Mä alan päästä ahdistukseen. Siitä onnesta minkä koin silloin joskus, alkaa olla jo aikaa. Siis onnen tunteesta kun Merri rupesi noutamaan tai ylipäänsä koskemaan siihen kapulaan. Ja kuskaahan se nykyään suussaan kaikenlaista, käskystäkin jopa. Mutta. Koira ei pidä kapulaa pitkään suussaan - siis jos on paikallaan, sillä ei todellakaan ole mitään "taistelevat metsot" -otetta siitä. Jos vähänkään näyttää siltä, että voisin ottaa sen kapulan -- niin otan sen tai sitten koira kuvittelee ettei sen tarvitse pitää sitä enää ja tiputtaa sen.
Noh, tuo on yksi ongelma. Mutta vielä isompi ongelma on se, että en tiedä miten saisin koiran tuomaan kapulan suoraan mun sivulle. Ts tulemaan sivulle (kuten tulee luoksetulossa), ilman että tiputtaisi kapulaa. Ja niin että riittää vain yksi käsky tähän kaikkeen. Jos laitan sen hakemaan kapulan (ihan lyhyenkin matkan) niin tuo sen ja jos käsken sen sitten sivulle, niin tulee kyllä sivulle mutta kapula on jo maassa.
Noh, jos taas koira ei tulisikaan sivulle vaan eteeni niin siinä se taas jää aika kauaksi (metri?) minusta. Kumpaa tässä pitäisi lähteä työstämään? Sitä, että se tulee paremmin eteeni kapulan kanssa, otan koiralta kapulan (silloinkin ilmeisesti koiran pitäisi istua eteeni ennen luovutusta?) ja käsken sen sivulle? Vai sitä, että saisin koiran jollain ilveellä hoksaamaan, että sen pitää tulla kapulan kanssa sivulle asti ennen kuin otan siltä sen kapistuksen pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti