Terveisiä Porista

Pori KV 28.-29.7.
Tuomari: Janiki Steinbock, Israel

Nemi VAL ERI2 PN2 VACA
Hyvä koko & rakenne- Hyvä nartun pää, oikea ilme, hyvä korvien asento. Hyvä kaula, ylälinja, eturinta & rintakehä . Koiran kokoon sopiva luusto. Liikkuu takaa ahtaasti.

Merri VAL ERI1 PN1 CACIB ROP
Hyvä koko & mittasuhteet. Kaunis pää & ilme. Ruskeat silmät. Hyvä hännän asento & luusto & kulmaukset. Liikkuu hyvin.
Ei käyty ryhmäkehässä.

Torstain tupla-agit

Tarkempaa muistikuvaa ei enää oikein ole to-treeneistä mutta sanottakoon kuitenkin sen verran, että Nemi (ja vähän Merrikin) treenasi aamulla Kiikon kentällä ja Merri vielä illalla Haukkiksella oman ryhmänsä vuorolla.

Ai niin, Nemille otettiin jo suoria keppejä. Hihnassa. Kepit oli ne matalammat vinojen kepit. Sujui ihan kivasti :)

Menopelit

Tulipa taas tänään pohdiskeltua agilityn järkevyyttä - siis järkevyyttä omalle kohdalleni. Tai toisaalta minkään muunkaan liikkumisen. Mutta kukapa muu hullu, sitä liikkuisikaan (varsinkaan äkkinäistä liikkumista, kuten agi on, pyrähdyksiä, pysähdyksiä jne - ei mitään lomaa jaloille) tämännäköisillä tossuilla:

Huomaatko, mitä tarkoitan? Oikean jalan koroke (2,5cm) on kulunut ulkosyrjältä, joten joka ikinen askeleeni linksauttaa nilkkaa hieman (ja toisaalta taas myös jalkapohja puutuu helposti, tai jalkapöytä on kipeänä, ja kaikki vain siksi että astun koko ajan väärin..) ja askellus on kummallista - siis kummallisempaa kuin minulla yleensä Tähän kun lisätään joko nopeatempoinen agility tai epätasainen alusta tai sekä että.. niin aijai, kohta tuntuu "kivalta".

Pitäisi siis mennä ostamaan uudet lenkkarit, jotka kestäisivät sitten sen seuraavan vuoden.. tai jotain. Kenkäkaupoissa kiertely ei huvita, mutta ei kait tässä kohta muukaan auta. Kenkäkauppojen nautittavuutta ei lisää ainakaan tietämys siitä kuinka hankalaa epä-parisille jaloilleni on löytää sopivia kenkiä (niiden pitää myös tuntua hyviltä, ei pelkästään olla oikean kokoiset, mikä jo yksistään aiheuttaa ongelmia - koko eroa kun on pari-kolme numeroa) ja toisaalta kenkäkauppiaiden ihmettelevä/nuiva suhtautuminen palvelemiseeni. Tosin yleensä siinä vaiheessa ääni muuttuu kellossa, kun kerron ostavani kaksi paria kenkiä..
Ja olisivatpa ainakin, kotvan aikaa, puhtaammat kuin nämä nykyiset

Vasen	Oikea

Joskus on tullut mietittyä kyllä, että olisiko se helpompaa jos juoksisi agikentillä ihan vaan paljain jaloin? Varsinkin nurmikkokisoissa, kun ei olisi epämiellyttäviä kiviä jalkojen alla. Mutta, homma kun ei ole niinkään simppeli (puhumattakaan siitä, että paljaitten jalkojen alla ei ehkä olisi paljoa pitoa, tosin ei oikean jalan kengässäkään mitään erityiskuviointeja ole..), sillä

omituisuus-jalkani eivät ole vain jalkaterän pituussuunnassa eri pituiset vaan myös löytyy sitä korkeuseroa. Eli jos kulkisin paljon ilman kenkiä / avojaloin niin selkä kipeytyisi kun jalat eivät kohtaisi tasaisesti maata.. tai jotain.

Ehkä olisi helpompaa (joskin vieläkin hullunkurisempaa ), jos minunkin jalat olisivat tällaiset:

Ke-päivän agiharkat

Pirkko ystävällisesti veti meille harkat tänäänkin. Siis lähinnä mulle & Nemille, mutta kyllä Merrikin sai hieman agiliitää välissä, jotta Nemi sai hengähtää (minä en..).


Yllä esteet joita treenattiin ja rataharkka oli about tuollainen.

Eli koira odottamaa ekan esteen taakse. Itse ensin 2-esteen kohdalle (tai hieman sitä ennen), naama kohti koiraa. Kutsu/käsky hypylle ja samalla peruutusta, ja kun koira oli hypyllä nro 2 niin kädellä vippaus/kääntö ja palkka koiralle. Siis ohjaus koko ajan oikealla kädellä. Ajoitus tärkeää ettei koira mene liian kauaksi esteeltä. Vähitellen lyhensin peruutusmatkaani, ja vähensin palkkausta 2-esteen jälkeen. Kuitenkin niin, että koira tuli käteen.
Sitten hyppy-käsky 3-esteelle ja pieni vartalokäännös/haltuunotto, jotta koira ei edennyt liikaa jotta sen sai 4 ja 5 hypyillekin.
Nemi haki kyllä hienosti sen 4-hypyn jahka olin saanut sen käännöksen 2-hypyn jälkeen toimimaan.

Mietinnässä oli haltuunotto-käsky. Eli mitä kannattaisi käyttää. Nyt sanoin 'tänne', mutta radalla 'Nemi' on napakampi. Kääntyy siis paremmin.

Lisäksi tein niin, että en päästänyt koiraa 4-hypylle vaan otin käännöksen myös 3-hypyn jälkeen. Ensin Nemsku hyppeli ohi, mutta kun ajoitus oli kohdallaan niin tuokin rupesi toimimaan.

Treenasimme myös 'hyppysuoraa', esteet: 4, 3, 2 (ne oli radalla ns suorassa linjassa). Eli mulle luottoa siihen, että vinosti olevat esteet voivat olla koiralle suorassa. Ja itse liikkeelle kun koira oli ekalla esteellä - ja tulihan se ne hypyt ihan hyvin. Vielä kun muistaisin katsoakin siihen koiraan...

Yksittäistreeninä taas vinokeppejä hihnassa (keppejä vain 10, kun yksi on kadoksissa - eli parillisella määrällä treeniä). Kerran tuli joku sotku (otettiin alusta) muutoin meni ihan hyvin. Niin ja nyt aloitettiin metrin-parin päästä pujoa. Eli rauhoittelin koiran ja sieltä käskytystä pujoon; haki hyvin sen oikean välin.

Keinua otettiin myös pari kertaa, samoin rengasta. Keinulla hieman arpoo sitä kun keinu kallistuu, mutta jatkaa kuitenkin etenemistä. Arpomiseen ei kannattane sanoa mitään ettei epähuomiossa tule vahvistaneeksi koiran epävarmuutta. 'Stop'-käskyllä pysähtyy hyvin. Ja syö namin (joka on about 15cm:n päässä keinun alastulokohdasta). Ja sitten matka jatkuu. Renkaan kiersi pari kertaa, kun lähtö oli "puskasta".. eli ei varmaan hahmottanut koko rengasta / esteelle menoa. Lopulta suoritti renkaan pari kertaa ihan ok:sti.


Merrin kanssa otin samaa peruutus-harkkaa (lähinnä itseäni varten), eli ratapätkää. Merriä ei kiinnostanut jäädä ottamaan namia mun kädestä 2-esteen jälkeen vaan se halus edetä seuraaville esteille. Tai lopussa olevalle palkalle (Merrille käytin siinä eteen-käskyä, siis viimisille hypyille). Lisäksi Merrin kanssa treenasin ihan selkeetä kolmen suorassa linjassa olleen esteen etenemistä. Hyvinhän se neiti sinne namille loikki.

Kiiko harkat

Kiitoksia Pirkolle ratapiirrustuksesta.
Putki 13 oli hieman eri asennossa kuin kuvassa ja Merrille vielä siitäkin hieman poiketen (hieman vaikeampi kulma). Samoin Merrin rata alkoi keinulta, mutta muutoin rata näyttää hyvin tutulta.

Maanantain harkoissa kilpailijoiden ja jatkolaisten ryhmät oli yhdistetty, koska kilp. ryhmäläisiä ei ollut paikalla muita kuin Merri. Merrin kanssa harkka meni hyvin, joten juoksin sen vain kerran koska mitään tökkimisiä ei tullut. Tulipa tehtyä hyviä leikkausharjoituksia taasen - ihanaa kun leikkaukset ovat alkaneet sujumaan (vihdoinkin) meiltä

Nemin kanssa en ottanut radalla pujottelua ollenkaan. Enkä uskaltanut ohjata koiraa ihan suoraa vimppa hypyltä renkaallekaan. Eli sen otin hieman erillisenä (ilman tosin mitään koiran pysäyttämisiä), mutta se sujui kuitenkin ihan hyvin.

Tarkkana sai kyllä olla Nemin ohjauksessa. Milloin etenin liikaa ja milloin liian vähän niin että koira ohitteli hyppyjä. Hypyt 4-7 siis tuottivat hankaluuksia, ja toisaalta taas menivät ihmeenkin hyvin. Alan pikkuhiljaa tajuamaan, että  maxi-koira tekee ihan erilaiset kaarrokset kuin  medi. Tai  ehkä vain Nemi  kaartuu / irtoaa  ihan toisella lailla kuin  Merri...   
Myös muuri -hyppy -kohta tuotti ongelmia, ja toisaalta taas tuli havaittua että Nemi  seuraa todella tarkkaan mun  vartalonliikkeitä (hyvä ja huonoa asia.. ). Eli  hyppäsi muurin ja sitten tuli välistä pois, tai ei  edes kerennyt hypätä koko muuria kun mä jo  kääntymiselläni ohjasin sen sieltä pois.

Lisäksi treenasin pujoa, vinokepeillä. Nemillä oli hinku esteelle. Hyvin meni, molemmin puolin

Perjantai-aamu

Lisää agia Nemille (samalla myös Merri ja Nucca saivat hieman agiliitää, jotta Nemille tuli hieman taukoa eri harjoitusten välillä. Muutoin ei niistä sen enempiä, muttako että Merrikin suoriutui hienosti rataharkasta) aamutuimaan, ennen aamuruuan syöntiä.

Renkaan vahvistusta, edelleen yksittäisenä esteenä ja pallo palkkana. Jälleen pelkkiä onnistuneita suorituksia, about 5 kipaletta.

Pujottelu. Sama metodi kuin viimeksi. Ensin "paremmalta" puolelta, ja kun se meni heti tosi hienosti niin sitten vaikeammalta puoleltakin. Missä ei ollut Nemillä mitään vaikeuksia. Joten harkattiin pelkästään sitä ns.hankalampaa puolta (vain mun päässä se hankaluus..). Yks kerta taisi mennä vähän huonommin, mutta siinäkin Nemi itse hakeutui takas pujoon ja pujotteli ne pari viimeistäkin keppiä. Oisko tehty jotain puolisen tusinaa toistoa yhteensä.

Keinu. Nemi hakee aika hyvin jo sitä kohtaa missä keinu kallistuu. Käskysana lopussa "stop". Nami alustalla maassa hieman keinun edessä. Stop-käskyllä koiran etutassut maassa ja namin syönti. Ja sitten liikkeelle (käskystä). Eli keinulle ei jäädä oleskelemaan (erona puomiin ja a:han).
Nemi automaattisesti harkan aikana oikoi asentonsa ja nosti tassutkin keinun kontaktin puolelle, hyvin oon saanut sille sen kontaktien suoritustavan iskostettua päähän.. Eli ruvettiin ottamaan niin, että pysähdyksen (stop) ja namin syönnin jälkeen jatketaan matkaa eli ei kerkeä koota itseään esteelle.

Rataharkka. Esteet tikkarin/mailan mallissa. Eli hyppy ja suoraputki ja sitten ympyrässä hyppyjä. Ohjaus alkoi niin, että koira istui ekan hypyn takana ja itse menin putken päähän (1-2 metrin päähän putkesta) ja otin koiran vastaan oikealla kädellä ja kun koira oli putkessa niin käännyin ja käskytin vasemmalla (koiran puoleinen) kädellä koiran seuraavalle hypylle. Harjoitus eteni niin, että palkka oli ensin lähempänä ja sitten kauempana ja kauempana odottamassa. Ja lopulta koira teki koko kierroksen ja ihan lopuksi koko radan eli lähtö ja maali oli samassa paikkaa.
Vaikeuksia tuotti koiran pysyminen lähdössä (palautus alkuun joka kerta kun koira lähti, eli siinäkin tuli harjoitusta) ja mun oikeassa paikassa oleminen ja oikea-aikaisuus. Sekä ymmärtäminen miten tuollainen lähtö tehdään (kumpi käsi ohjaa milloinkin, mihin päin vartalo osoittaa aluksi). Eli nää on niitä mun vaikeita ohjausjuttuja (mihin on tosi hyvä saada harjoitusta). Sekä turha hyppy-hyppy-hyppy-hyppy jne käskytys. Eli vähempikin hyppy -käskyn hokeminen riittää.
Tarkoituksena siis oli, että itse pääsisi mahdollisimman vähällä liikkumisella, eikä siis tarvitsisi saatella koiraa jokaisen esteen vierelle. Eikä Nemiä tarvinnutkaan. Harkka meni hyvin, paremmin kuin hyvin! (muttei nyt ehkä ihan kympin arvoisesti kuitenkaan)



Nyt on koirilla pari päivää taukoa agista ja ensi viikolla jatketaan harjoittelua. Kiitoksia Pirkolle (taas kerran) Nemi-Nissanin valmennuksesta

Haukkis-harkat

Illalla oli vuorossa Merrin ja Nupen harkat Haukkiksella. Rata oli pitkä (21 estettä) ja haasteellinen. Mutta se meni loistavasti! Lopussa oli etenemissuora, jolle Merri lähti hyvin (lopussa odotti palkka). Aamulla Merrillekin otettu etenemisharkka oli ilmeisesti hyvin muistissa, joten koiruus ei vilkuillutkaan mua (vaan kirmasi kohti makkaraa). Sain tehtyä leikkauksen putken luona (putki puomin alla) ja muitakin hyviä ohjausharjoituksia.

Mainiot fiilikset jäi Merrinkin treeneistä

Aamuagia, torstai

Aloitettiinpa (tahi jatkettiin, ihan miten vaan) Nemin uuden tyylin mukaiset agiharkat. Torstaiaamuna oli ohjelmanumerossa vuorossa etenemistä, rengas ja pujottelu.

Eli suoraputki, ja kaksi aitaa. Palkka aitojen jälkeen makupala-alustalle. Tuli otettua suorasta linjasta putkeen lähetyksiä ja "eteen" käskyn vahvistusta. Samoin hieman vinommasti putkeen lähetystä ja sitä Eteen! -käskyä. Harjoitus meni hyvin

Rengas. Molemmilta puolilta, pelkkää rengasta. Palkkana pallo (Pirkko heitti, joten mun ei tarvinnut sählätä palkan kanssa). Meni joka kerta oikein

Pujottelu. Vinokepit. Koira hihnassa. Palkka lopussa. Pientä säätämistä itselläni vielä sen hihnan kanssa, muutamilla kerroilla meni pieleen about puolivälissä - joko mun hihnatonttuilujen takia tai jostain muusta syystä. Onnistuneita suorituksia saatiin aikaiseksi kuitenkin pari kolme - treenattiin siis vain "helpompaa" puolta.

Alaosaston toiminta

Niin, olen sitten päättänyt luopua (ainakin toistaiseksi) Lappalaiskoirat ry:n Oulun alaosaston yhteyshenkilön roolistani (samoin kuin en päivitä enää tuloksiakaan yhdistyksen sivuille, koska sivut ovat uudistuneet ja päivittäjä vaihtunut). Yhteyshlön haku on meneillään, eli toivottavasti innokkaita ihmisiä löytyy.  

Toiminta alueella voi olla tekijänsä näköistä, eli mitään pakotteita ei käytetä - vaan pehmeitä menetelmiä (ehheh). Alueella on kuitenkin paljon lappalaiskoiria- ja innokkaita harrastajia. Lajiin kuin lajiin riittää tulijoita, samoin kuin varmasti yhteisiin lenkkeily/ulkoilupäiviin (jälkimmäisten järjestäminen on kyllä itseltä jäänyt varsin vähälle).

"Mun aikana" on järkätty (ei välttämättä just mun toimesta, alaosastossa kun on/oli pari muutakin hlöä) ainakin seuraavia aktiviteettejä:

• Syksyllä 2002 ulkoiltiin Muhoksella, Pilpasuolla ja Virpiniemessä
• Helmikuussa 2003 oli joukkotarkastus Eläinlääkäriasema Akuutissa
• Maaliskuussa 2003 pidettiin kurssi yhdessä PLS:n Oulun osaston kanssa otsikolla Tilanteiden hallinta. Kurssin veti okko-kouluttaja Silja Virranniemi.
• Heinäkuussa 2003 pidettiin viikonloppu leiri Kiimingissä. Kermikkä.
• Agilityn alkeiskurssi 2.11.03-11.1.04
• Agilityn jatkokurssi 18.1.-28.3.04
• Arkitoko syksy 04
• Näyttelytottumus syksy 04
• Näyttelytottumus kevät 05
• Arkitoko kevät 05
• Näyttelytottumus syksy 05
• Jalostustarkastus & ulkoilupäivä Virpiniemessä 24.9.05
• Agilitypäivä Kiimingissä 2.10.05
• Agilityä, Kempeleessä. Kahdessa ryhmässä: alkeis- ja jatko. Ryhmät kokoontuivat sunnuntaisin helmi- - huhtikuussa -06.
• Epävirallinen tokokoe 27.06.06
• Epävirallinen tokokoe 4.10.06 Oulussa, tuomarina Taina Heikkinen
• Agility- ja tokoharjoitukset Virpiniemessä Okk-Areenalla loka--joulukuussa 06. Agilitykouluttajana toimi Johanna Kenttälä, toko itseohjautuvana.
• Agility- ja tokoharjoitukset Virpiniemessä Okk-Areenalla tammi-huhtikuusa 07. Agikouluttajana Johanna K. ja Kaisa H., toko itseohjautuvana.
• Agilityharjoituksia kolmessa ryhmässä (alkeis, jatko ja kilpailuvalmiit) yhteistyössä Kiimingin koiraharrastajien kanssa. Kesäkaudella 07. Kouluttajina Kaisa H. & Johanna K.

Elo-syys(-ja loka, säistä riippuen)kuussa vedän vielä lappalaispainotteiset agilityharjoitukset Kiimingissä, jonka jälkeen jättäydyn taka-alalle (muiden tavisten joukkoon).

Kehumisesta

Voihan ville! 

Nemi on siitä hauska tapaus, että sille riittää palkaksi toisinaan pelkät kehut. Se saattaa hyvistä kehumisista oikeassa tilanteessa "mennä ihan banaaneiksi" Ja olinkin ajatellut, ja sitä myös toteuttanut, että välillä vain kehun koiraa kun se tekee jotain oikein. Niin sen häntä alkaa vatkaamaan ja koira on onnesta soikeana. Tokihan ymmärrän sen ettei sitä voi kaikkialla käyttää, ainakaan ylitsevuotavaa kehumista - kun Nemillä homma menee sitten äärimmäisyyksiin ja se vaan on niin onnellista pientä koiraa, että. Ja saattaa unhoittaa sen mitä se oli tekemässä - ja on vaan iloinen koiruus.

Nyt on sitten niin, että jos kehun koiraa (ihan vain "hyvä" eikä mitään ylitsevuotavia onnen-hihkaisuja), niin Nemipä saattaakin lopettaa tekemisensä. Siis kesken agiradan, tai ainakin katsastaakin minuun - ja se ei ehkä ole hyvä juttu. Ainakaan jos koira on justiinsa hienosti irronnut juuri niille esteille mille pitikin.

Huh, milloinpa siis muistaisin pitää suuni kiinni oikeissa paikoissa? Välillä sitä vaan on niin iloinen kun koira kerrankin osaa ja taitaa ja kehuu sitä saman tien, ja sitten se kehumisen aihe on tiessään kun koira tulee onnesta intona kohti "vähänkös olin hyvä". Mikäpä siinä jos treeni on siltä erää ohitse, silloin voidaan olla molemmat pähkinoinä toisen onnistumisesta mutta ei varmaankaan kesken harkan.. Huoh. Kylläpäs on vaikeeta


Merrin kanssa olen opetellut myös siihen, että esim kisoissa kehun sitä samalla kun ohjaan. Eikä Mersu siitä häiriinny. Mutta näköjään Nemi vielä häiriintyy.