajatusta Nemin eläkkeelle jäännistä. Ens talvikaudeksi en hae sille enää reeniryhmäpaikkaa - voi olla, että sitten ostelen jotain irtovuoroja jos oikeen reenihammasta kolottaa (tai sitten en, ei voi tietää). Oletettavasti vielä kesälle otan reenipaikan (ts haen paikkaa, ottamisestahan nyt ei suoraan voida puhua), mutta siinä se sitten on. Meidän vakkarireeniura.

Entä ne kisat sitten? Periaatteessahan oon sanonut, että rakasta agikisaamista. Ja onhan se kivaa, parhaimmillaan radalla on ihan huikee fiilis <3 Mutta ihan älyttömän usein myös en keksi joka kohtaa hyvältä tuntuvaa ohjausta. Ja jos en sitä keksi niin meillä ei ole mitään toivoa. Koska jos olen Nemin kanssa radalla vähänkään epävarma niin puihin menee ihan takuulla. Onko siis sitten mitään järkeä maksaa kymmeniä euroja siitä, että puihin menee varmasti? Ei, mutta maksettu on silti ;) Mutta entä jatkossa? Joo, kisaan varmasti sen kanssa vielä. Mutta kuinka paljon?

Sitten. Niin. Masentavaa. Oli se. Kun jonakin hetkenä vain tajusin, että vaikka agilityssä näkee mahtavia menestystarinoita. Niin ne tarinat eivät ole tarkoitettuja kaikille. Sivusta voi katsella ja hurrata mukana, mutta turha kuvitellakaan, että kaikkien kuuluisi kokea samat jutut. Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla niitä mitä yleisesti ottaen pidetään lajissa tavoitteina. Ihan älyttömän hankala asia sisäistää. Onko se luovuttamista? En tiedä. Olenko luovuttanut? Olen, sitä kait minä olen. Ja samaan syssyyn harmittaa moni asia Nemin "uralla" kun olen kuvitellut meidän kipuavan jonnekin minnekkä ei ole todellisuudessa ollut toivoakaan. Olisiko meillä ollut hauskempaa/onnellisempaa jos oisin sisäistänyt tämän jo aikaa sitten? En mä usko, koska yrittäminen on ollut enimmäkseen kuitenkin kivaa. Ja moni kiva asia olisi jäänyt varmasti tekemättä ja kokematta jos en olisi edes pienesti haihatellut joitakin normisti agi-ihmisten tavoitteisiin kuuluvia asioita. 

Mä niin toivoisin, että seuraavan koiran kanssa olisin jo viisaampi. Että oisin saanut tehtyä aivotyön valmiimmaksi. Että mä sitten olisin kypsempi. Mutta jotenkin mä silti pelkään, että sittenkin mä erehdyn ajattelemaan, että " tässä mulla nyt on tällä ja tällä tavoin parempi/erilaisempi koira kuin aiemmat ja tälle mä osaan opettaa jutut agiin paremmin alusta lähtien ja täältä me sitten tullaan ja..." mennään minne? tapahtuu mitä? En todellakaan tiedä. 

Me ollaan treenattu!

Viime viikko oli jotenkin sellainen, että homma läikkyi yli. Mä kyllästyin treenaamattomuuteen ja homma järjestyikin kivasti niin, että päästiin Eetun veljen luo ma-ti yöksi. Eli kun aksareenit loppu kympin jälkeen niin oltiin jopa jo hieman ennen puolta yötä Karjasillalla eikä tarvinnu ajella Raaheen asti. 

Tiistaina kävin sitten omatoimireenimässä hallilla kun tulin/menin Eetun mukana Ouluun. Ensin vaan kulutin aikaa mm Iissä kun oottelin että halli olisi vapaa (okei pikkupuoli ois ollukin mutta halusin harkata edellisen illan rataa mikä oli isolla puolen). Keskiviikkona Nemi oli mukana lipastolla, huitelin välillä muualla (N autosa mukana) ja lopulta illalla ajelin Martsaan tokoreeneihin. Sen vaan sanon, että vaikka reenit olivatkin kivat, niin ymmärrän itseäni varsin hyvin kun en ole Raahesta ajellu reeneihin ja takas. Melko väsyttävä matka oli ajaa sitten takas evakkaloon aka Raaheen reenien päätteeksi. 

Tänään oon sitten hieman höpöreenannu täällä Raahesa. Tämmöstä (muun muassa):

Kuljen (autiota) Kanavanrantaa

Toisen ja viimeisen väliajan jälkeiset kalvot

Niin. Kävin siis eilen Merikadun koulun auditoriossa kuuntelemassa Tommy Wirenin luentoa. Samahan se oli sinne mennä kun täällä Raahesa notkutaan sitä remonttia paossa jokatapauksessa. Kuten aiemmasta postauksesta näkyy niin en välttis ala sen tarkemmin luennosta raapustelemaan (jos en sitten innostu pohtimaan aihetta omien mielipiteitteni ja luennon herättämien kummastusten/ajatusten kautta), kun löysin ne Jonnan varsin pätevät kirjoitukset. 

Luento alkoi vartn yli kymmenen ja kesti noin kolmeen asti. Pari paussia oli joten ihan yhteenpötköön ei tarvinnut penkkiä kuluttaa tai tyypin luennoida. Vikan tauon jälkeen kaivoin kameran esille ja otin lopuista "kalvoista" kuvat kirjoittamisen sijasta. 

Wirenin luento (pyörän uudelleen keksiminen)

Ehken mä kirjoitakkaan mun harakanvarvasmuistiinpanoja puhtaaksi asti kun mä kerta löysin Jonnan hyvät muistiinpanot parilta aiemmalta vastaavanlaiselta luennolta ;)

"Tommy Wiren - onnistu koirasi koulutuksessa"

14.2.14

MasterClass

Joo joo, olen katsellut liikaa Australian MasterCheffiä ;) Mutta ei, en saanut mestarinoppituntia ruuanlaitossa vaan valokuvauksessa ;) Ainakin siis hetken aikaa tiedän jotain. Ihan eriasia on toki se, että otanko siltikään jatkossakaan yhtään sen parempia räpsyjä kuin aiemminkaan :D

Köhäkuu

Kuka niitä reenejä kaipaa?

Minä!!!

Kaipaako Nemi? Paha mennä sanomaan. Koirat tottuvat monenlaisiin asioihin. Ilmeisesti meitä ihmisiä helpommin. Tykkääkö Nemi reenata? Kyllä mä väittäsin että tykkää. Viime viikolla itseasiassa käytiin hallilla yks päivä (keskiviikkona) ja ihan tohkeissaan koiruus siellä taas oli. Mutta on se koiruli tottunut tuohonkin eloon että aktiviteetit tarkoittavat erilaisia lenkkejä sinne sun tänne. Uusia katuja joita nuuskuttaa. Ja lähestulkoon jokapäiväistä aamupäivä lenkkiä anopin kanssa rantsuun. Merrihän ois jo aikaa sitten hyppinyt seinille ja pihalla "tappanut" kaiken mikä liikkuu tai on liikkumatta kun olisi ollut niin turhautunut kun ei ole mitään tekemistä ja olisi sisällä kuljettanut mulle kaiken mitä ois vaan saanut "käsiinsä" palkkion ja tekemisen toivossa. Nemi paremminkin sisällä tyytyy kohtaloonsa ja pihalla on määrätietoinen eikä enää kysele että "päätä säää mihin mennään" vaan tietää jo itte paremmin millaisen lenkin tahtoo milloinkin kulkea (ja ei, en mä sitä tottele. Ainakaan kovin usein ;)). 

Lenkeillä ja sisällä tulee toki toisinaan tehtyä hieman temppuja tai minimaalisesti tokoa, mutten mä miellä sitä reenireenaamiseksi. 

Viimeksi oon käynyt ohjatuissa reeneissä 15.1 (toko, viimiset agit ovat olleet 13.1). Johan tuosta kohta on kuukausi aikaa. 

***

Toisaalta taas ajateltuna, tällaiseen reenaamattomuutenkin tottuu. Remonttievakossa on monta muuta muuttujaa jotka vaikuttavat asioihin ja omaan mielentilaan. Olen pohdiskellut, että vaikka olisi kuinka koirien välineillistämistä, niin se on just niin. Että m i n ä tarvitsen harrastuksen. Olen jotenkin niin tottunut ja orientoitunut siihen, että mulla on joku harrastus jonka merkkaan kalenteriini jonka takia menen jonnekin tekemään jotakin säännöllisesti. Nuorempana se oli kuorolaulu. Nyt se on koiratreeni - aksa siis. Ja luultavasti tämän vuoden jälkeen toksa (toki nyttenkin mutta agi jäänee pois ohjelmistosta). 

Eli se on niin, että tartten koiran, joka aktivoi minua ;) Ja sen koiran on oltava sellainen, jonka kanssa voi tehdä jotain sellaista mihin minä taivun (/tykkään / opin tykkäämään).

---

Tähän asti olen suoriutunut hyvin tuossa rodun/pentueen/yksilön valinnassa (Merrin valkkasin itse (ts Merri valkkasi mut <3 ), Nemin valkkasi kasvattaja). Eikä tämä viesti ole mikään pentukuumeraapustus kun Nemi toimii tosi hyvin mun aktivointitehtävässään :)

Lohtajan seikkailut

Hiljainen kipu

Oikea oivallusten viikko, tai jotain.

