Sen jälkeen kun lopetin reenaamisen koirayhdistyksessä niin koirieni reenit ovat menneet kausittain. Kulloisenkin koirakoulun lukujärjestyksen mukaan. Vuosiahan harrastin pääasiassa (ryhmäreenipaikkoina ajateltuna) agilityä ja tokoa ja niistä opinkin ammensin enimmäkseen samasta paikasta. Samoihin aikoihin kun aksa jäi omasta ohjelmasta pois niin tokokoutsi muutti muualle. Niihin aikoihin oli oma koiraharrastus jäissä muutenkin, että mahdetaanko me ylipäänsä enää harrastaa mitään.
Kun vielä oli yhdistystoiminnassa mukana niin treeniryhmäpaikka oli turvattu pidemmäksi aikaa. Itseasiassa omasta seuratoimintaharrastamisesta on niin pitkä aika, että silloin kun olen koirakerhosta ryhmäpaikkoja anonut ei ole vielä ollut olemassa toimitsijapisteiden keräystä - vai onko? Viimeisinä vuosina taisin saada ryhmäpaikan sillä, että koulutin itse (agia). Agikisojen talkoiluista tienasi kisalahjakortteja, en ainakaan muista, että niitä talkoilupisteitä olisi käytetty ryhmäpaikkojen saantiin - mutta voi olla että tästä vain on niin kauan etten muista :-D
Kun tulin mukaan koiraharrastukseen, tai lähinnä agilitymaailmaan, niin kisoissa talkoilu oli itsestäänselvyys, alku vuosina siitä ei hyötynyt mitenkään - tai syötävää sai talkoilupäivän aikana (jos introverttinä ketään tuntemattomana tohti mennä talkoilijaeväitä syömään).
Tokokisoissa en ole tainnut talkoilla koskaan. Silti tokotin ryhmissä ties kuinka monta kautta.
Enivei. Nykyisin seuraan jatkuvasti, että kuka tarjoaa Oulun alueella mitäkin koulutusta. Mikä niistä voisi kiinnostaa? Onko kouluttaja joku nobody joka on käynyt jonkun (kirje)kurssin jossain jostain lajista vai joku jolla on oikeasti tietämystä lajista, kokemusta sen treenaamisesta (kenties kilpailemisestakin - kyllä, kisaaminen kertoo aika paljon, niin moni voi vain sanoa että "kyllä se kotona osaa", mutta jos pääsee kisakentille asti ja osaa jopa sielläkin niin on se vähän eri juttu). Vuosia kisannut ei tokikaan automaattisesti osaa kouluttaa.
Vuosien myötä olen myös oppinut arvostamaan sitä, että "vääriä" rotuja ei katsota nenänvartta pitkin. Kouluttajan pitää antaa yhtälailla aikaa ja panostusta kaikille koirakoille, olipa kouluttajan omat (rotu)intressit mitkä tahansa.
Tällä hetkellä Kikillä on meneillään nosework ja koiratanssikurssit, mutta pian pitäisi päättää mitä tehdään sitten kun nuo kurssit loppuvat? Ja koska nopeat syövät hitaat niin liikaa en voi jäädä asiaa märehtimään. Toko taitaa olla poissa laskuista (ryhmätreenien merkeissä) toistaiseksi. Joten mietinnässä on rallytoko ja nose. Jahka lumet häipyvät niin voidaan alkaa omatoimijälkeilemään.
torstai 28. helmikuuta 2019
hn 3/19
Käytin eilisestä päivästä taas muutaman tunnin Nemin kampaamiseen.
Kuvituskuvana Nemistä otettu räpsy eilen takapihalla - sopivasti kerkesin käydä pihalla koirien kanssa ennen kuin katolta valui niin paljon lunta alas ettei takapihan ovi enää auennut ... (lapiointihommia tiedossa).
Kuvituskuvana Nemistä otettu räpsy eilen takapihalla - sopivasti kerkesin käydä pihalla koirien kanssa ennen kuin katolta valui niin paljon lunta alas ettei takapihan ovi enää auennut ... (lapiointihommia tiedossa).
maanantai 25. helmikuuta 2019
Kuka jaksaa tehdä reklamaation? (namiraati vol.2)
Avaamaton paketti, ostettu joskus ... ennen joulua?! Päiväystä jäljellä. En jaksa/halua tutustua onko tuo epämääräinen hometta vai jotain muuta. Enkä varsinkaan halua syöttää noita koirille, joten roskiin menevät (jahka saan aikaiseksi).
Mulla on tapana ostella silloin tällöin erinäisiä koiranamusia joita säilytän erään kaapin yhdellä hyllyllä. Sieltä sitten antelen koirille milloin mitäkin - esim illalla ennen nukkumaanmenoa puruluutikut tms. En muista että ennen olisi tullut vastaan tällaista että tuotteet olisivat menneet pilalle - joku pussukka saattaa olla kaapissa kuukausitolkulla.
Ja ei, en jaksa reklamoida - ei ole sen vaivannäön arvoista (olisikohan nuo maksapalat maksaneet ~5 euroa).
edit. tarkastelin pussia tarkemmin ennen kuin heitin sen roskiin ja kyllä tuo harmaa homerihmastolta selvästi näytti ... (puistatus)
perjantai 22. helmikuuta 2019
Kiitollinen joka oikusta
Kävipä sitten sillä tavalla, että Nemi varasti patonkileipäpalasen toissapäivänä olohuoneen sohva"pöydältä" (oikeasti jakkara jota käytetään sohvapöydän korvikkeena). Eetu oli siis leipää syömässä kun katseli telkkaria ja rapsutteli koiraa joka oli siinä vieressä (lattialla seisoi). Nemi totesi, että "kappas ruokaa" ja loppasi patonginpalan parempiin suihin.
Meidän Nemi? Koira jonka on voinut jättää kauppaostosten kanssa (päällimmäisenä avonainen tuore patonkipakkaus) kanssa kahdestaan takapenkille kun on käynyt jossain muualla asioimassa. Tai koira joka ei ole ottanut luvatta ruokaa pöydiltä, lattialta (jos itse likellä - noin muuten en ole lattiatasoa testannut) jne. Aiemmin ei puhettakaan että se olisi vastaavalta tasolta ryöstänyt mitään, vaikka ne jakkarat ovat just sen kuonon korkeudella.
Muutenkin se on kyllä unohtanut about kaiken - tai joskus ainakin tuntuu siltä, että sillä on nykyään niin omat säännöt, että huhhuh. Toisaalta jos saan sen ymmärtämään, että ennen ruokaa kuuluu istua paikallaan, niin se kyllä istuu - eikä vapaudu muuta kuin käsimerkistä kun ei vissiin siinä tilanteessa kuule (tuo se sen kuulemisasia on kyllä niin outo, kun kuuro se ei selvästikään ole - kuitenkaan).
Joskus aina mietin, että pitäisikö sille opettaa joku uus temppunen kun Kikin kanssa reenailen, mutta nykyisin se on kyllä niin toivoton reppana niissä tilanteissa. Ja jotenkin ihan pihalla. Että tuleeko siinäkin se kuuloasia esille, kun tuntuu, että Nemi ei vaan tajua jotain. Olenkin sitten todennut, että helpommalla pääsee kun Nemi näennäisesti touhuaa mukana, saa palkkaa helpoista perusjutuista ja siitä että se välillä yrittää tarjota jotain toimintaa.
Mummokoiraa on tullut kyllä paljon paijailtua viime aikoina, kun "koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän ..." 💖
Meidän Nemi? Koira jonka on voinut jättää kauppaostosten kanssa (päällimmäisenä avonainen tuore patonkipakkaus) kanssa kahdestaan takapenkille kun on käynyt jossain muualla asioimassa. Tai koira joka ei ole ottanut luvatta ruokaa pöydiltä, lattialta (jos itse likellä - noin muuten en ole lattiatasoa testannut) jne. Aiemmin ei puhettakaan että se olisi vastaavalta tasolta ryöstänyt mitään, vaikka ne jakkarat ovat just sen kuonon korkeudella.
Muutenkin se on kyllä unohtanut about kaiken - tai joskus ainakin tuntuu siltä, että sillä on nykyään niin omat säännöt, että huhhuh. Toisaalta jos saan sen ymmärtämään, että ennen ruokaa kuuluu istua paikallaan, niin se kyllä istuu - eikä vapaudu muuta kuin käsimerkistä kun ei vissiin siinä tilanteessa kuule (tuo se sen kuulemisasia on kyllä niin outo, kun kuuro se ei selvästikään ole - kuitenkaan).
Joskus aina mietin, että pitäisikö sille opettaa joku uus temppunen kun Kikin kanssa reenailen, mutta nykyisin se on kyllä niin toivoton reppana niissä tilanteissa. Ja jotenkin ihan pihalla. Että tuleeko siinäkin se kuuloasia esille, kun tuntuu, että Nemi ei vaan tajua jotain. Olenkin sitten todennut, että helpommalla pääsee kun Nemi näennäisesti touhuaa mukana, saa palkkaa helpoista perusjutuista ja siitä että se välillä yrittää tarjota jotain toimintaa.
Mummokoiraa on tullut kyllä paljon paijailtua viime aikoina, kun "koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän ..." 💖
Jäsenyyksiä
Eilen kun kävin salilla niin latasin salilätkääni lisää käyntejä ja maksoin samalla Kiimun (Kiimingin Urheilijat) jäsenmaksun.
Tänään maksoin sitten Kampurajalkayhdistyksen jäsenmaksun - sen jäsenyys on ihan uus juttu mulle. Jäsenetuina ainakin "saat Invalidiliiton Harava- ja IT-lehdet". Jo vuosia ollaan tuettu Invalidiliittoa ostamalla heiltä muun muassa erilaisia kalentereita yms, en edes pitkään ole ollut tietoinen tällaisesta kampurajalkayhdistyksestä eli että minullakin voisi olla jotain osaa ja arpaa ko liittoon ...
Tänään maksoin sitten Kampurajalkayhdistyksen jäsenmaksun - sen jäsenyys on ihan uus juttu mulle. Jäsenetuina ainakin "saat Invalidiliiton Harava- ja IT-lehdet". Jo vuosia ollaan tuettu Invalidiliittoa ostamalla heiltä muun muassa erilaisia kalentereita yms, en edes pitkään ole ollut tietoinen tällaisesta kampurajalkayhdistyksestä eli että minullakin voisi olla jotain osaa ja arpaa ko liittoon ...
torstai 21. helmikuuta 2019
ks 10/19
Kävin tänään töitten jälkeen salilla. Oli aika rankkaa, kuukaudessa on kyllä kunto huonontunut selvästi - noh, suunta ei ole kuin ylöspäin (tai muuta positiivista).
Pari huomiota ohjelmaani liittyen.
Viime kerralla (9/19) en tehnyt ollenkaan liikkeitä 2 ja 4.
1) Ennätys 1min 20sek. Mikä hienoa koska viime kerralla ekalla kierroksella vain 40sek ja tuntu että tuleeko tästä hommasta enää mitään. Muut kerrat noin minuutti.
2) 9 kg + lisäpaino
3) 3*20 (8kg). Vaikeea, mutta sinnillä meni.
4) 15 kg * 15 molemmat jalat, 20 kg * 15 molemmat jalat ja 15 kg * 15 molemmat jalat
5) 3*15
6) 5a
7) olkapäälaite, normi
8) 3*20 (vika kierros vaikea)
9)vain yks kierros
+ 10 toistoa selkälaitteella
+ normit käsijumpat kuminauhalla ja jumppapalloilla (iso ja pieni (oma))
Niin ja sekä viime kerralla että tänään huomasin, että jotkut käsiliikkeet eivät ole enää niin pahoja. Siis niin pahoja kuin olivat syksyllä - vas. kädelle siis (sillä mikä on oireillut erilaisia asioita tehdessä). Eli jumppailuista -vaikkakin liian laiskoista sellaisista- on kuin onkin ollut ilmeisesti hyötyä. Täysin oireeton käsi ei vieläkään ole, mutta siihen ei ole enää aikoihin sattunut esim silloin kun nostan koiraa :-)
Pari huomiota ohjelmaani liittyen.
Viime kerralla (9/19) en tehnyt ollenkaan liikkeitä 2 ja 4.
1) Ennätys 1min 20sek. Mikä hienoa koska viime kerralla ekalla kierroksella vain 40sek ja tuntu että tuleeko tästä hommasta enää mitään. Muut kerrat noin minuutti.
2) 9 kg + lisäpaino
3) 3*20 (8kg). Vaikeea, mutta sinnillä meni.
4) 15 kg * 15 molemmat jalat, 20 kg * 15 molemmat jalat ja 15 kg * 15 molemmat jalat
5) 3*15
6) 5a
7) olkapäälaite, normi
8) 3*20 (vika kierros vaikea)
9)vain yks kierros
+ 10 toistoa selkälaitteella
+ normit käsijumpat kuminauhalla ja jumppapalloilla (iso ja pieni (oma))
Niin ja sekä viime kerralla että tänään huomasin, että jotkut käsiliikkeet eivät ole enää niin pahoja. Siis niin pahoja kuin olivat syksyllä - vas. kädelle siis (sillä mikä on oireillut erilaisia asioita tehdessä). Eli jumppailuista -vaikkakin liian laiskoista sellaisista- on kuin onkin ollut ilmeisesti hyötyä. Täysin oireeton käsi ei vieläkään ole, mutta siihen ei ole enää aikoihin sattunut esim silloin kun nostan koiraa :-)
keskiviikko 20. helmikuuta 2019
... ja kädet mukaan
Testailin eilen iltamyöhäislenkillä Kikin kanssa muutamia juttuja.
Ensinnäkin kuinka hankala olisi opettaa koiralle sivulletulo / ihmisen ympäripyörähdys ns väärää kautta. Siis kun nyt se osaa sen kyllä myötäpäivään, mutta entäpä vastapäivään? Että osaa olla liukas koira :-D "Mää tein näin, enks ollut taitava?" ja niitä "näin" juttuja x kappaletta siinä sitten. Mikään namilla houkuttelu ei tunnut toimivan kun ei se koira tajua mihin suuntaan yritän sitä saada; no pelkällä namiohjauksella se ei välttis sitä äkkiä oppiskaan mutta jos saisin sen huomaamaan liikeradan ja siitä pääsis palkkailemaan niin ehkä se siitä iloksi muuttuisi. Mutta mitenkään valoisalta ei eilen vielä se temppu vaikuttanut.
Sitten kokeilin ihan vaan sellaisia, että seurautin koiraa (vasemmalla tai oikealla, sillä paikalla ei ollut väliä) hieman eri vauhtia ja ne toimi ihan kivasti. Mutta kun lisäsin hommaan vaikeutena sen, että mun kädet eivät olisikaan normaalisti vartalonsivulla (ns alaspäin, tyhmästi sanottu ;-D) vaan voisin liikuttaa niitä sivulle tai ylös. Tai ei edes mitenkään erityisemmin heilutella vaan ottaa ne vaan pois siitä normaalista paikasta niin Kikin mielestä siinä oli jotain tod kummallista. Kommenttia tuli siis heti. Sitten hoksasin sellaisen asian, että twist-pyörähdys tulee (ts K tekee sen) kun nostan kättä. Eli olen sitten vissiin opettanut tempun lähinnä käsimerkkinä enkä sanana - tää on niin tätä kun kaikki pitäisi suunnitella että mitä se koira oppii että miten se tekee ne asiat. Vaikka itse kuvittelisi opettaneensa jotain muuta niin se on se joku pikku (tai isompi) juttu millä koira lukee "käskyt". Plus että kaikki (mitä joskus tulee opettamaan ja tarvitsemaan) pitäisi tietää silloin ihan aluksi kun koira on pentu että osaisi lähteä työstämään sitä koiraa ja sen taitoja haluttuun suuntaan eikä aiemmin tehdyistä ainakaan olisi haittaa uuden opettamiselle. Tämä on sitä oppimisteoria asiaa, että ne taidot karttuvat vanhojen päälle ja pitää ottaa huomioon se mitä (ja miten jne) koiralle on aiemmin opettanut. Että ihan voin -taas- peiliin katsoa, että ei tod ole koiran vika jos se tekee tavalla x kun olen sen sille kerta niin opettanut.
No eniveis. Saatiin me tehtyä muunlaisia "kädet eri paikassa" reenejä. Joko ihan niin vain että koira oli sivulla tai niin että otettiin muutama askel seuraamista. Pitää miettiä itse se, että miten haluan pysyä liikuttamaan käsiäni. Esim turha sitä twist-pyörähdysliikettä on sotkea sen enempää - en tiedä onko siitä mahdollista saada tasapainoisemman näköistä? Mutta jos ei halua (koiratanssissa) tasapaksun tokomaisesti vain seurauttaa koiraa paikasta toiseen (no ei se fs:ssa ole tarkoituksenmukaistakaan mutta jotain kontaktikävelyntynkää sinne helposti silti tulee pikkuisen mukaan) niin se on koiralle ihan uus häiriötekijä että mun kädet ovatkin jossain ihan muualla kuin yleensä.
Se täytyy kyllä pikkukoiran eduksi sanoa, että se oli valtavan innokas reenailija ja jaksoi tehdä näitä kontaktireeni "kädet missä sattuu tai erilaisia askelluksia" -harjoituksia vaikka kuinka :-)
Että itse sitten pistin pelin poikki, että ehkä on aika mennä takaisin kotiin ja nukkumaankin jossain vaiheessa.
Siellä Emmi Lavikan tokosemmassa oli puhetta just siitä, että puurtaminen eli se varsinainen työ tehdään kotona itsekseen ja ryhmätreeneissä tehdään häiriötä yms että siellä ei kuitenkaan opetella asioita. Ehkä meidän tapauksessa saadaan niksit miten tehdään mutta opetus tapahtuu "kotona". Ja taisin Emmille sanoakin, että oman kokemuksen mukaan tokon treenaaminen on hankalahkoa koska jo toinen toisto voi olla liikaa. Eli koirat keksivät sitten muun variaation kun "se aiempi" ei kelvannut. Tämä ongelma on esiintynyt ehkä eniten ns isoissa liikkeissä. Ainakin siis Merrin ja Nemin kanssa. Toinen yritys noutotreenistä voi olla liikaa ja taso vain laskee (vaikka pitäisi lopettaa reenit onnistumiseen) - että mitä enemmän yrität korjata virhettä tai jotain niin sitä huonommaksi homma menee ja koira tulee oppineeksi jotain ihan muuta kuin olisit halunnut.
Kikin koulutettavuus eroaa näistä aiemmista koiristani ehkä sillä, että kun sille on pienenä opetettu tarjoamisen kannattavuus niin sillä riittää hieman pidempään halua yrittelijäisyyteen kuin aiemmilla koirillani. Vaikka nekin siis olivat aina valmiit hommiin (imperfektissä siksi, että vaikka Nemi on edelleen olemassa niin onhan se välillä hieman höppänä plus että se ei ole koskaan ollut hirveän oma-aloitteinen tai se tarjoaa niitä samoja juttuja eikä ole keksimässä mitään juonikuvioita). Tottakait Kikinkin kanssa pitää lukea sen viretasoa, että mihin olisi hyvä lopettaa. Ennemmin useasti pieni koulutussessio kuin liikaa reeniä kerralla. Se mitä kirjoitin muutama päivä sitten siitä häiriöherkkyydestä niin Kikillä vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä häiritsee ulkopuoliset asiat muun muassa se, että missä vireessä se on. Mitä väsyneempi -matalavireisempi- koira on niin sitä enemmän se häiriintyy äänistä ja muista seikoista.
Itselle opettelun paikka tietää milloin peli kannattaa viheltää poikki; ja jos ikinä kisataan missään niin oikeanlainen virittely / ei-virittely, onko koira autossa, hallissa, tullaanko kisapaikalle kuinka ajoissa jne jne On Kikin kanssa oleellista. Mutta luultavasti sekin löytyy käytännön ja kantapäiden kautta :-)
Ensinnäkin kuinka hankala olisi opettaa koiralle sivulletulo / ihmisen ympäripyörähdys ns väärää kautta. Siis kun nyt se osaa sen kyllä myötäpäivään, mutta entäpä vastapäivään? Että osaa olla liukas koira :-D "Mää tein näin, enks ollut taitava?" ja niitä "näin" juttuja x kappaletta siinä sitten. Mikään namilla houkuttelu ei tunnut toimivan kun ei se koira tajua mihin suuntaan yritän sitä saada; no pelkällä namiohjauksella se ei välttis sitä äkkiä oppiskaan mutta jos saisin sen huomaamaan liikeradan ja siitä pääsis palkkailemaan niin ehkä se siitä iloksi muuttuisi. Mutta mitenkään valoisalta ei eilen vielä se temppu vaikuttanut.
Sitten kokeilin ihan vaan sellaisia, että seurautin koiraa (vasemmalla tai oikealla, sillä paikalla ei ollut väliä) hieman eri vauhtia ja ne toimi ihan kivasti. Mutta kun lisäsin hommaan vaikeutena sen, että mun kädet eivät olisikaan normaalisti vartalonsivulla (ns alaspäin, tyhmästi sanottu ;-D) vaan voisin liikuttaa niitä sivulle tai ylös. Tai ei edes mitenkään erityisemmin heilutella vaan ottaa ne vaan pois siitä normaalista paikasta niin Kikin mielestä siinä oli jotain tod kummallista. Kommenttia tuli siis heti. Sitten hoksasin sellaisen asian, että twist-pyörähdys tulee (ts K tekee sen) kun nostan kättä. Eli olen sitten vissiin opettanut tempun lähinnä käsimerkkinä enkä sanana - tää on niin tätä kun kaikki pitäisi suunnitella että mitä se koira oppii että miten se tekee ne asiat. Vaikka itse kuvittelisi opettaneensa jotain muuta niin se on se joku pikku (tai isompi) juttu millä koira lukee "käskyt". Plus että kaikki (mitä joskus tulee opettamaan ja tarvitsemaan) pitäisi tietää silloin ihan aluksi kun koira on pentu että osaisi lähteä työstämään sitä koiraa ja sen taitoja haluttuun suuntaan eikä aiemmin tehdyistä ainakaan olisi haittaa uuden opettamiselle. Tämä on sitä oppimisteoria asiaa, että ne taidot karttuvat vanhojen päälle ja pitää ottaa huomioon se mitä (ja miten jne) koiralle on aiemmin opettanut. Että ihan voin -taas- peiliin katsoa, että ei tod ole koiran vika jos se tekee tavalla x kun olen sen sille kerta niin opettanut.
No eniveis. Saatiin me tehtyä muunlaisia "kädet eri paikassa" reenejä. Joko ihan niin vain että koira oli sivulla tai niin että otettiin muutama askel seuraamista. Pitää miettiä itse se, että miten haluan pysyä liikuttamaan käsiäni. Esim turha sitä twist-pyörähdysliikettä on sotkea sen enempää - en tiedä onko siitä mahdollista saada tasapainoisemman näköistä? Mutta jos ei halua (koiratanssissa) tasapaksun tokomaisesti vain seurauttaa koiraa paikasta toiseen (no ei se fs:ssa ole tarkoituksenmukaistakaan mutta jotain kontaktikävelyntynkää sinne helposti silti tulee pikkuisen mukaan) niin se on koiralle ihan uus häiriötekijä että mun kädet ovatkin jossain ihan muualla kuin yleensä.
Se täytyy kyllä pikkukoiran eduksi sanoa, että se oli valtavan innokas reenailija ja jaksoi tehdä näitä kontaktireeni "kädet missä sattuu tai erilaisia askelluksia" -harjoituksia vaikka kuinka :-)
Että itse sitten pistin pelin poikki, että ehkä on aika mennä takaisin kotiin ja nukkumaankin jossain vaiheessa.
Siellä Emmi Lavikan tokosemmassa oli puhetta just siitä, että puurtaminen eli se varsinainen työ tehdään kotona itsekseen ja ryhmätreeneissä tehdään häiriötä yms että siellä ei kuitenkaan opetella asioita. Ehkä meidän tapauksessa saadaan niksit miten tehdään mutta opetus tapahtuu "kotona". Ja taisin Emmille sanoakin, että oman kokemuksen mukaan tokon treenaaminen on hankalahkoa koska jo toinen toisto voi olla liikaa. Eli koirat keksivät sitten muun variaation kun "se aiempi" ei kelvannut. Tämä ongelma on esiintynyt ehkä eniten ns isoissa liikkeissä. Ainakin siis Merrin ja Nemin kanssa. Toinen yritys noutotreenistä voi olla liikaa ja taso vain laskee (vaikka pitäisi lopettaa reenit onnistumiseen) - että mitä enemmän yrität korjata virhettä tai jotain niin sitä huonommaksi homma menee ja koira tulee oppineeksi jotain ihan muuta kuin olisit halunnut.
Kikin koulutettavuus eroaa näistä aiemmista koiristani ehkä sillä, että kun sille on pienenä opetettu tarjoamisen kannattavuus niin sillä riittää hieman pidempään halua yrittelijäisyyteen kuin aiemmilla koirillani. Vaikka nekin siis olivat aina valmiit hommiin (imperfektissä siksi, että vaikka Nemi on edelleen olemassa niin onhan se välillä hieman höppänä plus että se ei ole koskaan ollut hirveän oma-aloitteinen tai se tarjoaa niitä samoja juttuja eikä ole keksimässä mitään juonikuvioita). Tottakait Kikinkin kanssa pitää lukea sen viretasoa, että mihin olisi hyvä lopettaa. Ennemmin useasti pieni koulutussessio kuin liikaa reeniä kerralla. Se mitä kirjoitin muutama päivä sitten siitä häiriöherkkyydestä niin Kikillä vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä häiritsee ulkopuoliset asiat muun muassa se, että missä vireessä se on. Mitä väsyneempi -matalavireisempi- koira on niin sitä enemmän se häiriintyy äänistä ja muista seikoista.
Itselle opettelun paikka tietää milloin peli kannattaa viheltää poikki; ja jos ikinä kisataan missään niin oikeanlainen virittely / ei-virittely, onko koira autossa, hallissa, tullaanko kisapaikalle kuinka ajoissa jne jne On Kikin kanssa oleellista. Mutta luultavasti sekin löytyy käytännön ja kantapäiden kautta :-)
tiistai 19. helmikuuta 2019
Tartten sekunttikellon
Siis sellaisen mitä voi kaulassa roikottaa, mitä urheilijoilla (tai urheiluvalmentajilla) on. Kaikkea sitä :-D
Tai sitten tarvisin apparin (btw, vastustin aiemmin tuota appari sanaa, mutta nyttemmin olen siihen jo tottunut), apparin joka joko kellottas tai painelisi youtubesta (tai muusta soittimesta) yhä uudestaan ja uudestaan samaa pätkää. Mutta ehkä helpompi kuitenkin kellottaa ilman biisiä, että kauanko joihinkin temppuihin menee aikaa. Tuon kellotuksen voisi toki tehdä myös videoimalla koiran (ts meidän) tekemiset ja katsoa siitä videosta sitten se kesto ...
Aukikirjoitin sen Kikin biisin. Siis merkkailin vihkoon (joo, päädyin nyt kuitenkin tekemään ihan paperimuistiinpanojakin) missä kohdin kappale aina muuttuu ja hieman kuvailin sitä muutosta / pätkää. Kokonaanhan biisiä en voi ottaa, kun se on liian pitkä tähäntarkoitukseen, mutta "aukikirjoitin" sen kuitenkin kokonaan koska en ole varma tullaanko se pätkäisemään miten lyhyemmäksi.
Ensinnäkään en yhtään tiedä miten ohjelma kannattaisi aloittaa.
Toisekseen ne temput mitkä mun kuvitelmissa olisi hienoja (ehkä) siihen alkuun ovat vielä ihan vaiheessa.
Kolmanneksi muutenkin jotenkin hankala miettiä sitä koreoo, että mitä siihen olisi järkevä ympätä. Sen nyt oon kyllä jo sisäistänyt, että ei liikaa eikä liian vaikeita.
Voinko tehdä samaa temppua (ehkä hiukan eri variaatioin) yhden (aukikirjoitetun) pätkän verran ja kun biisi muuttuu (mun mielestä) niin vaihtaa seuraavaan temppuun?
Neljänneksi, osataanko me "mitään".
Puuh. On tää vaikeeta.
Tai sitten tarvisin apparin (btw, vastustin aiemmin tuota appari sanaa, mutta nyttemmin olen siihen jo tottunut), apparin joka joko kellottas tai painelisi youtubesta (tai muusta soittimesta) yhä uudestaan ja uudestaan samaa pätkää. Mutta ehkä helpompi kuitenkin kellottaa ilman biisiä, että kauanko joihinkin temppuihin menee aikaa. Tuon kellotuksen voisi toki tehdä myös videoimalla koiran (ts meidän) tekemiset ja katsoa siitä videosta sitten se kesto ...
Aukikirjoitin sen Kikin biisin. Siis merkkailin vihkoon (joo, päädyin nyt kuitenkin tekemään ihan paperimuistiinpanojakin) missä kohdin kappale aina muuttuu ja hieman kuvailin sitä muutosta / pätkää. Kokonaanhan biisiä en voi ottaa, kun se on liian pitkä tähäntarkoitukseen, mutta "aukikirjoitin" sen kuitenkin kokonaan koska en ole varma tullaanko se pätkäisemään miten lyhyemmäksi.
Ensinnäkään en yhtään tiedä miten ohjelma kannattaisi aloittaa.
Toisekseen ne temput mitkä mun kuvitelmissa olisi hienoja (ehkä) siihen alkuun ovat vielä ihan vaiheessa.
Kolmanneksi muutenkin jotenkin hankala miettiä sitä koreoo, että mitä siihen olisi järkevä ympätä. Sen nyt oon kyllä jo sisäistänyt, että ei liikaa eikä liian vaikeita.
Voinko tehdä samaa temppua (ehkä hiukan eri variaatioin) yhden (aukikirjoitetun) pätkän verran ja kun biisi muuttuu (mun mielestä) niin vaihtaa seuraavaan temppuun?
Neljänneksi, osataanko me "mitään".
Puuh. On tää vaikeeta.
ks 9/19
Päätin, että flunssa saa luvan olla nyt ohi ja menin töiden jälkeen käymään salilla. Näyttääkin tulleen kuukauden tauko kuntoiluun; ja sen huomasi kyllä salillakin :-/
Ja sen jälkeen, kun ei oikein ollut jaloissa voimaa kun käytin koiria lenkillä.
Ja sen jälkeen, kun ei oikein ollut jaloissa voimaa kun käytin koiria lenkillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)