Elämysmatkat

Pitäisikö siitä tapahtumarikkaasta viime viikosta raapustella jotain?

Keskiviikko. Reeni-ilta. Ensimmäiset ulkoreenit. Menin ajoissa kentälle, käytin Nemin kunnon lenkillä ennen reenejä. Pihalla ei ollut aksaajia reenimässä joten saatiin ruhtinaallisesti harkata isommalla kentällä.

Tehtiin pareittain tunnariin liittyvää käännösharjoitusta. Nemiä ei tarvinnut hetsailla namilautaselle. Ts kun Jatta hetsaili sitä niin Nemi lähti heti lihapullan perään... Noo, saatiin me joitain onnistuneitakin harjotuksia aikaseksi. Mun piti kääntyä siis eri suuntaan nenä kuin koiralla oli. Ja kujottaa niska pitkällä jotta näin millon Nemi kattoo namilautasta eikä Jattaa (joka oli siirtynyt sivuun namikiposta). Palkalle ts namille koiran sai vapauttaa vasta sitten kun se katto sitä lautasta eikä sitä toista ihmistä.

Sitten tehtiin tolpankiertoreeniä. Alkunamilla ja ilman. Nemi ei huutanut yhdelläkään kierroskerralla. <3 Pileet!

Sitten kävin toisella kentällä tekemässä seuraamista. Siellä pienemmällä kentällä oli agiesteet. Joten tää oli semmosta tosi hyvää häiriöreeniä mun aksaeläkeläiselle. Sekin meni ihan superhyvin :) :) Palkaksi lähetin koiran pujotteluun. Ja leikittiin vinkupallolla.

© Jatta Savolainen

Sitten otettiin paikallaoloa. Nyt Nemi oli kuulolla paremmin kuin viikko sitten ja meni omalla vuorollaan maihin (muillakin meni paremmin tuo kuin viikko sitten). Jenni teki tuttuun tapaan erilaisia häiröitä koirille. Kukaan ohjaaja ei mennyt piiloon. Nemi nousi istumaan kun Jenni käski :/ Mutta kesti puukapulan heittelyn koirien edestä. Toisten koirien liikkumiset ja oikeastaan kaikki muut häiriöt paitsi sen Jennin istumiskäskyn.

Just kun olin vasta käynyt palkkaamassa Nemin jonkun häiriön kestämisestä niin vieressä ollut koira ei enää kestänyt tilannetta (tai jotain) vaan tuli ei-niin-ystävällisesti Nemin kimppuun. Koska olin ihan vieressä niin sain Nemistä otteen ja huusin kaikkea vähemmän nättiä sille toisen koiran omistajalle / kelle tahansa, että ottakaa nyt vähän sukkelaan se toinen koira pois Nemin kimpusta. Miks sitten sotkin itteni siihen koirien hampaiden keskelle?

a)koska tuntui tarve suojella omaansa ja kuvittelin pystyväni tekemään jotain sille asialle että se toinen lähtisi pois jos älisen tarpeeksi

b)jos en olisi pitänyt Nemistä kiinni niin olen kutakuinkin varma, että Nemi ei olisi alistunut kiusattavaksi ilman että olisi pistänyt hanttiin. Kuka niitä sitten olisi irrottanut toisistaan jos olisivat painineet keskenään yhtenä mylläkkänä?

Tapahtuma on hieman sumeana päässäni. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun Jenni tuli irrottamaan vierustoverin Nemin kimpusta :) Mä retuutin Nemin kaulapannasta hieman sivummalle (se huuteli törkeyksiä sille toiselle koiralle) ja rauhottelin koiran (ja hieman ittenikin :)) ja kattelin etten ainakaan päällisin puolin huomannut koirassa mitään vammoja. Vein koiran toiseen laitaan paikkamakuuseen ja jatkoin harjoitusta. 

Ehkä kutankuinkin tässä vaiheessa huomasin, että oikeasta kädestäni tuli verta. Siis hieman peukalon alapuolella kädessä oli reikä. Ja pieni kuhmu. Kättä särki pikkasen, mutta onneksi veren tulo tyrehtyi melko pian. 

