maanantai 21. elokuuta 2006

Kemi - Ylivieska: agiliitelyn pm-kisoja



Aloitin lauantaina kiertelyni maan
PiiriMestaruuskisoissa Kemistä, sunnuntaina oli vuorossa Ylivieska
(=Keski-Pohjanmaa), viikon päästä Pori (=Satakunta) ja parin viikon
päästä Oulu (=Pohjois-Pohjanmaa).

Sain houkuteltua kisamatkaseurakseni Sarin ja Näsän, joille haluankin esittää kiitokseni mukavasta seurasta ja kyydistä (lauantaina mentiin meidän autolla sunnuntaina heidän). :)


Kuten aiemmin on tullut mainittua, niin nykyään meidän agikisoissa on
kaksi teemaa: haukkuminen tai lähinnä se, että Merri ei haukkuisi
radalla (ja erilaiset konstit ja keinot tämän saavuttamiseksi) ja
pujottelu eli tavoitteena saada onnistuneita (hiljaisia, sujuvia,
virheettömiä sisäänmenoja, "vedätettyjä" jne) pujoja aikaiseksi.

Lisäplussana on sitten muu ratojen sujuvuus, erilaiset "uudet"
ohjauskokeilut. Pyrin toki analysoimaan ratojamme (jos vain muistan ne
ja sen mitä tein) muutoinkin kuin noiden teemojen osalta..


Lauantaina agiliidimme kolmen radan verran Kemissä Katarina Virkkalan
tuoroimilla radoilla. Viimeinen noista kolmesta oli hyppyrata.
Teemallisesti katsottuna pujottelu meni kaikilla radoilla aikasta
hyvin, mutta haukullisesti b-rata oli huonoin eli siinä M haukkua
paukutti aikalailla.
Tähän luulin keksineeni jo syyn, mutta se osoittautui sunnuntaina huonoksi teoriaksi. Tai ei vain siellä toiminut samaan tyyliin.


Alunperin kotiin tulleessa aikataulukirjeessä luki, että kaikki
kolmosluokkalaiset olisivat tutustuneet rataan yhtäaikaa. Niinpä olin
valmiina tutusteiluun kun eka rata oltiin saatu valmiiksi. Mutta
käytäntö menikin niin, että maxit tutustuivat ensin, sitten he
kisasivat ja vasta sitten minit&medit tutuistuivat rataan.

Tälle toiminnalle ei kuitenkaan ollut aikataulua, joten ei ollut oikein
tarkkaa käsitystä kauanko maxien kanssa menee. Niinpä katselin välillä
kisaamista, mietin miten itse ohjaisin Merriä radalla, seurustelin
muiden paikallaolleiden kanssa jne.
Yhtäkkiä jutellessani eräiden
tuttavien kanssa tajusin, että Kääk! radallahan on ihmisiä tutustumassa
rataan! Maxit olivat jo lopettaneet kilpailemisensa! Hain äkkiä Merrin
häkistä ja vein sen Sarille ja menin sitten tutustumaan rataan.
Rataantutustumisen jälkeen Merri oli ensimmäisenä vuorossa.. Samalla
kun vein koiran Sarille niin vein hänelle myös kolinatölkin. Eli Merri
ei saanut haukkua minun ollessa miettimässä ohjauskuvioita. Ja kun hain
Merrin vasta kun (tietysti aiemminhan olin tutustumassa rataan) olimme
pian starttaamassa niin M ei aloittanut ollenkaan haukkumista.
Tuo rata taisi jopa olla yksi hiljaisimmista kisaradoistamme ikinä (tähän saakka!) :)

B-radalle
mentäessä hain Merrin heti rataantutustumisen päätyttyä, ja kun meidän
vuoromme mennä radalle oli vasta ehkä puolessa välissä kilpailua niin
Merri kerkesi alkaa komentamaan minua jo ennen kuin starttasimme edes
radalle. Onneksi se kuitenkin tälläkin radalla oli edes osan aikaa
hiljaa. Eli täysin siihen vanhaan "koira haukkuu koko ajan" ei täytynyt
palata.

C-radalle hain Merrin vasta just ennen meidän suoritusvuoron alkua. Jolloin Merri oli hyvin kuulolla ja hiljaisena radalla :)



Sunnuntaina kisasimme kahden startin verran Ylivieskassa Jokisaaren
Minnan toimiessa tuomarina. Ensimmäinen rata oli tavallinen agilityrata
(tr-kisa) ja toinen hyppäri.



Ekan radan suhteen toimin samoin kuin Kemissä c-radan suhteen, eli hain
Merrin juuri ennen meidän vuoroa. Tuosta ei ollut hyötyä, ensin Merri
haisteli kovasti maata ja lopulta haukkui paljon radalla.



Toiselle radalle keksin kokeilla sellaista konstia, että hain Merrin
Sarilta kun yksi koirakko oli vielä ennen meitä "jonossa", mutta otin
kolinatölkin itselleni mukaan. Näinpä ollen Merri ei ruvennut
komentamaan mua lähdössä. Tölkin jätin hieman sivummalle parin metrin
päähän lähdöstä (lähtöportin läheisyyteen). Merri oli radalla tosi
hyvin kuulolla, kuunteli tässät hyvin, totteli ohjausta ja oli hiljaa :)



Sunnuntaina pujo-teema meni huonosti ja hyvin eli ekalla radalla
sösselöin itseliikaa (oli muka pakko päästä "helpommalle" puolelle, ja
omassa jankkailussani meni aikaa, jolloin Merri päätti kurkata yhteen
putkeen..) toisella radalla otin pujon reilusti siltä puolelta mille
oli sujuvampi ohjata (vaikka se olikin se "muka vaikeempi puoli"). En
uskaltanut hirveesti vedättää, mutta M pujotteli sen ihan näppärästi,
virheittä.. :)





Tarinoin huomenissa noista radoista muuta analyysiä.

Ei kommentteja: