Aamulla käytettiin koirat ns normiaamulenkillä. Ihanasti Nemikin oli piristynyt sitten eilisaamun köpöttelyvaihteen. Viileämpi keli (tai lämpötilojen vaihdokset ylipäänsä) vaikuttaa näköjään etenkin mummokoiran virkeyteen.
Koirien ulkoilutuksen jälkeen käytiin Eetun kanssa juoksemassa pururadalla; mun juoksuosuudeksi tuli 3,2 km.
keskiviikko 4. syyskuuta 2019
tiistai 3. syyskuuta 2019
Tanssitreenit viikolla 35
Sunnuntaina oli vuorossa tanssireenit okk:n harjoitusryhmässä.
Ensin käytiin kunnon lenkki Hiirosen urheilupuiston maastossa (kovasti oli kaikenlaista tulijaa ja menijää) ja sitten ruvettiin treenimään.
Aluksi tehtiin positio pätkiä lähinnä siis hyvää asennetta sekä vas että oik seuraamisesta ja siitä palkkausta sekä välipositiota ja kokeiltiin positoiden vaihdoksia. Edelleenkään en tiedä miten kannattaisi vaihtaa "agi" (väli pos.):sta oik.seuruuseen tai "front"ista perusseuraamiseen. Front'ia tehtiin myös pikkuisen mutta siihen Kiki ei oikein lähtenyt niin hyvin mukaan; paikka hieman hukassa ja mietin, että saas nähdä mitä tästäkin tulee. Kikin asenteeseen olin silti pääsääntöisesti tosi tyytyväinen - hyvä treenien aloitus :-)
Sitten jätin Kikin hihnakoukkuun kiinni ja menin itsekseni treenaamaan koreota. Kuuntelin biisiä korvakuulokkeista jottei häiritty muita. Vähän aneemiselta silti tuntui itsekseen liikuskella harkkakentällä. Esim en oikein osaa hahmottaa kauanko aloitukseen (tassutemput ja ekaan positioon siirtyminen) menee aikaa. Jonkunlainen ajatus kehäsuunnitelmasta mulla toki ollut jo pidemmän aikaa, mutta jok tap kävin ohjelman muutaman kerran läpi.
Tämän jälkeen hain Kikin "seinästä" ja otin tarvikelaatikosta puukiekon ("vati") ja tehtiin hieman takapäätreeniä ts lähinnä vahvistelin fronttia. Kun oltiin sitä tehty siinä puukannolla joitain toistoja niin nostin puun syrjään ja tehtiin frontteja ilman "vatia" - tosi hienosti Kiki sittenkin tarjoili oikeaa positiota :-)
Sitten tehtiin vielä sillä vadintapaisella pertsakiertelyitä (perusasentoon tulemista, vadin kiertoa, ja tanssitemppua).
Sitten pistin Kikin jäähylle ja katselin muiden treenejä. Kysyin muilta miten pivot pitäisi suorittaa, kun olen vähän niin ja näin otanko sitä ohjelmaan vai en. Muutamat testasivat koreoitaan musiikin kanssa, kysyivät sitten, että teenkö minäkin Kikin kanssa. Olin, että "njäääh, ei me taideta" kun se "agi" ei siinä alussa enää oikein toimi ja fronttikin on ihan vaiheessa vielä ja koirakin on niin hulvaton ja vetää aina kierrokset pelkästään kun kävellään kehään ns aloitukseen jne. Ja oltiin reenattu jo vaikka mitä.
Treenitoverit saivat kuitenkin ylipuhuttua minut testaamaan sitä esitystä. Ja hyvä niin, koska
a)meni paremmin kuin oletin
b)saatiin hyviä kommentteja "esityksen" päätteeksi
No miten sitten meni niin kuin omasta mielestä? Kehään Kiki lähti yllättävänkin rauhallisesti, tassutemput eivät sujuneet niin hyvin kuin pitäisi eli siinä oli vähän sähläystä. Agi meni hieman kalasteluksi, tuli siis positioon mutta ei kulje siinä mieluusti. Sen jälkeen oik seuruu meni hyvin, samoin vas. seuruu. Frontissa yllätyin, koska Kiki pysyi positioissa koko vaadittavan pätkän - palkkasin sen siinä välissä. Seuraavassa pidemmässä vas.seuruu osiossa Kiki oli kyllä ihan hyvällä asenteella mukana hommissa, mutta se päätti kesken matkan vaihtaa puolta (oik.seuruuseen) :-D seurautin sitä sitten siinä jonkun matkaa kunnes vaihdatin sen takas vasemmalle, koska seuraavaksi oli musassa tulossa se kohta mihin olen suunnitellut niitä pivotteja. Tehtiin yks pivot oikealle (periaatteessa musaan sopisi että niitä olisi siinä kaks, pieni tauko ts perusseuruuta hetki välissä, mutta vas pivot ei ole niin hyvin hallinnassa kuin oik.). Sitten oli vuorossa twistit (2kpl) jotka eivät tainneet ihan osua oikeisiin (tililililii) kohtiin. Ja sitten olikin enää lopputemppu, mikä onnistui ihan hyvin :-)
Ja siis mun pitää uudistaa kuitenkin meidän kehänkäyttösuunnitelma, koska nyt front oli niin, että yleisö (/tuomarit) näkivät vain kauemmas siirtyvän koiranpyllyn :-D
Ja minä kun oon säätänyt sen ohjelman muka hyväksi, tyyliin kehän käyttö ja alun oik./vas seuraamiset että ne näkyvät ja se position vaihdos toimii kun teen sen sinne suuntaan jne. Mutta pitää pyöritellä tuo nyt kuitenkin uusiksi. Jotenkin. Plus se alun eka positio (agi) pitää vaihtaa tai miettiä kuinka vaikea olisi opettaa Kikille siihen suuntia, tai jotain.
Hieman olen myös miettinyt sitä, että kun frontin jälkeen on melko pitkään vas.seuruuta ennen pivotteja ja twistejä, että pitäisikö ihan suunnitella siihen välillä sitä oik.seuruuta? Jos koirakin tykkää vaihtelusta ...
Ensin käytiin kunnon lenkki Hiirosen urheilupuiston maastossa (kovasti oli kaikenlaista tulijaa ja menijää) ja sitten ruvettiin treenimään.
Aluksi tehtiin positio pätkiä lähinnä siis hyvää asennetta sekä vas että oik seuraamisesta ja siitä palkkausta sekä välipositiota ja kokeiltiin positoiden vaihdoksia. Edelleenkään en tiedä miten kannattaisi vaihtaa "agi" (väli pos.):sta oik.seuruuseen tai "front"ista perusseuraamiseen. Front'ia tehtiin myös pikkuisen mutta siihen Kiki ei oikein lähtenyt niin hyvin mukaan; paikka hieman hukassa ja mietin, että saas nähdä mitä tästäkin tulee. Kikin asenteeseen olin silti pääsääntöisesti tosi tyytyväinen - hyvä treenien aloitus :-)
Sitten jätin Kikin hihnakoukkuun kiinni ja menin itsekseni treenaamaan koreota. Kuuntelin biisiä korvakuulokkeista jottei häiritty muita. Vähän aneemiselta silti tuntui itsekseen liikuskella harkkakentällä. Esim en oikein osaa hahmottaa kauanko aloitukseen (tassutemput ja ekaan positioon siirtyminen) menee aikaa. Jonkunlainen ajatus kehäsuunnitelmasta mulla toki ollut jo pidemmän aikaa, mutta jok tap kävin ohjelman muutaman kerran läpi.
Tämän jälkeen hain Kikin "seinästä" ja otin tarvikelaatikosta puukiekon ("vati") ja tehtiin hieman takapäätreeniä ts lähinnä vahvistelin fronttia. Kun oltiin sitä tehty siinä puukannolla joitain toistoja niin nostin puun syrjään ja tehtiin frontteja ilman "vatia" - tosi hienosti Kiki sittenkin tarjoili oikeaa positiota :-)
Sitten tehtiin vielä sillä vadintapaisella pertsakiertelyitä (perusasentoon tulemista, vadin kiertoa, ja tanssitemppua).
Sitten pistin Kikin jäähylle ja katselin muiden treenejä. Kysyin muilta miten pivot pitäisi suorittaa, kun olen vähän niin ja näin otanko sitä ohjelmaan vai en. Muutamat testasivat koreoitaan musiikin kanssa, kysyivät sitten, että teenkö minäkin Kikin kanssa. Olin, että "njäääh, ei me taideta" kun se "agi" ei siinä alussa enää oikein toimi ja fronttikin on ihan vaiheessa vielä ja koirakin on niin hulvaton ja vetää aina kierrokset pelkästään kun kävellään kehään ns aloitukseen jne. Ja oltiin reenattu jo vaikka mitä.
Treenitoverit saivat kuitenkin ylipuhuttua minut testaamaan sitä esitystä. Ja hyvä niin, koska
a)meni paremmin kuin oletin
b)saatiin hyviä kommentteja "esityksen" päätteeksi
No miten sitten meni niin kuin omasta mielestä? Kehään Kiki lähti yllättävänkin rauhallisesti, tassutemput eivät sujuneet niin hyvin kuin pitäisi eli siinä oli vähän sähläystä. Agi meni hieman kalasteluksi, tuli siis positioon mutta ei kulje siinä mieluusti. Sen jälkeen oik seuruu meni hyvin, samoin vas. seuruu. Frontissa yllätyin, koska Kiki pysyi positioissa koko vaadittavan pätkän - palkkasin sen siinä välissä. Seuraavassa pidemmässä vas.seuruu osiossa Kiki oli kyllä ihan hyvällä asenteella mukana hommissa, mutta se päätti kesken matkan vaihtaa puolta (oik.seuruuseen) :-D seurautin sitä sitten siinä jonkun matkaa kunnes vaihdatin sen takas vasemmalle, koska seuraavaksi oli musassa tulossa se kohta mihin olen suunnitellut niitä pivotteja. Tehtiin yks pivot oikealle (periaatteessa musaan sopisi että niitä olisi siinä kaks, pieni tauko ts perusseuruuta hetki välissä, mutta vas pivot ei ole niin hyvin hallinnassa kuin oik.). Sitten oli vuorossa twistit (2kpl) jotka eivät tainneet ihan osua oikeisiin (tililililii) kohtiin. Ja sitten olikin enää lopputemppu, mikä onnistui ihan hyvin :-)
Ja siis mun pitää uudistaa kuitenkin meidän kehänkäyttösuunnitelma, koska nyt front oli niin, että yleisö (/tuomarit) näkivät vain kauemmas siirtyvän koiranpyllyn :-D
Ja minä kun oon säätänyt sen ohjelman muka hyväksi, tyyliin kehän käyttö ja alun oik./vas seuraamiset että ne näkyvät ja se position vaihdos toimii kun teen sen sinne suuntaan jne. Mutta pitää pyöritellä tuo nyt kuitenkin uusiksi. Jotenkin. Plus se alun eka positio (agi) pitää vaihtaa tai miettiä kuinka vaikea olisi opettaa Kikille siihen suuntia, tai jotain.
Hieman olen myös miettinyt sitä, että kun frontin jälkeen on melko pitkään vas.seuruuta ennen pivotteja ja twistejä, että pitäisikö ihan suunnitella siihen välillä sitä oik.seuruuta? Jos koirakin tykkää vaihtelusta ...
Aamuköpöttely
Tänäaamuna Eetu nappasi Kikin mukaansa juoksulenkille (8km) ja minä käytin Nemin kävelylenkillä. Ajattelin, että vien vaihtelunvuoksi mummokoiran lähimetsä numero kakkoseen eli leikkipuiston takametsikköön.
Ensin kun päästiin taloyhtiön pihasta tielle niin Nemi näki "hippikoirat" (samalla kadulla asuva koirakolmikko, joita N vihaa) joille piti tietystikin sanoa pari perkelettä. Eipä Nemi kuitenkaan pitkään jaksanut huudella, koira kävi pissalla ja luki posteja. Käännyttiin viereiselle kadulle kun ne toiset koirat jatkoivat toista tietä eteenpäin. Yhden rivitalon kohdalla piti ihan varmuuden varalta haukkua hieman, siinä talossa asuu pari suomenlapinkoiraa. Sitten Nemi kävi kakalla, keräsin jätökset ja jatkettiin matkaa. Nemi oli hieman sitä mieltä, että ehkä olisi jo aika palata kotiin aamupalalle. Ei käännytty kotiin päin, ei oltu vielä päästy edes puoleen väliin matkalla sinne metsään. Annoin Nemille namin silloin ja tällöin. Nemi köpötti menemään, köpötti sana siksi, koska se ei viipottanut mun edellä vaan hitaahkosti tallusteli menemään välillä jotain hieman nuuskien. Kun koira tajusi, että oikeasti menemme sinne metsäpolulle niin se hieman piristyi - kulkemaan mun edellä. Yhdessä kohti katsoin, että parin metrin päässä polusta kaksi oravaa leikki/kinasteli, ja mietin, että nytpä se Nemi saa tuosta adrenaliinipiikin kun bongaa oravat. Mutta ei. Se ei havainnut niitä. Toki oravat pakeni meitä kun tultiin lähemmäksi, mutta kyllähän pystykorvan olisi pitänyt oravat haistaa/huomata? Sitten kyllä mietin, että ehkä joskus olisin ollut kiitollinen siitä, että koira ei saa slaagia oravan nähdessään vaan ennemminkin katsoo minua "mitäpä sitä, anna nami". Yhdessä lähitalossa joku metsästyspystykoira huuteli Nemille häkistään, Nemi ei noteerannut sitä mitenkään. Erään "pahan" omakotitalon kohdalla (se metsäpolku menee eräiden omakotitalojen takana) Nemi sentään murisi hieman - aiemmin se on saanut aina ihan jumalattoman möykkäkohtauksen kun siitä on menty ohi. Kyseisessä talossa asuu muutama vinttikoira. Kun oltiin vinttikoira talo ohitettu eli siis poistuttu metsästä (niillä nurkin on myös roskis jonne sain tiputettu sen koirankakkapussin) niin Nemi rupesi jolkottelemaan naru (rennosti) suorana kotia kohti. Tämä kohta kun koira tajusi meidän kääntyneen kotiin päin muutti koiran olemuksen hetkessä, aiemmin köpötellyt koira eteni rennolla askeleella eteenpäin eikä näyttänyt enää vanhalta mummelilta. Kotiin päästiin sitten sutjakkaasti, kotona Nemiä vähän tympäs että joutu tassupesulle ennen aamupalaa. Tai varsinainen aamupala viivästyi kun halusin ruokkia koirat yhtäaikaa eikä Kiki ollut vielä tuossa vaiheessa kotiutunut. Mutta tassupesun jälkeen annoin Nemille noin kymmenen nappulaa etukäteisaamupalaksi.
Tuosta Nemin kotiin päin jolkottelusta tuli mieleen hassu tapaus viikonlopulta kun käytettiin koirat ns Mansikkamaanlenkillä. Noin puolivälissä lenkkiä Nemi halusi kiertää yhden tien päässä (ko kohdassa edellinen autotie päättyy ja on hetken pyörätietä ennen kuin seuraava autotie taas alkaa) olevan "autonkääntöpaikan" siis sellainen ympyrä minkä keskellä on pieni nurmikumpu. Mietittiin, että mitä ihmettä, että ei me yleensä tuota kautta kävellä, mutta annettiin mummon päättää :-D Eikä mitä, ei se sitä kumpua ollut kiertämässä, vaan se olisi halunnut mennä sen takana olevalle metsäpolulle (joskus todella kauan sitten on joskus talvella kuljettu siitä kun siinä on ollut jotain moottorikelkkareittejä). Kyseinen kohta Mansikkamaanlenkillä on about puolivälissä lenkkiä ja siitä olisi päässyt suorintatietä kotiin ns linnuntietä, mutta se on siis joskus talvikuljettava reitti, nyt oletuksena on että olisi ollut hetken matkaa polkua sitten yhden suuren ojan ylitys, joku pelto, taas jotain metsää jne eli melkoinen ryteikkömatka jos suoraan kotiin tuosta haluaisi mennä.
Mutta hyvin se mummo siis vaistoa suorimman reitin kotiin, hassu otus 💛
(ei toteltu koiraa vaan kierrettiin lenkki normaalisti kotiin teitä pitkin)
Ensin kun päästiin taloyhtiön pihasta tielle niin Nemi näki "hippikoirat" (samalla kadulla asuva koirakolmikko, joita N vihaa) joille piti tietystikin sanoa pari perkelettä. Eipä Nemi kuitenkaan pitkään jaksanut huudella, koira kävi pissalla ja luki posteja. Käännyttiin viereiselle kadulle kun ne toiset koirat jatkoivat toista tietä eteenpäin. Yhden rivitalon kohdalla piti ihan varmuuden varalta haukkua hieman, siinä talossa asuu pari suomenlapinkoiraa. Sitten Nemi kävi kakalla, keräsin jätökset ja jatkettiin matkaa. Nemi oli hieman sitä mieltä, että ehkä olisi jo aika palata kotiin aamupalalle. Ei käännytty kotiin päin, ei oltu vielä päästy edes puoleen väliin matkalla sinne metsään. Annoin Nemille namin silloin ja tällöin. Nemi köpötti menemään, köpötti sana siksi, koska se ei viipottanut mun edellä vaan hitaahkosti tallusteli menemään välillä jotain hieman nuuskien. Kun koira tajusi, että oikeasti menemme sinne metsäpolulle niin se hieman piristyi - kulkemaan mun edellä. Yhdessä kohti katsoin, että parin metrin päässä polusta kaksi oravaa leikki/kinasteli, ja mietin, että nytpä se Nemi saa tuosta adrenaliinipiikin kun bongaa oravat. Mutta ei. Se ei havainnut niitä. Toki oravat pakeni meitä kun tultiin lähemmäksi, mutta kyllähän pystykorvan olisi pitänyt oravat haistaa/huomata? Sitten kyllä mietin, että ehkä joskus olisin ollut kiitollinen siitä, että koira ei saa slaagia oravan nähdessään vaan ennemminkin katsoo minua "mitäpä sitä, anna nami". Yhdessä lähitalossa joku metsästyspystykoira huuteli Nemille häkistään, Nemi ei noteerannut sitä mitenkään. Erään "pahan" omakotitalon kohdalla (se metsäpolku menee eräiden omakotitalojen takana) Nemi sentään murisi hieman - aiemmin se on saanut aina ihan jumalattoman möykkäkohtauksen kun siitä on menty ohi. Kyseisessä talossa asuu muutama vinttikoira. Kun oltiin vinttikoira talo ohitettu eli siis poistuttu metsästä (niillä nurkin on myös roskis jonne sain tiputettu sen koirankakkapussin) niin Nemi rupesi jolkottelemaan naru (rennosti) suorana kotia kohti. Tämä kohta kun koira tajusi meidän kääntyneen kotiin päin muutti koiran olemuksen hetkessä, aiemmin köpötellyt koira eteni rennolla askeleella eteenpäin eikä näyttänyt enää vanhalta mummelilta. Kotiin päästiin sitten sutjakkaasti, kotona Nemiä vähän tympäs että joutu tassupesulle ennen aamupalaa. Tai varsinainen aamupala viivästyi kun halusin ruokkia koirat yhtäaikaa eikä Kiki ollut vielä tuossa vaiheessa kotiutunut. Mutta tassupesun jälkeen annoin Nemille noin kymmenen nappulaa etukäteisaamupalaksi.
Tuosta Nemin kotiin päin jolkottelusta tuli mieleen hassu tapaus viikonlopulta kun käytettiin koirat ns Mansikkamaanlenkillä. Noin puolivälissä lenkkiä Nemi halusi kiertää yhden tien päässä (ko kohdassa edellinen autotie päättyy ja on hetken pyörätietä ennen kuin seuraava autotie taas alkaa) olevan "autonkääntöpaikan" siis sellainen ympyrä minkä keskellä on pieni nurmikumpu. Mietittiin, että mitä ihmettä, että ei me yleensä tuota kautta kävellä, mutta annettiin mummon päättää :-D Eikä mitä, ei se sitä kumpua ollut kiertämässä, vaan se olisi halunnut mennä sen takana olevalle metsäpolulle (joskus todella kauan sitten on joskus talvella kuljettu siitä kun siinä on ollut jotain moottorikelkkareittejä). Kyseinen kohta Mansikkamaanlenkillä on about puolivälissä lenkkiä ja siitä olisi päässyt suorintatietä kotiin ns linnuntietä, mutta se on siis joskus talvikuljettava reitti, nyt oletuksena on että olisi ollut hetken matkaa polkua sitten yhden suuren ojan ylitys, joku pelto, taas jotain metsää jne eli melkoinen ryteikkömatka jos suoraan kotiin tuosta haluaisi mennä.
Mutta hyvin se mummo siis vaistoa suorimman reitin kotiin, hassu otus 💛
(ei toteltu koiraa vaan kierrettiin lenkki normaalisti kotiin teitä pitkin)
maanantai 2. syyskuuta 2019
Ohjatut rallyt viikolla 35
Torstain rallyt.
Askeleita tähän liittyen: Päätin pitää Kikiä paljon häkissä reeneissä. Eli en temputa sitä "joutoajalla". Olen siis luisunut siihen temputtamiseen kun sillä olen saanut olemaan keskittynyt minuun ja olemaan huutamatta ympäriinsä. Tiedän, todellakin ojasta liejuun. Se, että koira on enemmän häkissä vaati myös sen, että toin viltin autosta halliin häkin päälle; mielestäni auttoi asiaan. Kyllä se sieltä hetken suutansa aukoi, mutta kun en välittänyt (oli kyllä hermoja raastavaa, tympeä häiritä muiden treenejä - yksi tosin sanoi ettei se haittaa ... ), niin mielestäni homma lähti jo yhdestä tunnista kulkemaan kohti oikeaa ajatusta. Hieman ennen kuin alettiin tekemään rataa niin päästin koiran pois häkistä ja tehtiin niitä temppusia, perusasentoa yms. Aion jatkaa tuolla samalla tyylillä, vaikka se olisikin välillä rasittavaa (mulle tai kelle vaan) - kyllä se joskus (ehkä) oppii ettei voi koko ajan pomottaa mua kerjäämään (temppujen varjolla) nameja.
Ratareenissä Kiki oli ehkä hitusen parempi kuin edellisellä kerralla, mutta edelleen oli haukkumis- ja haisteluongelmaa. Oli puhetta, että ensin pitäisi puuttua haisteluun ja vasta sitten haukkuun eli saada koira tekemään mulle hommia ja sitten vasta hiljaiseksi. Ja onhan siinä juonta, ainakin se etten lamauta koiraa räpättämällä siitä äänestä kokoajan.
→ Plus luulen, että kun joskus olen selättänyt alla olevasta ongelmavyyhdestä edes osan niin Kikin haukku & haistelukin vähänee ;-)
Sinällään on kyllä outoa, että Kiki seuraa huonosti rallyssa kun se muutoin tykkää tarjota kontaktikävelyä. Toisaalta tajusin tässä eräänä päivänä, että rallytoko on vaikeata - siis minulle vaikeata kun kyltit ovat niin lähellä toisiaan. Pitää muistaa miljoona asiaa: jo edellisellä kyltillä pitää muistaa mikä kyltti tulee seuraavaksi, kyltillä pitää muistaa missä kohdin kylttiä se pitää suorittaa (kyllä, mun pitää tiedostaa ja ajatella asiaa ja silti välillä menee pieleen), sitten pitää muistaa, että kuuluuko mun sanoa Kikille joku käsky vai ei (esim jos sivulla istuminen aka pertsa niin jos mun liikkeestä pysähtyminen on selvä niin koira kyllä istahtaa automaattisesti eli käsky voi vain sotkea koiran tekemistä), pitää muistaa kehua koiraa kun se tekee oikein (mutta ei saa kehua liikaa tai väärällä tavalla ettei sillä lähde mopo keulimaan), välillä koiraa pitää ohjata kädellä esim eteen istumista se ei osaa pelkällä sanallisella vihjeellä. Eikä riitä, että on selvinnyt siitä yhdestä kyltistä ja tempusta vaan pitää sen jälkeen saada se koira takas hyvään seuraamismoodiin - ja aika monta kertaa tuntuu, että ennen kuin moodi on hanskattu niin ollaan jo seuraavalla kyltillä mikä tietysti menee syteen kun ei olla pinnalla vielä edellisestäkään tehtävästä ...
Jotkut liikkeet pitää tehdä niin että itse on pysähtyneenä (esim ohjaajan ympäri pyörähtäminen, aika monta kertaa olen lähtenyt liian varhain liikenteeseen). Jos on eteenpäin tai taaksepäin tehtäviä kylttejä, näitä n askelta ja i/m/s niin pitää osata laskea :-D eikä pelkästään se laskeminen vaan muistaa, että minkä asennon koira tekee minkäkin askelmäärän jälkeen. Jos se vielä menee niin sitten päästään niihin minun turva-askeleisiin; tasapainon ja epävarmuuden yhdistelmänä minun on hyvin vaikea ottaa tietynlaisia, määrätynlaisia, askeleita. Mun aivokapasiteettini on sanonut tilt jo kauan aikaa sitten :-D
Ratareenin jälkeen kun tehtiin voi-kylttejä yksittäisinä niin rentouduttiin Kikin kanssa molemmat ja saatiin ihan kiva tempputuokio aikaiseksi :-)
Askeleita tähän liittyen: Päätin pitää Kikiä paljon häkissä reeneissä. Eli en temputa sitä "joutoajalla". Olen siis luisunut siihen temputtamiseen kun sillä olen saanut olemaan keskittynyt minuun ja olemaan huutamatta ympäriinsä. Tiedän, todellakin ojasta liejuun. Se, että koira on enemmän häkissä vaati myös sen, että toin viltin autosta halliin häkin päälle; mielestäni auttoi asiaan. Kyllä se sieltä hetken suutansa aukoi, mutta kun en välittänyt (oli kyllä hermoja raastavaa, tympeä häiritä muiden treenejä - yksi tosin sanoi ettei se haittaa ... ), niin mielestäni homma lähti jo yhdestä tunnista kulkemaan kohti oikeaa ajatusta. Hieman ennen kuin alettiin tekemään rataa niin päästin koiran pois häkistä ja tehtiin niitä temppusia, perusasentoa yms. Aion jatkaa tuolla samalla tyylillä, vaikka se olisikin välillä rasittavaa (mulle tai kelle vaan) - kyllä se joskus (ehkä) oppii ettei voi koko ajan pomottaa mua kerjäämään (temppujen varjolla) nameja.
Ratareenissä Kiki oli ehkä hitusen parempi kuin edellisellä kerralla, mutta edelleen oli haukkumis- ja haisteluongelmaa. Oli puhetta, että ensin pitäisi puuttua haisteluun ja vasta sitten haukkuun eli saada koira tekemään mulle hommia ja sitten vasta hiljaiseksi. Ja onhan siinä juonta, ainakin se etten lamauta koiraa räpättämällä siitä äänestä kokoajan.
→ Plus luulen, että kun joskus olen selättänyt alla olevasta ongelmavyyhdestä edes osan niin Kikin haukku & haistelukin vähänee ;-)
Sinällään on kyllä outoa, että Kiki seuraa huonosti rallyssa kun se muutoin tykkää tarjota kontaktikävelyä. Toisaalta tajusin tässä eräänä päivänä, että rallytoko on vaikeata - siis minulle vaikeata kun kyltit ovat niin lähellä toisiaan. Pitää muistaa miljoona asiaa: jo edellisellä kyltillä pitää muistaa mikä kyltti tulee seuraavaksi, kyltillä pitää muistaa missä kohdin kylttiä se pitää suorittaa (kyllä, mun pitää tiedostaa ja ajatella asiaa ja silti välillä menee pieleen), sitten pitää muistaa, että kuuluuko mun sanoa Kikille joku käsky vai ei (esim jos sivulla istuminen aka pertsa niin jos mun liikkeestä pysähtyminen on selvä niin koira kyllä istahtaa automaattisesti eli käsky voi vain sotkea koiran tekemistä), pitää muistaa kehua koiraa kun se tekee oikein (mutta ei saa kehua liikaa tai väärällä tavalla ettei sillä lähde mopo keulimaan), välillä koiraa pitää ohjata kädellä esim eteen istumista se ei osaa pelkällä sanallisella vihjeellä. Eikä riitä, että on selvinnyt siitä yhdestä kyltistä ja tempusta vaan pitää sen jälkeen saada se koira takas hyvään seuraamismoodiin - ja aika monta kertaa tuntuu, että ennen kuin moodi on hanskattu niin ollaan jo seuraavalla kyltillä mikä tietysti menee syteen kun ei olla pinnalla vielä edellisestäkään tehtävästä ...
Jotkut liikkeet pitää tehdä niin että itse on pysähtyneenä (esim ohjaajan ympäri pyörähtäminen, aika monta kertaa olen lähtenyt liian varhain liikenteeseen). Jos on eteenpäin tai taaksepäin tehtäviä kylttejä, näitä n askelta ja i/m/s niin pitää osata laskea :-D eikä pelkästään se laskeminen vaan muistaa, että minkä asennon koira tekee minkäkin askelmäärän jälkeen. Jos se vielä menee niin sitten päästään niihin minun turva-askeleisiin; tasapainon ja epävarmuuden yhdistelmänä minun on hyvin vaikea ottaa tietynlaisia, määrätynlaisia, askeleita. Mun aivokapasiteettini on sanonut tilt jo kauan aikaa sitten :-D
Ratareenin jälkeen kun tehtiin voi-kylttejä yksittäisinä niin rentouduttiin Kikin kanssa molemmat ja saatiin ihan kiva tempputuokio aikaiseksi :-)
Omatoimitreenit viikolla 35
Kävin viime viikolla yhtenä aamuna omatoimitreenimässä hallilla. Verkkalenkin aikana Nemi sai "kohtauksen" agikentän vieressä, mikä oli sinällään jännä, koska onhan siitä tallusteltu lukuisia kertoja ennenkin. Siis ihan viime aikoina. Nemin oli ihan pakko päästä sen pienen "metsän" läpi (eli tieltä kentän viereen) sinne aksakentän suuntaan. Noh, enhän mä voinut enää sitä aksaamaan viedä kun ei sen fysiikka siihen riitä; tai jos olisin ajatellut tarkemmin niin kait oisin voinut laittaa pari hyppysiivekettä joiden välistä koira olisi voinut mennä tai niitä kiertää tai jotain muuta, mutta eipä tullut sillon se mieleen ...
Noh, Kiki sitten hullaantu ihan överivilliksi siitä kun Nemi yhtäkkiä "ilman syytä" (Kikin mielestä, Kiki kun ei ole koskaan reeninyt mitään kyseisellä kentällä) meinasi pistää ranttaliksi.
Sellaista se on dementtiamummon kanssa ettei siitä tiedä missä tilanteissa se taantuu lapseksi jälleen :-D
Nemi pääsi halliin tekemään vähän tarjoamistemppuja eli suomeks sanottuna palkkasin sitä kaikesta toiminnosta mitä se mulle tarjoili. Nemi ei ole koskaan ollut tässä mikään vauhtihirmu vaan ennemminkin juminut samojen ajatusten ympärillä, toki sillä aiemmin oli hieman laajempi temppurepertuaari kuin mitä nykyään. Mutta pääasia, että se teki tai oli tekevinään jotain namujen eteen :-)
Kikin kanssa vahvistin positioita vadilla ja ilman vatia. Lisäksi Kikin kanssa olen reeninyt lenkeillä rallytokon aloitusta tai ylipäänsä malttia sivulla pysymiseen (enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, tosin on se mielestäni hitusen parantunut - mutta matkaa on vielä kunnon/pitkäaikaiseen rauhalliseen tekemiseen ;)). Lisäksi on reenitty (lenkeillä) sekä vas että oik seuruuta.
Noh, Kiki sitten hullaantu ihan överivilliksi siitä kun Nemi yhtäkkiä "ilman syytä" (Kikin mielestä, Kiki kun ei ole koskaan reeninyt mitään kyseisellä kentällä) meinasi pistää ranttaliksi.
Sellaista se on dementtiamummon kanssa ettei siitä tiedä missä tilanteissa se taantuu lapseksi jälleen :-D
Nemi pääsi halliin tekemään vähän tarjoamistemppuja eli suomeks sanottuna palkkasin sitä kaikesta toiminnosta mitä se mulle tarjoili. Nemi ei ole koskaan ollut tässä mikään vauhtihirmu vaan ennemminkin juminut samojen ajatusten ympärillä, toki sillä aiemmin oli hieman laajempi temppurepertuaari kuin mitä nykyään. Mutta pääasia, että se teki tai oli tekevinään jotain namujen eteen :-)
Kikin kanssa vahvistin positioita vadilla ja ilman vatia. Lisäksi Kikin kanssa olen reeninyt lenkeillä rallytokon aloitusta tai ylipäänsä malttia sivulla pysymiseen (enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, tosin on se mielestäni hitusen parantunut - mutta matkaa on vielä kunnon/pitkäaikaiseen rauhalliseen tekemiseen ;)). Lisäksi on reenitty (lenkeillä) sekä vas että oik seuruuta.
perjantai 30. elokuuta 2019
Viimeinkin eli joulu kesällä
Me ostettiin (kauan haavailemani ja jossittelemani) ensimmäinen järjestelmäkamera huhtikuussa 2012. Ihan sattumalta käteen tarttui Sony (a-sarjaa), ja vasta myöhemmin opin, että jos oltaisiin ostettu Canon tai Nikon niin objektiivimaailma olisi ollut paljon helpompi. Ainakin saatavuuden osalta siis.
Aluksi oli vain kittiputki ja sen seurana yks peruszoomi (DT 18-55mm F3.5-5.6 SAM & Minolta AF 75-300 F4.5-5.6 D). Kiusasin kaikkia valokuvausta harrastavia kavereitani kysyen kaikkea tyhmää (julkinen anteeksi pyyntö :)). Opin vähitellen, että pitäisi olla jotain valovoimaa - ja että noissa olemassaolevissa putkissa sitä ei ole. Surffasin kameraliikkeiden verkkosivuja, ja lopulta ostin ensimmäisen valovoimaisen putkeni: SONY 50MM DT F1.8, jota en kuitenkaan oppinut oikein käyttämään kun siinä ei ollut zoomia,
Sitten rupesin haaveilemaan jostain muusta ja surffasin paljn lisää.
marraskuu 2013: entä jos, putki pohdinta jatkuu, päätös
Eli huomasin, että "kaikki" kuvaavat 70-200 mm 2.8 putkella, mutta sen hinta tuntui käsittämättömältä [Sonyn omaversio maksaa tälläkin hetkellä yli 3600 €]. En ostanut tuota vaan "mötkylän" eli Sigma 24-70 mm f/2.8 EX DG HSM Sony, jossa sain hieman zoomia ja valovoimaa. Tuolla putkella kuvasinkin paljon erilaisissa koirakarkeloissa.
Yhdeltä Japanin reissulta ostimme käytettynä tämän Sigma 17-50mm f/2.8 EX DC HSM Sony, josta tuli todella kiva jokapaikan putki. Se on kätevä reissuissa ja missä vaan (paitsi ehkä häirikkönä kisoissa).
Huhtikuussa 2015 otin ensimmäiset raw-kuvani ja alku oli melkoisen takkuista eikä vähiten siksi ettei läppärini oikein jaksanut pyörittää isoja raakakuvatiedostoja (kone on vaihtunut tässä välissä, mutta ongelma ei varsinaisesti poistunut). Nykyisin kuvaan lähes aina raweja (arw sonylla), koska onhan niissä paljon enemmän editointivaraa kuin pelkissä jpg-tiedostoissa. Samalla toki kuvieneditointi aika on pidentynyt huomattavasti.
Tällä varustuksella pärjättiinkin pitkään todella mainiosti. Kunnes vuosi sitten keksin, että joko olisi aika hankkia täyskennoinenkin kamera cropin rinnalle? Ja niinpä ostin kaverilta (käytetyn siis) a-sarjalaisen (a900) samaan kauppaan kuului myös Minolta 50mm F1.7. Toisin kuin monta vuotta aiemmin niin tuota lyttynokkaputkea (kiinteä 50) on tullut käytettyä tosi paljon ja saahan sillä hyviä kuvia.
Kameramaailma on (siitäkin) kummallinen, että saman valmistajan putket eivät käy kaikki päikseen toisten kameroiden nokkiin. Eli siis vaikka ties mitä putkia on tullut vuosien varrella hankittua, niin talossa olevista aa-ysisataseen sopii vain nuo Minoltat ja "mötkylä". Zoom Minoltaa on tullut käytettyä tosi vähän (uuden kameran kaverina), joten isoin osa kuvista on otettu viiskymppisellä.
Huolimatta siitä, että "uus" kamera on joiltain osin ns karvalakki malli verrattuna aiempaan (a55), josta löytyy valmiita kuvausohjelmia (urheilukuvaus, yökuvaus, makrokuvaus, auringonlasku, ...), videointimahdollisuus ja sarjatulitus niin silti viimeisen vuoden aikana olen kuvannut enemmän a900 -kameralla.
Jossain vaiheessa sitten päätin, että vaikka se kirpasisikin kukkaroa, niin ehkä kuitenkin ostaisin sen the putken (70-200mm F2.8), mutta asiahan ei ollutkaan ollenkaan niin yksinkertainen. Koska näiden vuosien aikana kun olen kuvausta harrastanut niin Sony on panostanut a-sarjan sijasta ns e-sarjan kameroihin ja objektiiveihin eikä haaveputkea enää löydy valokuvausliikkeiden valikoimista. Tai siis löytyy ilmeisesti tuota Sonyn omaa huippuversiota, mutta ei Sigman tai Tamronin kaltaisten yleismerkkien valmistamana.
Ahkera nettikirppisten ja fb-ryhmien seuraaminen tuotti vihdoinkin tulosta, koska löysin kuin löysinkin Sigman version tuosta himoitsemastani putkesta. Käyttökokemus kyseiseen objektiiviin on vielä hyvin pieni, vain se mitä testasin sitä kauppoja tehdessä.
Nyt pitää vain "kuumeisesti" katsella, että missä zempaloissa voisin käydä testailemassa uutta ostostani.
 |
| Sony a900 + Sigma 70-200 2.8 |
(tarina siitä mitä tehdä kun veronpalautukset kilahtelevat tilille paljon ennen joulua)
torstai 29. elokuuta 2019
Fiilis talteen
Kuten jo mainitsin, niin ilmoitin Kikin nose-epiksiin josko saisin hieman nostettua nosemotivaatiotani. Pari edellistä päivää ennen epiksiä pohdin kuumeisesti, että peruuttaisinko osallistumiseni koska olin ollut koko viikon enemmän tai vähän flunssassa ja sunnuntaille oli povattu vesisadetta. Päätin kuitenkin mennä, vaikka epäilin että luultavasti sitten jäisi tanssitreenit väliin (niin kuin jäivätkin, olisin kyllä ehtinyt sinne, mutta en jaksanut lähteä - tuskinpa Kikikään olisi jaksanut enää paljoa treenata).
Saavuin Pohjois-Suomen Turvapuiston parkkipaikalle hyvissä ajoin ja ehdin käyttämään Kikin lenkillä ennen kuin parkkipaikka täyttyi muista osallistujista ja epikset saattoivat alkaa. Alueella oli neljä etsintäaluetta, kaksi tuomaria työskenteli yhtäaikaa. Porukka jaettiin kahtia ja alueelle mentiin pareittain. Parkkipaikalla oli yksi haju ns alkuhajuna. Sitten kun mentiin parin kanssa odottelualueelle niin siellä oli harjoituksena yksi haju, mikä kerrottiin alueeseen tutustuttaessa, että mistä se löytyy. Tuolta odotusalueelta mentiin sitten etsintäalueille. Kun kumpikin koirakko oli suorittanut kaksi etsintää niin poistuttiin takaisin parkkipaikalle. Tämä järjestely siksi, koska jos takana olleella etsintäalueella ollut olisi poistunut liian aikaisin niin se olisi voinut nähdä piilon / etsinnän / löydön etummaisilta etsintäalueilta.
Kiki oli parissa numero viisi ja me mentiin ensin kahteen ulkoetsintäalueeseen (toisessa oli ajoneuvoetsintä ja laatikkoetsintä). Parkkipaikan hajulähteen Kiki kyllä löysi mutta innostui siinä (betonikoroke) esittämään lähinnä takapäänkäyttöharjotuksia eli oli kuin se olisi ollut vati tms ...
Edellisen kerran oli tosiaan nosetettu niissä Nose-Iltamissa Iissä heinäkuun lopulla. Siellä oli kuuma eikä Kikiä oikein napannut koko nosetus. Taisi se "laatikoilla" onnistua ihan hienosti, ja jossain muualla mutta muuten meinasi tulla -ja tulikin- turhaumaa yms. En siis oikein tiennyt mitä olettaa, mutta ajattelin, että samapa se oli mennä treenimielessä testailemaan ja aktivoimaan samalla koiraa.
Odotusalueella Kiki löysi hienosti eucapiilon. Lisäksi se tarjoili mulle temppuina muun muassa portaalle peruutusta ja muuta odotusajan aktiviteettia.
"Ulko 1. 25/25p. 0 virhepistettä. Aika 54:50.
Nosta käsi selvästi ylös"
Saavuin Pohjois-Suomen Turvapuiston parkkipaikalle hyvissä ajoin ja ehdin käyttämään Kikin lenkillä ennen kuin parkkipaikka täyttyi muista osallistujista ja epikset saattoivat alkaa. Alueella oli neljä etsintäaluetta, kaksi tuomaria työskenteli yhtäaikaa. Porukka jaettiin kahtia ja alueelle mentiin pareittain. Parkkipaikalla oli yksi haju ns alkuhajuna. Sitten kun mentiin parin kanssa odottelualueelle niin siellä oli harjoituksena yksi haju, mikä kerrottiin alueeseen tutustuttaessa, että mistä se löytyy. Tuolta odotusalueelta mentiin sitten etsintäalueille. Kun kumpikin koirakko oli suorittanut kaksi etsintää niin poistuttiin takaisin parkkipaikalle. Tämä järjestely siksi, koska jos takana olleella etsintäalueella ollut olisi poistunut liian aikaisin niin se olisi voinut nähdä piilon / etsinnän / löydön etummaisilta etsintäalueilta.
Kiki oli parissa numero viisi ja me mentiin ensin kahteen ulkoetsintäalueeseen (toisessa oli ajoneuvoetsintä ja laatikkoetsintä). Parkkipaikan hajulähteen Kiki kyllä löysi mutta innostui siinä (betonikoroke) esittämään lähinnä takapäänkäyttöharjotuksia eli oli kuin se olisi ollut vati tms ...
Edellisen kerran oli tosiaan nosetettu niissä Nose-Iltamissa Iissä heinäkuun lopulla. Siellä oli kuuma eikä Kikiä oikein napannut koko nosetus. Taisi se "laatikoilla" onnistua ihan hienosti, ja jossain muualla mutta muuten meinasi tulla -ja tulikin- turhaumaa yms. En siis oikein tiennyt mitä olettaa, mutta ajattelin, että samapa se oli mennä treenimielessä testailemaan ja aktivoimaan samalla koiraa.
Odotusalueella Kiki löysi hienosti eucapiilon. Lisäksi se tarjoili mulle temppuina muun muassa portaalle peruutusta ja muuta odotusajan aktiviteettia.
 |
| Tuomari Tarja laittamassa piiloa. |
 |
| Hetki ennen kuin nostan käteni ... "Löytö!" |
"Ulko 1. 25/25p. 0 virhepistettä. Aika 54:50.
Nosta käsi selvästi ylös"
Aah, en ole tarpeeksi harjoitellut sitä että pitää ilmoittaa viittaamalla löytämisestä. Ei olla ylipäänsä tosiaan treenattu aikoihin. Plus että olin varsin hämmästynyt sekä siitä, että Kiki teki löydön, näytti sen mulle niin selkeästi jopa itsekin tajusin, joten löydön näyttäminen oli epävarma kun en luottanut meihin parina tarpeeksi."
Tähän alueeseen kuului myös pitkä seinä ja sitten tuo konttien väliosuus ja tuo paikka tietysti missä hajukin oli. Kiki marssi vauhdilla sen seinän ohi, pyöri hetken tuossa oikealla alueella ja kertoi sitten mulle missä haju oli. Vähän niin ja näin toki, että alue pitäisi etsiä paremmin - tai jotain - mutta en jaksa nyt välittää siitä kun Kiki kuitenkin teki töitä, ja löysi ja oli erityisen pätevänä 💗💗
"Ulkoetsintä 2. 25/25p. 0 virhepistettä. Aika 45:9
Koiralla todella hyvä ilmaisu."
Kummankin etsinnän jälkeen, alueen ulkopuolella palkkasin koiran. Mutta erityisesti tämän toisen etsinnän jälkeen Kiki oli ihan pähkinöinä. Kun olin sitä myös itsekin. Loistettiin siinä sitten kilpaa kun oltiin erityisen päteviä ja tyytyväisiä itseemme, tai jotain. Kiki kantoi hetken aikaa polleana palkkarasiaansakin eikä meinannut housuissaan pysyä kun kehuin koiran maasta taivaisiin.
Mainio tunne kun Kiki osaa ja löytää ja ilmaisee ja mä en tolloile vaan tajuan / osaan lukea koiran ilmaisun. Kiki kun on itse kehittänyt oman tapansa kertoa missä euca on, joten mun tehtävä on "vain" osata "kuulla" kun se sen kertoo :-)
Sitten oli vuorossa odottelua. Laitoin koiran autoon. Vettä satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kun kaikki kahdeksan paria olivat suoriutuneet ekoista etsinnöistään niin vaihdettiin alueita. Tuomarit pysyivät toimissaan ja ykköspari meni alueelle jne niin että lopulta oli taas meidän vuoro. Tällä kertaa oli tosiaan vuorossa laatikko- ja ajoneuvoetsinnät.
Noita hauskoja keltatakkisia miehiä ei ollut parilla ekalla alueella, ei ainakaan niin lähellä / selkeästi. Yks ukko joka toljotti alueelle oli Kikin mielestä selvästi häiritsevä, hieman harmitti myöhemmin kun en tajunnut olisinko saanut käydä näyttämässä sen Kikille ennen etsintää? Että se ei ollut epäilyttävä / pahis. Noh, tuskin se olisi mitään auttanut, koska vesisateen vaan yltyessä Kikiä ei oikein napannut enää. Laatikoista se oli kyllä kiinnostunut mutta ennemminkin hieman riehakas kuin olisi selvästi etsinyt hajua.
"Laatikkoetsintä. 0/25p. 3 virhepistettä. Väärä löytö. Laatikoiden tuhoaminen.
Rauhallinen mutta turhautunut etsintä."
Ajoneuvoetsinnässä Kiki jatkoi turhautumistaan. Se myös häiriintyi perässä kulkevista ihmisistä ja tutustui ohimennen myös tuohon vieressä seisseeseen harmaahousuiseen mieheen. Aika loppui kesken. Vielä senkään jälkeen kun tuomari oli kertonut missä haju on niin Kiki ei kiinnostunut sen paikantamisesta. Ihan lopuksi kävin alkuhajulla niin että Kiki löysi sen jotta sain kuitenkin palkattua koiran tästä vikastakin hommasta (mikä ei mennyt ihan putkeen).
"Ajoneuvoetsintä. 0/25p. 3 virhepistettä, 2 hyppäämistä, ravistelu.
Turhautui etsintään"
Kiki siis ravisteli märän turkkinsa kesken etsinnän. Kokeen jälkeen kun porukalla juteltiin niin todettiin ettei se tuossa tilanteessa ollut virhe.
Huolimatta siitä ettei Kiki jaksanut tehdä töitä enää laatikoilla ja ajoneuvoilla niin olin ihan älyntyytyväinen niihin kahteen ekaan etsintään. Turnauskestävyyttä vaan reenimään (eli enemmän reenejä), joten ehkä me joskus tulevaisuudessa voitaisiin harkita oikeisiinkin kokeisiin menemistä?!?!
Kaikista kuvista suuret kiitokset Virva Pietilälle :-)
 |
| Ekan etsintäalueen toinen piilo. |
Tähän alueeseen kuului myös pitkä seinä ja sitten tuo konttien väliosuus ja tuo paikka tietysti missä hajukin oli. Kiki marssi vauhdilla sen seinän ohi, pyöri hetken tuossa oikealla alueella ja kertoi sitten mulle missä haju oli. Vähän niin ja näin toki, että alue pitäisi etsiä paremmin - tai jotain - mutta en jaksa nyt välittää siitä kun Kiki kuitenkin teki töitä, ja löysi ja oli erityisen pätevänä 💗💗
"Ulkoetsintä 2. 25/25p. 0 virhepistettä. Aika 45:9
Koiralla todella hyvä ilmaisu."
Kummankin etsinnän jälkeen, alueen ulkopuolella palkkasin koiran. Mutta erityisesti tämän toisen etsinnän jälkeen Kiki oli ihan pähkinöinä. Kun olin sitä myös itsekin. Loistettiin siinä sitten kilpaa kun oltiin erityisen päteviä ja tyytyväisiä itseemme, tai jotain. Kiki kantoi hetken aikaa polleana palkkarasiaansakin eikä meinannut housuissaan pysyä kun kehuin koiran maasta taivaisiin.
Mainio tunne kun Kiki osaa ja löytää ja ilmaisee ja mä en tolloile vaan tajuan / osaan lukea koiran ilmaisun. Kiki kun on itse kehittänyt oman tapansa kertoa missä euca on, joten mun tehtävä on "vain" osata "kuulla" kun se sen kertoo :-)
Sitten oli vuorossa odottelua. Laitoin koiran autoon. Vettä satoi välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kun kaikki kahdeksan paria olivat suoriutuneet ekoista etsinnöistään niin vaihdettiin alueita. Tuomarit pysyivät toimissaan ja ykköspari meni alueelle jne niin että lopulta oli taas meidän vuoro. Tällä kertaa oli tosiaan vuorossa laatikko- ja ajoneuvoetsinnät.
"Laatikkoetsintä. 0/25p. 3 virhepistettä. Väärä löytö. Laatikoiden tuhoaminen.
Rauhallinen mutta turhautunut etsintä."
 |
| Tuomari Minna laittamassa piiloa. |
Ajoneuvoetsinnässä Kiki jatkoi turhautumistaan. Se myös häiriintyi perässä kulkevista ihmisistä ja tutustui ohimennen myös tuohon vieressä seisseeseen harmaahousuiseen mieheen. Aika loppui kesken. Vielä senkään jälkeen kun tuomari oli kertonut missä haju on niin Kiki ei kiinnostunut sen paikantamisesta. Ihan lopuksi kävin alkuhajulla niin että Kiki löysi sen jotta sain kuitenkin palkattua koiran tästä vikastakin hommasta (mikä ei mennyt ihan putkeen).
"Ajoneuvoetsintä. 0/25p. 3 virhepistettä, 2 hyppäämistä, ravistelu.
Turhautui etsintään"
Kiki siis ravisteli märän turkkinsa kesken etsinnän. Kokeen jälkeen kun porukalla juteltiin niin todettiin ettei se tuossa tilanteessa ollut virhe.
Huolimatta siitä ettei Kiki jaksanut tehdä töitä enää laatikoilla ja ajoneuvoilla niin olin ihan älyntyytyväinen niihin kahteen ekaan etsintään. Turnauskestävyyttä vaan reenimään (eli enemmän reenejä), joten ehkä me joskus tulevaisuudessa voitaisiin harkita oikeisiinkin kokeisiin menemistä?!?!
Kaikista kuvista suuret kiitokset Virva Pietilälle :-)
jl 15/19
Aamulla käytiin pururadalla juoksemassa 3,2 km. Sitä ennen käytettiin kumpikin koira aamukävelyllä ja sitten jätettiin Nemi kotiin syömään aamuruokaansa ja ajeltiin Kimmokkeen pihaan mistä tehtiin se pururatakierros.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)