Kiki näki iltalenkillä siilen. Ensimmäistä kertaa. Ensin tosin luulin ettei se edes huomaa koko eläintä, koska sen verran tärkeä perhosen metsästys oli taas vaihteeksi käynnissä. Mutta huomasihan se - ja murisi ensin siilelle ja sitten haukkui sille, mutta eipä se siili mokoma ollut moksiskaan pennun metelöinnistä - hyvin tyytyväisenä jatkoi puuhiaan ojan pohjalla. Onneksi Kiki jonninajan päästä luovutti siilin kyttäyksen ja pystyttiin jatkamaan lenkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti