Johan pomppas, tehtiin Merrin kanssa eilen reeneissä NOLLA 31 ESTEEN RADALLA!! Ja vähänkö olin kuollut heti kun Merri suoritti viimeisen esteen, joka oli a. Siihen vaan lösähdin kuin märkä rätti hallin lattialle - voimattomana heitin Merrille narupallon, mutta ei se sitä halunnut vaan namikikkareita.
Sitä ennen tehtiin radan viimeistä kymmentä estettä erillisenä, se kun oli uutena jatkona sille mitä oltiin viikko sitten reenattu. Mua pisti vaan naurattamaan koska tiesin alun keppi jutun olevan hankala Merrille - takana leikkaaminen pujossa, jos lopussa ei ole palkkaa on ihan täysin mahdoton ajatus Merrin kanssa. Kerran niin tehtiinkin ja koira kyl meni esteelle mutta tuli heti pois kun leikkasin esteen toiselle puolelle.
Tein pari kertaa homman sen namin avulla ja lopulta radalle päädyttiin ratkaisuun että en leikkaa vaan menen valmiiksi sille puolen sillä välin kun koira on putkessa -tuossa kyllä mulla oli vähän hahmotus vaikeuksia että missä olla ja kuinka kauan, mutta onneksi Mikko auttoi (neuvomalla)
Loppuosiossa jauhettiin oikea-aikaisia persjättöjä, jotka tuntuivat olevan koko ryhmän kompastuskivi. Eli milloin vaihtaa ohjaavaa kättä kun koira tulee putkesta ja itse on edellä jotta koira ottaisi myös sen hypyn matkan varrelta. Siinä siis piti hieman malttaa odottaa koiraa ja varmistaa se hyppy. Sen jälkeinen liikkeelle lähtö oli ehkä jo hivenen hidas ja kankea kun matkaa maaliin oli vielä, mutta jotenkin ne jalat silti vielä liikkuivat...
Tein pari kertaa homman sen namin avulla ja lopulta radalle päädyttiin ratkaisuun että en leikkaa vaan menen valmiiksi sille puolen sillä välin kun koira on putkessa -tuossa kyllä mulla oli vähän hahmotus vaikeuksia että missä olla ja kuinka kauan, mutta onneksi Mikko auttoi (neuvomalla)
Loppuosiossa jauhettiin oikea-aikaisia persjättöjä, jotka tuntuivat olevan koko ryhmän kompastuskivi. Eli milloin vaihtaa ohjaavaa kättä kun koira tulee putkesta ja itse on edellä jotta koira ottaisi myös sen hypyn matkan varrelta. Siinä siis piti hieman malttaa odottaa koiraa ja varmistaa se hyppy. Sen jälkeinen liikkeelle lähtö oli ehkä jo hivenen hidas ja kankea kun matkaa maaliin oli vielä, mutta jotenkin ne jalat silti vielä liikkuivat...
Mutta siis että jotta tuota sain tehtyä ne alun kiemurat, juostua, putkiansat ja koukerot, juostua taas lisää (ei puhettakaan mistään niistoista tms kuten muut tekivät koska en uskonut Merrin irtoavan putkeen niin hyvin että olisin ehtinyt niistämään), pujottelut toimivat molemmissa kohtaa ja taisinpa molempiin tehdä persjätöt loppuun ja ja ja sinniä löytyi enemmän kuin mitä olisin uskonut ikinä löytyvän.
Ne harvat jotka ovat Merriä ohjanneet, tai jotain Merrin tapaista koiraa, tietävät että sen kanssa ohjaajan tosiaan on pakko tehdä töitä ja pakko juosta ja paljon. Nemiä ohjatessani en ole ollenkaan niin kuollut kuin mitä Merrin kahvassa ollessa - noh toisaalta Nemi ei ole tainnut vielä suoriutua noin pitkästä radasta, että puhutaan sitten asiasta uudestaan kun niin joskus käy
Ne harvat jotka ovat Merriä ohjanneet, tai jotain Merrin tapaista koiraa, tietävät että sen kanssa ohjaajan tosiaan on pakko tehdä töitä ja pakko juosta ja paljon. Nemiä ohjatessani en ole ollenkaan niin kuollut kuin mitä Merrin kahvassa ollessa - noh toisaalta Nemi ei ole tainnut vielä suoriutua noin pitkästä radasta, että puhutaan sitten asiasta uudestaan kun niin joskus käy
Jotta tuota jos viime viikolla sanoin, että nollia ei ole meille paljon näkynyt niin nyt ne NOLLA-HANAT aukesivat 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti