N107-110 tok

Eihän tästä nyt tule hevonhemmettiä. Kun en saa asioita kirjattua ylös. Joku ryhtiliiki pitäisi tehdä ja vähän vikkelään näitten reenikirjaulujen suhteen. Minne lie liihottaa aika se ...

Joten ihan jotain satunnaisia numeroita heitin tuonne otsakkeeseen että ehkä melkeen pysyttäisiin numeroinnissa vielä mukana. 

Viime aikoina ohjatuissa ja ilman ohjattuja reenejä on Nemin kanssa harkattu kutakuinkin seuraavanlaisia asioita:

***

Ryhmäpaikallaolot. Parannusta on tapahtunut loppuasennon ennakoinnissa. Olen pyrkinyt palkkaamaan koiran maihin ja vaan vapauttamaan sieltä. Ollaan reeneissä tehty myös evl-tyylisesti eli että jokainen koirakko saa oman käskynsä ylösnousuun / makuulle menemiseen. Tässä Nemi ei mene ihan niin helposti lankaan kuin mitä Merri. Melko hyvin kestää piiloilun. 

Skarppina viekussa. Tätä harkattiin viimeksi. Koiran pitäisi kuulemma tiitteränä odottaa käskyä. Tässä ollaan aika huonoja. Enkä ole kummallekaan koiralle koskaan opettanut sitä "oletko valmis - valmis" juttua. Että siis sillon oltas erityisen innokkaina tms. Sitä olen kyllä nyt hivenen tajunnut, että jos läpätetään jotain muuta niin en ota koiraa perusasentoon tai muutenkaan käskyn alle. Kun en kuitenkaan kiinnitä koiran tekosiin huomiota  eli sen ajatukset harhailee eikä tee asioita kympillä (kuten en minäkään). 

Seuraamisen käännöksiä. Käännös ja heti pysäys. Jalat teiksi. Tarkat askellukset. Näitä reenattiin joku viikko sitten harkoissa ja sitten itekseen ties ja vaikka missä.
Viime viikolla tehtiin myös hidasta seuruuta. Siinä Nemi istuu turhan herkästi. Joten pitää kiinnittää huomiota miten itse askeltaa. 

Kaukojen luulin olevan ihan kivalla mallilla. Avokaukojen. Kunnes Jenni sanoi, että Nemi menee välillä väärin maahan. Siinä aloituksessa. En oikeen tiiä että miten väärin, mutta eniveis.. Voi kaukoissa sen maahanmeno (neee....eer) on tosi hidas. Seiso istumiset on vielä kans aika pitkässä kuusessa. 

Noutoa on työstetty myös. Sitä epätoivon alhokko liikettä. Mun pitäisi olla sukkelampi, sukkelammin ottaa käteni pois koiran likeltä jos se ees aikoo tiputtaa sen. Mutta en ole varmaan kertaakaan onnistunut tässä vielä. Kun koira kuulemma hoksaisi kyllä jos se tajuaisi että sillä tiputtamisella seuraa, että en otakaan kapulaa eikä se pääsekään vielä palkalle. Mutta tällaista ketjuttamisoppimista ei ole meillä vielä tapahtunut. Tosin ehkä viime aikaisilla pitoreeneillä ollaan taas aavistuksen aavistus edetty aiheessa. Mitään superpitkäkestoista tai taistelevaa otetta kapulaan mun on näitten koirien kanssa ihan turha edes kuvitella rakentavani aiheesta. 

Liikkeestä seisomista tehtiin joskus. Kuulemma ei ollu näpäkkä suoritus. Siihen pitäisi tehdä yllätyksekkäämpiä reenejä. 

Ruutua tehtiin viime kerralla ohjatuissa harkoissa. Mä tein samalla tavoin kuin joskus viime talvena. Eli Nemi jonku matkan (joitain metrejä) päähän ruudusta. Ite kävin kävelemässä ruudun keskellä. Menin etutörppöjen välistä (eli sitä reittiä mitä koirankin kuuluisi kulkea). Ja sitten vapautin koiran (ei ruutukäskyä) ja koiran meni kans ruutuun - naks ja nami lensi ruutuun. Sitten heitin namin pois päin ruudusta ja ootin jotta koira menis taas tarjoamaan sitä ruutuun menoa. Tätä ees taas tehtiin jonku aikaa. Nemin meno ruutuun oli parempaa sillon kun olin laittanut sen oottamaan suoraan linjaan kohti ruutua. Mutta siis teki tuota harkkaa tosi hyvin. Kyllähän se kesän aikana on tehnyt myös sitä palkalle=namille ruutuun juoksemista. Ja menee sinne vauhilla. Mutta senhän pitäisi mennä sinne myös ilman houkuttimia. Tuo naksu harkka vaikuttaa ihan fiksulta. Matkaa pitäisi vaan pidentää vähitellen. Ja tarttis avustajan joka heittäs sitä namia. 

Sitten oli joku liikkeestä istumisreeni. Kun koirat kuulemma monesti istuu väärin. Siinä mun koirat teki turhan kaukomaisesti sitä asiaa. Ja sitten on keskusteltu siitä miten pitää kättä kun koira seuraa. Jos halutaan imuttaa tai vaikuttaa siihen edistääkö koira vai mitä se tekee. Käsi kupiksi ja ranneliike on oleellinen. 

Siinäpä varmaan ne enimmät harkkaset.