Paikkamakuu reenin jälkeen tein Nemin kanssa takapalkka kaukoja ja ne sujuivat ihan hyvin. Nemi siis oli palautunut todella hienosti aiemmasta rähinätilanteesta ja pystyi tekemään hommia kuten aiemmin ts kuin mitään ihmeitä ei olisi tapahtunut :)

Vielä lopuksi teimme jotain semmosia harjotuksia missä laitettiin palkka (mulla lihapullakikkare purkin kannelle) maahan ja kutsuttiin koiraa luokse. Siis se kikkare oli hieman sivussa ja luoksetulo siitä vierestä sopivalta etäisyydeltä. Jos erehdyin kehumaan koiraa kesken luoksarin niin se yritti heti rynnätä lautaselle. Jos olin hiljaa niin toimi ihan hyvin. Kertaakaan se ei kuitenkaan ängennyt sinne lautaselle asti kun sain sen käskyillä mun luo :)

Sitten vielä jatkettiin tätä harkkaa niin, että otettiin kosketusalusta reeniä. Naksuttelin Nemille siis sitä alustaa. Ei saanut käyttää esim "ruutu" käskyä. Mikä ei haitannut meitä ollenkaan, koska koiralle on naksuteltu samaa myös "koske" käskyllä :)

Tokoreenien jälkeen käytin Nemin pikkulenkillä ja ajelin kotiin. Ajaessa viimeistään huomasin että oikeaa kättä särki peukalosta ranteeseen asti. Eikä peukalo liikkunut kunnolla. Kotiin päästyäni laitoin feispuukkiin jonkinlaisen hämärän päivityksen aiheesta ja sain lukuisia kommentteja siitä, että kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä päivistykseen tai vähintäänkin uusia jäykkäkouristusrokotus (pistetty viimeksi syksyllä 2006). Muutama yksäri aiheesta, kuinka oikeasti voi käydä jos eläimenpuremahaavaa ei hoidata kunnolla sai laiskan ihmisen sitten tekemäänkin jotain. Siis olihan se todella outoa kuinka pian hampaiden käteen osumisen jälkeen koko ranne tuntui siltä miltä tuntui. Vaikea kuvailla sitä näin jälkeen päin... 

Kättä särki pitkin yötä. Ja sitten särki jo päätäkin niin, että päädyin ottamaan buranan. Liekkö se auttanut käteenkin, koskei se aamulla ollut enää niin kipeä. 

Seuraavana päivänä en suinkaan suoraan rynnännyt lääkärin vastaanotolle. Ei vaan, heitin ensin Eetun töihin. Sitten ajelin Martsaan ja käytin Nemin pitkähköllä aamulenkillä. Sitten harkattiin hieman tokoa (taas tosi hyvä seuruu aksaesteiden keskellä ja kaukoja pöydällä) ja hieman agia (tarjoamista jotain muita rallatteita / esteitä). Reenin jälkeen käytin taas koiran lenkillä ja ajelin sitten Kiiminkiin. 

Jossa ajoin tk:n (ts hyvinvointikeskuksen) pihalle ja menin hoomoilasena sisälle rakennukseen. Ei ole pahemmin tapana siellä vierailla joten en tiennyt toimintatapoja tai että olisinko edes oikeassa paikassa asiani kanssa. Ajanvarausnappia painaessani eräs vanhempi rouva kysyi millä asialla liikun ja kehoitti menemään edemmäksi hakemaan jonotusnumero akuutista jonosta. Tai jotain. Menin sitten tottelevaisena tyttönä sinne ja istahdin jonnekin odotusaulaan, tietämättä jonotanko ihan turhaan jos olen täysin väärässä paikassa. Kesti ehkä vartin kun minut pyydettiin sisään jonnekin huoneeseen. Sormesta otettiin verinäyte (katsottiin jotkut arvot, jotka ilmeisesti eivät olleet hälyttävät) ja joku harjoittelija pisti vasempaan käsivarteeni jäykkäkouristusrokotuksen. Koska koiran hampaat olivat kohdanneet nimenomaan käteni niin lääkärinkin piti käydä se katsomassa (joku sääntö). Ja lisäksi säännöt jatkuivat niin, että tarvitsin sitten antibioottikuurin. Mutta koska haava oli niin pieni niin tabuja ei tarvinnut syödä kuin kolme päivää (kolme pilleriä päivässä). 

Rokotuspaikkaa aristi muutaman päivän ja puremahaavaa/kättäkin välillä hieman (edelleen se on kosketusarka). 

Välikohtauksen toisen osapuolen kanssa on keskusteltu (netitse) ja sitä myöten asia on taputeltu eli siis kaikki ok. Että tulipahan uusittua jäykkäkouristusrokotus - milloin lie muuten olisin sen saanut tehtyä?! ;) :)