Huhhuh, rankkaa puuhaa tämä pennun omistaminen. Rankaksi homman tekee eläminen pennun rytmissä, uskon, että se oppii sisäsiistiksi kunhan jaksan hengailla sen kanssa pihalla tarpeeksi usein. Ja katsoa sitä ja opetella tunnistamaan sen elkeet siitä milloin olisi aika taas mennä...
Se puree, se kiljuu, se haukkuu, se pissaa, se kakkaa, sillä on nälkä, se tahtoisi leikkiä (Nemin kanssa joka ei leiki sen kanssa), se leikkii itsekseen, toki se leikkii välillä myös ihmisten kanssa (sen leikkiminen äityy vaan usein ranteessa roikkumiseksi). Se on itsenäinen, omapäinen. Se on söpö aina, mutta välillä myös pirullinen (no ei, mutta kun se iskee hampaansa kiinni milloin minnekin, esim mun lahkeisiin, niin ...). Nukkuessaan tai istuessaan paikallaan se on erityisen söpö.
Se on tosi kiinnostunut reenailemaan, mitkä siis tarkoittavat minimaalisia hetkiä kun tehdään jotain alkeiden murusia jostain jutuista. Tänään esim ollaan tehty seisomista, vierellä kävelyä, istumista, luoksetuloa, rauhoittumista (tästä se ei kyllä tykännyt).
Ollaan reenattu myös hampaiden katsomista ja oon hieman "harjaillut" koiraa.
On sen touhuja myös hauska seurata:
3 kommenttia:
Harmi että Nemi ei leiki Kikin kanssa (ei meilläkään Nemin ikätoveri Mortti leiki kenenkään kanssa). Meillä Oosa on onnenlapsi:sekä Leya että Oosan oma äiti Pimu leikkivät Oosan kanssa - ja vaikka kuinka paljon. Ehkä jonain päivänä, kun Kiki kasvaa myös Oosa ja Kiki voisivat leikkiä yhdessä.
Mutta hauska pentu Kiki on! Ja on kivaa että teilläkin on pentu.
Toivo elää, että Nemi joskus lämpinisi Kikille. Mutta lämpeni tai ei, niin voitaisiin joskus treffailla jahka Kiki vähän kasvaa :)
Onhan tolla penskalla hetkensä, siis ne hyvät :D Tykkään kyllä monista asioista siinä, mutta on se melkonen riiviökin ...
Lähetä kommentti