torstai 29. tammikuuta 2009

60 vrk


...olisi tänään täynnä Nemin ekasta astutuksesta. Mutta Nemi on kuulemma lähinnä piristynyt ja kirmailee -tilausuuden tullen- iloisesti leikkimässä lauman muiden koirien kanssa (yleensä rlkn-Flamman, rlkn-Betsyn, slku-Kulon ja slku-Kubikenin). Eli joku viikko sitten Nemillä oli valeraskaus tms huijaus vaihde päällä ja kirmaaminen kavereiden kanssa ei niin maistunut, mutta toista on nyt.. kun ei ole huolia jälkikasvusta.

Toivon pilkahdus


Polvi on vähän parempi jo Hymy Mutta en vielä pompi ilosta tai muutenkaan. "Hoitokuuria" on vielä melkein puolet jäljellä, joten otetaan edelleen hissukseen. Varmaan jalan tilannetta on edistänyt se, että en käytä koiraa kuin 1-2 kertaa päivässä lenkillä (Eetu käyttää loput Merrin ulkoiluista) enkä juokse tai hillu muutenkaan vaan todellakin otan lunkisti. Omituista. Mutta jospa se tosiaan tehoaisi.

Id.side on edelleen kummallinen/epämiellyttävä. Ehkä kuitenkin hitusen olen oppinut jo sen sielunelämästä. Se uudempi on parempi (hieman leveämpi ja metrin pidempi sekä aavistuksen tukevampi) kuin entinen. Mutta ne kiinnityshakaset ovat kyllä ihan... pyllystä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Talven tunnelmat


Vastataan Tuijalle näin blogin välityksellä Kieli ulkona ja jos nyt jotain muutakin vaikka sattuisi kiinnostamaan.

En tiedä milloin Nemi tulee kotiin, koitetaan katsella sopivaa ajankohtaa. Siis sellaista mikä passaisi sekä meidän aikatauluihin että kasvattajalle. On näet ollut puhetta että Cattlin toisi koiramme Turkuseen asti - mutta jos C lähtee Nemin kanssa reissuun niin ajankohdan täytyy olla viikonloppu jotta Mats on kotona katsomassa pentujen (Daiman jälkikasvu) ja muiden koirien "perään".

Jahka koiruus on kotiutunut niin toiv. mun polvikin on jo siihen mennessä kuntoutunut. Talvelle on suunnitelmissa ainakin Tornion ryhmis, mahdollisesti poropaimennustesti (jos arpaonni suosii ja jalka on kunnossa) kevät talvelle joitain muita näytelmiä ja kosolti kosolti agitreenejä, jotta lumien sulettua oltaisiin valmiit baanalle Cool

26.01.09


Maanantaina syystä jos toisesta useampi koirakko oli ryhmästä pois. Koska harjoittelijoita ilmaantui kolme paikalle niin päätimme olla tekemättä ennalta suunniteltua harjoitusta (ettei harkka-aikaa kuluisi radan rakennukseen, kolmelta siihen olisi mennyt tovi aikaa). Joten käytimme hyväksi edellisen ryhmän (Sarin johdolla) tekemää rataa.



Rata tehtiin kahdessa osassa, ensin alku, sitten loppu ja lopuksi koko rata. Eli ensin esteet 1-8, sitten 10-hypyltä etiäpäin niin, että koira jätettiin hypyn taakse ja itse mentiin vastaanottamaan a:n toiselta puolen. [noin ihan harjoituksen vuoksi vaikkei koko ratana sellaista voinutkaan hyödyntää :)] Todellisuudessa "eka" hyppy ja "a:n ali putki" olivat kutakuinkin samassa linjassa ts että koiran pystyi asettamaan hypyn taakse niin että sillä oli suora yhteys kohti putkea.
Jokainen koirakko sai säätää pieleen menneitä osioita, tai vaikka ottaa koko pätkän uusiksi jokaisessa vaiheessa.
Toisilla on kyllä kadehdittavan hienoa (vartalo-)ohjausta *hatunnosto* Hymy

Adina


Viikko sitten Nemin äiti ravasi autuaammille maille (syövän uuvuttamana) Itku Nemin äidin sisko Ajjti Mevit menehtyi vuosi sitten (myös syöpä). Lisäksi Herding Instinct's kasvateista kolmas on poistunut keskuudestamme eli aiemmin blogissa mainitsemani komia poika Adjak.
Nämä H.I. A-pennut syntyivät v.01 - eli ovat/olisivat olleet samoja ikiä Merrin kanssa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Tornio, perinne sekin


Ilmoitin koirat Tornion Laivakankaan raviradan ryhmänäyttelyyn mikä on helmikuun lopussa. Jees, koirat monikossa siis. Oletan, että Nemi on silloin maisemissa Hymy

Ongelmana tokomainen nouto


Mä alan päästä ahdistukseen. Siitä onnesta minkä koin silloin joskus, alkaa olla jo aikaa. Siis onnen tunteesta kun Merri rupesi noutamaan tai ylipäänsä koskemaan siihen kapulaan. Ja kuskaahan se nykyään suussaan kaikenlaista, käskystäkin jopa. Mutta. Koira ei pidä kapulaa pitkään suussaan - siis jos on paikallaan, sillä ei todellakaan ole mitään "taistelevat metsot" -otetta siitä. Jos vähänkään näyttää siltä, että voisin ottaa sen kapulan -- niin otan sen tai sitten koira kuvittelee ettei sen tarvitse pitää sitä enää ja tiputtaa sen.

Noh, tuo on yksi ongelma. Mutta vielä isompi ongelma on se, että en tiedä miten saisin koiran tuomaan kapulan suoraan mun sivulle. Ts tulemaan sivulle (kuten tulee luoksetulossa), ilman että tiputtaisi kapulaa. Ja niin että riittää vain yksi käsky tähän kaikkeen. Jos laitan sen hakemaan kapulan (ihan lyhyenkin matkan) niin tuo sen ja jos käsken sen sitten sivulle, niin  tulee kyllä sivulle mutta kapula on jo maassa.

Noh, jos taas koira ei tulisikaan sivulle vaan eteeni niin siinä se taas jää aika kauaksi (metri?) minusta. Kumpaa tässä pitäisi lähteä työstämään? Sitä, että se tulee paremmin eteeni kapulan kanssa, otan koiralta kapulan (silloinkin ilmeisesti koiran pitäisi istua eteeni ennen luovutusta?) ja käsken sen sivulle? Vai sitä, että saisin koiran jollain ilveellä hoksaamaan, että sen pitää tulla kapulan kanssa sivulle asti ennen kuin otan siltä sen kapistuksen pois...

Päättämätön

torstai 22. tammikuuta 2009

Luoksetulon pysäytys


..onnistui nappiin 2 peräkkäistä toistoa. Pistin maton ts pysäytin koiran maton kohdalla käytävällä, jotta jalat eivät luistaisi. Ja koira pysähtyi kuin seinään. Käytän edelleen käsimerkkiä - luoksetulo käsky on "tule" (alon kutsussa "tänne", eli se loppuosa voisi edelleen olla tänne tai sitten sivulle - en ole vielä varma.. miten tekisin). Heti kun koira on seisastunut niin lentää isohko namu.

Muita viime aikoina treenattuja juttuja tokossa ovat olleet sivulle tulo (ikuinen murheenkryyni eli se oikea paikka), jäävät (nopea pysähtyminen) ja seuraamisen paikka lyhyellä matkalla.

Kongi


Ostin Merrille maksalaatikkoa, jota laitoin vuosia sitten ostamaani siniseen kongipalloon. Voi sitä riemua mikä siitä seurasi. Merri leikki kongilla ihan hiki hatussa. Heitteli lelua ympäriinsä ja toivoi, että ruoka lentäisi pallosta ulos. Samoin kuin piti tassuillaan kongista kiinni ja nuoli purkista "hinajata" minkä kykeni. Kunnes ei enää yltänyt ja tuli itkemään "auta Kaisa" Kieli ulkona

Lisäksi koiruus on repinyt muutamia pahvipakkauksia rikki (joihin olen kätkenyt nameja) sekä etsinyt asuntoon piilotettuja muroja.

Onko ideaaliside uskon asia?


Sitä olen pohtinut tässä viime päivät, kun mieli on vaellellut epäuskosta toivon kautta masennukseen. Side tuntuu olevan liian lyhyt, tai muuten kumma, jotta sen saisi tarpeeksi tukevaksi jotta siitä oikeesti olisi jotain hyötyä. Tai ehkä vain olen epäilevä joonas... Toki todella toivon, että tämä kolmisen viikkoa mitä käärin sidettä ees taas (otan sen pois yöksi ja suihkuun) riittäisi tuohon polvi-jupakkaan jotta pääsisin taas täysipainoisesti takaisin (agi-)baanalle.

Olen köpötellyt Merrin kanssa kolmen lenkin päivätahtia: aamulla, päivällä ja illalla. Yrittäen niin, että joku lenkeistä olisi hieman korttelin kiertämistä pidempi - tai vaikka niin, että menemme pellolle riekkumaan, leikkimään pallolla tms - jotta koira paralla olisi edes jotain virikettä.
Jos koira kiskoo tai jos muuten vain yritän kävellä reippaammin niin jalkaan (lue polveen) sattuu enemmän. Joten toivon, että koira löytää nuuskutettavaa yms postipissneksiä jotta voisin töpöttää laahustaen hitaasti.
Jahka Eetu tulee sunnuntai-iltana reissusta niin Merrikin alkaa saamaan hieman erilaisia (ehkä jopa enemmänkin) lenkkejä eikä vain näitä hiippailuja.

Tänään aion mennä apteekkiin kyselemään uutta sidettä, josko aidan toisellapuolen oleva side olisi kuin olisikin vihreämpi? Silmänisku

Agiharkat - tauolle


Maanantain agiharkat oli viime viikkoisen toisinto. Tosin tällä kertaa niin, että juoseminen (tai sen puute) ei ollut omasta halusta kiinni. Vaan lääkärin määräyksestä en juossut, enkä juokse hetkeen aikaan.

Tein puolisen tusinaa kertaa pujottelua Merrin kanssa - mielestäni otin iisisti mutta jalka oli toista mieltä.
Lisäksi Jarmo juoksi tekemänsä rataharjoituksen Merrin kanssa kaksi kertaa. Kiitos taas!

Päätin kuitenkin, että en tuo Merriä maanantaitreeneihin ennen kuin polvi on toipunut (jotten riskeeraa ja reeni kuitenkin itse jotain).

Samoin kuin sovin Marin kanssa, että olen poissa Activen harkoista kolmisen viikkoa (yritän mennä reenimään näillä näkymin 11.2).

19-01-09




Ensin tehtiin esteet 1-6 ja sitten koko rata.

maanantai 19. tammikuuta 2009

7 vkoa


Nyt olisi ts on 7 viikkoa Nemin astutuksesta. Cattlin on kuitenkin sitä mieltä, että koira ei ole kantavana. Näillä näkymin haetaan Nemi kotiin helmikuun puolella - jos niitä salamatkustajia sinne kuitenkin on eksynyt niin saavat syntyä siellä Ruotsissa Silmänisku Emme kaipaa Kiiminkiin penturumbaa Yllättynyt






Ja mä voin alkaa pikkuhiljaa järjestelemään ajatuksiani sille mallille, että sohvakäperö, kainaloinen, superagiliitäjä on kohta kotona Hymy
Nemin jättäminen kasvattajalle Ruotsiin oli jotain ihan hirveetä. Itkin aika monta itkua ennen ja jälkeen jättämisen. Aluksi ajattelin Nemiä lähes joka valveillaolo sekunnin. Pikkuhiljaa arki ilman Nemiä loksahti omiin uomiinsa ja pystyin iloitsemaan erinäisistä asioista - ilman Nemiä. Nyt sisälläni kasvaa riemu tulevasta jälleennäkemisestä.

Toisaalta erossa ollessa, varsinkin alussa pahimpien itkujen jäätyä taakse, tuli pähkäiltyä sellaisiakin. Että jos joskus pitäisi toisesta koirasta luopua (siis antaa se jollekin muulle) niin ehkä sen pystyisi tekemään. Siis siltä osin, että Nemi sopeutui tosi äkkiä toiseen laumaan, ihmisiin ja eri meininkiin kuin kotona. Ainakaan Nemille tuollainen ei ole ongelma - Merri saattaisi olla toistamaata (tai sitten ei, kunhan ruokaa, ravia, rakkautta ja aktiviteettejä riittäisi).
Ei, en ole antamassa kumpaakaan kellekään. Tulin vain ajatelleeni niitä, jotka jostain syystä ovat lemmikkinsä antaneet eteenpäin.. uusiin perheisiin, että kyllä sellaisesta ehkä selviää. Jalka suussa

Että näin


"Tilasin" sunnuntaille lääkärin (=isän Hymy) kotikäynnille -> polven tutkimisen jälkeen selvisi, että mikään ei ole pahasti rikki - olikohan joku lievä revähdys tai jotain sen kaltaista. Mutta. Hoidoksi kuitenkin ideaalisiteen pitoa 2-3 viikkoa sekä iisisti oloa. Toisin sanoen ei juoksemista eikä hyppimistä tuona aikana. Noh, enhän minä muutenkaan kamalasti hypi Silmänisku mutta se juoksemisen puute tarkoittaa sitä että agiharkoissa ei ratoja tuona aikana. Ja se Pakkasralli (24.1.) jää meiltä nyt väliin.

***

Viikonloppuna polvi kipeytyi kaikesta rasituksesta (koiran lenkittämisestä, kaupassa käynnistä, kävelystä vähänkään enemmän tai muuten jalkojen päällä olosta liian pitkään. vääränlaisista liikkeistä esim liian nopeasti kyykystä ylös jne), joten koska muutenkin olin kipeä vähän joka välissä. Polvi onneksi rauhoittuu eli lakkaa sattumasta kun minäkin maltan rauhoittua eli siihen ei satu kun vaikka rötköttää tarpeeksi pitkään sohvalla Kieli ulkona

***

Joten jätin tokoharkat väliin. Taas. Tosi tosi tylsää. Varsinkin Merrille. Jotain pieniä harjoituksia (lyhyitä seuruu pätkiä eli siinä oikiassa paikassa pysymistä, eteen-menoa, ruutua) tuli tehtyä. Samoin temputus-osastoa: hännänheilutusta (koira seisoo mun edessä ja heiluttaa häntää) (jota se ei siis helposti tee luonnostaan, vaan se häntä laskee kun lehmänhäntä yleensä hyvin äkkiä) naksutellen, peruutusta ja mun ympäripyörimistä.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Turkissansa


Nemi on kasvattanut talvilomallaan Ruotsissa kunnon turkin (vaikkei siellä niin talvista olekaan kuin täällä Silmänisku).




Kuvat: Cattlin Marques.

Ottaa pattiin


Sen siitä saa kun puhelinkammoinen saa aikaiseksi ja soittaa lääkäriajanvaraukseen. Ja saa ajan, joka on 16.2. Daa! Pitää kahtella mitä tässä tekee vai tekeekö mitään.
Polvi "muljuu" hauskasti välillä (esim äkkikäännöksissä). Ja tuntuu kävellessä, vaikka koira ei kiskoisikaan. Vasen jalka on kokonaisuudessaan ollut vähän kipeä pari päivää, mutta en tiedä onko se jotain "flunssa tulossa" kipua (sellaista pakotusta tms) vai liittyykö se tähän polvi episodiin jollain tavalla.
Hmm, mitähän muuta? Kaippa siinä oli analyysiä tähän hätään ihan riittävästi.

torstai 15. tammikuuta 2009

Agiharkat peruttu - kaikenlaista pientä puuhaa


Active -kausi ei alkanutkaan meidän osalta vielä eilen, sillä harkat valitettavasti peruuntuivat.

Sen sijasta meninkin humputtamaan Puokkarin koirapuistoon. Heittelin koiralle palloa, tehtiin pari luoksetuloa (käskysana "tule" ja lihapullan osasen heitto, toimi hienosti - tein vain kaksi toistoa ja molemmat onnistu nätisti). Valopylvään kiertoa "takaa" käskyllä, minkä se tuntui sekoittavan kotona treenattuu merkkiin, eli jäi seisomaan pylvään sivulle - paitsi jos ja kun heitin namin ;) Mun oikealta puolelta koira on hankalampi lähettää kiertämään, ts se komentaa herkästi ja siltikin kiersi pylvään (useasti) myötäpäivään. Sain sen tekemään toistekin päin, mutta koira selvästi protestoi moista toimintaa.

Lisäksi teimme peruutusta "bakka" ja eteenmenoa (loppujen namien avulla).

Kotona naksuttelin koiralle murinasta ("murr" ja se vastaa mulle ;)) ja tein lisää eteenmenoja eteiskäytävämatkan verran. Lisäksi koiruus hieman seuraili, kaukoili, teki liikkeestä pysähdyksiä ja mun ympäripyörimisiä ("runt").

Plus tietty siivosi roskia lattialta ja pisti sukkia pyykkikoriin (ja haki niitä sieltä pois, jotta voisi taas "siivota" lisää Viaton)

Valeraskaana?


Kun vielä viikko sitten Cattlin (=kasvattaja) oletti Nemin olevan tiineenä, niin nyt kuulemma epäilyttää, että se olisikin vain valeraskaana. Paino ei ole kuulemma noussut viikkoon vaan on jämähtänyt siihen 15,5 kiloon. Nyt oltas siis jossain 46 päivän tietämillä.

Mutta koska Eetu tosiaan lähtee huomenna reissuun ja palailee vasta seuraavan viikon sunnuntaina, niin Nemi saa olla ainakin sen ajan vielä Ruottisa. Kahtellaan tässä vielä kehitteleekö se jotain vai ei - eli alkaako pullistumaan tässä vielä vai mitenkä.

Polovi


- tuntuu koko ajan, ei ole varsinaisesti kipeä mutta eroaa selvästi oikeasta.

Eilen kun lenkitin Merriä, ja sillä oli kova hinku jonnekin.. ja kiskoi, niin tuntui epämiellyttävältä (ja hermot meinasi mennä).
Kaikenlaiset istuma-asennot (jalka linkkuun / taittoon) ei onnistu kun jalka/polvi pistää hanttiin, ei niin, että eikä jalka taipuisi siihen asentoon, mutta pienesti tuntuu epäkivalta.

Mitään päällisin puolin polvessa tai sen välittömässä läheisyydessä ei näy, mikä kertoisi jostain. Mutta tunnustelemalla löysin yhden kohdan mikä on vähän kosketukselle arka.

Mitäs muuta? Eilen vasen jalka oli kipeä, sellaista peruskipua mitä yleensä on tuossa oikeassa (ei siis nilkkapaskasärkyä), sellaista kolotusta.

Ai niin, en ole varsinaisesti kokeillut juoksemista. Joten en tiedä sanooko se siitä mitään erityistä.

Jotta nyt mä jo harkitsen lääkäriin menoa.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Täti


Nemistä on tullut tänään täti, sillä Daima on synnyttänyt ensimmäiset pentunsa. Pusu Jollen ihan väärin ruottinkieltä ymmärrä, niin penskoja on syntynyt kolme; kaksi tyttöä ja yksi poika.

Onnea Herding Instinct's F-pentueesta Hymy

Ps. Nemin siskolikka sai siis pentunsa 63 päivää astutuksesta.




edit 10:34 Nyt pentuja on syntynyt jo viisi: kolme poikaa ja kaksi tyttöä.

Varaohjaaja


Merri hinku vinkui agireeneissänsä ja tarjoili mulle hallissa olleita noutokapuloita yms, että eikö tässä nyt edes jotain tehtäisiin. Aluksi töpöttelemällä tutustuin rataan, jossa olisi ollut pari sellaista kohtaa mihin oisin halunnut tehdä persjätön mutta en tiedä olisinko ehtinyt..
Pari kertaa harkkasin pujottelua, niin että jättäydyin itse jälkeen ja annoin koiran tehdä työn. Hivenen se huusi, mutta eteni kuitenkin (heitin namin palkaksi).
Tunnin loppupuolella Jarmo (=ryhmän kouluttaja) juoksi Merrin kanssa harjoituksen pari kolme kertaa. Vaihtoehtoina palkkaukseen oli pallo tai nakki. Pallolla ei lähtenyt minnekään, mutta nakilla Mersun sai liikkeelle. Kyllähän tuo koira haukkui Jarmollekin Kieli ulkona - mutta eteni myös. Ei kyllä irtoillut kauheesti, mutta toisaalta rata oli aikamoista vääntöä jottei siinä pahasti päässytkään irtoilemaan.

Kiitoksia Jarmolle, että leikit koirani kanssa Hymy Pääsi Merrikin agihumputtamaan vaikkei allekirjoittanut uskaltanutkaan vielä juosta.

12.01.09




Lomilta paluu treeninä rallattelua - eli juoksurata Silmänisku Hypyn 14 paikalla oli rengas, mikä tuotti suoralla, kovassa vauhdissa, joillekin hieman ongelmia.

Kaikki saivat mennä koko radan kerran ja hioa sitten joitain kohtia (tai ottaa koko radan uusiksi, vähän koirakon mukaan). Lopuksi koirakot ottivat yhtä-kahta estettä, kontakteja, hyppykuvioita tai pujottelua (kunkin tarpeen mukaan).

Ensi kerralla tehdään muutama lyhyempi harjoitus.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Terveisiä Nemiltä



Nemi mailailee kotio Cool


Koska me ei pystytä hakemaan Nemiä kotiin, vasta kuin aikaisemmillaan viikolla 5 (Eetu on työmatkalla Chilessä 16.-25.01.09). JOS Nemi siis ei ole tiineenä. NIIN luultavasti sitä ei ultratakaan. Kyllä se tuossa ajassa pitäisi jo selvitä odottaako se niitä pentuja vai ei.


Tänään ekasta astutuksesta on kulunut 6 viikkoa.

Miten juosta agikisarata kun kumpikaan jalka ei toimi?


(jalkaselitys)
Vast. Ei oikein mitenkään. Rataantutustumisessa kävellä köpötin. Radalla alussa yritin juosta, mutta 8 esteenä olleen puomin kohdalla kipu oli jo niin paha että totesin ettei tästä mitään tule. Epämääräistä jalkojen raahausta rata loppuun siis.

Harmi. Sillä rata ois ollut kiva. Kyseessä siis Kajaanin tamminäyttely, Ritva Herrala tuomaroimassa. Ensin huonolla käskytyksellä a:lta kohti pujottelua - koira tulikin mun mukana sujahtamatta esteelle. Siitä siis kielto. Toinen virhe puomin alastulolta kun hyppäs pois huonosti kohti mua - liian varhain. Minä kun jäin jonnekin jälkeen.
Ihme ja kumma radalla oli jotain hyviäkin kohtia. Kuitenkin. Sain kasattua itseni kivusta ja virheistä huolimatta. Tulos 10 + ihanneajan ylitystä 7,28.

Tapaus vasen jalka


Harva voi sanoa tällaista.. Nauru mutta enpä minäkään vielä sano, vaan annan ensin vähän esitietoja.

Ensinnäkin, se jalka mikä minua yleensä vaivaa ja joka rasittuu on siis oikean puoleinen.

Ja toinen juttu. Eli tähän juttuun liittyvä oleellinen seikka:
Käytin auton maanantaina (vko sitten) pesussa. Tiistaille iski jo kovat pakkaset, tai saattoi ne tulla jo ma-iltana. Tiistaina kun oltiin lähdössä käymään Eetun tätillä niin auto ei liikkunutkaan normaalisti; oli näet käsijarru jäätynyt jotenkin jumiin ja niin ollen auton oikeatakarengas ei pyörinyt ollenkaan. Noh, saatiin se lopulta toimimaan - mutta käsijarrujumin takia yritettiin opetella olemaan käyttämättä sitä. Eli kun auto parkkeerataan niin jätetäänkin vaihde päälle.

Noh, lauantaiaamuna kun oltiin lähdössä kohti Kajaania niin minä menin ottamaan autoa pois lämmityksestä, siis irroittamaan sitä johtoa -niin, meillä on siis auto kotona autokatoksessa- samalla kun Eetu laittoi auton käyntiin, jotta pääsisi sulattelemaan & raaputtelemaan ikkunoita.

Joko arvaatte mitä sitten tapahtui? Jees jees, auto lähti liikkeelle ETEENPÄIN kun kerta ei ollut käsijarru päällä mutta oli vaihde (ykkönen) päällä. Eihän tietty Eetu olisi autokatoksessa eteenpäin lähtenyt (kohti seinää) jos olisi asiaa ajatellut / muistanut että käsijarru ei ole päällä ja vaihde ei normaaliin tapaan ole vapaalla.

Tästä seurasi se, että minä olin auton ja autokatoksen päätyseinän välissä. Kosketukseen molempien kanssa pääsi mun vasen jalka. Eetu auttoi mut pois sieltä - ja onnekseni siinä ei käynyt niin pahasti kuin olisi voinut. Alkujärkytyksestä toivuttuani totesin, että pystyn astumaan jalalla - eli mitään ei ole katkipoikki. Mutta jalkaan kyllä sattui.

Mennäkkö siis jonnekin päivystykseen tms? Eniten sattui polveen, sitten lisäksi jomotusta jonkun verran koko jalassa. Ääh.. mitä turhia - autonnokka kohti Kajjaania, koiraharrastukset odotti.

Lauantai-iltana olikin jalat aikalailla rättipoikki ja pinossa. Koko lauantain tukeuduin oikeaan jalkaan - välillä niinkin päin. Eli oikea jalka rasittui tavalliseen tapaan ja vasen oli erilailla kipeä. En esim saanut vasenta jalkaa koukkuun juuri ollenkaan. Agiliidon lämmittely- ja jäähdyttelylenkit oli melkoista köpötystä (paaljon hitaampaa kuin yleensä).

Niin, että harvempi varmaan voi sanoa että miehensä on ajanut niihin autolla pahki. Kieli ulkona

Ps. jalka on jo parempaan päin. Hieman kyllä on vielä hankala kävellä. Pohkeessa on kauhia mustelma ja siihen sattuu kun kävelee. Polven seutuvilla ei näy mitään kummempia mutta hivenen siinäkin vielä tuntuu ikävältä liikkuessa

Nly-kauden aloitus, Kajaani KV


Perinteitä kunnioittaen ajeltiin lauantaiaamuna kohti Kajaania. Marja Talvitien kehään oli ilmoittautunut kaksi ruotsinlapinkoiraa: meidän Merri ja Anna-Marin Donna. Donna sai eh:n ja Merri oli ROP. Eetu esitti Merrin sekä rotu- että ryhmäkehässä.

"Hieman lyhyt rintakehäinen, kuitenkin vielä erittäin hyvän tyyppinen. Kevyehkö kuono, hyvät silmät ja ilme, hieman kapea kallo. Hyvä ylälinja. Riittävät etu-, hyvin niukat takakulmaukset. Erinomainen karva. Liikkuu kovin ahtaasti takaa. Hyvä luonne."

torstai 8. tammikuuta 2009

Ultraan


Sitä minä vaan, että vielä pitää monta tuntia odottaa. Nemin ultrausaika on tänään klo 18.00 (ja vielä Ruotsin aikaa!).




Edit: 19:46

Nemin ultraan meno peruuntui tältä päivältä, sillä siskonsa Daima on niin levottoman oloinen ollut koko päivän ettei Cattlin tohtinut jättää sitä yksin (~ilman ihmisvalvoltaa). Joten Nemiliiniä ei ultrata vielä tällä viikolla.

Peukutuksia siis Ruotsinmaalle Daiman pennuille, toivottavasti ne pullahtavat ehjinä maailmaan :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Listaukset


Sen lisäksi, että agilitykoirakkojen paremmuudesta kisataan SM-kisoissa (joihin saa osallistua jos kilpailee 3-luokassa ja "tienaa" tiettynä aikana 7 nollatulosta, joiden täytyy olla kolmelta eri tuomarilta ja joihin pitää sisältyä yksi tuplanolla (=2 nollatulosta perättäisistä samanpäivän kilpailuista)) ja MM-karsinnoissa - toisaalta tietysti jokaisessa kisassa koirakot laitetaan paremmuusjärjestykseen.
Niin, niin. On olemassa ASB-lehden TR-lista, jonne koirakot (kaikista luokista, tietyin perustein) pääsevät jos menestyvät ns TR-kisoissa (vain tietyt erikseen anotut kilpailut ovat noita tr-kisoja). Joskus niihin aikoihin kun Merri siirtyi ykkösistä kakkosiin (vai 2->3) se oli hetken aikaa listan loppupäässä. Mutta kun hylkyjä rupesi rapisemaan, niin tr kuin muistakin starteista niin tipuimme armotta listalta pois eikä meitä ole siellä sen jälkeen näkynyt.

Agi.fi -sivustolta löytyy Ranking, jossa listataan kaikki 3-luokissa kilpailevat koirakot. Siis niistä kisoista, joiden tulokset ilmoitetaan sivustolle. Siellä voi käydä ihmettelemässä vaikkapa, että ketä kaikkia kisaa suomenlapinkoiran kanssa (tai tai ruotsinlapinkoiran ;)), ketkä ovat oman seuran kisaavat koirakot tietyssä koko luokassa - ja ne on pistetty ns paremmuusjärjestykseen (pisteitä tulee siis sielläkin, jollakin perusteella).
Joitan poimintoja sivuilta:


  • Merri on tällä hetkellä sij.200/603 - siis medi3 -listauksessa

  • Merri on ainut kolmosissa kilpaileva ruotsinlapinkoira

  • Seura-rankingissa Okk:n medejä on mukana 17. Seurakavereiden joukossa Merri löytyy tällä hetkellä sijalta 8.

Kotona ja reissussa


Merri on nyt pitkästä aikaa kotona. Yksin. Siis silloin kun me ollaan töissä. Kokeillaan nyt pärjätä ilman hoitoon viemistä, niin säästetään selvää rahaa. Jos tehdään pidempiä päiviä hommia (ei tarvi koiran odottaa kotona jalat ristissä hirmu pitkää päivää) niin sitten varmaan viedään jatkossakin hoitolaan, joten ei se aivan poisjäänyt juttu ole.
Ainakin joulukuussa sanoivat hoitolassa, että Merri on ollut aika hiljaista tyttöä. Eli vissiin se Nemi on ollut se joka on saanut Merrinkin huutamaan.. Toivottavasti naapurit eivät häiriinny koirastamme. Mutt ans kattoo kuin täs käy.

Tällä hetkellä maksettuja menoja Merrin päänmenoksi on muutamia. Tulevana viikonloppuna mennään Kajaaniin KV-näyttelyyn ja kirmaamaan yks agilityrata. Seuraavana vkonloppuna ei ole mitään, mutta sitä seuraavan viikon lauantaina juoksemme Kemin Junkohallissa Torkk:n Pakkasrallissa kolme rataa. Ja sitä seuraavana viikonloppuna Merri pyörähtää Raahen ryhmänäyttelyssä - pitää sitä entisen kotikaupungin koiranäyttelytoimintaa sen verta tukea ;)

Jos ja kun Nemi on saamassa niitä pentuja ja jäämässä Ruotsiin koko talveksi (vielähän tästä ei ole satavarmuutta). Niin pitää kehitellä itselle ja Merriliinille menoja & tekemistä, jottei elämä käy liian tylsäksi :)

tiistai 6. tammikuuta 2009

Nemin loppiainen


Muutamia kuvia Nestorista Ruotsinmaalta
(astutuksesta 37 pvää)








HyvinKÄÄ


(joskus kauan sitten jossain Raptorin tai vastaavan biisissä laulettiin HyvinKÄÄstä - hmm, ei se kyl tainnut Raptori olla. Noh jok tap, siitä on jäänyt elämään tuo ko paikkakunnan painokkaasti sanominen :D)

Kävin Merrin kanssa retkeskelemässä siis HyvinKÄÄllä. Lauantai aamuna Eetu heitti meidät Ouluun, jossa hyppäsimme Matin autoon. Retkikuntamme koostui siis Matista & Lulusta, Tuijasta & Karkista + meistä takapenkkiläisistä (=minä & Merri).
Lauantaina ajettiin Riihimäelle (560km), jossa yövyttiin hotelli Seurahuoneella.

Sunnuntaiaamuna oli taas herätys sika-aikasten; minit aloittivat kisaamisen jo klo 8 ja toki Tuija & Matti halusivat olla hyvissä ajoin perillä Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa.
Halli oli pitkulan muotoinen kaarihalli (tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan). Jostain syystä olin odottamaan hienompaa/uudemman näköistä paikkaa, mistä lie olinkaan sellaisen ajatuksen saanut päähäni. Paikka oli kuitenkin erinomainen agikisoja ajatellen. Hallin toisessa päässä kisattiin - toisaalta olisi ollut huippua jos radan rakennusvaiheessa rataa olisi päässyt pähkäilemään muualtakin kuin lähtö ja tuloalueelta, eli vain yhdeltä sivulta. Mutta toisaalta harvoissa sisäkisoissa tuo muutenkaan on mahdollista. Hallissa oli erikseen aidattu (nauhoitettu) alue sekä koirien häkeille että lämmittelyesteille. Lisäksi siellä oli tilaa (varsininkin vielä minien ja medien aikaan) liikuskella koiran kanssa sekä ilmoittautuminen ja kanttiini.
Niin ja hallissa oli siis lämmintä jotain +12 astetta ja tekonurmi alusta. Eniten haittaava miinus oli se, että vessat eivät toimineet (toimitsijaparoilla oli melkoinen rumba viedä vessoihin vesikanistereita pönttöjen "vetämiseen").

Medit aloittivat oman urakkansa jahka minit olivat juosseet kolme rataa. Eli joskus puolen päivän kieppeillä. Ensimmäinen rata oli sama kuin minien viiminen ja sen tuomaroi Marja Lahikainen Mikkelistä.

Rataa juostessa tuntui, että siellä tuli pikkutökköjä siellä täällä muttei mitään pahoja kuitenkaan. Aika vain kertoo pahaa kieltään siitä, että ihan täydellisesti ei tainnut rata mennä :o
Pujottelu oli asetettu niin, että se lähestyi kohti seinää - tai vaikutti ainakin siltä. Minä pöllö vedätin koiraa ja vielä "väärältä" puolen, joten Merriltä loppui usko kesken ja se tuli puolesta välin pois kepeiltä. Nopea ajatuskulku päässä ja päätin ottaa kepakot uusiksi. Ja "oikealta" puolen, jotta varmasti menee heti kunnolla loppuun asti.
Ratavirheitä radalta yksi eli se keppien vitonen ja yliaikaa 21,27. Tulos siis 26,27 eli epävirallinen sijoitus radalta 19/49.

Tässä kohtaa tuli kyllä mieleen, että voin todellakin unhoittaa ajatukset sm-nollista kun yliaikaa tehdään järkyttävät kakskyt sekkaa :o

Sitten tuomarin puikkoihin asteli espoolainen Anne Savioja.
Annen laatima ensimmäinen rata oli varsin jouheva, ei vääränpään putkia tai muita venkutuksia.

[Alussa olisi voinut 2-esteelle tehdä käärmekäden, mutta moisiin kikkailuihin en kuitenkaan tohtinut ruveta. **millähän radalla tämä nyt oli? Ehkä kuitenkin sillä Marjan radalla?**]

Tuija kysyi ennen rataa mahtaako Merri intoilla aalle liian aikaisten? Väitin, että ei jos käskytän sitä ajoissa/kunnolla.. Nooh, ois pitänyt käskyttää sitten, kun kerta tiesin tilanteen! Ei se sinne aalle mennyt alussa (tai väärässä kohtaa), mutta turhan pitkä kaarros tuli kuitenkin. Tykkäsin kuitenkin siitä miten homma rullaili. Sain tehtyä persjättöjä ihan kivasti. Ratapiirros Eli ainakin 8-9 ja 13-14.
Ei ratavirheitä, yliaikaa 2,7 sij.13/48.

Toinen rata oli myös Annen käsialaa. Rata (linkki tuomarin sivuille). Rataantutustumisessa homma vaikutti ensin hankalalta. Vaikeimmilta kohdilta tuntui keinun jälkeinen paikka samoin kuin puomi ts radan loppu. Sitten päätin ehtiä tekemään homman omalla laillani. Aalle asti rata oli selvää pässinlihaa, mutta sarjaesteen jälkeen tein persjätön niin, että pääsin keinun vasemmalle puolen (kulkusuunnasta katsoen), ja kun olin sillä puolen niin sain tehtyä 10-hypyn takaahyppynä ja pistettyä koiran putkeen ..ts ohitettua putken pään vastakkaiskäsiohjauksen avulla (niitähän sitä on syksy harkattu, eikä ollut mitään ongelmaa! kuten ei 5-putkellakaan). 13-14 tein persjätön, heitin koiran putkeen ja siirryin juoksemaan seinän puolelle kun koira kipitti puomia. Näin mun ei tarvinnut kikkailla mitään ihmeitä jotta sain koiran käännettyä puomin jälkeiselle hypylle (ekalla radalla koira ei pysynyt puomilla kun olin suunnitellut jotain ohjauskuvioita puolen vaihtamiseksi esteen jälkeen, josta seurasi sotkua). Jolloin loppukin meni sujuvasti.
Rata oli oikeesti hyvä! Suorastaan loistava! (Matti ja Tuija voivat todistaa, niin kerta) En jäänyt himmailemaan eli liikuin, mutta käskytin & ohjasin koiraa koko ajan, joten sille ei ollut lainkaan epäselvää mitä seuraavaksi tehdään. Ei siis ratavirheitä, mutta yliaikaa tällä kertaa hieman enemmän kuin edellisellä radalla eli 5,88 (sij.15/45).

Kotimatkalle taidettiin päästä joskus kolmen kieppehillä. Kotona olin joskus ennen puolta yötä.

Kiitoksia matkakumppaneille mukavasta reissusta; erityisesti Tuijalle huonetoveruudesta ja Matille kuskina toimimisesta (jalka huusi hoosiannaa joten olen iloinen ettei mun tarvinnut ajella) sekä molemmille Merrin jäähdyttelylenkillä käyttämisestä vikan kisan jälkeen!! :)

Nemi levenee


Jännää. Ihan super-jännää alkaa olla; Nemi menee ylihuomenna ultraan. Silloin on 40 päivää ekasta astutuksesta.

Painokehitystä:
Päivä 21 14,2 kg
Päivä 29 14,4 kg
Päivä 34 14,8 kg
Päivä 37 15,0 kg

:)
Ai niin, Cattlin The Kasvattaja alkaa kallistua sille kannalle, että Nemi olisi tiineenä. Mutta ans kattoo nyt mitä ultra näyttää :o

perjantai 2. tammikuuta 2009

V. 2009


Olen tässä tovin pyöritellyt, että julkaisenko tälle vuotta mitään tavoitteita. Tai onko niitä ylipäänsä? Ja kuinka realistisia tavoitteita.. ts kannattaako ottaa järkikäteen kun tavoitteita ajattelee?

Tässä vaiheessa vuotta en vielä tiedä onko Nemi saamassa pentuja vai ei. Eli ne vaikuttavat tähän vuoteen aikalailla. Jos se saa pennut se on Ruotsissa jonnekin huhtikuun kieppehille asti..

Agility
Ehkei varsinaisena tavoitteena, mutta sanotaanko pikemminkin että unelmana olisi saada Merrille joskus sm-nollat kasaan. Sen verran pessimistinen / realistinen kuitenkin olen, että en jaksa repiä hiuksia päästä tämän asian takia. Toisaalta myös Merrillä alkaa pikkuhiljaa tulemaan ikä vastaan, keväällä koira täyttää jo kahdeksan. Joten hirmu pitkään -kovin montaa vuotta- sen kanssa ei voi enää täysipainoisesti harrastaa ja kisata agiliitoa.
Siksipä tälle vuotta tavoitteena on kisata ja treeniä sitä silmällä pitäen, että radalla olisi kivaa - minulla ja koiralla. Tuloksia tulee jos on tullakseen.

Nemille sitä vastoin on tavoitteita tälle vuotta. Eli ne kontaktit kisakuntoon ja sitä myötä ainakin kakkosiin tämän vuoden aikana. Jos kontaktien harjoittelua päästään jatkamaan vasta huhti-toukokuussa niin.. en ehkä uskalla toivoa kolmosiin pääsyä vielä tälle vuotta. Jotain realiteettiä tähän hommaan kuitenkin

Toko

Nemin toivoisin saavan alokasluokasta 1-tuloksen - ja jos näin käy niin avon (ja ylempien luokkien) liikkeet treenin alle. Tuskin kuitenkaan korkataan avo-luokkaa tänä vuonna. Kakrun pääpaino harjoittelussa tänä vuonna tulee olemaan agiliito.

Merrin kanssa naatiskellaan tokottelusta. Ja käydään jokunen koekin siinä sivussa. Toivottavasti kokeista saadaan hyväksyttyjä tuloksiakin

Näyttelyt

Näytelmissä pyörähdellään taas muutamia kertoja. Kumpaisenkin koiran kanssa. Loppuvuodesta tehdään luultavasti joitakin ulkomaankeikkoja - tarkemmat suunnitelmat niiden osalta on vielä tekemättä. Nemille toivoisin jonkun ulkomaan cacibin/sertin. Merri siirtyy keväällä eläkeläisten-sakkiin, eli muutaman kerran käytän sitä näyttäytymässä vetskukehissä.


Enemmän mielikuvitusta - eli kevään toko-ohjelma


Turkalta tuli suunnitelmat kevään tokoharkkojen ohjelmaksi. Onneksi toisilla on mielikuvitusta, tietoa ja taitoa. Yksikseen treenaillessa sitä ei osaa oikein ajatellakaan mitä kaikkea kannattaisi ja voisi harjoitella. Ja miten niitä voisi treeniä. Noh, tässä tämä ohjelma jok tap.

Kursivoidulla omia kommentteja seassa.

TAMMIKUU

4.1. hyppy, luoksetulon osa-alueet; paikallaolo istuen, eteen/sivulletulo, pysäytys, vauhti.
11.1. itsenäinen treeni.
18.1. liikkeestä seisominen ja -maahanmeno, häiriötreeniä; paikallaolo häirittynä, kujaluoksetulo- ja seuraaminen.
25.1. itsenäinen treeni.

Tammikuun ekoihin treeneihin ei päästä osallistumaan, kun ollaan Hyvinkäällä agiliitämässä.
Mielenkiintoista sinällään olisi testata joskus toko-olosuhteissa mitä koira tekee jos sen jättää istumaan paikallaoloon ja itse menee piiloon?

HELMIKUU

1.2. kestävyys ja palkkaamattomuus (pistetyöskentelynä kaikki alokasluokan liikkeet).
8.2. nouto, kaukokäskyt.
15.2. luoksetulon pysäytys, seuraamisen temponvaihtelut.
22.2. istuen ja maaten paikallaolo (evl), seuraamisen käännökset.

MAALISKUU

1.3. ruutu, hyppy.
8.3. kaukokäskyt, seuraaminen liikkuroituna (HUOM! hiihtolomaviikko - treenit pidetään sen mukaan onko porukka maisemissa!)
15.3. nouto, liikkeestä istuminen.
22.3. seuraamisen paikallakäännökset ja sivuaskeleet, merkki.
29.3 liikkeestä maahanmeno ja -seisominen, luoksetulo.

HUHTIKUU

5.4. voi/evl kaukot, hyppy.
12.4. HUOM! pääsiäinen, ei treenejä!
19.4. Ruutu, nouto.
26.4. Päätöskisat.



Varsin mielenkiintoisen oloinen ohjelma tulossa, pelkkä noiden lukeminen nostattaa tokointoa. Pitäisiköhän lähteä treenimään? (vaikka pihalla on kakskyt astetta pakkasta) :)