Mitä muuta meille kuuluu, osa 2

Niin. Yritetäänpä taas ... (eka osa).

Lenkeillä Kiki tykkää monesti kantaa jotain suussaan. Poimii siis jonkun roskan jota polleena kantaa suussaan jonkun matkaa (muutamasta metristä aina satoihin metreihin). Niin kauan kun roska ei ole "vaarallinen (näytä että siitä voi tulla haavoja tai myrkyllinen tms) niin annan sen kuljettaa niitä. Pahvi mukit (esim limsamukit) tai muut vastaavat on sen suosiossa. Eipä tee pahuuksiaan tuolloin ja oon lievästi toivonut että se että sen antaa kantaa tavaroita saattaisi auttaa myöhemmin kun ehkä joskus yritän opettaa sitä kantamaan jotain. Ainahan sitä saa toivoa ;)

Sisäsiisteys. Ei voi vielä selvästikään sanoa, että Kiki olisi sisäsiisti. Mutta se työ mitä on tehty, kaikki ne tunnit kun olen seissyt sen seurana takapihalla tai kävelyttänyt sitä lähikatuja ees-taas alkavat kantaa hedelmää. Lörökauden jälkeen kakkoja ei ole tullut sisälle eikä päivässä kovin montaa pissaakaan ole enää hetkeen joutunut siivoamaan lattialta.

Jonku verran välillä oon heitellyt takapihalle namusia mitä koirat ovat sitten etsineet. Hieman ollaan tätä kyllä vähennetty kun koirat ehtivät jo oppimaan että ne saisivat aina namuja kun ovat takapihalla. 

Sitä oon miettinyt, että jokaisen koiran kanssa joutuu miettimään ja testailemaan, että mitä ne kestävät ja mistä kiihtyvät. Esim Kikillä saattaa mennä kuppi ihan nurin jos reenin sen kanssa kesken lenkkiä. Tai vaikka ihan lenkin lopuksikin jos reenin niin niin ensin se on ihan ok ja tosi nätisti tekee asioita ja sitten se vaan kilahtaa. Eli siis syöksyy terävine hampaineen puremaan mun ranteita tai mitä milloinkin. Estoista ja kielloista se yleensä vaan saa tulta alleen eli innostuu lisää. 

Kiki muistuttaa tosi monissa asioissa Merriä. Yks on esim se, että jos koira tietää mulla olevan nameja taskussa niin se ei osaa hyljätä sitä ajatusta. Nemi esim on lenkillä semmonen, että sen kanssa voi tehdä jotain ja se palkkautuu kyllä niistä nameista ja tykkää että niitä on matkassa mutta ei kyttää niitä kokoajan. Merri hösnäs siinä sitten kokoajan. Ja Kiki tuntuu, että jos sen kanssa tekee jotain ja lopettaa temputtamisen aka namittamisen niin se ei ymmärrä ettei niitä nameja kylvetä sen suuhun jatkuvasti. Alkaa komentamaan ja kun en tottele niin käy hampaillaan kiinni. (joo en tietenkään tottele sitä siitäkään komennustavasta) Tämä nyt ei tod ole ainoa  tapa missä edesmennyt koira pentukoira muistuttavat toisiaan. Tulipahan vaan mieleen.

Kiki tykkää ihmisistä ja koirista. Rasittavuuteen asti oikeasti. Jumii lenkeillä kun kaikki pitäisi moikata. Niin ihmiset kuin koiratkin. Joku ihminen sanoi joskus ehkä viikko sitten, että koiralla on selvästi hyviä kokemuksia ihmisistä kun se ei pelkää niitä. Niin kait se on, ja hyvä tietysti sinällään, mutta voisi se silti olla rakastamatta ihan kaikkia niin kovasti ;)

Tässä joku päivä sitten Kiki näki ensimmäisen kerran oravan. Tai olihan se nähnyt niitä kait ennenkin? Muttei ollut kiinnittänyt mitään huomiota niihin vaikka Nemi oli haukkunut oravahaukkua vaikka kuinka niin Kiki oli vaan, että "täh, mille tuo isosisko nyt haukkuu". Mutta tosiaan muutama päivä sitten se hoksasi oravan joka kipitti puun runkoa pitkin - ja sitten pääsi Kikiltäkin oravahaukku mikä oli matalampi kuin se sen normaali käkätysääni. Siitä parin päivän päästä se näki kissan - ja reaktio oli suurinpiirtein sama kuin siihen oravaankin. Pentu alkaa käyttäytyä koiran tavoin ;)

Aamulla reenin pikkasen Kikin kanssa. Tehtiin laatikkoon menoa. Siis sekä niin että laatikko oli "auki" ja niin että se oli väärinpäin. Kakskakkosia en nyt oikein saanut sitä tekemään, joten naksuttelin sille sitten ihan vaan laatikon päälle nousua (ja siis sitä laatikkoon menoa. kaikkia tassuja ei pistänyt yhtäaikaa laatikkoon kuitenkaan). Lisäksi reenattiin ufolla tasapainoilua mikä tuntui olevan penikan mieleen. 

Hieman kokoajan huono omatunto kun sitä ja tätä jää tekemättä. Onneksi kohta lähdetään reissuun niin Kikille tulee väkistenkin uusia kokemuksia ilman että tarttis sen enempää niitä sille järjestää kuin mitä reissussa luontevasti tulee.