Päivä -jolloin Kiki oli haukkumatta vesikävelyaltaassa. Myös nro 91 ja kolmetoista viikkoa leikkauksesta

Aamulla koirille yhteislenkki, mentiin eka lähipellolle ja sitten teitten kautta kotiin. Molemmat koirat kävivät kakalla. Alkumatka meni Kikin osalta hyvin, puolivälin jälkeen tahti hieman hidastui, mutta ihan hyvin se silti kotiin asti kipitti. 

Sitten jotain aamutoimia, joiden jälkeen heitin Eetun töihin. Takaisin kotiin koirien kanssa. Annoin niille aamupäivällä yhden poronkylkirimpsuluut pakkasesta. Aamupäivällä ei tehty oikein mitään. Kahdentoista tienoilla pakkasin reppuun muutaman pyyhkeen, hieman lihapullia, kukkaron ja Kikin BOTin. Ajettiin Hundspahan. Käytin Kikin kävelyllä, jolloin se pissas pari kertaa ja kävi kakalla. 

Kun mentiin sisälle Hundspahan niin Kiki oli hiljaa. Varmaan ensimmäistä kertaa. En vielä nuolassu. Sitten mentiin sinne akvaarion likelle (siis se koirien vesilaatikossa oleva juoksumatto). Vaihdoin koiralle uimalan pannan ja hihnan ettei kastella omia. Ja laitoin takkini kaappiin ja otin lihapullia (minigrippussissa) taskuun. Kiki oli hiljaa ja utelias eli tutki paikkoja. Kävi jopa vesikävelylaatikkoon menevillä rampeilla muutamaan otteeseen ihan vapaaehtoisesti. Tällä kertaa Kikille ei laitettu uimaliivejä ollenkaan. Kun sinne altaaseen lopulta piti olla menossa niin vähän Kiki vastusti, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Lihapullalla sain koiran houkuteltua laatikkoon. Kävelyssä se edelleen nojaa liikaa siihen lasiseinään, mutta ei nojannut enää niin paljon kuin aiemmilla kerroilla. Jossain kohtaa rupesi jopa itse irtoamaan siitä. Alussa vikisi tai muuten äänteli muttei haukkunut. Jossain välissä yritin ohjata sitä lihapullilla eri kohtaan, mutta oli niin jännää ettei voinut syödä. Jossain vaiheessa koira rentoutui, askellus muuttui paremmaksi ja koira myös hiljeni. Sitten alkoi lihapullatkin maistumaan. Kun stoppasin laitteen ja oltiin laskettu vettä pois niin koira pääsi pois altaasta. Annoin sille pari extranamia, kuivasin hieman ja laitoin sille sen botin päälle. Niin ja otin tietty ne uimalan vermeet (pannan ja hihnan) pois ja vaihdoin omat vastaavat koiralle. 

Sitten puin itselle ulkokamppeet, keräsin kamat kassiin ja vein koiran ulos. Se ryntäsi lumihankeen kiehnäämään ... sitten vein sen autoon ja menin sisälle maksamaan. Tai ostin yhden pussin Mush pyöryköitä ja maksoi vesikävelyn ja varasin viikon päähän uuden kuntoiluajan koiralle. 

Sitten ajoin kotiin. Käytin Nemin pissalla ja vein sisälle. Hain Kikin, käytin pissalla (pystyi pissimään bot päällä) ja toin sisälle. Sitten koira uinuivat pari tuntia ja sitten haettiin Eetu töistä. 

Kun tultiin takaisin niin Eetu ja Nemi tulivat sisälle ja mä ajoin Kikin kanssa kirkon parkkikselle. Käytin Kikin kävelyllä, se pissi pari kertaa muttei kakannut. Käveli ihan reippaasti vaikkei ollut mitään vetokohdetta edellä / missään. Kun olin ehtinyt laittaa koiran autohäkkiinsä ja istua autossa tovin niin Eetu ja Nemi juoksivat paikalle, menin niitä ulos vastaan. Otin Eetulta Nemin (joka oli käynyt kakalla ja pissaillu muutaman kerran) ja palkkasin sen ja kävelytin hieman ja laitoin autoon. Eetu jatkoi juoksemista ja tuli juoksemalla kotiin. Mä ajoin koirien kanssa kotiin, jossa annoin niille iltaruuan.

edit. 9.2.17 klo 19:48

Illalla käytin vielä koirat erikseen lenkeillä, temputin hieman Kikiä ja annoin Nemille iltanappulansa. 

Päivä nro 90

Jei, ihan pakko kirjoittaa ylös. Kerrankin sellainen lenkki Kikin kanssa, että mun ei tarvinnut houkutella sitä (lahjoa/temputtaa) eikä se roikkunut mun lahkeessa/remmissä eikä se kävellyt tipuaskelein. Eikä se seurannut mitään muuta koiraa (tai ihmistä tai mitään) - ainakaan niin, että mä olisin nähnyt (eli saattoi toki haistaa jonkun). Eikä mennyt siis Nemin perässä vaan olin sen kanssa kahdestaan kävelyllä, mutta se silti käveli reippasti koko lenkin. 

Tuo oli siis aamulenkki tänään. Kiki kävi kakalla ja pissas kaks kertaa. Pari koiraa tuli vastaan, Kiki oli kyllä niistä kiinnostunut muttei haukkunut eikä ylettömästi riekkunut niitä kohti.

edit. 9.2.17 klo 19:50

Loputkin päivän lenkit sujuivat Kikin kanssa kivasti. Töiden jälkeen hain koirat koirahoitolasta. Ajelin kotiin, ruokin koirat. Ajelin Karjasillalle. Käytin ensin Kikin kävelyllä, se kakkas ja sitten Nemin (ei tainnut kakata). Sitten hain Eetun japanintunnilta. Ajettiin kotiin.
Myöhemmin illalla lenkitin koirat vielä uudestaan, sitten Nemikin suostu jo käymään kakalla. Illalla koirille vielä temppusia ja nameja. 

i have a dream

(tässä postauksessa käsittelen rotuun liittyviä asioita, ja yhdistystoimintaan, jos ei kiinnosta niin hyppää yli / jätä lukematta)

On ollut jo pitkään. En vain yhtään tiedä, että miten saisin sen fiksusti muotoiltua ja ajettua läpi jonkun yleis(syys tai kevät)kokouksen. 

Totuushan on se, että vaikka jotkut muuta sanovat niin ruotsinlapinkoiria dissataan rotuyhdistyksessämme tämän tästä. Vaikka missä yhteyksissä. Se, että ruotsinlapinkoiria on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisia lappalaiskoiria ei muuta sitä tilannetta mihinkään, että ruotsinlapinkoiria kuitenkin on Suomessa. Ja etenkään sitä, että ruotsinlapinkoira on yksi kolmesta lappalaiskoirarodusta, jotka kaikki kuuluvat samaan rotuyhdistykseen. Siksipä periaatteellisella tasolla, ja joissain asioissa myös käytännössä, yhdistyksen pitäisi kohdella kaikkia kolmea rotua samallalailla, pitää niitä saman arvoisina. 

Entäpä sitten se mun unelma. No, se on niinkin utopistinen kuin, että pitäisi saada säännös, että hallituksesssa (varsinaisjäsenenä tai varajäsenenä) pitäisi olla kiintiöt kullekin rodulle. Eli jos minkä tahansa rodun edustaja olisi ehdolla hallitukseeen niin se valittaisiin vaikka joku muu saisi enemmän ääniä. Kiintiö äänillä voisi sujahtaa sisään ylimpään hiekkalaatikkoelimeen vain yksi kyseisen rodun edustaja. 

Mutta niin kauan kuin ruotsinlapinkoiraihmisissä ei ole innokkaita hallitustyöläisiä, niin en tietenkään voi huudella tämänkään asian puolesta, kun turha sitä olisi piipittää, että jokainen rotu pitäisi olla edustettuna yhdistyksen eri elimissä jos vapaaehtoisia ei kuitenkaan ole. 

(tähän liittyen olisi just nyt yks toinenkin juttu, mutta jätän sen toistaiseksi vielä bloggausvapaaksi aiheeksi ts en siitä julkisesti jaarittele)

Päivä nro 89

Nemi  ja Eetu ovat juoksemassa. Kikin käytin just takapihalla pissalla

sai se pikkukoira myös hetken aikaa touhuta lumessa, etsiä sieltä namipaloja ja muuten vaan tohottaa. Sisälle kun tultiin niin annoin koiralle vielä pahvilaatikon ajanvietteeksi, siis laatikon jonka sisään laitoin puolikkaan rouhetikun ja suljin laatikon teipillä. Nyt Kiki on jo laatikon askarrellut auki ja nukkuu eteisessä (odottaen juoksijoita takaisin kotiin).

Aamulla käytiin yhteislenkki: Jaarikselta peltojen kautta kotiin. Lenkki meni ihan kivasti. Mitä nyt itselle oli hieman hankala kulkea pelloilla vaikka siellä moottorikelkka ja mönkijäjälkiä olikin, mutta jalat silti upposivat hieman lumeen (pehmeä tai ei-tasainen alusta ei tee gudaa mun jaloille). Molemmat koirat kävivät kakalla tuolla lenkillä.

Aamupäivällä kävin myös Kikin kanssa takapihalla, silloinkin koira kävi pissalla ja olisi halunnut viihtyillä pihalla pitempäänkin: se on pikkukoiran puuhamaa jossa saa aina olla liian vähän aikaa.

edit. 9.2.17 klo 19:53

Eetu ja Nemi juoksivat yli kahdeksan kilometriä. Olivat osan matkasta juosseet joen jäällä mikä oli ilmeisesti Nemistä ollut kivaa.

Illasta/päivästä en muuta erikoista enää muistakaan ...

h_n 3/17

Tänään oli sitten sunnuntaihuvina selän kipeyttämistä eli toisinsanoen koiran harjausta. Nemillä olikin takku jos toinenkin siellä sun täällä plus irtovillaa löytyi karvan seasta. Kiki siinä sitten häiriköi ympärillä parhaan kykynsä mukaan yrittäen syödä -jälleen kerran- kaikki Nemistä irtoavat karvat ...

Päivä nro 88

Jotenkin tämä elo on ilmeisesti valunut ei niin tarkkaavaiseen, koska Kiki ontuu nyt jo sisälläkin. Toisaalta eilinen esim oli rankempi päivä kun Kiki kävi pari lenkkiä Nemin kanssa ja siellä lappalaistreeneissäkin. Sinällään ne reenit eivät olleet rankat Kiki ei säntäillyt toisten koirien perään, kukaan ei tullut sitä kohti moikkailumielessä ja harjoituksetkin olivat hyvin maltilliset.

En tiedä missä mennään. Joku ehdotti naamiksessa, että ehkä se siks ontuu nyt taas enemmän kun käyttää jalkaansa enemmän ja se kipeytyy sen takia. Hankala sanoa onko näin vai noin. Enkä tiedä kuinka paljon mun pitäisi yrittää sen tekemisiä rajoittaa kun kyllähän sen vähitellen just pitäisi käyttää kaikkia tassujaan ja tehdä asioita (joilla tarkoitan siis lenkkeilyä (lyhyessä hihnassa, hallitusti), pikkutemppuja/jumppia yms mitä tässä on tehtykin). Joo rajoittaa hyppimistä ja kaikkea semmosta tokikin. 

Aamulenkin käytin Kikiä yksinäni, kierrettiin vesaistentie-välipyörätie-lenkki. Kiki käveli enimmäkseen hitaahkosti, nuuskutteli, kantoi jotain roskaa pätkän matkaa, pissas pari kertaa ja kävi kakalla. Loppumatkasta näin, kun siltä tippui joku paska suusta. Poimin sen kakan sitten pussiin viedäkseni roskikseen, niin siitäkös pikkukoira suivaantui; homma loppui sitten siihen että kannoin koiran kotiin. Kotona se sitten oli taas pikkuenkeli eikä se pikkupiru mikä oli ollut ulkona. 

Päivän mittaan Kiki on käynyt jo kaks kertaa takapihalla pissalla ja Nemi kerran. Nemi pääsi aamulenkillä taas irtihumppailemaan pelloille ja sillä oli ilmeisesti ollut, jälleen, sikakivaa. 

edit. 18:33

Pari tuntia sitten kävin iltapäivälenkin Kikin kanssa. Oletin, että sillä olisi kakkahätä, no eihän se mitään kakkinut. Mentiin kuitenkin siis metsään, siellä polkuja koira kulki innostuneesti. Päädyttiin sitten yhdelle pellolle, moottorikelkkareiteille. En ollut kyseisessä paikassa käynyt vuosiin kun paikkaan mistä sieltä pääsi läpi takaisin sivistykseen eli autotielle niin on rakennettu taloja. No, ajattelin ,että josko sieltä kuitenkin pääsisi läpi kun kerta oli ne kelkkareititkin. No, ei tietenkään päässyt vaan kelkkaurat menivät joidenkin pihoihin. Ei muuta kuin täyskäännös ja takaisin kutakuinkin samaa reittiä mitä oltiin tultu. Jossain kohtaa Kikillä sitten paloi käämit ja se hyökkäs puremaan mua. Eikä se kuunnellut minkäänlaisia torumisia aiheesta. Lopulta se hetken sinkoili minkä lyhyestä narustaan pääsi hullunkiilto silmissään ees taas, kiersi jonkun puun, kiersi takaisin (ei jäänyt jumiin, fiksu koira) juoksi taas puremaan mua ja näin jatkui hetken kunnes sain sen pysähtymään ja rauhoittumaan. Siinä sitten vähän aikaa vaan oltiin ja loppu matka sujui kohtuullisen kivuttomasti ts ilman vastaavanlaisia kohtauksia. Kun se osaisikin kohdistaa energiapuuskansa johonkin kuopan kaivamiseen tai muuhun luonnon ihmettelemiseen eikä kuvittelisi että meil on semmoinen yhteisleikki missä purraan kaisaa mistä kiinni saadaan ja äristään ja muristaan. Mutta siis kivaa kahluureeniä Kikille ja vähän vaihtelevaa maastoa kun metsäpoluilla ja moottorikelkkajäljillä kuljettiin. 

No, koirat saivat ruokansa tuossa viiden pintaan, jonku verran sen jälkeen. Kidutin koiria sen verran, että joutuivat tekemään puolen minuutin paikallaolot ennen kuin saivat syödä. 

Päivä nro 87 (sis lappalaistreenit)

Ei mun ahkerabloggaus nyt oikein edisty.

Tänään Kiki on päässyt kaks kertaa yhdessä Nemin kanssa lenkille, sekä aamulla että töitten jälkeen. Aamulenkillä molemmat koirat kävivät kakalla. Töitten jälkeen lenkillä Kiki ei kakkinut, mutta se pasko heti kun tultiin kotiin ja vein koiran pikaisesti ulos/tienvarteen. Päivän koirat olivat koirahoitolassa kun me oltiin töissä.

Illalla ajelin koirien kanssa Haukkukeitaalle lappalaiskoiratreeneihin. Ensin menin hallille ja tein -yhden kaverin avustuksella- Kikille jumppatreenin. Kun älysin, että saan paljon helpommin tehtyä sitä cavatreeniä hyppyesteiden avulla kuin mitä sillä keppi+matto -hässäkälläni. Eli laitoin kolme hyppyä kohtuu lähelle toisiaan ja rimat niin alas kuin mahdollista. Sitten hain Kikin autosta, käytin pissalla ja vein halliin. Kuljettiin niiden hyppyjen luo mitkä olin laittanut sinne kentän peränurkkaan. Sitten tein Kikin kanssa muutaman kerran hyppyjen yli kävelyn, hieman piti hillitä koiraa kun se olisi halunnut mennä paljon lujempaa. Yritti myös siivekkeiden kiertoja, mutta niille en koiraa päästänyt. Koira oli siis koko ajan hihnassa. Kun rimojen yli kävely sujui ihan kivasti niin tehtiin myös pari kertaa peruuttamalla koko sarja ja Kiki oli varsin pätevä <3 Lisäksi harkattiin venyttelyjä, istumista, maahanmenoa ja hanskan nostelua.
Sitten vein koiran pois, käytin ensin pikkukävelyllä (kakkas) ja sitten vein autoon ja menin Nemin kanssa halliin. Tein Nemille kaukoja, seuruuta eri variaatioin, tolpan kiertoa, pujottelua ja yritin myös samaa cava-treeniä kuin Kikin kanssakin. Nemin kanssa cavailut meni huonommin, varsinkin se peruuttaminen, sillä siivekkeet tippuivat eli onko sillä huonommat lihakset kuin Kikillä?
Nemin kanssa myös leikittiin siilen kanssa ja se tuntui olevan koirasta ihan parasta <3 niin hienoo kun saa koiran silmät sillä tavoin loistamaan.

Reenailun jälkeen purin meidän cavajumpan ja käytin Nemin lenkillä ja vein autoon ja ajeltiin kotiin. Ennen sisälle tuloa käytin Kikin pissalla. Sen jälkeen Kiki on vihjaillut, kuinka tylsää on, mutta kukaan ei ole silti alkanut sitä. Just nyt molemmat koirat taitavat nukkua.

edit. 23:17

Koirat käytetty iltapissalla. Nemi sai iltanappulansa ja Kiki on tehnyt myöhäisiltatemppunsa (lepoa lähinnä tehtiin). Nyt koirat vouhkaa, Nemi laulaa ja Kiki pörrää ympäriinsä kun niiden mielestä joku namirutiininami on vielä saamatta.

Päivä nro 86

Ookei. Tässähän on käynyt nyt sillä tavalla, että päivätarinat laahaavat jäljessä vaikka kuinka. Yritän käydä muistelemassa jotain edellisten päivien juttuja noihin aiempiin raapustuksiin ja vakaa aikomukseni on taas ryhdistäytyä tässä päivä kohtaisessa Kikin toipilaskertomuksessa ...

edit. 16:04

Aamulenkillä Nemi pääsi pörräämään pelloille vapaana, ilmeisesti sillä oli ollut sairaan kivaa ja oli juossut paljon. Kakallekin malttoi mennä vasta kun autotieosuus alkoi eli joutui olemaan hihnassa ...

Kikin kanssa kävin normaalin pikkupäiväkotilenkin, koira kävi kakalla ja jappasteli jotain - ihmetteli maailmaa kun ketään ei liiku missään. Kotiin kun tultiin niin pelattiin hanskan nostelupeliä. Laitoin hanskat ensin hieman korkeammalle (jotta Kiki ei turhautuneena haukkuisi kun en kehu ja palkkaile sitä hienoista nostoista sillä välin kun aukaisen kengännauhojani) ja sitten kun annon ne Kikille niin se alkoi heti nostelemaan niitä ihan tohkeissaan.

Ennen töihin lähtöä Kiki esitteli vielä Eetullekin hienoa nostelutemppuaan :-)

Yritin aiemmin tällä viikolla Nemille opettaa samaa temppua, mutta se katsoi mua kuin halpaa makkaraa ... ehkä se tuon oppisi, mutta en tiedä jaksanko panostaa asiaan (kun ei ole mikään tärkeä temppu kuitenkaan)

edit. 22:06

Vihdoinkin talvi, oikea talvi. Hetkeksi aikaa ainakin. Tällä viikolla on satanut muutavana päivänä uutta lunta iloksemme. Tänään myös sitä on tullut rutkasti lisää. :-)

Sitä paitsi mukavaa kun ulkona on höttölunta. Sitähän tässä on kaivattu, jotta Kikin kanssa voisi tehdä "rauhallista lumessa kahluutreeniä". Rauhallista? Niinpä niin. Tänään illan viimeisellä lenkillä se jopa onnistui yllättävän hyvin kun tultiin pellon poikki kotiin päin. 

Töitten jälkeen käytin Kikin pikkukävelyllä, oletin, että sillä olisi kakkahätä kun kello oli kuitenkin jo kutakuinkin viis. No, koira pissas kerran muttei kakannut. Annoin koirille ruuat ja hetken päästä Kiki oli levoton, joten lähdin sen kanssa lenkille. Eipä se kakannut vieläkään, pissalla silti kävi. Eetu ja Nemi lähtivät sillä välin juoksulenkille (jolla Nemi kakkasi), taisivat kipittää kutakuinkin seitsemän kilometriä (tai yli). Heidän juoksulenkin aikana aktivoin Kikiä temputtamalla sille muunmuassa tuolihässäkälle (eli tälle) peruuttamista, tosin Kikin mielestä sille piti enimmäkseen tehdä kaks-kakkosia. Lisäksi tehtiin semmosta, että Kiki laittoi etujalkansa siihen tasolle ja mä vaan odotutin hetken ja palkkasin sitten koiran, tai liikuin vähän itse, jotta koira olisi hieman vaihdellut painoaan etutassulta toiselle. Muutama istu-maahan -treeni tehtiin myös. 

Viimisellä kävelyretkellä  tehtiin myös molemmin puolen seuruita sekä liikkeestä maahanmenoja. 

Vikan Kiki -lenkin jälkeen käytin myös Nemin pikkukävelyllä, jonka aikana tein sille aktivoinniksi namien etsintää. 

Kaikkein vaikeinta

Kaverin kanssa face-yksäröinnin jälkeen käytin Kikiä iltakävelyllä, ja tämmöinen postaus kumpusi väkisten "ylös".