Jokin aika sitten tajusin, etten ole tainnut koskaan edes kysyä vanhemmiltani, että onko minusta valokuvaa ajalta ennen jalkaleikkausta. Sitä ihan ensimmäistä. Ei kuulemma ole. En voi siis esitellä mitään (tämän kummenpaa) friikshowta. Ensimmäisen kerran jalkani leikattiin siis kun olin yhdeksän päivän ikäinen. Toisen kerran sitten joskus kun yritin opetella kävelemään mutta kantapää ei oikein osunut lattiaan vaan kuljin jotenkin varpaillani. Onneksi se jyväskyläläinen kirurgi osasi hommansa ja sai jalastani melkeen kelvollisen.

Tässä muutama päivä sitten kun mietin, että mitä mä nyt oon tehnyt kun jalkaa särkee, niin tajusin, että ei, en oo tehnyt mitään ihmeitä. Jalka ei ole siis sillälailla aksakipeä, nilkka ei ole muussina. Vaan sitä vaan särkee, pikkasen ei niin että siitä nyt kannattas sen kummemmin numeroa tehdä, ihan tuota normikipua vaan. Normikipua? Niin, sitä mitä olen tuntenut koko elämäni - tajusin. En tietty koko ajan, vaan toisinaan. Nurkan takaa tullen ja hiipien. Varsinainen kivun lähde on nuo jäljet nilkassa, ne pingottuneet jänteet ja arvet. Jalkapohjaankin sattuu, mutta sielläkin on niitä arpisydeemejä. Jollainlailla. Se kipu sitten säteilee koko jalkaan.

Voisikohan asialle tehdä mitään? Onko lääketiede mennyt eteenpäin reilussa kolmessakymmenessäviidessä vuodessa?

Itsekseen oman jalan kuvaaminen on hivenen hankalaa, mutta tässä se syypää kumminkin:

edit. muutamana iltana otin ennen nukkumaan menoa burana nelisatasen niin pystyin taas nukkumaan kunnolla ja nyt ei jalkaa satu! jee. kyl tuo kipu jostain jossain välissä taas hiipii takaisin mutta just nyt on ihan hyvä (10.02.-14)

Tokoa luvassa

Joskus kun remppa loppuu ja päästään taas normaaliin reenirutiiniin käsiksi.

------------------------------------------------------------- 
KURSSITIEDOT: 
Koiran nimi:      Nemi 
Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä 
Päivämäärät:      ke 19.2. / ke 26.2. / ke 5.3. / ke 12.3. / ke 19.3. / ke
26.3. / ke 2.4. / ke 9.4. / ke 16.4. / ke 23.4.

Kellonaika:       20:00-21:00 
Kouluttaja:       Jenni Ojala 

Helmikuu 2014

1. 3 kahvia
   2dl vettä
   1 lasi mehua
   Aamulla Morjärvellä: muna, puuroa, leipä
   Päivällä Rovaniemellä: hirvipataa, perunamuusia, leipää, jälkkäriä
   illalla Raahessa: salaattia ja tonnikalapiirasta
2. 3 kahvia
   1 lasi appelsiinimehua
   4dl vettä
   Aamulla Raahessa: jugurttia ja tyrnikastiketta + 1 croisant
   Päivällä: pottumuusia, uunipossua ja salaattia
   illalla: yks suupala tonnikala salaattia, muutama pieni lihapulla, ihan pikkiriikkisen salaattia
3. 2 kahvia
   11dl vettä
   Aamulla lipastolla: voileipäkakkua ja yks gifflarintapainen pulla
   13.15: pinaattikeittoa, 1 kananmuna, 1 karjalanpiirakka ja salaattia
   Raahessa illalla: kasvis-possu-uunivuokaa ja salaattia + täytekakkua
4. 1 lasi appelsiinimehua
   3 kahvia
   10dl vettä
   Aamulla Raahessa: puuroa ja mustikoita
   11.45: yks ehrmannin rahka
   13.00: uniresta leipä (ruissari)
   17.00: yks ehrmannin rahka
   illalla Raahessa ? (en muista enkä ole näköjään kirjannut ylös)
5. 1 kahvi
   1 lasi appelsiinimehua
   1 tee
   9dl vettä
   Aamulla Raahessa: puuroa ja mustikoita
   Päivällä: Saarioisten tonnikalasalaatti + viili + kuivia mustikoita
   illalla Lohtajalla: risottoa
   illemmalla: leipää
6. 2 kahvia
   1 lasi appelsiinimehua
   1 lasi kuumaa marjamehua
   2 teetä
   6dl vettä
   Aamulla: leipää ja päällisiä
   Aamupäivällä: risottoa ja salaattia
   iltapävällä: paprika-kinkkumunakas
   illalla: leipää ja runebergin torttu
7. 4 kahvia
   14dl vettä
   3 lasia appelsiinimehua
   aamulla: leipää
   päivällä: puuroa ja puolukoita
   iltapäivällä: runebergintorttu
   illalla: pottubataattimuussia, hirvenpaistia, salaattia ja marinannekääretorttua
8. 2 kahvia
   6dl vettä
   10.00: paahtista juustolla
   Päivällä :Lohtajalla: batattipottumuussia, lohimedaljonki, wokkivihanneksia ja salaattia
   illalla Raahessa: sushia
9. 2 kahvia
   8dl vettä
   9.15: 1 keitetty kananmuna, 1 hedelmäjugurtti, 2 siivua vaaleaa leipää juustolla ja tomaatilla
   Päivällä: muussia, salaattia ja lohi-katkarapukastiketta
   illalla: 2 lättyä hillolla ja pari leipäsiivua
10. 1 tee
    2 kahvia
    1 tazzakaakao
    10dl vettä
    7.00: 2 näkkäriä juustolla
    9.00: uniresta pulla
    11.00: wokkipajan nautawokki
    illalla Raahessa: salaattia, riisiä, jauhelihapapusoosia
11. 1 lasi appelsiinimehua
    2 kahvia
    1 tazzakaakao
    9dl vettä
    7.00: puuroa ja mustikoita
    10.30: perunoita, maksakastiketta ja salaattia
    18.00: Madonnan kebabburger
    20.00: 2 kanatortillaa
12. 1 tee
    3 kahvia
    1 finnrexjuoma
    10dl vettä
    6.30: 2 ruisvuokaleipäsiivua
    8.00: uniresta pulla + rusinoita
    10.30: salaattia ja jauhelihavuokaa
    13.00: lounassämpylä
    18.00: kasvis-kinkkulaatikkoa + salaattia + hieman myöhemmin jäätelöä
13. 3 kahvia
    2 finnrexjuomaa
    11dl vettä
    7.00: pari ruisleipää juustolla ja pulla
    10.30: ohrapuuroa puolukkasopalla ja punajuurisalaattia
    14.00: pirkka.broi.kolmioleipä
    20.00: lohisoppaa ja leipää
14. 1 tee
    3 kahvia
    1 kaakao
    8dl vettä
    Aamulla Raahessa: leipää kinkulla
    9.00: unirestapulla
    10.30: jäävuorisalaattia, lohta, maissia, kananmuna ja kurkkua
    ?
15. ainakin: kahvia, vettä, suolukkapiirasta, moccapala, pullaa, salaattia ja om.tek.pizzaa
16. ainakin: vettä, kahvia, croisant, jugurtti, pottumuusia, salaattia, kanaa+kastiketta, pizzapaloja
17. 2 kahvia
    aamulla Raahessa: jugurttia omenahillolla ja croisant
    11.45 lipastolla: kanawrap

Matkalle

Extempore. Tai se reissu on vasta puolentoista kuukauden päästä. Mutta varattiin reissu, tosta noin vaan. Mennään maaliskuussa Turkkiin. Ei olla siellä(kään) ennen käyty. 

Yhden koiran taktiikalla

Käytiin lauantaina katsomassa koiranpentuja. Islanninlammaskoiranpentuja Rovaniemellä. Kaksi siellä vielä oli jäljellä, tosin molemmille oli jo koti tiedossa, joten vaaraa siitä, että pentu olisi lähtenyt matkaan ei ollut ;) Eikä tarvi vielä ollakaan. Reippaita, suloisia, touhukkaita ja ihania pikkuolentojahan ne olivat. 

Niin, se voi olla, että seuraava koiramme on islanninlammaskoira. Tai sitten ei. Se voi olla myös ruotsinlapinkoira. Tai sitten joku muu. Kuka tietää. Aika näyttää. Vielä ei kuitenkaan ole koiranpennunaika. Yhden koiran kanssa elo on niin näppärää ja Nemistä on kuoriutunut uusia piirteitä kun se on ainut koira - joista halutaan nauttia vielä jonkun aikaa. Varmasti se esittää sitten taas itsestään uusia lisäpuolia kun saa nuoremman kaverin seurakseen (jos on elossa vielä sitten kun halutaan pentu ottaa). 

Haluan, että mulla on aikaa ja intoa työstää pentua sitten kun se meille tulee. Nyt tuntuu niin kovin laiskalta ts työläältä kaikki se mitä penskan kanssa "kuuluu" tehdä jotta siitä saa kehityskelposen harrastuskoiran ja kohtuullisesti käyttäytyvän kotikoiran. En edes oleta, että osaisin kolmattakaan koiraa opettaa kulkemaan kaduilla ja toreilla kuin herranterttu ;)