Nemi on käynyt joinain aamuina aamulenkin yhteydessä joessa uimassa. Ts kahlailemassa. Se on edelleen Nemin lempipuuhia kesälenkeillä. Päivän myöhemmillä lenkeillä se on ollut joko samalla pikkulenkillä Kikin kanssa (jolloin yleensä Eetu on taluttanut Nemiä ja mä Kikiä, viime päivinä harvemmin on oltu liikkeellä yhden ihmisen ja kahden koiran taktiikalla. Toki semmosiakin lenkkejä on väliin mahtunut). Iltalenkillä tai ylipäänsä jos oon ollut sen kanssa kahdestaan lenkillä niin on reenattu pikkasen jotain tokojuttuja, jos ei lenkin varrella niin viimeistään kotipihalla ennen sisälle menoa. Nemi tykkää hetkistä jolloin se joko saa olla kotona ilman Kikiä tai sitä rapsutellaan tai se pääsee ilman Kikiä lenkille/tokottamaan/uimaan.
Kiki taas ei tunnu oppivan, että Nemiä ei saa häiritä / härppiä. Taisi eilen viimeksi ärähtää pennulle niin että pentu juoksi uikuttaen karkuun. Ei onneksi sattunut mitään. En tiedä kuinka paljon se uikuttaminen on teatteria pennun puolelta. Periaatteessa koirat sietävät toisiaan / tulevat toimeen. Mutta ei ne kyllä mitään kavereita sanan varsinaisessa merkityksessä mielestäni ole.
Kun Kikin olotila parani (massu/ontuminen) niin se on alkanut käyttäytymään lenkeillä hieman paremmin. Siis puree mua vähemmän. Tai riekkuu vähemmän hihnassa. Tai puree mun vaatteita vähemmän. Kiukuttelu tulee yleensä vasta ihan loppumetreillä. Tai se säästää puremiskohtauksensa iltaan kun sitä samaan aikaan väsyttää ja villityttää. Eikä se tiedä haluaisiko se olla ulkona vai sisällä. Eikä sen käytöksestä ota tolkkua että onko sillä "vessahätä"
pitää lähtä Kikin kans ulos, jatkuu joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti