Jaakon kurssilla

Ennen reissua pääsin yllättäen peruutuspaikalle Jaakko Suoknuutin agikurssille mikä järjestettiin AD-hallissa Martinniemessä. Rallattelin Nemin kanssa lauantaina ja sunnuntaina päivän viimeisissä ryhmissä.

Löysin sunnuntain ratapiirroksen johon olen tehnyt seuraavanlaiset muistiinpanot:

• 2-3 pjättö


• 4 pakkovalssijaakotus
  
  myöhemmin japanilainen (2*pjättö)


• 7 ppk / sylkkäri


• 8 valssi


• 11 pjättö


• 12 pvalssi ja jaakotus


• 14 pjättö


• 16-17 ohivienti, "Nemi" ennen 17
  
  (muut tekivät, tai määrä oli, tuossa jaakotusta mikä meille oli turha "Nemi"n sanominen riitti estämään että N ajautuisi väärälle hypylle. pelkällä nimen sanomisella sain sen kääntymään hypyn jälk tarvittavan tiukasti)


• ei ppk 20, eikä 23


• 25 ppk


• 26 oma liike stop, kutsu hypyn yli


• 27 tiukka leikkaus (viskileikkaus?), kroppa/näyttö esteelle


• 28 leikkaus, koira edelle! eli hidastus ja kääntö lopulle :)

Sunnuntai oli siis suuri persjättö päivä ja homma rullasi mielestäni paremmin kuin lauantaina. Siitä lauantaista mulla ei edelleenkään ole paljoa sanottavaa. Muuta kuin että ensin vaikea alku (monille tosi paha) sujui hyvin / virheittä, mutta uusinnassa rupesi takkuamaan. Ja että ehdin johonkin tuplasylkkäriin (oliko se sen niminen?) epäilyistäni huolimatta ja sitä tehtiin vähemmänkin vauhdista eikä ollut niin hankala kuin aluksi luulin.

Kurssi ja opetus oli jokatapauksessa huippulaatuista ja kivaa oli!

Yhteishyvälle

menivät eiliset agi-reenit. Nemi oli väsy (ja tajuttoman nälkäinen) kun oli viipottanut koko päivän, siis ollut autossa kun me-ihmiset viipotimme ympäriinsä (viime hetken matkajärjestelyitä yms), ja opiskellut japania. Harvat koirat varmaan osaavat niin hyvin japania kuin meidän koirat - paitsi tietysti Japanissa asuvat koirat Jaappanin tunnilta lähettiin niin, että ehdin olla kotona n.20min ennen kuin kaappasin Nemin kainaloon ja hurautin hallille. Tähän kun yhdistettiin se, että N mulkoili reenikaveria joka haisi sitruuna(panna)lle ja ohjaaja joka "ei ihan ollut läsnä" ... niin ei saatu kovin järjellisiä reenejä aikaan. Sorge vaan koutsi(t). Nämä ratareenit koutsasi Mari.

Ensin tehtiin samaa rataa kuin mitä tein siinä BC-ryhmässä lauantaina. Aluksi Nemi tuli aasta läpi. 9-10 -kohdassa en osannut kääntää koiraa ajoissa, oikeasta paikasta joten se lensi ihan liian pitkälle. Pöytäkin taisi tuottaa jotain lento-ongelmia, taas. Eikä se käännös 22-24 -kohdassa edelleenkään ollut hyvä.

Toiseksi tehtiin ihan erilaista pätkää minkä ois pitänyt olla kohtuu helppo. Mutta Nemipä ei irronnutkaan putkeen. Joten mun piti saatella/ootella sitä, jatkossa ois pitänyt kiiruhtaa, mutta mun piti varmistella seuraavaa hyppyä koska Nemi meni pari kolme kertaa pujotteluun (selän takaa) ennemmin kuin hypylle. Ihan kumma koira - ei pujot, pöydät yms esteet kuuluisi vetää koiraa puoleensa (). Ko reeni päättyi pöydälle johon laitettiin nami jotta pystyttiin reenimään sitä - siis tavoitteenahan on että itse voisi juosta pöydän ohi (tai mennä mihin tahansa mikä ko radalla on fiksua) eikä omaa liikerytmiä tarttis säätää sen takia että radalla on pöytä. Kun siin oli se nami niin hyvin koira pysäs ja pysy pöyäl (ku ohjaaja älys sanookin jotain) ku juoksin siittä ohitte.

Nää oli sitten periaatteessa viimiset reenit kolmeen viikkoon, koirat menee hoitoon Raaheen / Siikajoelle kun allekirjoittanut lähtee unelma-matkalle Japaniin

Hana aukesi - älkää sulkeko hanaa

Johan pomppas, tehtiin Merrin kanssa eilen reeneissä NOLLA 31 ESTEEN RADALLA!! Ja vähänkö olin kuollut heti kun Merri suoritti viimeisen esteen, joka oli a. Siihen vaan lösähdin kuin märkä rätti hallin lattialle - voimattomana heitin Merrille narupallon, mutta ei se sitä halunnut vaan namikikkareita.

Sitä ennen tehtiin radan viimeistä kymmentä estettä erillisenä, se kun oli uutena jatkona sille mitä oltiin viikko sitten reenattu. Mua pisti vaan naurattamaan koska tiesin alun keppi jutun olevan hankala Merrille - takana leikkaaminen pujossa, jos lopussa ei ole palkkaa on ihan täysin mahdoton ajatus Merrin kanssa. Kerran niin tehtiinkin ja koira kyl meni esteelle mutta tuli heti pois kun leikkasin esteen toiselle puolelle.

Tein pari kertaa homman sen namin avulla ja lopulta radalle päädyttiin ratkaisuun että en leikkaa vaan menen valmiiksi sille puolen sillä välin kun koira on putkessa -tuossa kyllä mulla oli vähän hahmotus vaikeuksia että missä olla ja kuinka kauan, mutta onneksi Mikko auttoi (neuvomalla)

Loppuosiossa jauhettiin oikea-aikaisia persjättöjä, jotka tuntuivat olevan koko ryhmän kompastuskivi. Eli milloin vaihtaa ohjaavaa kättä kun koira tulee putkesta ja itse on edellä jotta koira ottaisi myös sen hypyn matkan varrelta. Siinä siis piti hieman malttaa odottaa koiraa ja varmistaa se hyppy. Sen jälkeinen liikkeelle lähtö oli ehkä jo hivenen hidas ja kankea kun matkaa maaliin oli vielä, mutta jotenkin ne jalat silti vielä liikkuivat...

Mutta siis että jotta tuota sain tehtyä ne alun kiemurat, juostua, putkiansat ja koukerot, juostua taas lisää (ei puhettakaan mistään niistoista tms kuten muut tekivät koska en uskonut Merrin irtoavan putkeen niin hyvin että olisin ehtinyt niistämään), pujottelut toimivat molemmissa kohtaa ja taisinpa molempiin tehdä persjätöt loppuun ja ja ja sinniä löytyi enemmän kuin mitä olisin uskonut ikinä löytyvän.

Ne harvat jotka ovat Merriä ohjanneet, tai jotain Merrin tapaista koiraa, tietävät että sen kanssa ohjaajan tosiaan on pakko tehdä töitä ja pakko juosta ja paljon. Nemiä ohjatessani en ole ollenkaan niin kuollut kuin mitä Merrin kahvassa ollessa - noh toisaalta Nemi ei ole tainnut vielä suoriutua noin pitkästä radasta, että puhutaan sitten asiasta uudestaan kun niin joskus käy

Jotta tuota jos viime viikolla sanoin, että nollia ei ole meille paljon näkynyt niin nyt ne NOLLA-HANAT aukesivat

Vikatoko

Eilen kävin samassa ryhmässä kuin viikko sitten tekemässä viimeisen korvaavan Merrin tokojen osalta ja tämä oli samalla viimeinen kerta Marin toksutteluryhmässä, ainakin tältä erää. Ja olipa kyllä hyviä reenejä! Kovasti opittiin, monet asiat on vielä täysin vaiheessa, siis sellaisista mitä ruvettiin nyt ns opettamaan uusiksi tai Mari sai aukaistua mun silmät tai oivaltamaan joitain juttuja Merrin toksuttelusta. Tai vaikk joissain tapauksissa silmät eivät niin auenneetkaan, niin rupesin silti opettamaan asioita Merrille vähän erilailla (ai vähän!) kuin mitä olen tottunut tekemään. Joten en tiedä milloin nämä kaikki jutut ovat valmiit - että milloin sitä kokeeseen uskaltaisi ilmoittautua... Mutta kivaa oli ja on! Kiitos Marille!

Ja Merri, se se vasta ihana on Kun se on niin innokas. Joten mikäpä sellaisen mötkylän kanssa on tokoillessa.

Kesäkaudelle pistin hakemuksen menemään toksuttelupaikasta, toivottavasti voidaan jatkaa tokoilua (Lammisen Päivin ryhmässä). Varsinkin kun en hakenut Merrille enää sitä agiryhmäpaikkaa. Kyllähän mä sen kanssa vielä liitelen jonnin verran tulevana kesänä, mutta ei tosiaan enää niin "tavoitteellisesti" että ihan ryhmässä oltaisiin.

***

Eilen reenattiin ohjatusti noutoa

pitää reeniä välillä myös malttia eli kapula lentää, koira ei hae kapulaa vaan otetaan esim askel taakse päin ja koira pyydetään sivulle, josta palkka. ja ehkä joku kerta käsketään se tuosta myös hakemaan se kapula.

luovutuksessa pitää yrittää välttää jalka-apuja, ennemmin vaikka vartalo-ohjausta jonka senkin pitäisi vähentyä ajanmyötä -toistojatoistojatoistoja.

Merri teki pari priima suoritusta, joten asiassa ollaan edistytty kyllä!



ja seuraamista

jossa tehtiin häiriöreeniä eli Mari heitteli tunnarikapulaa, josta luulin että Merri ei olisi kiinnostunut.. mutta kyllähän se vähän oli. Itte kämmäilin kaikenlaista, mutta koira oli enimmäkseen priima. Tai olikin, mitä en ite älynny palkata sitä oikealla lailla oikeaan aikaan.

Ittekseni reenailin paikallaoloa (menin aan taakse piiloon, kerran M nousi ylös, muilla kerroilla ei), seuraamista, hyppyä (sivulletulo paljon parempi kuin viimeksi), jäävistä seisomista mikä taas oli hyvä, noutoa, ruutua (aika hyvältä matkalta lähti "matolle"), luoksareiden takapalkkausta ja ihan perus-pertsa-asentoa. Sekä temppu-kavalkaadia.

Reeninolla

WuHuu!!?!

Eilenkin oli reenulit. Viime viikon torstain reenit oli meidän ryhmän osalta siirretty sunnuntaille. Agi-tanssit pidettiin pienellä puolella missä tehtiin 16 esteen rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisena. Koutsauksesta vastasi Mikko.

Pujosta oli vain puolikkaat kepit, mikä oli varmaan hyvä ratkaisu koska radalla pujo mentiin pariin kertaan ja molempia versioista kepeistä (tulosuunta eri) reenittiin niissä alkupätkissä ensin erikseen. Radalla oli samoin rengas useasti = 4 kertaa.

Alkupätkästä hinkattiin renkaan luona tehtyä valssia kohti parempaa ajoitusta, joka ei meinannut onnistua. Milloin ohjaaja oli sijoittuneena väärin ja milloin ohjaaja potki koiran putkeen (kun oli tod väärässä paikassa väärään aikaan). Useimmilla epäonnistuneillakin kerroilla koira kuitenkin meni radan ns oikein, mutta ohjaaja olisi silti voinut tehdä kaiken hieman paremmalla ajoituksella. Joku kerta ajoituskin oli sitten kohdallaan

Eka pätkä päättyi kepeille, jonne laitettiin palkka. Piti yrittää irrota sivusuunnassa, jotta ehtisi tekemään jatkokiekuroita. Irtosin. Jee! Mutta liioittelin ja irtosin liikaa Positiivista intoilussani oli se, että koira pujotteli (sittenkin kun palkkaa kepakkojen päässä ei enää ollut) loppuun asti. Noh, saatiin munkin liikkuminen kohilleen myös siinä kohdassa rataa.



Sitten palan matkaa taas vailla ongelman jyväsiä kunnes piti tehdä pakkovalssi renkaan jälkeiselle hypylle. Jos jäin matteilemaan niin koira meni menojaan ja hyppäsi sen hypyn mikä odotti suoraan renkaasta etiäpäin. Ei muuta kuin luottoa siihen, että koira suorittaa renkaan putkesta tullessaan vaikka en olekaan renkulin vieressä ja valmiiksi oikian hypyn kohalle ottamaan koira haltuun ja OLEMAAN PAIKALLAAN jotta sai pakkovalssin tehtyä. Toi oli aika vimpeliä! Mutta sekin lopulta järjestyi. Sitten ne loput esteet eivät enää olleet edes ongelma, hyppy, pujo kohtuullisesta kulmasta, persjättö ku koira ol kepeillä ja vikalle hypylle takaakierto. No problemons!

Kokonaisena ratuli meni nollana. JuHUuu!!!

---

Mutta jottei liian hauskaa olisi niin vika harkka ei onnistunut meiltä. Eli putki, rengas, vekki-hyppy ja kepit. Vekissä lähti koira koko ajan takaakiertoon ja sitten loppuikin aika ja sheltit valtasivat hallin.

BeeCeenä

Lauantain piristeenä mulla & Nemillä oli korvaavat agi-reenit. Päästiin aksaamaan ryhmään jossa 3/4 koirista on border collieita. Se ei-bc oli poissa, joten Nemi pääsi liitämään musta-valkoisten koirien joukkoon ja yritti kait sulautua mahdollisimman hyvin ryhmän meininkiin ainakin siihen tahtiin se ryntäili edessä oleville esteille. En ollut kuvitellutkaan, että esim pöytä voisi olla koiralle sellainen este mikä bongataan ja minne syöksytään ihan intotohkeissaan

Niin ja nämä reenit koutsasi Mikko.

Löysin (kyseisen reenikerran) ratapiirroksen Aatun & Pietarin blogista.

Muut ryhmäläiset olivat tehneet samaa rataa jo torstaina, meille homma oli täysin uus. Saatiin siis tutustua rataan (jee ;)). Tehtiin rata suoraan kokonaisena, sitten korjailtiin pätkiä ja lopuksi taas kokonaisena.

Pitkää ennakkoa ei aan takia voinut tehdä. Aalla koira toki pysyi joten pääsin hiippailemaan vähän etiäpäin. Ihmeekseni 5.putki ei tuottanut ongelmaa mutta kepeistä koira rynni ohi. Kun itsekin rynnin. Eli malttia siihen että koira menee ensin pujoon ja vasta sitten itselle vauhdin lisäystä.

12-pujon vedin aluksi pussin puoleista puolta, mikä sinällään meni ihan ok:sti. 14-15 putkisydeemissä olin ekalla kerralla liian kaukana putkista, jollain sylkkärin tapaisella pistin koiran 15:lle. Pöytä oli siis hauska este. Sille Nemi halusi ja meni vauhdilla ylikin, pistettiinköhän sille siihen namikin jossain kohtaa vai muistelenkohan omiani, ei voi tietää/muistaa kaikkea. Kun koiralla tuntui olevan jaloissa vieterit.

17-20 muuten hyvin paitsi että en ehtinyt mitenkään ohjaamaan koiraa 21-hypylle. Hirveetä kipitystä itellä mutta silti oli kohtuullisen haasteellista.

Aluksi mulla oli joku älyvapaa suunnitelma kohtaan 21-23 mikä ei tietenkään toiminut.

Radan parissa vikassa esteessä ei ollut ongelmaa. Tai en jaksa ongelmaksi laskea sitä, että Nemi ei tee puu-keinulle 2:2:ia. Olen huomannut sen ennenkin, mutta en jaksa rakentaa siitä meille mitään sen isompaa hysterisointi-paniikki-ongelmaa.

Pujo -paikat saatiin paremmaksi sillä, että ekalla kerralla otin vähän iisimmin ja annoin koiran mennä itse esteelle ennen kuin liikuin ja toisella kerralla tein persjätön 11 putken jälkeen ennen pujoa niin että tulinkin pujon toista (vas) puolta joka oli hivenen loogisempi jatkoa ajatellen.

Kohdan 9-10 käännöstä yritin hivenen tiukentaa, kait sen vähän paremmaksi sainkin. Tosiaan niillä tupla-putkilla kun olin sijoittuneena lähemmäksi esteitä niin 15:lle meno oli jouhevampi.

Koiran sain 21:lle kun mun juoksu linja pistettiin toimivammaksi, läheltä keppejä ja kohti 21:tä.

21 jälk kokeilin sekä valssia että persjättöä. 22:n jälk tiukka haltuunotto  (valssi) koska muutoin Nemi lensi pöydälle. Teki sen monta kertaa... jos yhtään löysäilin niin koira kävi hakemassa vauhtia pöydältä.

Vika kiekka tais olla muutoin nolla, mutta Nemin mielestä radalla piti tehdä pöytä 2 kertaa eli pöytä oli 22B.

Mikä lasketaan nollaksi?

Kuulemma valmennusryhmissä on talven aikana katsottu ketkä tekevät ns nollaratoja harjoituksissa. Itsellä tuntuu olevan vääränlainen asennoituminen reenilöihin, koska en varsinaisesti yritä tehdä 0-ratoja (paha paljastus) koska jos yrittäisin niin tekisin varmisteluohjauksia mitä nimenomaan en halua tehdä reeneissä. Vaan siellä haluan olla rohkea ja kokeilla eri juttuja - menivätpä ne sitten syteen tai saveen. Jos rohkeudet toimivat niin sitä suuremmat pileet (jotka eivät ehkä näy itsestäni helpolla ulospäin).

Tähän saakka en ole siis kertaakaan onnistunut nollien teossa. Lähellä ollaan kyllä keikuttu muutamaankin otteeseen, mutta täysin puhdasta jälkeä ei ole tullut. Paitsi viime tiistaina kun ei saanut tehdä kuin 12 ensimmäistä estettä radasta kerrallaan - ja sitten myöhemmin loppurata palasena. Mutta se mikä oli luvallista niin virheittä mäni! Jee!

Entäpä sitten ne sammakot? Jos joku on nähnyt niitä hallilla, niin ne ovat karanneet minun suustani Sillä mitä tutummaksi kouluttajat -ja reenikaverit- käyvät niin sitä vähemmän ehdin ajatella ennen kuin sanon asioita.  (eli mitä rennompi olen sitä enemmän puhetta) Toivottavasti kukaan ei vedä herneitä nenuunsa noista. Sen kyllä olen huomannut (ei välttis hallilla vaan ylipäätänsä jossain jossa olen sammakoinut), että jotkut eivät ihan ole samoilla hjuumori-leveyksillä kanssani jolloin kaikki jutut eivät ihan mene perille tai niitä ei tajuta vitseiksi, mutta minkäs teet.

Jotta sekin tuli nyt sitten selväksi. Ehkä.

Ja asiaan. Merrin agireenit jokka veti Mikko. Rata reeni tietty, mutta tosiaan ei rataa kokonaisena

Radan alkuosa oli todella syherön tuntuinen, rataantutustuttaessa piti ihmetella ja etsiä että mistä kummasta sitä sitten mennään ja mistä suunnasta jne. Mutta kummasti sitä senkin radan oppi muistamaan ja kehittämään jonkinlaisia suunnitelmia koiran ohjaamikseksi.

Alku oli "vanhaa kunnon merrirataa" eli ota kuonosta kiinni ja vie esteeltä toiselle. ja lopussa sitten mentiin suoraviivaisemmin eteenpäin, juokse minkä kintuista lähtee... ja kun juoksi niin Merri ei kerennyt edes huutamaan kun piti keskittyä siihen että pysyi mun perässä. Miettikääpä sitä!

Se mistä (muun muassa) reeniessä tykkään on se, että vaikka Merri meni puhtaasti alkupätkän lävitse niin hommaa ei jätetty siihen. Vaan hiottiin ja parannettiin mun liikkumista, ohjausta ja koiran menoa Jos asiat ovat hyvin, niin ne voivat silti olla vieläkin paremmin

Pelottavia tätijättöjä (vai mitä ne uusimmassa Koirammessa olivatkaan, ne persjätöt), pakkovalsseja (jollon ei saanut liikkua!), ennakoivia valsseja, milloin pitää olla lähellä estettä milloin kaukana.

Väittäsinpä, että tiistaina mulla & Merrillä oli aika hyvin yhteistyökohillaan ja hyvä meininki!

Aksa-aamu

Kävin Maissin & partispoikien sekä Nemin kanssa hallilla eilen aamulla. Pikkupuolella oli kiva rata mitä rallateltiin muutamaan otteeseen (jatkettiin rataa vielä muutamalla esteellä). Sain reenattua siihen jaakotusta, valsseja ja leikkauksia. Muutaman ekan kiekan Nemillä oli tosi hyvä vauhti irtosi kuin enkeli - loppuajasta kun otin uudestaan (pöllöminä) niin vauhti oli tosi paljon laiskempaa ja sitä myötä tuli pyörimisiä ja ohjaus piti muuttaa lennosta toisenlaiseksi.

Tuon ratausvatuksen lisäksi harkkasimme kaikkia kontakteja ja pujottelua yksittäisenä ja muutamien esteiden kautta. Lisempää vaan pitäisi muistaa reeniä kulmia kun nyt tekee kuitenkin aika yksioikeisia harjoituksia noissa omatoimireeneissä. Toisaalta kun ryhmäharkoissa on tullut jotain tökkimisiä jollain kontaktilla tai pujossa niin sitten niitä on halunnut korjailla/vahvistaa ihan perusreenillä joka kait ei sekään ole haitaksi. Ehtiihän tuota vielä tälle vuotta pujokulmiakin ottamaan.

Olin ottanunna kameran mukaan hallille, mutta uunona en sitten ollut tarkistanut patteritilannetta joten jo muutaman räiskäisyn jälkeen kamera lakkasi vörkkimästä ja kaipasi tuoreita pattereita...

Maissi & Soppa vauhdissa.

Ah! Täydellinen alastulo ja pysyi vaikka säädin kameran kanssa ja ties mitä kaikkea. Siis ensin normi puomireeni ja sitten pidempi odotus kun rupesin väkertelemään kameran kanssa

(pöljänä olin vaan jattänyt koiralle pannan kaulaan mikä selvästi kuvasta erottuupi)

Maaliskuuta

Mulle kans! Niin ja mullekin!



Anteeksi mitä sanoit?



Meil on oma lumitunneli (josta N menee vauhdilla ja jota M:kään ei arkaile).





Täällä vartioin minä!

Talvikuva haaste

Olin saanut (ja havainnut kyllä, olen ollut vain hieman heikohkosti koneella viime aikoina) pariltakin eri taholta talviaiheisen kuvahaasteen johon vastaan nyt.

http://kompiainen.vuodatus.net/blog/2402142/vastaamme-haasteeseen-/

Etsi kaunein talvikuva mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle joilla on blogi.

En ole ihan varma ovatko nämä kuvat Merristä ihan siitä sen ensimmäisestä talvesta, mutta hyvin kauan näiden kuvien ottamisesta kuitenkin jo on. Kaksi siksi kun en osannut valita kumpi olisi parempi.

Jokatalviset ykkös-leikit lumen kanssa tulivat tutuiksi kuitenkin jo ihan alussa eikä meno ole tässä liki yhdeksässä vuodessa muuttunut. Lumipenkkoja on kiva ymppäillä (ne kettuhypyt aka myyrästys) ja menoon mukaan on kiva ottaa myös pallo, tennispallo tietysti!

Nemin osalta tuli taas heti mieleen mukavat lenkit mitä harrastimme Pirkon & Nucan kanssa silloin kun asuivat vielä Kiimingissä. Tässäpä siis yksi erittäin kaunis otos talvelta 2006 (=Nemin eka talvi).