Epäitsenäinen pujottelu

Torstaina Merrin agiharkoissa tuli käytännössä todettua se, minkä epäilinkin niin menevän, että Merri ei osaa / viitsi suoriutua pujottelusta täysin itsenäisesti. Eli jos mä jättäydyn jälkeen niin Merri hidastaa selvästi menoaan ja/tai lopettaa pujottelun kesken. Se vaatii sen rinnalla kävelyn / vedätyksen. Ts itseasiassa jos kävelen rinnalla niin koirakin menee sitä tahtia, jos mä kiristän vauhtia - niin samoin tekee koira.

Olisi siis pitänyt pystyä pujottelemaan itsenäisesti ja sen jälkeen menemään suoraan putkeen niin ettei ohjaajan olisi tarvinnut olla putken pujon päässä ollenkaan, mutta meillähän tuo ei onnistunut. Joten otimme harjoituksesta loppuosan. Tai siis harjoituksen ilman tuota pujo-putki kohtaa koska se olisi kökityttänyt jatkoa huomattavasti.

Muutoin tuli sitten reenailtua taas niitä niin kovin pelottavia persjättöjä. Enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.

Samalla tuli taas konkreettisesti havaittua, että Merri tosiaankin lukee mun eleitä ja vartalonsuuntia paljon enemmän kuin mä oon osannut ajatellakaan. Ja nyt kun se on ruvennut edes hiukkasen irtoilemaan, niin sillä alkaa olla enemmänkin merkitystä että mun pitää tiedostaa minne suuntaan oikeesti olen menossa - enkä vain kuvittele.. (kuvittelen meneväni pujottelua kohti mutta vartalo näyttääkin hypylle, joten koira hyppää sen hypyn ja tulee vasta sitten sinne pujolle).

Myös mielenkiintoinen havainto oli se, että Merri ei varsinaisesti helposti tule mun käteen. Siis ihan liki. Jos tahdon sen likemmäs itteäni niin paikoitellen kannattaa käyttää molempia käsiä (kädet lähemmäs omaa vartaloa) - ainakin muutamassa kokeilussa sain tuolloin koiran enemmän itseni tykö - ja siitä taas käden  liikkeellä seuraavalle esteelle.

Paah, pitäisi lopettaa koiran ihailu radalla - mutta toisaalta myös katsoa koiraan - ja luottaa siihen, että se osaa ja tulee ja tekee ja liikkua! Unohtamatta koiran käskytystä ja ohjausta ja rataa ja ...

Kiertopalkinnot

Lappalaiskoirat ry:n näyttelyihin liittyvistä kiertopalkinnoista on alustavat pisteytykset/tulokset näkyvissä netissä. Ruotsinlapinkoiranartuissa Nemi on sijoittunut hienosti neljänneksi. 

Merri ei viime vuonna käynyt ollenkaan suomalaisissa koiranäyttelyissä, joten ei pystynyt edes osallistumaan kiertopalkintopiste -jahtiin.

Jatkoryhmän treeni 8.3.-07

Jatkoimme pujottelun treenausta siitä mihin viime kerralla päästiin. Lisäksi treenattiin yksittäisinä keinua ja rengasta sekä tällaista pientä rataa:

Joka tehtiin myös käänteisessä järjestyksessä. Parilla koiralla oli vielä ongelmia renkaan kanssa, varsinkin silloin kun renkaalle tultiin vauhdista eli hypyn takaa. Vain muutama koira osasi hakeutua hypyn kautta itsenäisesti pujotteluun oikein. Eli edelleen lisää pujo treeniä yksittäisenä esteenä, mutta myös niin että sinne tullaan jonkun muun esteen kautta, jotta koirat oppisivat vähitelleen vauhdikkaammankin sisään tulon (toki tällöin pujottelu täytyy muutoin olla jo kohtuu hyvällä mallilla). "Nurkka hyppyjen" kanssa juuri kellään ei ollut varsinaisia vaikeuksia, mitä nyt jotkut koirat piti viedä ns perille asti jolloin ohjaajalla meinasi tulla hieman kiire jatkossa.
Maksien kanssa kerkesimme vielä laittamaan keinun viimeiseksi esteeksi pujottelun jälkeen eli siinä tuli keinukin ratamaisemmasti suoritettuna. Osa koirista osaa suorittaa keinun jo itsenäisesti, toiset tarvitsevat siinä vielä hieman apua (mutta hekin jo menevät keinun nätisti, ilman ongelmia).

Tällä kertaa Pirkko veti varsinaisen ratatreeni, siitä voit lukea lisää tuolta.


Tapaamisiin parin viikon kuluttua (ens to allekirjoittanut on matkalla Latviaan).

Rehellisyydestä sakotetaan

Joo, niinhän siinä kävi, että kakru aloitti juoksunsa tiistaina (6.3.), ts silloin alkoi paperitestissä näkyä verta. Joten jääpi Nemi pois bussikyydistä ja Latvian reissusta. Otin selvää, ja niin vain on, että Latviassa juoksuiset nartut eivät saa osallistua näyttelyyn. Eläinlääkärin todistuksella saa osan ilmoittautumismaksusta takaisin.

Näinpä ollen Nemi ei tietysti myöskään kulje lopuissa maaliskuun reeneissäänkään.

Liikkeestä seisominen

Treenailin Merrin kanssa ma-iltana Nemin tokoharkkojen jälkeen (tuotuani Nemin kotiin ja lähdettyäni Merrin kanssa lenkille) läheisen päiväkodin parkkipaikalla. Harjoittelimme seuraamista, pysähdyksillä ja juoksupätkällä sekä käännöksillä. Kääntyilin paljon vasemmalle, jotta saisin Merrin pysymään hyvässä seur.paikassa. Ja ainakin tuolloin "juju" vielä toimi ihan hyvin.

Lisäksi harjoittelin liikkeestä seisomista. Tuossahan Merrin kanssa vaarana on, että Merri menee maahan. Huolimatta siitä, että sanon sille 'seiso'. Menin harjoituksessa hieman takapakkia, ja tein sen näin:
koira perusasennossa ->liikkeelle -> käsky 'sei' ->käsimerkki & pysähdys ->palkka koiralle ->käsky 'paikka' -> muutama askel pois päin koirasta -> paluu koiran luo ->namin heitto koiralle & samalla koiran vapautus.
Tuota toistin joitakin kertoja, jonka jälkeen jätin välipalkkauksen pois. Jos jätin  kaikki avut pois niin koira pysähtyi hetkeksi ja sitten joko jatkoi matkaa mun perään tai istui/meni maahan. Pelkän käsimerkin jättö pois ei muuttanut tilannetta miksikään eli onnistui.

Pitäisiköhän käskyn olla sellainen, että koira samalla tietäisi ilman tuota paikkaakin, että siinä pitää myös pysyä? Nythän se vielä vaatii sen 'paikka' käskyn? Toisaalta taas maahan menossakin lopulta ymmärsi, että siihen pitää jäädä... eli vaatineeko vaan lisää toistoja ja avujen jättämistä pikku hiljaa pois... ?

Monta hylkyä :)

Nemin agi-harjoituksissa ma-iltana oli käynyt kato eli hiihtoloma oli vienyt sekä toisen kouluttajista että puolet ryhmäläisistä. Pienemmällä poppoolla rakennettiin siis koko pitkä rata (A.Virtasen virallinen kisarata). Kaikki kävivät radan kertaalleen läpi, jäämättä jankkailemaan erinäisiä vikaan menneitä kohtia. Ja toisella kierroksella jokainen pääsi ottamaan uusiksi jonkun / joitakin kohtia tai koko radan.

Nemin kanssa ensimmäinen "hylky" tuli neljännellä esteellä kun koira meni väärään päähän putkea. En antanut sen häiritä vaan jatkoin matkaa hyppy, a (pysyi hyvin kontaktilla, palkkasin), putki ja pujottelu. Haki tosi hyvin pujon ekan välin ja pujotteli virheittä loppuun asti
->putkeen, meni Jonka jälkeen oli vuorossa hyppy-kuvio, joissa tuli kieltoja, väärin päin hyppelemisiä jne eli Nemi oli hieman levoton ja katseli aidan läpi että mitä toisella puolen kenttää tapahtui. Hyppelytin sen jollain lailla ko hypyt läpi ja sitten puomille. Puomi sujui taas ihan hyvin. Samoin siitä hyppy ja putkeen (en ole varma menikö oikeeseen päähän, mutten välittänyt siitä, pääasia että irtosi putkeen). Loppuhypyt eivät menneet kovin hyvin ns loppusuoralla, mun sijoittuminen oli huonoa eikä Nemi oikein irronnut.

Toisella kerralla otettiin alku pujon jälkeiseen putkeen asti ja puomilta loppuun. Tällä kertaa alussa sain Nemin harha-ajatuksilta takaisin työntekoon eli kivasti koira keskittyi tekemiseen. Tosin pujotteluun käskytys oli nyt huonompi ja siinä tuli virhe. Loppua (putken jälk) en osannut edelleenkään ohjata hyvin.

Kaikesta sähellyksestä huolimatta olin tosi tyytyväinen: Nemillä oli intoa tekemiseen, lähti innolla reenimään ja muutamia pätkiä meni hyvin

Toisaalta myös kritiikkiä löytyy eli lähdössä pysymiseen pitää kiinnittää huomiota, koira lähtee helposti kulkeilemaan lähdöstä. Aiemmin pysyi tosi hyvin, enää ei.

Pitää käyttää satunnaispalkkausta eli namikuppi (tms) välillä parin esteen jälkeen, välillä useamman. Niin ettei Nemi aina tietäisi milloin se saa sen palkan. Samaten mun pitäisi vaihdella äänensävyjä käskyihin ja kehuihin. Kokeilla mikä tehoaa parhaiten, tilanteesta riippuen.

Tokoillako vai ei.

Suunnitelmani lauantain virallisten tokokokeiden katselusta ja sunnuntain harkat jäivät tällä kertaa tyystin väliin. Lauantain tokot jätin väliin penkkiurheilijana, eikä kyllä olisi kannattanut, kun Suomen miehet eivät pärjänneet hiihdin MM-kisoissa (mäkihyppy, normaalimäki).
Sunnuntaina harjoitukset taas jäivät siksi väliin, koska autosta oli palanut molemmat lamput ja Kiiminki - Haukipudas väli on enimmäkseen aika pimeä..

Niinpä ilta meni jotain pientä itsekseen treenaillessa. Sulkeuduin koirien kanssa yksitellen vierashuoneeseen - makupaloina poronkäristystä. Sillä välin kun reenailin Nemin kanssa niin Merri itki surkeana oven takana. Nemille otin kapulaan koskemista, koiralla selvästi "raksutti" lujaa kun se koitti miettiä mitä ihmettä oikein odotin siltä. Joitakin kertoja se onnistui tekemään oikean jutun ja samaan siitä palkan.
Sinälläänhän se kantelee kyllä ties mitä kaikkea kotona, ja kodin ulkopuolella, suussaan muttei käskystä. Joten kokeilen Nemille samaa koulutuskonstia (hyvin hidasta sellaista) kuin Merrillekin aikoinaan.
Lisäksi treenailin kakrun kanssa seisomista ja sivulle tuloa.

Merrin kanssa aiheena oli samat jutut, tosin tällä kertaa kapulan pito ei oikein toiminut. Siis ajan pidennys, liekkö palkka ollut liian hyvä ja koira liian ahne ja malttamaton. Otin myös pieniä seuraamispätkiä - pitkät ei kyllä huoneessa tulisi kysymykseenkään ;)

Pelottava agitreeni

Kuten Mari oli etukäteen luvannut, niin keskityimme tällä kertaa valssien harjoitteluun. Tai olisi pitänyt keskittyä, mutta Merrin kohdalla muutama valssi -paikka vaihdettiinkin persjätöiksi.

Ensimmäisellä harjoitusyrityksellä homma meni läskiksi koska a)olin jättänyt koira istumaan lähtöön nenä huonoon suuntaan ja b)en katsonut koiraan yhtään vaan lähdin vaan pinkomaan, koira ei todellakaan hypännyt sitä hyppyä mikä olisi pitänyt.
Homma uusiksi, koira parempaan paikkaan ja hieman katsetta koiraankin päin. Ja minä kipitin ja tein persjättöjä ja kipitin lisää ja ohjasin koiraan ja luotin siihen, että se menee oikein. Tai jos ei menekään, niin mitä sitten. Oli ihan älyttömän pelottavaa - ja sitten toisaalta todella hienon huisin ihanaa, että se toimi.

Otimme radan myös uusiksi, korjaillen valssien ajotuksia ja niitä persjättöjäkin. Nyt oli valssit pikkasen paremmin kohdallaan. Mulla on ikävä taipumus tehdä valssit väärään paikkaan ja aikaan.

Lopuksi teimme vielä yhden lyhyemmän harjoituksen, johon siihenkin ängättiin Merrille pari persjättöö. Ihan vaan treenimielessä. Ja edelleen oli pelottavaa 

Hyviä treenejä joka tapauksessa - kiitoksia!

Niin ja kokeilin sitä pujottelua niin, että jättäydyin itse jälkeen. Eka kerta meni ihan ok:sti, mutta sitten Merri rupesi vilkuilemaan mua ja hidasti menoaan. Eli jos tuota harkataan lisää, niin tarvin sen avustajan joka vahtii pujon päässä olevaa (ruoka)palkkaa. Muutoin Merrillä ei ole mitään imua tahi mielenkiintoa mennä (vauhdilla) eteenpäin.

Parempaa tuuria ulkoilussa

Niin kait se vain on, että kirkkaalla ja auringon paisteisella kelillä ei kannata mennä lenkille. Ainakaan niin, että kuvittelisi olevansa "yksin" ilman niitä hiihtelijöitä ja moottorikelkkailijoita. Käväisinpä siis eilettäin lumisade lenkillä, alkumatkasta tosin näkyi yksi mies+pulkka+lapsi ja yksi nainen+koira, mutta jahka ne oli ohitettu niin pystyin päästämään koirat irti.
Läksimme siis liikkeelle Kolamäen leikkikentän takaa, jossa nuo muut liikkujat näkyivät hetimiten. Mutta tuo oli meille vasta alkumatkaa. Käppäilin Kaista-ahon takametsikköön, ensin polkuja pitkin. Mutta kun Nemi alkoi tekemään yhä pidempiä irtiottoja metsikköön, niin päätin että koira saa ennemminkin pitää huolta siitä missä minä liikun, joten "loikkasin" minäkin metsän puolelle. Eli sinne umpihankeen. Sielläpä sitten kahlailin enemmän ja vähemmän mutkitellen. Merri kävi välillä pienillä tutkimusmatkailuilla, mutta enimmäkseen kulki mun kannoilla, mun tekemässä urassa. Nemi sitä vastoin poikkoili paikasta toiseen, tarkkaillen kuitenkin aina mun menosuuntaa - eli ei lähtenyt pidemmille retkille. Merri meni välillä jollekin lähellä olleelle polulle/vanhalle polun uralle ja ihan selkeesti sen ilme kertoi mulle "Kaisaa! Ekkö nää huomaa, se polku menee täällä?"

Yhteensä aamupäiväretkellämme oltiin aika tarkalleen 2h, josta suurimman osan ajasta koirat olivat irti. Välillä juosten, painien ja nujuten. Välillä touhuten omiaan.

Jatkoryhmän treeni 1.3.-07

Tällä kertaa harjoituksissa ei ollut paikalla kuin neljä koirakkoa, kaksi koirakkoa oli vuorollaan Pirkon opeissa ja 2 minulla. Pirkko vastasi ratatreenistä ja mun puolella keskityttiin pujotteluun ja a-esteeseen.

Jokainen koirakko teki vuorollaan pujottelun molemmilta puolilta ennen kuin vaihdettiin vuoroa. Jos tuli virheitä niin aloitettiin se suoritus alusta. Seuraavalla kierroksella vaikeutettiin (kulmat) hieman sitä pujottelua mikä oli kyseiselle koiralle helpompi puoli. Näin tehtiin muutama kierros.

Seuraavaksi harjoiteltiin a:ta, jolla pyrittiin siihen, että koirat pysyisivät hetken kontaktilla. Joko kokonaan tai niin, että niiden takajalat olisivat kontaktilla ja etujalat maassa. Yhden koiran kohdalla todettiin parhaimmaksi, että koira oli hihnassa jolloin saatiin se pysymään oikeassa paikassa. Ja päästiin palkkailemaan ja vahvistamaan haluttua käytöstä.

Mini-medien kanssa kerkesimme ottamaan pujottelua myös hypyn kautta ja lopuksi kertasimme vielä pöydän.

Osa koirista osaa jo hienosti itse hakea oikean pujottelun aloituskohdan. Muutoinkin pujottelussa on tapahtunut selvää edistymistä syksyltä, hyvä te! :)