Tiistai-iltana kävin Kikin kanssa tokotreeneissä. Oltiin laadittu Katjan kanssa tehoisku suunnitelma ja se toimikin ihan kohtuullisesti. Olin hyvissä ajoin Kempeleessä ja ehdin lenkittää koiran hyvin; lenkillä koira oli ihan reipas eikä säikkynyt vaik joku paukautti takakontin luukun kovasti kiinni yms. Mutta kun oltiin halliin menossa niin ehkä lievää levottomuutta oli koirassa havaittavissa. Edellinen ryhmä oli noseillut, joten Kiki pääsi heti alkuun hakemaan yhtä nosehajua muttei nyt niin hyvin aiheesta innostunut kuin maanantainahallikäynnillä. Yhdestä muovilaatikosta se kuitenkin nappasi hajun ja sain koiran siitä kehuttua.
Tunnin yks aihe oli kaukot, joita tehtiin Katjan kanssa ekana. Ts kouluttaja tuli ekana meidän luo. No mitään varsinaista uutta ei tokokoulutuksellisesti kaukokäskyihin nyt tullut mutten sitä olettanutkaan. Positiivista tilanteeseen nähden oli se, että koira kykeni jäämään maahan kun siirryin siitä noin metrin päähän ja teki istu-maahan vaihdokset. Nameista se ei ollut hirmu kiinnostunut, huolimatta siitä ettei ollut saanut iltaruokaansa ennen treenejä. Onneksi suulliset kehut "maistuivat" eli koira näytti siltä että se palkkaantui parhaiten kun kerroin kuinka pätevä ja hieno se on. Pienten kaukotreenien lisäksi tehtiin hieman jotain temppusia tyyliin tassun antamista. Heti kun koitin seurauttaa koiraa niin se alkoi vain kiskomaan joko ovea kohti tai kohti toisia koiria, joten unohdin seuruureenit siltä erää. Tehtiin pari jotain pikkutemppua vielä, kehuin koiraa ja poistuttiin hallista.
Perjantaina kävin koirien kanssa Haukkiksella. Aamuaikaan. Ensin lenkitin koirat, sitten kävin Kikin kanssa hallissa. Ei tehty juur mitään, mutta syöttelin koiralle pedigreelötköruokaa ympäri hallia (ts kolmoskenttää). Kerran koitin leikkiä vinkupallolla, mutta koiran ilme muuttui ahdistuneeksi joten laitoin pallon takaisin kassiin ja jatkettiin niiden namirasioiden kanssa leegaamista.
Sitten vein Kikin autoon ja hain Nemin tilalle. Nemin kanssa tehtiin hieman seuruuta ja kaukoja. Sen kanssa on mainiota reeniä niitä kaukoja kun se a)osaa ne edelleen tosi hyvin b)on hyvässä mielentilassa kun niitä tekee (ei kiihdy, ei huuda). Tein koko hallin leveydeltä niitä kakeja ja siellä se mummo vaihteli asentoja toisella seinällä kun minä käskytin vastakkaisella. Taitava Nemi-mummo 💛 Enimmäkseen me silti vain lenkittiin, sillä vinkupallolla. Nemi rallatti pitkin pitkin kenttää, mä kehuin sitä ja välillä pelattiin pallolla yhdessä 😊
Kun Nemi oli leikitetty ja käytetty pikkupissatuksella ja viety autoon, niin kekkasin, että laitanpa Kikin peräkontissa olleeseen liinaan ... ja lähdin Kikin kanssa Haukkiksen takapusikkoon vielä uudelle lenkille. Tuntui tyttö tykkäävän kun sai hieman vapaammin humputella kuin mitä normihihnassa.
Lauantaina käytiin lenkkeilemässä leikkipuiston takametsässä (Kaistiksen kautta kotiin), ensin Nemi sai olla vähän aikaa irti - ja sitten Kiki. Koirat olivat erikseen irti kun minä en luota Kikin vapaana pysymiseen ... No Kiki juoksi hetken ees-taas ja yritti sitten haastaa Nemiä leikkimään kanssaan. Otettiin Kiki takaisin hihnaan, Nemi pääsi vielä toiseen otteeseen hetkeksi vapaaksi, se ei kyl juossut minnekään vaan keskittyi hajujen nuuskutteluun.
Sunnuntaina koiria käytettiin pariin otteeseen moottorikelkkareiteillä lähipelloilla ja käytiinpä mutka jäälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti