No enivei. Kerronpa sitten, että tänään Nemi on hiissannut takapuoltaan lattiaan Yritin sen pyllyä katsellakin, mutta oli hitokseen hankalaa, koska Nemi lynttäs pyllynsä lattiaan. Tai olisi halunnut lyntätä. Tai ainakin madalsi olemustaan että siinä kun piti koiran häntää poissa tieltä ja yritti tiirustaa sinne takamukseen niin eihän se helppoa ollut. En nyt oikein osaa sanoa, että näinkö siellä mitään erikoista? Kuin ehkä punaisen pyllyn. Oliko se normaalin kokoinen, hankala sanoa.
Nemillä on myös ollut autoon hyppäämisvaikeuksia nyt viikko tai pari. Hankaluutta on vain kotona, tuolla autokatoksella kun se maa / alusta on siinä kohdin jäinen, ja enemmän tai vähemmän pimeä eikä auton ovea aina saa kokonaan auki siinä ahtaassa paikassa. Eli koira pitää 95 % kerroista nostaa autoon. Mutta kun lähdetään jostain muualta, vaikkapa Haukkiksen pihasta niin koira pomppaa takapenkille kuin nuori tyttö vailla mitään ongelmaa. Enää pitkään aikaan Nemiä ei ole kuljetettu autossa takakontissa, kun se on Kikin matkustuspaikka ja Nemi on takapenkillä, joten mulla ei ole hajuakaan jaksaisiko Nemi enää niin korkealle -kuin takakontin häkkiin hypätä itse.
Koska maailma ei ole pyörinyt pelkästään Kikin ympärillä viime aikoina. Esim ne rallyreenit, ja muutenkin, niin on tuntunut, että Nemi on ollut jotenkin pirteämpi viime aikoina. Se tarjoilee tiitteän toimintoja ja on ihan tohkeissaan kun sen kanssa tehdään treenataan ja ollaan ja paijaillaan ja ja ja ... 💜
***
Kerron myös. Että vaikka mua suretti -ja surettaa kait vieläkin muttei niin paljoa enää- Kikin pehmoilu ja halli pelkoilu. Niin silti. En mä nyt vaan jaksa olla ahdistunut liian kauaa. Kun haluan nauttia hetkistä. Siitä Kikistä joka intona heittelee leluja ympäri olohuonetta ja tuo mulle lelun jos toisenkin että jos pelattaisiin niillä? Iloitsen siitä Kikistä joka kotona tarjoaa mulle toimintoja ja on valmis hommiin.
Katsellaan nyt miten tuon äänipelon ja hallipelon ja ties minkä homman kanssa käy, mutta nautitaan ja iloitaan myös siitä reippaasta ihanasta pikkukoirasta joka välillä haluaa tehdä ja touhuta. Ja etsitään ne paikat ja tilanteet joissa voidaan tehdä ja touhuta.
Ei silti luovuteta vaan etsitään ratkaisuja ja siedätetään ja kokeillaan ja pähkäillään. Ja toivotaan että tämä olisi vain vaihe pikkukoiran elämässä 💙
Loppuun hieman höpöjä kännykuvia - yks monista leikkihetkistä tänään. Kiki toi mulle marsupilamin ja mä istutin pehmolelun Kikin viereen ja yritin ottaa kuvan. Koira jopa malttoi hienosti olla hetken lelun kanssa paikallaan ... oma moka kun en saanut siitä silloin hienoa kuvaa otettua ;-)
ps. jätettiin tänään siis ihan tietoisesti ja kouluttajan kanssa sovitusti menemättä Kikin kanssa bh-treeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti