Mikä lasketaan nollaksi?

Kuulemma valmennusryhmissä on talven aikana katsottu ketkä tekevät ns nollaratoja harjoituksissa. Itsellä tuntuu olevan vääränlainen asennoituminen reenilöihin, koska en varsinaisesti yritä tehdä 0-ratoja (paha paljastus) koska jos yrittäisin niin tekisin varmisteluohjauksia mitä nimenomaan en halua tehdä reeneissä. Vaan siellä haluan olla rohkea ja kokeilla eri juttuja - menivätpä ne sitten syteen tai saveen. Jos rohkeudet toimivat niin sitä suuremmat pileet (jotka eivät ehkä näy itsestäni helpolla ulospäin).

Tähän saakka en ole siis kertaakaan onnistunut nollien teossa. Lähellä ollaan kyllä keikuttu muutamaankin otteeseen, mutta täysin puhdasta jälkeä ei ole tullut. Paitsi viime tiistaina kun ei saanut tehdä kuin 12 ensimmäistä estettä radasta kerrallaan - ja sitten myöhemmin loppurata palasena. Mutta se mikä oli luvallista niin virheittä mäni! Jee!

Entäpä sitten ne sammakot? Jos joku on nähnyt niitä hallilla, niin ne ovat karanneet minun suustani Sillä mitä tutummaksi kouluttajat -ja reenikaverit- käyvät niin sitä vähemmän ehdin ajatella ennen kuin sanon asioita.  (eli mitä rennompi olen sitä enemmän puhetta) Toivottavasti kukaan ei vedä herneitä nenuunsa noista. Sen kyllä olen huomannut (ei välttis hallilla vaan ylipäätänsä jossain jossa olen sammakoinut), että jotkut eivät ihan ole samoilla hjuumori-leveyksillä kanssani jolloin kaikki jutut eivät ihan mene perille tai niitä ei tajuta vitseiksi, mutta minkäs teet.

Jotta sekin tuli nyt sitten selväksi. Ehkä.

Ja asiaan. Merrin agireenit jokka veti Mikko. Rata reeni tietty, mutta tosiaan ei rataa kokonaisena

Radan alkuosa oli todella syherön tuntuinen, rataantutustuttaessa piti ihmetella ja etsiä että mistä kummasta sitä sitten mennään ja mistä suunnasta jne. Mutta kummasti sitä senkin radan oppi muistamaan ja kehittämään jonkinlaisia suunnitelmia koiran ohjaamikseksi.

Alku oli "vanhaa kunnon merrirataa" eli ota kuonosta kiinni ja vie esteeltä toiselle. ja lopussa sitten mentiin suoraviivaisemmin eteenpäin, juokse minkä kintuista lähtee... ja kun juoksi niin Merri ei kerennyt edes huutamaan kun piti keskittyä siihen että pysyi mun perässä. Miettikääpä sitä!

Se mistä (muun muassa) reeniessä tykkään on se, että vaikka Merri meni puhtaasti alkupätkän lävitse niin hommaa ei jätetty siihen. Vaan hiottiin ja parannettiin mun liikkumista, ohjausta ja koiran menoa Jos asiat ovat hyvin, niin ne voivat silti olla vieläkin paremmin

Pelottavia tätijättöjä (vai mitä ne uusimmassa Koirammessa olivatkaan, ne persjätöt), pakkovalsseja (jollon ei saanut liikkua!), ennakoivia valsseja, milloin pitää olla lähellä estettä milloin kaukana.

Väittäsinpä, että tiistaina mulla & Merrillä oli aika hyvin yhteistyökohillaan ja hyvä meininki!