Maanataina oli ohjatut aksat. Mari oli koutsaamassa. Taaskaan muita normiryhmäläisiämme ei ollut paikalla, vaan pari shelttiä Nemin seurana. Nemiä hyppyytin nyt 50cm. Nemillä oli tiukasti muistissa perjantain rata - loppusuoralle yritti sinnikkäästi pariin otteeseen - eli hyviä irtaantumisia. Keinulta oli nenän eessä aa jonne oli saanu perjantain liitää. Ihmeekseni se ei mennyt sinne nyt yhtään kertaa - pitikin jatkaa pujotteluun. Joka eka kerralla ei toiminut ja olin että tässäkö se onni oli ollut, mutta se johtukin mun huonosta ohjauksesta. Marin vinkeillä sain sen taas menemään kepakoiille.
Pariin kohtaan tein taas vastakäännöksiä. Tai yritin tehdä.
Putki ja pussijarrutukset eivät ensin muistuneet mieleen ja koira sinkoili ties minne.
kertaalleen kieltäytyi aasta vaikka oli ihan nenän edessä, en tiiä miksi.
mun pitäs kuulemma muistaa keilailla koiraa esteille. että missä korkeuksissa ne kädet lenteleekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti