Kevään ekat pihanoset

No nyt. Sain aikaiseksi. Alkaa olla ulkona jo sulia paikkoja, joten tein koirille Haukkikselle nose-etsintätreenit.

Ensin lenkitin koirat -Haapalehdossa, kun halusin tallustaa ennemmin kuivia pyöräteitä kuin kuraisia Haukkispolkuja- ja sitten laitoin koirat autoon, kävin tekemässä piilot ja sitten reenattiin.

Aluksi Nemin kanssa, joka on kyllä opettanut minulle kärsivällisyyttä. Siinä kun Nemi huutelee maailmalle, mitä lie kaikkia juttuja, niin pitää vain odottaa. Ihan turha alkaa päälle huutamaan / komentamaan ja ärsyyntymään itse ;-) Kun koira on ilmaissut itseään tarpeeksi niin sittenhän se rupesi töihin ja löysi piilot ihan hienosti. Toisella piilolla pisti kyllä vähän säikäyttämään kun koira yritti hypätä yhden kaiteen päälle - olin sen kaiteen "jalkaan" laittanut sen hajun - joten ilmeisesti haju oli liikkunut ylemmäs (tämä varmistui Kikin kohdalla, koska se meni ihan samaan hajupilveen, tosin nousi vain sitä kaidetta vasten eikä yrittänyt lähteä lentoon).

Kiki oli aluksi ... noh, niin innossaan, että meinasi revetä pelihousuistaan. Ehkä vähän keskittymisvaikeuksia oli aluksi. Mutta kyllä se hienosti sitten teki sitten hommia, ja tehtiin vielä hajun näyttämisen varmistukset varsinaisten etsintöjen jälkeen. Ja onhan Kikiä kiva katsoa kun se on onnesta soikeana kun kehun sitä kun se on tehnyt työnsä hyvin :-)

Ruokakriisi

Talvella kuulin luotettavasta lähteestä, että se nappula jota syötän koirilleni katoaa maailmasta. Muutenkin kuin ahneiden lapinkoirien toimesta. Joko valmistus ja/tai maahantuonti lopetetaan. Tuossa vaiheessa kotona oli runsaasti vielä ko sapuskaa, joten en alkanut täyttämään varastoja nappulasäkeillä. Mutta kun tänään Koirahoitolasta (josta olen siis pääsääntöisesti ruokasäkit ostanut, koska sieltä niiden ostaminen on ollut kätevää ja koska se on ollut siellä hieman edullisempaa kuin muualla) kerrottiin tätä samaa suru-uutista niin ajelin suoriltaan paikalliseen Mustiin ja Mirriin kysäisemään heidän tilanteen ko ruuasta (jota on siis joitain vuosia saanut myös ko ketjusta).
Ennen kesää kun pitäisi ostaa lisää murkinaa koirille. Onneksi Haukiputaan myymälässä sitä vielä on, joten ajelen myöhemmin tällä viikolla sinne ostamaan koirille vielä kaksitoista kiloa "omaa" ruokaa.

Mutta jossain vaiheessa pitäisi oikeasti miettiä mitä nappulaa mä alan noille syöttämään. Mikä tahansa ei käy. Esim Eucanuba on ihan nounou, koska jos Nemi syö sitä niin se piereskelee ihan hirveästi. Mitkään halvimmat höttöruuat eivät myöskään käy, sen nyt näkee jo kakan määrästä (ja laadusta) jos koirat vetää jotain sertiä napaansa.

Palailen luultavasti myöhemmin asiaan tämän asian suhteen. Muutama harha-askel on toki joukossa, mutta pääasiallisesti koirani ovat syöneet Nutroa kesästä 2001 lähtien. Tai mitä nyt Nemi ja Kiki söivät pentuaikana eri ruokamerkkiä - ja koirat ovat välillä tuhonneet jotain palkintosäkkejä (jotka 86% olen lahjoittanut kavereille).

hn 6/19

Eilen kampailin taas Nemiä.

Lauantaina parturoitiin mummokoiralta hieman tassu- ja housukarvoja. Edelleen rapa tarttuu koiran turkkiin, mutta kaikenlaisia luonnonantimia (oksia, lehtiä jne) on ollut nyt vähemmän salamatkustajina.

ks 17/19

Kävin aamulla salilla ennen töihin tuloa (sitä ennen lenkitettiin koirat, koko-lauma-lenkkinä).

Virtuaalikoira

Minulla on kaverilta saatu vanha älypuhelin, johon en ole hankkinut sirukorttia; sillä ei siis voi soittaa kenellekään eikä olla langoilla (muuta kuin wifi-paikoissa). Eilen sitten päätin testata, jos sillä voisi vaikka kuunnella musiikkia ja latasin Kikin biisin ko puhelimeen, etsin piirongin laatikosta jotkut vanhat kuulokkeet ja eikun testaamaan. Ylläripylläri, kuulokkeet olivat soveliaat ko puhelimeen, joten ei muuta kuin virtuaalikoiran kanssa jammailemaan ja koreota suunnittelemaan.

Ajelin aamulla Haukkikselle. Kolmoskentällä oli joku reenimässä aksaa joten valloitin toisen päädyn kentän (nro 1). Sitten vain kuuntelin, kuuntelin ja kuuntelin sekä yritin hahmottaa sekä tehtäviä temppuja, omaa sijaintia "kehässä". Laitoin pari tokokartiota merkiksi siitä missä tuomarit leikisti olivat :-D

Aikani kun olin koreota hahmotellut menin autolle ja kirjasin sekä temppuajatuksia, että "ratasuunnitelmaa" ylös. Sitten lenkitin koirat ja käytin niitä myös hallissa humppailemassa.

• mieti alkuasento paikka, kuinka lähellä tuomareita
  a) kannattaa olla
  b) missä Kiki kestää olla (liian lähellä yleisöä?)
• agikävelyssä ei kannata peruuttaa; kun itselle epävarmaa peruuttaa niin ei voi vaatia sitä koiraltakaan
• tassutemppujen jälkeen odota tietty kohta biisissä ennen kuin lähdet liikkeelle
• ennen "ympäri" temppua pitää saada koira vasemmalle (ympäri ei onnistu jos koira on oikealla puolella; tai vaatisi taas uuden asian opettelua) - voisi ottaa esim yhden jalkapujon jolla vaihtaa koira toiselle puolelle.
  Sitä "saksalaiskäännöstä" ei kannata tehdä jos noudatan nyt miettimääni "ratasuunnitelmaa" (koira päätyisi mun ns väärälle puolelle ts tuomarit eivät näkisi koiraa)
• tepastelin erilaisa tempoivahteluita eli yritin miettiä miten liikkua biisin eri kohtiin, plus missä liikkua

****

Muun muassa näitä reenittiin sitten Kikin kanssa eli ei tehty tuota htm-koreota, muuta kuin vähän palkkailin koiraa agikävelystä.





Alempi on siis se "kuma" temppu, jossa näkyy kun tietää mistä katsoo, että pystyn jo vapauttamaan mahaa pitävän käteni välillä sieltä koiran alta. Ja tällä kertaa Kiki ei lysähtänyt kertaakaan maahan :-) Toki ei mitenkään älyn monta toistoa tehtykään.

Nemi kävi lopuksi vielä hallissa. Syömässä nameja ja tekemässä "mummotokoa" :-)

Heikoin lenkki

Tiistaina oli Kikin toiset rallyreenit alo-avo -ryhmässä. Nyt meni rataharjoitus hivenen paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, tai ainakin niin, että minustatuntui, että meni hieman paremmin :-D
Ratareeniin silti sellainen huomio, että vähemmän namia esillä ja harkiten se missä väleissä palkkaa koiran. Palkatta ei tarvitse ratoja läpi tehdä, mutta joissain tilanteissa namin olemassaolo (kädessä tai hyvin likellä) vain häiritsee tekemistä.

Sitten sellaisia pikkujuttuja, että se peruuttamisjutska (n askelta, peruutus, koira istuu ohjaajan edessä jne) on edelleen hankala - ei pelkästään siksi että minun on hankala peruuttaa. Peruuttaa tietäen että sillä on merkitystä miten kävelen, harha-askeleet tai apuaskeleet eivät ole sallittuja (*surio* hyvin hankalaa) ja sen takia, että Kiki esittää pomppuja tuossa. Mikä on tietysti täysin mun oma vika kun oon palkinnut tanssin puolella (ja tokon puolella sillon kun sitä reenittiin) sitä siitä. Toisaalta taas Kiki tarjosi tuossa kohdin myös peruuttamista :-D ja koiratanssiharrastajaminäni oli salaisesti tyytyväinen kun koira osasi peruuttaa vaikka minäkin peruutin (niitä harjoituksia olin vasta suunnitellut tekeväni) ;-)

Pujottelu juosten sujui hyvin. Eli viimeaikaisten erilaisten seuruu-tempo-reenien vaikutus näkyi selvästi tässä :-)

Erillisinä harjoiteltiin hyppyä ja houkutusta. Houkutus oli eka kertaa siis ohjelmistossa ja Kiki teki sen tosi hienosti 💛 Hypyn kohdalla epäilevänä juutaksena mietin (ääneen) että saas nähdä mitä siitä tulee kun hyppyä (hyppyesteellä) on reenitty viimeksi edellisellä The Pelkokerroin hallilla vähemmän hyvillä fiiliksillä (=Kiki karkasi ovelle eikä suostunut tekemään mitään). Aluksi Kiki vain käveli sen esteen, mutta kun nostin vähän rimaa niin ylihän se hyppäsi. Eli ei pelkomuistoja, mutta vähän vielä hakusessa se, että mikäs se tämmöinen hökotys oikein onkaan.

Lisäksi tehtiin sivuaskel-reeniä, ts takapään käyttöä. Sivuaskel kylttiä reenittiin siis viime viikolla. Avo-luokan kylttinä siis. Mutta monille piti ottaa takapääreeniä siihen mukaan että ei se heti suoriltaan suju. Nyt siis oli ohjelmassa ufo-treeniä (jotka jotkut tuntevat vati-reeninä). Noh, Kikihän oli siitä ihan mielissään - varsinkin jos pääsi ilman minua ufolle pyörimään - esitti oikein mielellään "tanssi" -temppuaan ;-)

Joten todettiinpa sitten, että Kiki osaa kyllä käyttää takapäätänsä, sen vain pitäisi tehdä sitä myös minun kanssani ts mun sivulla eikä vain yksinään. Aloitettiin sitten tekemään seuruu-käännösreenejä. Ja näitä on tehty nyt sitten satunnaisesti lenkkien yhteydessä tässä viikon aikana ja mustatuntuu, että ollaan siinä hivenen verran edistytty :-)

Ja se heikoin lenkki rallytokotaipaleellamme olen tietysti minä. Vaikka toki Kikin omatoimisuus ja nopeus tarjota eri asioita asettaa omat haasteensa, mutta sitä mukaa kun minä opin miten rallya tehdään ja osaan lukea kyltit oikein (istuttiinko tässä ja ennen vai jälkeen päätempun ja mihin suuntaan piti kääntyä ja kummalla puolen kylttiä pitää olla ja ja ja ja ... :-D) niin ollaan jo aika pitkällä ;)

Jäätikköjä

... on vielä jäljellä

Ainakin Koitelissa. Saareen en edes yrittänyt lähteä kun sinne vievä polku näytti tosi jäiseltä, mentiin sitten toiseen suuntaan - mikä ensin oli hiekoitettu ihan hyvin, mutta tovin päästä hiekkaa ei juuri näkynyt ja käytävä oli epätasainen, mutta jäinen. Eli loskapaska oli jäätynyt epämääräiseksi muhkuraksi, liukkaaksi sellaiseksi. Enpä sitten edes yrittänyt ottaa koirista kuvia, itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan niin käytin ensin koirat lenkillä, vein ne sitten autoon ja vasta lopuksi menin itsekseni ulkoiluttamaan kameraa. Tämä Koiteli-retki tehtiin siis pari päivää sitten.

Kuma

Meillä oli torstaina viimeiset koiratanssitreenit Maikkulan hallissa.

Alkuun lämpättiin koiria jollain temppusilla ja sitten piti esittää kotiläksyksi saatu esitys (neljä eri biisiä joista valita yksi johon tehdä 15-60sek pituinen esitys). Noh, Kikin kanssa saatiin tehtyä kaksi ekaa temppua ja sitten koira otti hatkat ts sitä lakkasi kiinnostamasta mun kanssa "tanssiminen".

Yksi ryhmän koirakoista esitysvuorossa :-)

Esitysten jälkeen treenailtiin sitten kierimistä, kylki-temppua ja uutena sellaista minkä nimesin "kuma"ksi - ko tempussa koira kumartaa ts laskee etujalat matalammalle. Pelkäsin, että tempun opettaminen olisi ihan sikavaikeata koska Kikillä on sairaan hyvä maahanmeno (mikä on ehkä outoa, kun maihinmenon opettaminen alunperin oli työn ja tuskan takana). Mutta kun ei vahingossakaan kuvittele, että temppua pitäisi lähteä opettamaan sen avulla, että koira osaa mennä maahan - ts temppu ei ole muunnos maihinmenosta. Eli vaikkapa että ko liikkeen käskyä ei käytetä...
Toinen käsi mahan alle, toinen käsi ohjaa (tässä kädessä nami) ja kun koira on halutussa asennossa niin koiran palkkaus. Kun koira hoksasi homman edes jollain tasolla niin useampi nami = hitunen kestoa. Tämän jälkeen pystyi jo tekemään niin, että liikutti kättä mahan alta eli koira piti itse itsensä oikeassa asennossa → palkkaa. Jos koira lysähti maahan niin ei palkkausta / palkka pois. Tein myös niin, että mulla oli naksutin vasemmassa kädessä (koiran alla oleva käsi) eli yritin naksuhommelilla saada koiran hoksimaan mitä siltä haluan.

Noiden lisäksi reenittiin agikävelyä, kummankin puolen seuruuta, peruuttamista, "varjoa", kepin tassukoskettamista. Ainakin näitä. Ehkä jotain muutakin.

Kiki 11.4.19 tanssireeneissä

Ei se halli lopulta tuntunatkaan niin pehmeältä kuin ekan kerran jälkeen ajattelin, että en mä jalkojeni takia ollut ilmoittamatta Kikiä jatkotanssikurssille. Avarian Sportdogsilla jatkuu siis tanssikurssit, vih vih, jos jotakuta kiinnostaa. Sekä kurssi että kouluttaja olivat hyviä *peukku* :)

hn 6/19

Karstailin / harjailin Nemiä aamulla, koska en parempaakaan konstia keksinyt siihen, että miten saada luonnonantimet pois sen housukarvoista ...

Hämmentävää

Kävin tänään Respectassa tapaamassa fyssarin (jonka tapasin myös marraskuussa) ja Kenkätohtorin, arvioitiin tammikuun lopussa saamiani kenkiä. Kerroin kokemuksiani, muut tuumiskelivat (ainiin, paikalla oli myös joku fyssariopiskelija, joka ei osallistunut keskusteluun) jalkojani ja niitä kenkiä. Oli kuulemma hyvä asia, että kenkien pohjalliset näyttivät kuluneilta :-D

Mikä tärkeintä, niin minulle pistettiin uudet kengät tilaukseen :-) Menen sovittamaan niitä toukokuun loppupuolella.

Olisihan se ehkä nopeampaa hankkia kenkänsä jos kävelisi kenkäkauppaan ja ostaisi tossut niin kuin muutkin ihmiset*. Mutta onhan tuo nyt ihan hämmentävän helppoa, kun sinulta vain kysellään, että minkälaista materiaalia haluat kenkien sisuksen olevan, millainen kiinnitys/sulkemismekanismi laitetaan, entä väri, onko tarpeen laittaa jotain erikoismateriaali kenkien ulko-osaan jne
Saan oikean kokoiset kengät suoraan korotuksilla, mutta toimitusaika on noin viisi viikkoa.

Tosin nyt en sovittanut mitään kenkiä. Ja halusin että vasemman jalan kenkä on hieman isompi kuin noissa viimeksi saaduissa. Että onhan tässä riskinsä "ostaa sika säkissä". Nämä kengät jotka seuraavaksi saan on ns välikauden kengät, eli ne kengät joita en pidä talvella, niiden pitäisi soveltua niin kaupunkikävelemiseen kuin koirien ulkoiluttamiseenkin.

Fyssari oli sitä mieltä, että minun pitäisi pitää kenkiä myös sisällä, kotona. Selän takia. Mutta ajatus sisäkengistä lähinnä ahdistaa eikä vähiten siksi, että kotona olen pääsääntöisesti avojaloin (paitsi kun on kylmä niin villasukissa).



*koska en ole kuin muut ihmiset niin kenkäkaupoista ei koskaan löydy minulle helpolla kenkiä. Ja aina joudun tyytymään kompromissikenkiin. Ja myyjät ovat rasittavia, luulisi niiden nähneen jos jonkinlaista tossunkuluttajaa - ensin niille pitää selittää ummet ja lammet ja sitten ne joko huokailevat ja voivottelevat tai niille tulee dollarinkuvat silmiin kun ne tajuavat että ostan pari paria kenkiä kerralla.