Yhteishyvälle

menivät eiliset agi-reenit. Nemi oli väsy (ja tajuttoman nälkäinen) kun oli viipottanut koko päivän, siis ollut autossa kun me-ihmiset viipotimme ympäriinsä (viime hetken matkajärjestelyitä yms), ja opiskellut japania. Harvat koirat varmaan osaavat niin hyvin japania kuin meidän koirat - paitsi tietysti Japanissa asuvat koirat Jaappanin tunnilta lähettiin niin, että ehdin olla kotona n.20min ennen kuin kaappasin Nemin kainaloon ja hurautin hallille. Tähän kun yhdistettiin se, että N mulkoili reenikaveria joka haisi sitruuna(panna)lle ja ohjaaja joka "ei ihan ollut läsnä" ... niin ei saatu kovin järjellisiä reenejä aikaan. Sorge vaan koutsi(t). Nämä ratareenit koutsasi Mari.

Ensin tehtiin samaa rataa kuin mitä tein siinä BC-ryhmässä lauantaina. Aluksi Nemi tuli aasta läpi. 9-10 -kohdassa en osannut kääntää koiraa ajoissa, oikeasta paikasta joten se lensi ihan liian pitkälle. Pöytäkin taisi tuottaa jotain lento-ongelmia, taas. Eikä se käännös 22-24 -kohdassa edelleenkään ollut hyvä.

Toiseksi tehtiin ihan erilaista pätkää minkä ois pitänyt olla kohtuu helppo. Mutta Nemipä ei irronnutkaan putkeen. Joten mun piti saatella/ootella sitä, jatkossa ois pitänyt kiiruhtaa, mutta mun piti varmistella seuraavaa hyppyä koska Nemi meni pari kolme kertaa pujotteluun (selän takaa) ennemmin kuin hypylle. Ihan kumma koira - ei pujot, pöydät yms esteet kuuluisi vetää koiraa puoleensa (). Ko reeni päättyi pöydälle johon laitettiin nami jotta pystyttiin reenimään sitä - siis tavoitteenahan on että itse voisi juosta pöydän ohi (tai mennä mihin tahansa mikä ko radalla on fiksua) eikä omaa liikerytmiä tarttis säätää sen takia että radalla on pöytä. Kun siin oli se nami niin hyvin koira pysäs ja pysy pöyäl (ku ohjaaja älys sanookin jotain) ku juoksin siittä ohitte.

Nää oli sitten periaatteessa viimiset reenit kolmeen viikkoon, koirat menee hoitoon Raaheen / Siikajoelle kun allekirjoittanut lähtee unelma-matkalle Japaniin