Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Lämppälenkki Nemin kanssa Haukkiksella. Hämärä maanantai-ilta. Nemi huusi ihan hulluna. Kaikille, kaikelle ja ei millekään. Niin, siellä hämärtyvässä pakkasillassa. Mietin, että mitäköhän tästäkin tulee ja olinko ihan varma, että halusin lähteä "vanhusta aktivoimaan" ihan kurssin edestä ja toisaalta, että onko seniorikoiran näkö tosiaan jo niin huono, että se on ihan hermona sen takia.
Noh, mentiin tottakait halliin sitten kun reenimme alkoivat. Käskin koiran maahan paikkikseen, riisuin takin, puin reeniliivin ja laitoin palkkanamit taskuun. Sitten puoltoista tuntinen alkoikin jo. Kouluttajana toimiva Maria-Melina Väyrynen piti about puolen tunnin esitelmän aiheesta rallytoko. Nemi pysyi hienosti hiljaa makuupaikkiksessa koko sen ajan. Toki välillä kehuin koiraa ja taisin antaa pienen nakkikikkareenkin jossain välissä, mutta upeaa toimintaa "mummolta" kuitenkin. Nemi ei siis ollut kiinni missään vaan ihan vaan käskynalla.
Sitten kouluttaja näytti ensimmäiset kyltit ja kertoi miten ne suoritetaan. Ensin otettiin aiheeksi erilaisia oikealle kääntymisiä. Sitten kaikki saivat kyltit. Siis vain sen metallitelineen ilman niitä selvityksiä/kääntymisohjeita/pelikortteja - ne olivat rivissä yhdessä kohtaa kenttää kaikkien nähtävillä. Siinä "oman kyltin" luona piti sitten harjoitella niitä erilaisia oikealle kääntymisiä. Ainakin aluksi tuntui, että Nemi haukkui kahdeksan kertaa kymmenestä kun lähdin liikkeelle. "Tää on kivaa, ilmoitin mummon kurssille, koiraharrastaminen on ihanaa, kiva kun vanhaakin aktivoidaan, rallytoko on kaikille kivaa, huippukiva ilta ..." ja muita yltiöpositiivisia ajatuksia tietysti vilisti päässäni. Koiraa piti siis seurauttaa metri pari siihen kyltille, jossa tehdä milloin mimmonenkin käännös, jatkaa siitä sitten matkaa metri ja palkata koira. Jos/kun koira huusi niin kielsin sitä ja otin uusiksi - paitsi jos se alkoi haukkumaan puolivälissä/lopussa niin ... tai sillonkin motkotin koiralle, mutta jätin vain palkkaamatta kun en halunnut palkita koiraa huutamisesta. No, niin negatiiviselta kuin kuulostaakin, niin saatiin me lukuisia onnistuneitakin suorituksia aikaan. Nemi kyllä osasi ne kaikki "temput" ihan hyvin kun jaksoi pitää suunsa kiinni. Itselle nyt ei vain kelpaa, tai ei tunnu "jeejee" treenaamiselta sellainen houkuttelu ja pään aukominen - että vaikka saisinkin koiran tekemään asiat lajin edellyttämällä tasolla niin enhän minä tyytyväinen ole jos koira porsastelee jos tiedän sen osaavan paremminkin. En nyt ehkä lajia, kun sitä ei olla ennen tehty ;-) mutta noin niin kuin seuraamista, käännöksiä, kontaktissa olemista ja ylipäänsä ihmisen kanssa tekemistä.
Sitten taas koira paikkikseen, ja kuunneltiin samat litanniat vasemmalle kääntymisestä ja sitten harjoiteltiin ne. Aika samankaltaisen kaavan mukaan meni ne treenit kuin oikealle menemisetkin.
Ainiin - molemmissa suunnissa oli jokin todella epäselvä ohjeistuskyltti. Että kun kyltissä luki vasemmalle niin mentiinkin oikealle ja sitten taas toisinpäin. Että hukkaan minä radalla menisin...
Lopuksi harjoiteltiin vielä saksalaista käännöstä. Hetken mietin, että mitä kettua. Mutta sitten muistin, että osaahan se Nemi senkin, ja osasihan se.
 |
| Nemi odottelee loppupalkkaa rallytokotunnin päätteeksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti