Nyt olisi ts on 7 viikkoa Nemin astutuksesta. Cattlin on kuitenkin sitä mieltä, että koira ei ole kantavana. Näillä näkymin haetaan Nemi kotiin helmikuun puolella - jos niitä salamatkustajia sinne kuitenkin on eksynyt niin saavat syntyä siellä Ruotsissa Emme kaipaa Kiiminkiin penturumbaa
Ja mä voin alkaa pikkuhiljaa järjestelemään ajatuksiani sille mallille, että sohvakäperö, kainaloinen, superagiliitäjä on kohta kotona
Nemin jättäminen kasvattajalle Ruotsiin oli jotain ihan hirveetä. Itkin aika monta itkua ennen ja jälkeen jättämisen. Aluksi ajattelin Nemiä lähes joka valveillaolo sekunnin. Pikkuhiljaa arki ilman Nemiä loksahti omiin uomiinsa ja pystyin iloitsemaan erinäisistä asioista - ilman Nemiä. Nyt sisälläni kasvaa riemu tulevasta jälleennäkemisestä.
Toisaalta erossa ollessa, varsinkin alussa pahimpien itkujen jäätyä taakse, tuli pähkäiltyä sellaisiakin. Että jos joskus pitäisi toisesta koirasta luopua (siis antaa se jollekin muulle) niin ehkä sen pystyisi tekemään. Siis siltä osin, että Nemi sopeutui tosi äkkiä toiseen laumaan, ihmisiin ja eri meininkiin kuin kotona. Ainakaan Nemille tuollainen ei ole ongelma - Merri saattaisi olla toistamaata (tai sitten ei, kunhan ruokaa, ravia, rakkautta ja aktiviteettejä riittäisi).
Ei, en ole antamassa kumpaakaan kellekään. Tulin vain ajatelleeni niitä, jotka jostain syystä ovat lemmikkinsä antaneet eteenpäin.. uusiin perheisiin, että kyllä sellaisesta ehkä selviää.
Ei, en ole antamassa kumpaakaan kellekään. Tulin vain ajatelleeni niitä, jotka jostain syystä ovat lemmikkinsä antaneet eteenpäin.. uusiin perheisiin, että kyllä sellaisesta ehkä selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti