Öninää

Nyt oli sitten Nemin vuoro päästä hierojan käsittelyyn. Tämähän viivästyi sen Nemin juoksun takia tämä Nemin hieronta-sessio. Samoin kuin Merrinkin niin myös Nemin kävi hieromassa Emma Pirilä. Alkuosuuden hierronnasta Nemi piti kummaa önisevää ääntä, hassu eläin. Kuten arvelinkin, niin Nemi ei ollut ollenkaan niin vastustava hieronnalle kuin mitä Merri. Tosin nytten Merrikin yritti tarjoutua aluksi hierottavaksi, mutta kun sitä ei siihen pedille huolittu niin veteli sikeitä aika onnellisen oloisena parin metrin päässä.

Nemissä ei ollut muuten mitään huomautettavaa, muuta kuin että sen selkä oli kuulemma hieman kova(na). Liian kovat lihakset? Menneet maitohapoille?



***Muista venytellä koiria treenien yhteydessä!

Ihmisnuolen alkeet

Kun kerran Annalankankaalla oltiin aloitettu aamun/aamupäivän/päivän vietto, niin jatkettiin sitten kanssa. Siis Merrin reenien jälkeen. Ensin lenkille ja sitten hetkeksi kauppaan, halliin kun ei päässyt ihan suoraan Mersun reenien perään - kun siellä oli jottain muuta toimintaa.

Mutta. Päästiin lopulta Neminkin kanssa hetkeksi halliin.

Ihan aluksi teimme alkuopetusta ihmisnuolelle, mitä Nemi ei ollut ennen tehnyt. Nemi oli tässä huomattavasti kyvykkäämpi kuin mitä Merri. Onneksi. Tein joitainkin kertoja molempiin suuntiin.

Sitten teimme puomia, missä tassut osuivat 2/3 kerroista "oikein". Ja keinua, missä myöskin oli paremmat tassuosumat kuin edellisenä iltana. Nyt juoksin keinulla kunnolla ohitse - mikä tuntui sopivan Nemille paremmin kun siihen viereen hissuttelemaan jääminen. Kun joskus kisoissakin uskaltaisi tehdä niin... Lisäksi teimme pari pujottelua ja hieman putkeen lähetyksiä.

Pois päin käänt

Taas oltiin ylivarhain liikenteessä. Coltti kaartoi hallin pihaan ennen kuin ykskään edellisryhmäläinen oli tullut Piti lämppärilenkkiä suunnitellessa miettiä mihin sitä suuntaisi kun aikaa sen tekemiseen oli melkein 2 tuntia. Onneksi maastoa riittää, joten laajensimme viime aikoina tutuksi tullutta pyörätie-pururata-metsä -lenkkiä taas hieman.

Tämän kertaisena koutsina meillä oli Mikko.

Treenin teemana oli tällä kertaa poispäinkääntö ja leikkaukset. Poispäinkääntöä harjoiteltiin ensin ilman esteitä, mikä oli meille tosi hyvä juttu. Sillä me ei osata noita käännöksiä. Siis Merri ei osaa, Nemi osaisi (tai on ainakin joskus osannut, ihan radankin yhteydessä). Meinasi olla melkoista väy-väy-väytä, kun Merri halusi kyllä sen namin ja yritti tehdä kaikkensa sen eteen. Mutta ei tietty sitä mitä piti. Mikko sitten neuvoi, mua ottamaan rauhallisemmin sen ohjauksen kanssa - niin johan se rupesi sujumaan. Jos ei nyt ihan loistavasti, niin ainakin paremmin. Muutaman kerran palkkasin koiraa ihan siitä, että se tuli niihin mun käsiin ja sitten siirrettiin homma esteille. Siis kahden hypyn avulla tehtiin pientä kuviota, jotta saatiin tehtyä ppk:t molempiin suuntiin.

Toisena harjoituksena oli siis leikkaukset. Rataharjoituksessa oli muistaakseni 7 estettä, joista viimeisenä keinu. Minen kuitenkaan aikonut ohjata koiraa keikulle asti (tästä uuesta kontakti-sulkeis-reenistä johtuen). Muilla oli palkka keinun jälkeen. Aluksi Merrin kanssa ei tod sujunut se leikkaus, väisti mua ja kipitti -huutaen- hypyn ohitse. Kun laitettiin nami hypyn taakse niin johan irtosi - ihan sama sille siinä vaiheessa oli mitä ja missä minä tein. Pari kertaa palkka-vahvistuksella ja sitten ilman palkkaa. Mikko tosin oli hypyn takana, joten vähänniinkuin huijattiin Merriä siinä kohtaa. Yhellä kertaa Merri meni sen keinunkin - aika nätin juoksu-kontaktin teki, ei siis lentokeinua. Harmi vaan, kun ne juoksukontaktitkaan eivät ole nyt tarkoituksena. Muilla kerroilla sain koiran kääntymään renkaan jälkeen ihan hyvin (siis ennen keinua).

Kolmantena harkkana oli pujottelun jälkeen valssin tekeminen. Siis pari hyppelöä ensin, niin että tuli pujoon lähetystä. Sitten irtaantuminen kun koira on pujossa ja valssi - pari hyppelöä ja puomi. Tosin me lopatimme siihen ennen puomia. Tuollainen onnistuu Merrin kanssa ihan hyvin, tosin Mersullekin tuli huomattavasti enemmän vauhtia kun pujottelun loppuun laitettiin palkka - tuolla kerralla tein persjätön.

Lisäksi tein ittekseen koiran kanssa puomin ja keinun alakontakteja.

Vihjeestä vaari

Viime aikoina pistänyt hieman harmittamaan, kun ei ole kerennyt reenimään niin usiasti kuin mitä tekisi mieli / olisi syytä. Joten, otimma PikkuMustien ja Partisten kanssa vinkistä toiminnaksi illan. Eli kun halli oli eilen vapaana koko päivän, niin kävimme reenimässä jotain pientä mutta aina niin kovin tarpeellista

Pikkaisenhan tuo meinasi väsyttää kun oli ollut aamusta asti liikenteessä ->töihin ->koirien haku->japanin oppitunnille (koirat pääsivät tähän siis mukaan, mutta eivät koe sitä kovin aktivoivana toimintana ) ->hallille reenimään ->Eetun noukkiminen töistä (jep jep, tekee tosi pitkiä työpäiviä) ->kotiin.

Merrin kanssa tein aan ja puomin alastuloja, joista tällä kertaa aa sujui paremmin. Sekä pujottelun pari kertaa.

Nemin kanssa piti päästä kokeilemaan kontaktit ja maxi-hyppelöt (vkonloppuna kisat!!!). Maxi-hypyissä ei ollut mitään ongelmaa. Testasin niin tavis-hyppelöt, muurin kuin renkaankin. Tosin mitään tiukkoja käännöksiä en maxi-hypyillä ottanut.

Lisäksi tein puomia ja keinua yksittäisinä. Ei tullut etutassut maahan, keinulla itseasiassa jäi melko ylös (kontaktilla kuitenkin). A oli priima, edelleen. Aata tein vauhdista ja juoksin kunnolla ohitse. Välillä tein myös sivuetäisyyttä. Otimme myös pujottelua, vähän putkia ja muutamaan otteeseen niistoja.

Kapulaa

Viikonloppuun ei kuulunut tällä kertaa ohjelmoitua koiraohjelmaa. Jotenka koirien aivokapasiteettia ei työllistetty kovasti. Hieman otin kapula treeniä Nemille. Ensin niin, että pidin kapulaa ja koira istui/seisoi mun edessä (mä istuin siis soffalla) ja palkkailin koiraa siitä että se otti kapulan suuhun. Ei siis kuitenkaan ottanut siitä otetta, kunhan vei suunsa kapulan luo. Toinen mitä tein oli se että pistin kapulat maahan ja palkkailin kun Nemi kävi tekemässä saman maassa olevalle kapulalle. Muutamia kertoja koira otti peeneksi hetkeksi kapulan suuhunsa.

Merrille tein myös kapulan pito treeniä. Koira sivulla kapula suussa ja minä kosketin kädellä kapulaa. Eli kapulan kestoasiedätystä.

Lisäksi jotain satunnaisia toko-temppu-naksuttelu leegailuja molempien koirien kera.

Yksin ryhmässä

Tarkemmat turinat myöhemmin, kun on aikaa, mutta piti vain tulla sanomahan että olipa huiput treenit tänään Nemin kanssa! Kiitos Mikolle "yksäristä".

[huippu meinaa tällä kertaa sitä ettei ollut täydellistä menoa, mutta opettavaista ja ennen kaikkea kivaa - luulenpa että sekä koiralla että ohjaajalla]

edit:

Siis. Olipas kiva liidella taas Nestorin kanssa. Saatiin tehtyä rauhassa viikon harjoitukset ja otettua aluksi niin niistoa, niisto-persjättöä kuin twistiäkin erillisinä. Koska twistissä en peruuttanut, niin tehtiin siinä niin että heitin oikialla kädellä namin hypyn taakse - jotta sain koiran tekemään sen hyppelön vaikka mun rintamasuunta oli eri suuntaan. Hieman oli itselläni hakusessa se namin heitto, miten huidotaan ja mihin päin namin kuuluisikaan lentää.

Niistossa piti säätää mun kättä, missä se on ja kuinka kauan. Eli ei hösötystä vaan ihan iisisti vaan Palkkaus riman yli, eikä riman päällä.

Valssikäännös oli kamala, siis koira lensi pitkälle kun se pujon päässä ollut palkka pikkasen houkutteli sitä.

Se on kyllä siistiiä, kun allekirjoittanut edelleenkään ei lakkaa ihmettelemästä kuinka hieno agikiituri Nemi on. Mikä osuus tulee luonnostaan, ja mikä tehdyn työn takaa? Muutaman viikon aikana kun on reeninyt Merrin kanssa pelkästään, ja nyt kun Nemi tuli takaisin geimeihin mukaan. Niin on se kyllä ihan eri meininkiä. Siis se irtoavuus. Esimerkiksi. Kun koiran vapautti aalta takaahypylle ja lähetti siitä renkaalle niin koiruus pinkoi/hyppeli kaikki edessä olevat esteet ilman että sanoin niistä mitään tai ees rynnin sen kummemmin mukana. Kunhan mun kroppa vaan sattui osoittamaan siihen suuntaan. Merri ei tod menisi - paitsi jos siellä jossain odottaisi ruokaa.

Ja toinen juttu tietty se a. Mikko taisi kysyä, että voinko ottaa sivuttaisetäisyyttä, jotta ehdin ohjaamaan takaahyppelön kunnalla. Oletin, että voin. Ja niinhän tuo onnistui. Siellä se Nemi napotti kun minä liikuin hypyn luo, siitä vapautus jne.

Entäpä sitten ne kepakot? Ekalla kerralla mun käsky oli huono ja koiralla kiire loppuun. Eli meni ohitte. Mutta sen jälkeen joka kerta pujoon (vaikka tuli vauhdilla ja hieman vinosta kulmastakin) ja vauhdilla loppuun asti. Otin sivuirtoamista hommaan mukaan kiertämällä yhen hypyn mikä ei tosiaan häirinnyt koiraa. Vasta kotimatkalla tajusin, että kaikki pujo kerrat olivat ns väärältä puolen (väärä=vaikeampi). Jossa missä ei kyllä Nemille ole mitään väliä.

Koska se yks valssi venyi aina niin pitkäksi niin yks kiekka tehtiin niin, että palkkasin sen valssin ja siitä hypyn kautta lähetin pujoon (palkalle), siinä tuli melkoinen u-käännös pujoon, mutta eipä siinäkään ollut koiruudella ingen probleemia sujahtaa kepeille.

Ps. paikalla ei ollut siis ketään muita ryhmäläisiä kuin me. Saatiin tiukkaa treeniä, puolisen tuntia - eikä kyllä enempää ois jaksettukkaan.

Tauko takana

Merrin agireenien jälkeen halli oli varattu parisen tuntia. Mutta eipä hätiä mitiä, Colttihan kulkee kun niin tahdotaan. Joten ajelin hallille uusiksi iltapäivällä ennen iltaryhmien alkua. Sillä, Nemin juoksu on jo taakse jäänyttä elämää.

Pistin rimat 40 senttiin, jottei juoksun jälkeen olisi ongelmia ainakaan hyppimisen suhteen. Nemin kanssahan en ole reenannut näitä uusia juttuja ollenkaan. Siis niistoa ja ihmisnuolta. Otin kokeiluluonteisesti samoja juttuja kuin muutama tunti aiemmin Merrin kanssa. Hohhoijaa!

Ensinnäkin. Kuvittelin tekeväni sivuohjauksen samoin kuin Merrin kanssa. Noh, ehkä teinkin. Mutta. Nemin kanssa ei toiminut. Aluksi siis. Nemi teki kolmosesteenä renkaan ennemmin kuin sen hypyn jolle yritin sitä kääntää... Ainakaan maxi-renkaan suorituksessa ei ollut mitään ongelmaa, jos jotain positiivista haluaa hakea. Ja koiralla oli irtoamishaluja ja radan lukutaito tallella juoksun jälkeenkin. Ohjaaja vaan.. joopa joo. Sain mä sen kääntymäänkin kolmoselle kun vähän hahmottelin ohjauksen ja käskytyksen ajoituksen kanssa. Niisto persjättökin toimi yllättävän hyvin!

Toisen treenin twisti ei tod toiminut. Sillä mä en ehtinyt asettumaan hypyn luo tekemään ohjausta. Sillä koira oli ehtinyt jo lukemaan sen esteen ja hyppäämään hypyn etiäpäin. Joten jätin radan teon väliin (putkeen irtoamisessa ei ongelmaa) ja keskityin siihen twistiin. Mikä sujui näin selvästi paremmin, mitään loistavia fiiliksiä tästä ei kuitenkaan jäänyt, joten ei tainnut olla mitenkään super sujuvaa.

Yritin myös tehdä 2-treenin niistoa. Mikä Nemistä oli käsittämättömän tyhmää. Ei hahmottanut sitä ollenkaan. Joten tein perustreeniä, jossa tosin siinäkin tuli ongelmaa. Eli en saanut koiraa ymmärtämään, että ei riitä että esteen eteen pysähtyy vaan siitä pitäisi myös hypätä esteen yli. Tulee siis "tässään" ihan kivasti, mutta eikös se riitä (tuumii Nemi).

Siten tein aata. Yksittäisenä esteenä niin että juoksin ohitte vierestä ja niin että olin keskemmällä kenttää sekä ottaen vauhtia parin esteen takaa (siis koira otti vauhtia, en minä ;)) Näissä Nemi oli ihan priima!

Sitten vielä muistutus pujottelusta, mikä sujui kanssa hyvin ja ihan loppuun vähän palloleikkiä

Kertausta radalla

(Reissu-)väsymyksestä viis. Tiistai aamupäivästä päästiin Merrin kanssa taas treenimään. Tällä kertaa tehtiin 2 eri rataharjoitusta, joissa kerrattiin edellisviikkojen tekniikoita. Lisäksi itsekseen sai harjoitella kontakteista keinua (meillä edelleen vain kontakti harkkaa) ja yhdellä hypyllä ihmisnuolta.

Ensimmäinen harjoitus koostui sivuohjauksesta ja niisto-persjätöstä. Ne olivat siis ne jutut. Itse harkassa oli 6 estettä. Siis meille, kun rata ois jatkunut vielä aalle ja siitä kolmen esteen verran. Mutta kun mä en vielä vie Merriä kontakteille...

Tuossa sivuohjauksessa piti muistaa suunnata askel ja kroppa 2-esteelle, jotta koira myös suoritti sen. Niisto-pers tuotti hieman ongelmia, joko sijoituin väärin (pitää olla ihan siivekkeen kohalla) tai en muistanut ohjata koiraa ensin koiran puoleisella kädellä takaakiertoon vaan olin jo heti niistämässä (tässä tap oikialla kädellä) eikä koira sitä ohjausta nähnyt eikä tehnyt sitten mitään. Jahka Mikko käytti kapulan vaihto termonologiaa ohjauksen selvittämiseen, niin asia meni jakeluun ja sitä myötä käytäntökin toimi

Toinen rata (11 estettä) alkoi sillä, että koiran piti irrota putkeen (aita-putki), ja sitten oltiinkin jo tekemässä twistiä! Tämäkin meni säätelyksi, koska allekirjoittanut ei tajunnut tehdä persjättöä putkella vaan yritti peruutella hypyn luo ... Tyhmempikin tajuaa ettei siitä mitään tule. Eli eniten oli säätöä siinä, että olin ajoissa hypyn luona ja vielä ns oikeassa paikassa (ei takaakierrettävän siivekkeen nurkilla), jotta ehdin alta pois koiran tullessa esteeltä eli twistaamaan. Ilmeisesti se itse twisti sujui, koska siitä ei tullut sen kummemmin noottia.

Sitten olikin valssi myöhässä seuraavalle hypylle. Pah, kun aattelin, että Merriä ei tarttis kääntää niin ajoissa. Noh tarttihan sen. Eh. Sitten hyppelö ja putkeen (leikaten). Tuonne putkeen Merri irtosi ihan hyvin, seuraavaan ei ihan niin loistavasti. Mutta kuitenkin niin, että mun ei tarttenut mennä mukana vaan pystyin oikomaan kohti seuraavaa estettä. Jonne mulle silti tuli hieman paniikkia. Kun piti näet olla niistämässä jälkimmäisen putken jälkeen olleen hypyn luona. Tästä kerkeenkö vai enkö -tunteesta johtuen en osannut sijoittaa itseäni täysin oikein hypyn luokse. Sitä siis säädöimme. Kun saatiin niisto onnistumaan tarpeeksi tiukasti ja oikeaan paikkaan niin sitten vielä putki-aita-pujottelu ja palkka. Kun jäin pujossa taakse niin koiralla ei ollut hirmu hyvää hinkua eteenpäin. Huolimatta siitä rasiasta.

Loppuun tehtiin vielä pari kertaa putki-aita-pujottelu niin, että Mikko oli kirittämässä koiraa lopussa - ja palkka odotti avonaisella alustalla. Ekalla kerralla jäi pujo tekemättä kun koiralla oli kiire loppuun. Mistä sitä ei toki palkattu. Seuraavaksi teki jo pujonkin. Hienosti korjasi itsensä pujoon kun ensin meinasi mennä ohitse.

Kuten näkyy niin säädettävää riitti, mutta meininki oli silti kivaa.

Kohtuullisen Huikeeta! CIBbiä ja RYPpiä pukkaa... :)

Joo. Meillä oli siis onnistunut reissu Latviaan kuten ylläolevasta kuvasta voinee päätellä

Lauantaina ruotsinlapparit arvosteli suomalainen tuomari Saija Juutilainen

Nemi AVO PN2 SERT CACIB -> Latvian valio & CIB (=kans mva)

Merri VET PN1 VET-SERT VET-ROP ROP

Sunnuntaina rlk:t arvosteli latvialainen Vija Klucniece ja 5-ryhmän Ovesneva Jaroslava (jonka kotimaata en just nyt muista).

Nemi AVO PN1 CACIB ROP RYP5

Merri VET VET-SERT ROP-VET

Luokkaa ei voinut vaihtaa, joten siksi Nemi oli sunnuntainakin avo-luokassa. Tuomari kuitenkin kysyi valioituiko koira jo ed päivänä.. josta syystä se ei enää turhaan saanut sertiä sunnuntaina.

Latviassa (kuten ilmeisesti muuallakin Baltian maissa) jaetaan erikseen sertejä sekä veteraani- että junioriluokissa. Koirista voi siis tulla junnu- tai vetskuvalioita. Mutta koska Merri ei ole entuudestaan minkään maan vet-valio, niin siitä ei tullut sitä tänäkään viikonloppuna. Moiseen titteliin tarvittaisiin vielä yksi vet-serti Latviasta.

Lauantaina minä estin Nemin rotu-kehässä ja Eetu Merrin sekä rotu- että ryhmäkilpailussa. Sunnuntaina halusin kokeilla toimiiko temputtelu (peruutus ja hännän selänpäälle nosto & heilutus) kehässä asti, joten esitin Merrin (ei se ei ole niin iloinen koira kehässä kuin mitä kehän ulkopuolella, tai sitten minä teen jotain erilailla - luultavasti juurikin niin) ja Eetu Nemin (myös siellä menestyksekkäässä jatkokehässä).

Latviassa oli aika mainio systeemi. Kun anoi valion arvoa ja maksoi diplomi & ruusuke -maksut niin sai ko vermeet jo samana päivänä!

Lauantain rop -sijoituksesta sai tuon pokaalin, sunnuntaina palkinto oli vaihtunut "mitalliin". Tuo vaaleanvihreä-valkoinen ruusuke tuli sieltä ryhmäkilpailusta (plus sateenvarjo, mitä ei pistetty kuvaan). Lilat ruusukkeet sai Merri, mahtoivatkohan tarkoittaa rop-vetskua.

Porras

Torstaina tapahtui jotain. En tiedä tarkkaan mitä. Mutta sen jälkeen sattui vasemman jalan polveen - varsinkin bussin rappusissa liikkuminen oli tosi hankalaa ja kivuliasta. Kerkesin jo pelkäämään, että pitääkö jäädä ties kuinka pitkäksi aikaa taas tauolle kaikesta kivasta. Mutta onneksi polvi oikutteli vain yhden päivän. Mutta tuo kyllä muistutti siitä, että kun on kerran polvensa telonut niin vaiva voi palautua takaisin ihan yhtäkkiä.