maanantai 10. helmikuuta 2014

Kuka niitä reenejä kaipaa?

Minä!!!

Kaipaako Nemi? Paha mennä sanomaan. Koirat tottuvat monenlaisiin asioihin. Ilmeisesti meitä ihmisiä helpommin. Tykkääkö Nemi reenata? Kyllä mä väittäsin että tykkää. Viime viikolla itseasiassa käytiin hallilla yks päivä (keskiviikkona) ja ihan tohkeissaan koiruus siellä taas oli. Mutta on se koiruli tottunut tuohonkin eloon että aktiviteetit tarkoittavat erilaisia lenkkejä sinne sun tänne. Uusia katuja joita nuuskuttaa. Ja lähestulkoon jokapäiväistä aamupäivä lenkkiä anopin kanssa rantsuun. Merrihän ois jo aikaa sitten hyppinyt seinille ja pihalla "tappanut" kaiken mikä liikkuu tai on liikkumatta kun olisi ollut niin turhautunut kun ei ole mitään tekemistä ja olisi sisällä kuljettanut mulle kaiken mitä ois vaan saanut "käsiinsä" palkkion ja tekemisen toivossa. Nemi paremminkin sisällä tyytyy kohtaloonsa ja pihalla on määrätietoinen eikä enää kysele että "päätä säää mihin mennään" vaan tietää jo itte paremmin millaisen lenkin tahtoo milloinkin kulkea (ja ei, en mä sitä tottele. Ainakaan kovin usein ;)). 

Lenkeillä ja sisällä tulee toki toisinaan tehtyä hieman temppuja tai minimaalisesti tokoa, mutten mä miellä sitä reenireenaamiseksi. 


Viimeksi oon käynyt ohjatuissa reeneissä 15.1 (toko, viimiset agit ovat olleet 13.1). Johan tuosta kohta on kuukausi aikaa. 

***

Toisaalta taas ajateltuna, tällaiseen reenaamattomuutenkin tottuu. Remonttievakossa on monta muuta muuttujaa jotka vaikuttavat asioihin ja omaan mielentilaan. Olen pohdiskellut, että vaikka olisi kuinka koirien välineillistämistä, niin se on just niin. Että m i n ä tarvitsen harrastuksen. Olen jotenkin niin tottunut ja orientoitunut siihen, että mulla on joku harrastus jonka merkkaan kalenteriini jonka takia menen jonnekin tekemään jotakin säännöllisesti. Nuorempana se oli kuorolaulu. Nyt se on koiratreeni - aksa siis. Ja luultavasti tämän vuoden jälkeen toksa (toki nyttenkin mutta agi jäänee pois ohjelmistosta). 

Eli se on niin, että tartten koiran, joka aktivoi minua ;) Ja sen koiran on oltava sellainen, jonka kanssa voi tehdä jotain sellaista mihin minä taivun (/tykkään / opin tykkäämään).


Tähän asti olen suoriutunut hyvin tuossa rodun/pentueen/yksilön valinnassa (Merrin valkkasin itse (ts Merri valkkasi mut <3 ), Nemin valkkasi kasvattaja). Eikä tämä viesti ole mikään pentukuumeraapustus kun Nemi toimii tosi hyvin mun aktivointitehtävässään :)

Ei kommentteja: