Käytiin lauantaina katsomassa koiranpentuja. Islanninlammaskoiranpentuja Rovaniemellä. Kaksi siellä vielä oli jäljellä, tosin molemmille oli jo koti tiedossa, joten vaaraa siitä, että pentu olisi lähtenyt matkaan ei ollut ;) Eikä tarvi vielä ollakaan. Reippaita, suloisia, touhukkaita ja ihania pikkuolentojahan ne olivat.
Niin, se voi olla, että seuraava koiramme on islanninlammaskoira. Tai sitten ei. Se voi olla myös ruotsinlapinkoira. Tai sitten joku muu. Kuka tietää. Aika näyttää. Vielä ei kuitenkaan ole koiranpennunaika. Yhden koiran kanssa elo on niin näppärää ja Nemistä on kuoriutunut uusia piirteitä kun se on ainut koira - joista halutaan nauttia vielä jonkun aikaa. Varmasti se esittää sitten taas itsestään uusia lisäpuolia kun saa nuoremman kaverin seurakseen (jos on elossa vielä sitten kun halutaan pentu ottaa).
Haluan, että mulla on aikaa ja intoa työstää pentua sitten kun se meille tulee. Nyt tuntuu niin kovin laiskalta ts työläältä kaikki se mitä penskan kanssa "kuuluu" tehdä jotta siitä saa kehityskelposen harrastuskoiran ja kohtuullisesti käyttäytyvän kotikoiran. En edes oleta, että osaisin kolmattakaan koiraa opettaa kulkemaan kaduilla ja toreilla kuin herranterttu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti