Kotiläksy: maahan

Eilen kotiuduttuani (ja toivuttuani)
Ylivieskan reissusta (juttua siitä kohta enemmän) treenailin pikkasen
Nemin kanssa. Hieman omatuntokin soimasi, kun Nemin tokotreenailu on
jäänyt todella vähälle viime aikoina. :(

Hain treenikassista patukan, ja Nemi rupesi oitis pomppimaan
innoissaan. Otin epämääräistä seurautusta (en vaatinut tarkkaa, kunhan
koira kulki about vierellä) ja sanoin Maahan! Kun
koira totteli, niin kehaisin ja revin sen kanssa hetken patukkaa. Ja
sitten käskin sen irroittaa otteensa patukasta. Nemi oli hyvin
innokkaalla tuulella ja tarjosi istumista, siitä maahan menoa jne.
Liikkeestä maahanmeno oli kuitenkin aika hidas, joten palkkailin sitä
leikillä nopeasta maahanmenosta (seisomisesta, ts. koiran piti olla
seisaallaan ennen maahanmeno käskyä). Noin leikimme hetken. Sitten otin
uudestaan seuraamisen kautta maahanmenon, joka sujui jo paremmin -
jätin jopa hetkeksi Nemin maahan, jossa se pysyi ihan hyvin. En
kuitenkaan palannut koiran vierelle vaan sen eteen, josta vapautin ja
palkkasin sen.



Merri oli koko tämän treeni-leikkimme ajan hyvin hämmentyneen oloinen:
meni maahan, ja kun havaitsin tämän ja kehaisin niin oli matkalla
keittiöön, että "mun palkka löytyy kyllä tuolta..." En kuitenkaan
hakenut sille namusia tai muutoinkaan noteerannut sitä sen enempää.



Tänäaamuna ennen kuin annoin neiteille ruuan niin käskin ne istumaan
parin metrin päähän ruokakupeistaan. Kun neitit istuivat nätisti ja
toljottivat minua nappisilmillään, niin katsoin keittiön kellosta
hieman yli 2min aikaa ennen kuin annoin niille luvan mennä ruoka
kupille. Tuo taisikin olla pisin "kidutus" ennen ruokailua ;)

Täytyisi varmaan ottaa välillä tuo "ennen ruokailua tapahtuva paikallaolo (lue:kidutus)" välillä makuuasennossakin...