Tänään päivälenkki ei ollut kovinkaan onnistunut. Kierrettiin pikkupäiväkotilenkki ja nähtiin neljä koiraa, kaksi pihoissaan ja kaksi tuli vastaan. Nemi raivosi niille kaikille, Kiki oli kauhuissaan (tai joku muu adjektiivi). Nemin koiraohitukset ovat olleet välillä jo tosi hyviä, siis silloin kun se oli ainut koira. Nyt se joko on hermona epänormaalista arjesta (pentu) tai se puolusti pentua tai joku muu syy. Mutta olipas tympeä lenkki. Se toinen vastaantullut koira oli tietysti Nemin inhokki eli yksi kooikkerhondje. Kumpikaan koira ei edes kakannut lenkillä, Kiki pissasi kerran ja Nemi toki useamman kerran (tai merkkaili ainakin).
Illalla kun Eetu oli tullut kotiin töistä niin lähdettiin Kimmokkeelle. Nemi ja Eetu juoksivat sinne (mutkan kautta, noin kolme kilometriä) ja minä & Kiki mentiin autolla. Tuo oli ensimmäinen kerta Kikille autoilua sen jälkeen kun se muutti sunnuntaina meille. Ensimmäinen kerta, että se oli häkissä auton perällä. No, Kikihän kiljui yli puolet matkasta. Matkahan ei tokikaan ole pitkä. Eli se onneksi vaikeni ennen kuin päästiin perille. Kun avasin peräluukun niin koira rappasi häkin ovea. Kun rappaus lakkasi niin annoin sille namin. Sitten se rupesi ääntelemään. Odotin taas tovin ja kun ääntely (ja rappaus) loppui niin avasin oven ja nostin koiran pois autosta.
Sitten me ihmeteltiin siinä pihassa tovi, kunnes Nemi & Eetu juoksivat paikalle. Eetu antoi mulle Nemin ja jatkoi juoksemista pururadalla. Minä kävelytin sitten koiria pururadalla tosi pikkulenkin, jossa kesti melko kauan -ts niin kauan kun Eetu juoksi-. Koirat kävivät kakalla, pissailivat (Kiki toki vähemmän kuin Nemi). Kiki sai hepulin jossain kohtaa missä se pääsi tassuttelemaan mättäille. Taisi olla Kikin ensikosketus johonkin hieman metsää muistuttavaan maastoon :) Käpyjä tuolta löytyi paljon ja ne myös olivat Kikistä hauskoja / maukkaita. Tuli ihan Merri mieleen, koska sekin tykkäsi kävyistä (varsinkin pienenä).
Kimmokkeelta poistuttiin sitten niin, että Nemi oli häkissä ja Kiki Eetun kanssa vänkärin paikalla. En halunnut vielä(kään) sulloa niitä samaan häkkiin taakse.
Hepuleista tuli mieleen, että Nemi sai päivällä hepulin takapihalla. Juoksi ympyrää. Kikistä se oli sen verta jännää, että se pakeni patiolle katsomaan Nemin juoksemista :D
Josta tuli mieleen, että tein Nemin kanssa hieman tokoa tänään takapihalla. Kiki oli hihnassa eikä päässyt sinne asti missä olin Nemin kanssa. Vanhakoira tokotti tosi mielissään, vielä kun kehuin sitä hulluna niin se oli tosi iloisen oloinen <3 Kiki kiljui välillä narun päästä jokusen metrin päässä meistä.
Ja tästä taas tuli mileen ... :D että onhan se ehkä hömeliä pitää koiria hihnoissa pihalla. Mutta kun pihaa ei ole kunnolla aidattu (päätyasunnon kirous eli sitä ei voi aidata täysin umpeen), niin pakko remmittää koirat. Kiki olisi karannut jo monet kerrat jos ei olisi ollut hihnassa. Mutta se mikä on hyvä juttu noissa jälkiliinoissa koirien olosta on se, että Kiki oppii (tai on jo melko hyvin oppinut) ihan itse nostelemaan jalkojaan niin, että hihna ei mene epästi jalkoihin, sotkeudu siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti