Onko ideaaliside uskon asia?

Sitä olen pohtinut tässä viime päivät, kun mieli on vaellellut epäuskosta toivon kautta masennukseen. Side tuntuu olevan liian lyhyt, tai muuten kumma, jotta sen saisi tarpeeksi tukevaksi jotta siitä oikeesti olisi jotain hyötyä. Tai ehkä vain olen epäilevä joonas... Toki todella toivon, että tämä kolmisen viikkoa mitä käärin sidettä ees taas (otan sen pois yöksi ja suihkuun) riittäisi tuohon polvi-jupakkaan jotta pääsisin taas täysipainoisesti takaisin (agi-)baanalle.

Olen köpötellyt Merrin kanssa kolmen lenkin päivätahtia: aamulla, päivällä ja illalla. Yrittäen niin, että joku lenkeistä olisi hieman korttelin kiertämistä pidempi - tai vaikka niin, että menemme pellolle riekkumaan, leikkimään pallolla tms - jotta koira paralla olisi edes jotain virikettä.
Jos koira kiskoo tai jos muuten vain yritän kävellä reippaammin niin jalkaan (lue polveen) sattuu enemmän. Joten toivon, että koira löytää nuuskutettavaa yms postipissneksiä jotta voisin töpöttää laahustaen hitaasti.
Jahka Eetu tulee sunnuntai-iltana reissusta niin Merrikin alkaa saamaan hieman erilaisia (ehkä jopa enemmänkin) lenkkejä eikä vain näitä hiippailuja.

Tänään aion mennä apteekkiin kyselemään uutta sidettä, josko aidan toisellapuolen oleva side olisi kuin olisikin vihreämpi?