Ei missään tietyssä järjestyksessä olevia seikkoja asioista mitkä ovat tuntuneet minusta vaikeimmilta tässä Kikin toipilaskaudessa:

1. Estää koiraa ettei se liukastelisi. Sisällä on kaikki omistamamme matot käytössä, silti koira toisinaan liukastelee myös sisällä. Mutta tämä talvi on ollut kyllä jostain syvältä ja poikittain. Pihalla on näyttänyt monta kertaa jäiseltä ja tuntunut masentavan liukkaalta. Siellä nyt vain väkistenkin liukastelee jonkin verran, vaikka sitten pikkulenkit kulkisikin pientareilla, ojissa pyrkien pelloille, metsiin jne - mutta kun jotenkin niihin lumisiin -ei jäisiin- paikkoihinkin pitää kulkea. 
2. Estää koiraa ettei se tekisi äkkinäisiä liikkeitä. Lelut nyt pystyi keräämään pois, mutta kun Kiki nyt voi keksiä syöksyä mitä tahansa kohti. Äkkinäisiä liikkeitä se tekee myös ulkona kun se innostuu jostain esim näkee toisen koiran (tai ihmisen). Vaikka ei pääsisikään kohtaamaan ketään niin koira nytkyy ikävästi vaikka sitä kuinka yrittäisi hillitä. 
3. Estää muita ihmisiä etteivät ne päästä koiriaan Kikin luo. Yrittää viestittää niille, että vaikka niitä kuinka kiinnostaisi, niin en halua jäädä juttelemaan, koska siitä seuraa nuo Kikin äkkinäiset liikehdinnät. Aluksi onnistui ihan kohtuudella, kun Kikillä oli se side tai kauluri eli se näytti potilaalta. Toki silloinkin piti joillekin selitellä mistä on kyse (tosin monet silloinkin jäivät päivittelemään yms eikä itse voinut sanoa, että "painukaa nyt hittoon siitä"). Mutta nyt kun kauluri ja side ovat olleet kauan jo poissa ja jalkaankin on karvat kasvaneet takaisin niin ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että koira on toipilas eikä sille tee hyvää suttailla ees-taas intona tervehtien (tai yrittäen tervehtiä) naapurikorttelin Sesseä. Ei, vaikka Kiki haluaisi ja Sessestäkin olisi kiva. 
4. Se etten voi tehdä koiran kanssa kivoja asioita. Ei rentoja lenkkejä, ei rentoja leikkejä, ei rentoja treenejä, ei rentoja tulevaisuudensuunnitelmia. 
5. Se ettei Kiki ja Nemi voi olla vapaasti yhdessä (sisällä tai ulkona, ilman että pitää kytätä mitä ne puuhaa ettei ne vaan vaikka ala leikkimään ...)
6. Muistaa kaikki ohjeet ja neuvot koko ajan - olla varpaillaan ja valppaana joka hetki. 

Päivä nro 85 sis. BOTin koeajo

Jatkoin sitten kuitenkin sitä kululaskentaa minkä tein takautuvasti viime vuodelta.

Tammikuussa Kikin kuntoutukseen meni 205 euroa.

Plus ostin sille BOT-verkkoloimen, mutta sen olisin varmaan ostanut joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten sen hintaa en laskenut tuohon pariin sataan (ovat siis osteopaatti-, fyssari- ja vesikävelykuluja).

edit. 12:11

Eilen tosiaan ostin Hundspasta Kikille tuon Back on Trackin. Olisi ehkä ollut fiksua pitää takkia koiralla vesikuntoilun jälkeen, mutta märälle/kostealle koiralle en sitä sitten viitsinyt laittaa (miksi, en tiedä) ja sitten oli kaikenlaista hösötystä niin unohtui. Nyt koira nukkuu takki päällä, ennen kuin asettui nukkumaan niin otin siitä pari räpsyä. Pitää ottaa takki pois siltä jonku ajan päästä (viimeistään kun herää), kun ei sitä nyt tuntikausia ole tarkoitus sillä pitää.

Hämärä pikaräpsy seisovasta Kikistä takki päällä.

Kiki ja uus BOTti. kuvassa näkyy myös erikoisjärjestelyitä eli sohvalle pääsy estetty ...

Käyttöohjeet eläinten Back on Track -tuotteille 

Kaikkien Back on Track -tuotteiden käyttö tulee aloittaa vaiheittain. Käytä tuotetta enintään 2-4 tuntia ensimmäisten 2-3 päivän ajan. Näin eläimen keho saa mahdollisuuden tottua tuotteen vaikutukseen. Totuttelun jälkeen tuotetta on suositeltavaa käyttää useita tunteja parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Lähde ja lisätietoja: backontrack.com/fi/kayttoohjeet/

edit. 02.02.17 klo 16:08

Eilen loppui Mush-sapuska, tein aiheesta bloggauksen Morrriin.