Perjantai-iltana jatkui taas ohjatut aksat. Jee! Reenittiin Mikon opastuksella ulkokentällä. Nemille hyppyrimojen korkeus 40cm (alunperin aattelin että 45, mutta koska ryhmässä oli yks medikokoinen sheltti (ei normiväkeä) joka halusi sen korkeuden niin aattelin että sama sitten pomputtaa Nemiäkin siltä korkeudelta).
Mua pelotti. Ekat reenit Piiralla käynnin jälkeen. Onko mikään muuttunut? Jostain kerrasta keväältä astihan agiharkat ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle, syystä taikka toisesta -isoimpana vaikuttajana varmaan pujottelu joka on tökkinyt yhä enemmän ja enemmän joka kerta. Eikä näinollen sitä jostain kauempaa tuttua JuHuu -fiilistä ole löytynyt enää agikentältä. Se on sitten hajettu tokotuksista, juhuuta kun pitää olla ;)
Poikkuesreenipäivänä oli vilkasta. Meillä alkoi ohjatut tokot heti agien perään, tosin hallissa. Sain kivasti sovittua Jennin kanssa niin, että Nemi huilii tunnin agien jälkeen - eli pyöräytin koirat eri ryhmiin kuin mitä ne oikeasti kuuluisivat. Ja Mikolle passasi, että Nemi reeni ensin. Ja sitten kiilasi vielä tokalle harkkakierrokselle yhen pikkukoiran (?en muista enää minkä rotuinen se oli, oli korvaamassa/ostovuorolla) eteen. Joten me päästiin jäähylenkille hyvissä ajoin ennen tokorupeaman aloitusta.
Ei yhtään virhettä pujottelussa! Melkein itkin ilosta - niin se on vaan tunnepitoista tämä harrastaminen ;) Ainut virhe olin minä, kun en luottanut koiraan - kun ois pitänyt tehdä valssi tai persjättö kun koira vielä on siellä pujossa. Tehtiin (mun takia lähinnä) kertaalleen niin että palkka ootti pujon lopussa ja sitten ilman sitä. Pysyi se peijakas siellä <3
Ratasuunnittelussa kysyin Mikolta a)miten tehdään vastakäännös ja b)voisinko tehdä sen tuohon kohtaan (oisko ollut este nro 5). Ei se nyt ihan passeli ohjaus siihen sinällään olisi ollut, mutta koska mulla oli muutama positiivinen kokemus ko ohjauksesta viime keväältä (ne pari hyvin mennyttä asiaa noissa reeneissä) niin aattelin että voisko sitä edes harkita. Ehkäisemään sitä Nemin "lähenpä maata kiertävälle radalle kun hypätä pitäs" -ongelmaa. Eli tiedän kyllä, että ko ohjausta kuuluisi käyttää hieman erilaisemmissa paikoissa kuin mitä nyt käytän, mutta jos sillä ratkotaan epäkohta/ongelma Nemin ohjastuksessa - niin mikä ettei?!?
Tästä kaikesta seurasi siis se, että tein vastakäännöksen kolmessa eri kohdassa radalla. Tosin kun se ei ole mulle vielä lainkaan selvää pässinlihaa niin piti ottaa monta toistoa... kun en vaan muistanu millään että mitä kehveliä mun pitikään tehdä. Aika pelottava ohjaushan se on, mutta Nemi tulee siihen hyvin mukaan :)
Kontaktit sujuivat kaikki hyvin. (puomikin mentiin kerran kun koira juoksi sinne ... radalle se ei siis kuulunut) Meni loppuun asti ja lähti vasta luvalla. Ja mä vapautin kohtuu äkkiä, mutta kuitenkin niin että koira ei siis lähtenyt omineen vaan vasta mun käskystä.
Hipihii. Olipa kivaa - ja tänään jatkuu! :)
***
Ai niin. Muusta ehkä vaikuttavista tekijöistä verraten ko reeneihin. Tuon vkon ohjelmana koirille:
ma osteopaatti Turussa ja matkustus kotiin, ti kotona (illalla juoksulenkki, n 2km), ke päivällä hoitolassa ja illalla peruslenkit, to päivällä hoitolassa illalla pitkä lenkki, pe aamulla normi lenkki ja päivällä kotona löhötystä. Iltapäivällä nestetankkaus.
Poikkuesreenipäivänä oli vilkasta. Meillä alkoi ohjatut tokot heti agien perään, tosin hallissa. Sain kivasti sovittua Jennin kanssa niin, että Nemi huilii tunnin agien jälkeen - eli pyöräytin koirat eri ryhmiin kuin mitä ne oikeasti kuuluisivat. Ja Mikolle passasi, että Nemi reeni ensin. Ja sitten kiilasi vielä tokalle harkkakierrokselle yhen pikkukoiran (?en muista enää minkä rotuinen se oli, oli korvaamassa/ostovuorolla) eteen. Joten me päästiin jäähylenkille hyvissä ajoin ennen tokorupeaman aloitusta.
Ei yhtään virhettä pujottelussa! Melkein itkin ilosta - niin se on vaan tunnepitoista tämä harrastaminen ;) Ainut virhe olin minä, kun en luottanut koiraan - kun ois pitänyt tehdä valssi tai persjättö kun koira vielä on siellä pujossa. Tehtiin (mun takia lähinnä) kertaalleen niin että palkka ootti pujon lopussa ja sitten ilman sitä. Pysyi se peijakas siellä <3
Ratasuunnittelussa kysyin Mikolta a)miten tehdään vastakäännös ja b)voisinko tehdä sen tuohon kohtaan (oisko ollut este nro 5). Ei se nyt ihan passeli ohjaus siihen sinällään olisi ollut, mutta koska mulla oli muutama positiivinen kokemus ko ohjauksesta viime keväältä (ne pari hyvin mennyttä asiaa noissa reeneissä) niin aattelin että voisko sitä edes harkita. Ehkäisemään sitä Nemin "lähenpä maata kiertävälle radalle kun hypätä pitäs" -ongelmaa. Eli tiedän kyllä, että ko ohjausta kuuluisi käyttää hieman erilaisemmissa paikoissa kuin mitä nyt käytän, mutta jos sillä ratkotaan epäkohta/ongelma Nemin ohjastuksessa - niin mikä ettei?!?
Tästä kaikesta seurasi siis se, että tein vastakäännöksen kolmessa eri kohdassa radalla. Tosin kun se ei ole mulle vielä lainkaan selvää pässinlihaa niin piti ottaa monta toistoa... kun en vaan muistanu millään että mitä kehveliä mun pitikään tehdä. Aika pelottava ohjaushan se on, mutta Nemi tulee siihen hyvin mukaan :)
Kontaktit sujuivat kaikki hyvin. (puomikin mentiin kerran kun koira juoksi sinne ... radalle se ei siis kuulunut) Meni loppuun asti ja lähti vasta luvalla. Ja mä vapautin kohtuu äkkiä, mutta kuitenkin niin että koira ei siis lähtenyt omineen vaan vasta mun käskystä.
Hipihii. Olipa kivaa - ja tänään jatkuu! :)
***
Ai niin. Muusta ehkä vaikuttavista tekijöistä verraten ko reeneihin. Tuon vkon ohjelmana koirille:
ma osteopaatti Turussa ja matkustus kotiin, ti kotona (illalla juoksulenkki, n 2km), ke päivällä hoitolassa ja illalla peruslenkit, to päivällä hoitolassa illalla pitkä lenkki, pe aamulla normi lenkki ja päivällä kotona löhötystä. Iltapäivällä nestetankkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti