Seuraaminen, osa2

Saamani neuvon mukaan kokeilin seuraamista Merrin kanssa kääntyillen vasemmalle. Tehden neliötä ja ympyrää. Ja kas kummaa, seuraamispaikka oli kuin olikin parempi. Nyt sitten vain käännöstreeniä enemmän. Josko se oikea paikka alkaisi pikkuhiljaa Merrillekin hahmottumaan.

Kiitoksia vaan vinkistä lapinkoira-tokoilijalle, Raaheen

Agilityn vapaavuoro / ti 27.2.

Kävimme taasen tutulla kokoonpanolla hallilla päiväreeneissä. Rakensimme mukaelman Nemin ma-illan ratatreenistä (lopetettiin rata hyppyyn ennen a:ta - ma-harkassa a-oli siis eripaikassa kuin tuossa "kartassa"). Rata meni siis about näin:


Nemin oli hyvin vaikea hahmottaa radalla ollutta rengasta. Joten aloitin tuon ratapätkän suoraan renkaalta. Aluksi sain Nemin irtoamaan todella hyvin renkaalta putkelle, jolloin jäin itse putken alkupäähän odottamaan, että koira tulee putkesta ulos ja sitten kutsuin koiraa ja ohjasin sen hypylle. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana etten liikkunut liian aikaisin - jolloin vedin koiran hypyn ohi, jos siis säntäilin yhtään lähelle putkea.
Palkkasin koiran narupallolla, mistä se oli hyvin innoissaan Tosin vähän turhankin innoissaan, sillä lopulta sen keskittyminen itse tekemiseen herpaantui, kun se odotti (katsoi) milloin pallo lentää. Se kultainen keskitie Nemin palkkauksessa on edelleen löytämättä, mutta olin silti iloissani, että Nemiä kiinnosti hallissa myös lelupalkkaus.

Reenailin myös radasta vain osia, tai yhtä estettä. Rengasta otimme paljonkin yksittäisenä esteenä. Tai jatkettuna putkelle. Itse vaan ilmeisesti ohjailin Nemiä sinne putkeen vähän miten sattuu. Eikä koira sitten joka kerta sinne irronnutkaan. Rengasta otimme molemmilta puolilta, joista toinen on huomattavasti heikommalla tolalla.

Merkille pantavaa oli myös se, että Nemi ei edes katsonut a:n suuntaan. Vaikka se olisi ollut "melkein" radalla. Harhaesteenä siis vain. Ihan lopuksi otin tuon a:n vielä yksittäisenä - ihan hyvin Nemi jää istumaan a:n kontaktille.

Saimme hieman häiriötekijöitä treeneihin, kun jossain välissä harjoitteluamme halliin tuli muitakin. Hieman Nemillä meni pasmat sekaisin (haukkui paljon), mutta onneksi se ei kuitenkaan menettänyt työskentelyintoaan kokonaan. Hyvää treeniä Nepsulle, että edelleen pitää voida toimia vaikka ympärillä tapahtuisi muutakin.

Harjoittelimme myös hitusen verran pujottelua. Sekä putkesta tullessa että erikseen, ihan kivasti meni pujo-harkat.

Kiitoksia Pirkolle kommenteista, varsinkin Nemin kanssa treenaillessani. Enpä olisi itse hoksannut moniakaan erheistäni..

Merrin kanssa harjoittelin rataa hieman erillälailla. Eli 6 hypyn jälkeen renkaalle (esteet olivat varmaan oikeesti hieman toisin..) ja sitten loppuhyppy. Maassa oli joku törppö, jonka Merri huomasi ja luuli siellä olevan palkkaa. Laitoinkin sinne sitten namusia ja yritin treenailla eteen -menoa. Enemmän ja vähemmän hyvin tuloksin. Eli Merri kyllä irtosi, mutta välillä väärään aikaan - eli teki muutaman esteen ja varasti palkalle. Mutta irtosi kyllä ...

Lisäksi harjoittelimme itsenäistä pujottelua. Ensin putki - pujo, sitten rengas  - putki - pujo ja lopulta hyppy - rengas - putki - pujo. Ensin Merri oli hieman kysyvänä ennen pujottelua, mutta lähti kepeille kuitenkin käskystä. Sitten hieman napakampaa käskytystä kun koira oli putkessa, jolloin se tiesi putkesta ulos tullessaan jo minne mennä. Lopulta kun teimme koko pätkän niin jäin Merristä jälkeen, mutta ihmeen hyvin se silti meni pujoonkin. Tosin sitten vedätin sitä pujossa (kun sain koiran kiinni), vaikka tuossa pitäisi varmaan pyrkiä reenimään niin, että minä olisin jäljessä, mutta koiran pitäisi silti kyetä itsenäiseen ja nopeaan suoritukseen.
Toisaalta tässä on se ristiriita, että Merrin pujotteluunhan sain nopeutta sillä, että rupesin itse liikkumaan pujon aikana nopeammin. Mitenkähän käy, jos en olekaan ravaamassa siinä vierellä/edellä?

Epiksiä

Tulipa sitten samalla päivälle tietoa tulevista ja menevistä epävirallisista Okk-areenalla. Eli suunniteltu toko seura-cup on peruttu, tuo olisi ollut su 11.maaliskuuta. Mutta vastaavasti edellisenä päivänä 10.3 on samaisessa paikassa tarjolla ev-agiliitoa, jonne voisin ainakin suunnitella meneväni.

Kokkola 31.3

Ilmoitin Nemin tänään ensimmäiseen AVOimen luokan näyttelyynsä eli Kokkolan ryhmänäyttelyyn, mikä on samana päivänä kun Merri täyttää 6v. Eli 2 päivää Nemin 2v. synttäreiden jälkeen. Kokkolassa lappalaiskoirat tuomaroi Tuula Pratt. 

Keinua & keppejä

Nemin agilityharjoituksissa oli tällä kertaa runsas osanotto. Joten kävi niin ettemme kerenneet treenimään pitempää rataa oikeastaan ollenkaan. Tai otimme siitä alusta (seuraavan ryhmän rakennellessa jo rataansa) hyppyä, rengasta ja suoraa putkea. Tosin Nemi alkoi käydä levottomaksi kaikesta siitä ulkopuolella tapahtuvasta hyörinästä. Toisaalta tuli havaittua, että Nemi ei hypännyt rengasta, koska sillä oli liian kiire Niinan (lue:palkan) luo. Eli tuota, että joku on palkan kanssa vastaanottamassa / esteiden päässä pitää käyttää harkiten. Näyttää olevan välillä liiankin hyvä houkutin.

Harjoittelimme siis tällä kertaa vain pujottelua ja keinua. Erikseen siis. Keinulla Sanna oli avustamassa koirakkoja. Aluksi S hidasti/pehmensi keinun rämähdystä, mutta lopuksi tehtiin ihan rämähdyksen kanssa ja ihan hyvin se niinkin meni. Hieman Nemi reagoi rämähdykseen muttei kuitenkaan lakannut työskentelemästä eli hyppinyt pois esteeltä (keinua harjoittelimme siis koko ajan niin, että koira oli hihnassa - kaiken varalta)

Lisäksi harjoittelin muutaman suorituksen erissä, useaan otteeseen pujottelua. Se vääräkin puoli sujui, jahka sain meidät aseteltua niin (Nemin mielestä tuntuu olevan epäloogista, että se olisi minun oikealla puolellani). Välillä otimme pujoa myös puolikkailla kepeillä. Ihmeekseni onnistuimme muutaman kerran myös aita - pujottelu -yhdistelmässä eli Nemi haki hienosti pujottelun oikean välin hypättyään ensin sen hypyn, kunhan minä olin vain menossa mukana ja kerkesin käskyttämään koiraa.

Agiliidosta & kisaamisesta

Kääk! Agilityliiton sivuilta löytyy mainio kisakalenteri. Sieltä vaan kisoja bongailemaan  Keväällä / kesällä / syksyllä sitä sitten taas huristellaan  pitkin maata agikisojen perässä.

Pitäisi varmaan pikkuhiljaa hankkia myös agilitylisenssi, ettei sitten vaan toukokuun jälkeen kävisi niin hullusti ettei pääsisikään kisaamaan.

Toko-sunnuntai

Jätin tänään tarkoituksella lappalais-treenit väliin jottei oleskelustamme Virpiniemessä tulisi niin pitkää. Eli saavuimme Okk-areenan tuntumaan hieman ennen kuutta. Päätin myös kokeilla häkin tuomista sisälle halliin, eli retuutin vuoron perään halliin Merrin, sitten Nemin ja lopulta sen häkinkin. Nemi pääsi siis edelleen viettämään häkki-elämää, mutta tällä kertaa hallin sisällä. Samalla kuin minä tokoilin Merrin kanssa. Laitoin häkin päälle myös viltin, jottei koira näkisi ulos eikä sen tarvitsisi kommentoida kaikkea näkemäänsä. Hetken verran Nemi oli hieman levoton, mutta asettui lopulta olemaan ihan hiljaa. Joten sikäli mikäli kokeilu oli ihan onnistunut  - mielestäni Nemi oli myös paremmin kuulolla tokoharkoissa kuin aiemmin, joten ehkä tästä oli hyötyä. Ja saatetaan vekslata koko omaisuus halliin toistekin.

Merrin treeneissä teimme muutaman liikkeet liikkeenomaisesti. Ensin "kehään meno" ja paikallaolo kaikille yhteisenä osiona ja sitten jokainen sai ottaa kolme haluamaansa liikettä yksittäin. Kehään menossa Merri oli aika tuttavallinen..  mutta parempi kait se kuin pelokkuus.
Paikallamakuu meni ihan kivasti. Pysyi sen 2min paikallaan. Kun tulin takaisin niin palkkasin koiran etutassujen väliin. Mutta tullessani koiran vierelle niin se nousi istumaan. Eli se ennakointi.. Onneksi olin kuitenkin palkannut sen jo siitä paikallaolosta jo.

Paikallaolon jälkeen muutama muu koira suoritti omat liikkeensä ja mietin vielä viimeiseen asti mitkä kolme liikettä me tekisimme. Päädyin hihnassa seuraamiseen, liikkeestä maahanmenoon ja hyppyyn.

Seuraaminen. Merrin kontakti oli kuulemma ihan hyvä, hieman jossain kohtaa oli herppaantumista, mutta ihmeen vähän kuitenkin. Juoksuosuus ja käännökset menivät ihan hyvin. Hieman Merri myös edistää seuraamisessa, kuten tuossa jokin aika sitten tuli havaittua. Eli ei enää pallo palkkaa, ainakaan eteenpäin heitettynä seuraamisesta. Ja muutenkin pitää miettiä, että millainen palkkaus olisi Merrille parasta. Perusasennot olivat aika vinot. (muita Ammin kommentteja en nyt tähän hätään muista)

Liikkeestä maahanmeno. Muutoin hyvä, mutta Merrin makuuasento vino. Maahanmeno oli (kuulemma) kivan nopea. Mutta kun palasin koiran luo, niin se vanha tuttu ennakointi nosti taas päätään. Eli koira istui ennen kuin sain luvan käskytykseen.

Hyppy. Hyppäsi hyvin käskystä ja jäi seisomaan (muistin jopa käskeä). Sitten tuli itselle epävarmuus eli mennäänkö esteen taakse vasta luvan kanssa vai itsekseen. Eli liikahdin hieman, jolloin koirakin rupesi liikkumaan. Kun lupa tuli palasin koiran vierelle, tässä vaiheessa Merri vielä seisoi, mutta kun olin sen vieressä niin se istahti..
Eli tosi vähän liikkeiden tekoa loppuun asti. Treenatessa siis. Joskus toki niitä loppu-asentojakin ja osia, mutta enimmäkseen vapautusta ja palkkausta jo aiemmin.

Ihan kivasti silti nuo liikkeet mielestäni menivät Hiottavaa toki riittää, mutta riemuitaan silti hetki pienistä onnistumisista. Ja toisaalta mikäpä hioskellessa, sillä Merrille on jostain tullut ihan uutta intoa tokoiluun(kin). Innokkaan ja aktiivisen koiran kanssa on ilo touhuta.

Kun Merrin harjoitukset alkoivat olla lopullaan, niin siirsin tavararöykkiöni hallin toiselle puolelle ja vaihdoin Merrin Nemin sijasta häkkiin. Nemi oli into-piukkana kun pääsi ulos häkistä, ja Merri protestoi häkkiin joutumistaan. Nolona välillä kuuntelin, kun Merri haukkua paukutti häkissä (vaikka viltti oli peittona eli se ei nähnyt sieltä mitään) meidän treenatessa. Onneksi Mersukin sentään oli välillä ihan hiljaa, mutta selvästi se asettui Nemiä huonommin häkkielämäänsä.

Nemin harkat aloitettiin koiran kanssa kuljeskelulla (ei vars seuraamista) ja satunnaisilla seiso-käskyillä (Tiina sanoi milloin koiria piti käskyttää). Nemi keskittyi enemmänkin lattian haisteluun, joten meidän harjoittelu oli vähän sitä sun tätä.

Seuraavaksi oli vuorossa paikallamakuu, jonka minä mokasin. Otin kerrankin etäisyyttä kunnolla koiraan. Mutta "ohjeiden" vastaisesti pidensin samalla myös aikaa. Pieleenhän se meni Siis Nemi on kyllä kotona ollut paikoillaan ylikin 2min muttei aiemmin yhteistreeneissä tai muissa yhtä häiriöllisissä paikoissa. Hieman olin kyllä huolissani Nemin pysymisestä, koska se kuikuili ympäriinsä, haisteli maata sen mitä paikallaan makuultaan pystyi ja muutenkin "puuhasteli". Nostaen jopa pyllynsä ylos hetkiseksi, pysyen muutoin paikallaan. Siinä vaiheessa kun 2 minuutista olisi ollut jälellä n.15sek (tai jotain) niin Nemi nousi ylös ja jolkotteli verkkaisesti mua vastaan... Sinällään jos pientä lohtua hakee niin tuo oli pisin paikallaolo minkä Nemi on tehnyt yht.treeneissä tai vastaavassa tilanteessa.

Sitten oli vuorossa päivän teema eli liikkeestä seisominen, joka tehtiin vuoron perään muiden antaessa lopuksi kommentteja. Nemin kanssa tämäkin liike meni harakoille. Kun otin koiran irti taluttimesta, niin se lähti haahuilemaan. Sain sen luokseni. Mutta kun käskytin koiran seuraamiseen niin se ei lähtenytkään, vasta kun sanoin sen nimen niin se tuli mukaani. Seisomaan se jäi, kun näytin kädellä, pysähdyin ja käännyin koiraan päin. Nemi jäi ihan hyvin seisomaan. Kävelin tarvittavan matkan päähän ja käännyin koiraan päin. Meni pari sadasosa sekuntia ja Nemi kirmasi mun luo. Otettiin uusiksi ja lähes sama juttu. Ja taas uusiksi niin että palkkasin koiran jo siitä seisastumisesta enkä ottanut välimatkaa koiraan.

Kommenteiksi saimme mm sen, että käskytys voisi olla jämäkämpää/käskevämpää. Eli Nemi odottelee sitä viimeistä terävämpää käskyä ennen kuin toimii. Esim juuri seuraamisessa ja siinä liikkeelle lähdössä. Samoin takapakkia ko liikkeeseen ja toisaalta joku avuista pois, mieluiten koiraan päin kääntyminen.

Tuon jälkeen kun oli vapaampaa treenausta ja treenailin mm seuraamisen liikkeelle lähtöjä, pysähdyksiä ja sitä seisomista niin että pysäytin koiran namikädellä (palkka heti) ja sitten vapautus. Niin tuli pohdiskeltua, että ilmeisesti vanha (vanha ja vanha) esiintymiskammo nostaa päätään ja huomaan että tulee oma epävarmuus tokoilusta esille noissa "yksi kerrallaan, muut katsoo" -tilanteissa. Tuokin on sinällään jännä, että tuota ei nykyään ole niin paljon Merrin kanssa - mutta aiemmin kyllä muista sitä olleen senkin kanssa. Mutta nyt taas on Nemin kanssa. Eli kyseessä ei varsinaiseti ole "en tunne tokoa tarpeeksi hyvin" vaikka osittain sekin vaikuttaa (kuten aiemmin Merrin kanssa hypyn osalta), mutta myös se että Nemin kanssa touhuilu historia ei ole vielä niin pitä kuin Merrin (ei toki voi ollakaan), joten Nemin kanssa "esiintyessä" olo on epävarmempi kuin mitä Merrin kanssa.
Johon heti tulee näyttelyiden puolelta poikkeus, kun Nemi oli niissä heti alusta asti jotenkin niin rento ja tuntui tietävän jopa minuakin paremmin mitä siellä tehdään..

No, mutta takaisin Nemskun reeneihin. Lopuksi ottimme vielä tokohyppyä. Ilman mitään namilautasia, Nemi kun irtosi hypylle ihan hyvin ilman sitäkin. Pari kertaa piti yrittää ennen kuin olin tarpeeksi nopea antamaan palkan heti hyppyesteen yli toiselle puolelle koiralle. Ensin se nimittäin kääntyi heti (hah! oivallus, tämähän oli toisaalta hyvä asia, sillä agissa hypellessä Nemillä on aina pitkät kaarrokset, nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan vaan koira kääntyi "mun käteen" hakemaan namia) esteen sivulle kiertäen takaisin mun luo ts palkan luo. Mutta mun käteen kuitennii. Tuossa Nemi oli nopea. Joten mun täytyi lähteä liikkeelle samalla kuin Nemikin ja työntää käsi & palkka lautojen yli toiselle puolelle, jotta Nemi ei kauheasti liikkuisi minnekään ja olisi suht keskellä hyppyestettä.

Jossain välissä otimme myös pujotteluun muutamaan kertaan, kun este oli jätetty niin sopivasti esille. Nemi pujotteli ihan kivalla nopeudella, ilman haukkumista

Kiitoksia taas Ammille & Tiinalle treeneistä ja neuvoista, koitamme ottaa opiksemme...

Hemmetin moottorikelkat

Tänään oli yksi niistä talven ensimmäisistä todella kauniista talvipäivistä. Siis sellaisista jolloin olisi ollut aikaa ja tilaisuutta mennä koirien kanssa telmimään ulos. Lähdinkin päivällä sillä asenteella ja mielellä koirien kanssa lenkille, että nyt tehdään mukava pitkä lenkura. Niin, että koirat saavat kirmailla irti tovin jos toisenkin. Varustauduin nameilla, varan vuoksi, jotta pystyisin kutsumaan koiria tarvittaessa ja välillä muutenkin luokseni.

Hetken matkaa kuljettuamme ihan normaalia hihnakävelyä kuulostelin, että moottorikelkkojen ääntä tms pärinää kuuluu jostain. Koitin paikallistaa äänen tulosuuntaa ja miettiä reittivaihtoehtoa sen mukaan. Kuvittelin päätelleeni oikeen mistä pärinä kuuluu ja lähdin about vastakkaiseen suuntaan eräälle metsäiselle polulle. Polku kulkee läheltä asutusta, joten päätin etten päästä koiria irti vasta kun olemme tulleet talojen ohi pelloille saakka. Koirat olivat ihan into-tohkeissaan - ko. reittiä en ollutkaan kulkenut sitten kuin viimeksi viime talvena. Mutta jotkut muut olivat, joten siellä meni ihan selkeä polku.

Kun pääsimme pellon laitaan, niin en onneksi kerennyt irroittaa koirien hihnoja, kun lähes vastakkaiselta puolelta peltoja, pienen kukkulan päältä alkoi kuulua moottorin pörinää. Ja eipä aikaakaan kun mäkeä alas kaahasi, ei moottorikelkka vaan mönkijä. Kun koirat huomasivat sen, niin alkoi raivoisa haukkuminen. Ja eikä mitä, mönkijä tuli tietysti juuri siitä kohtaa missä me olimme. Siirryin pari metriä polulta syrjään hankeen ja seisoin tukevasti kinoksessa pitäen tiukasti koirien remmeistä kiinni. Mönkijä toki hidasti hieman menoaan ajaessaan meidän ohitse, enkä minä onnekseni kaatunut vaikkei se kyllä kaukana ollut.

Tiedän, Merrin käyttäytyminen ei ollut ollenkaan kaunista. Nemi haukkui siinä missä Merrikin, mutta Merri oli ihan raivopäisenä. Tiedän myös sen, tietysti, että mönkijöillä ja moottorikelkkailijoilla on ihan yhtäläinen oikeus liikkua siellä - kauniina sunnuntaisena päivänä. Mutta silti minua tympäsi.

Pörinää kuului edelleen, joten en edelleenkään tohtinut päästää koiria irti. Kelkkoja tai mönkijöitä ei kuitenkaan näkynyt, joten kuljettuamme palan matkaa rauhallista tietä pitkin poikkesin taas pellolle (eri kuin se edellinen) ja päästin koirat irti. Merri & Nemi kinusivat, juoksivat, loikkivat ja touhusivat innoissaan hangessa. En kulkenut tallattuja reittejä vaan talloin pitkin peltoa. Kunnes, näin muutama sata metriä edessämme moottorikelkan tulevan kohti. Kiljuin koirat luokseni, onneksi ne tulivat (olin jo aiemmin "muistutellut" niitä taskussani olevista herkuista), annoin namia ja pistin koirat remmiin. M-kelkka ei kuitenkaan tullut sille pellolle vaan ajoi jonnekin muualle. Onneksi näin, mutta koiria en tohtinut enää päästää muutoinkin kuin remmin perässään hieman vapaammin nuuskuttamaan. Juuri kun olimme tulossa pois pellolta (pienen metsän läpi) niin ko pellolle oli menossa joku hiihtäjä, jolle Nemi "lausui muutaman valitun sanan". Se siis siitä "mukavasta sunnuntai-lenkistä".

Agi-lauantai

Liidettiin eilen Merrin kanssa kahden startin verran Okk-areenalla, Vesa Sivosen tuomaroimilla radoilla. Ihmeekseni huomasin, että nuo olivat vasta 3. ja 4. kerta meille Vesan radoilla. ->tilastot.

Näihin kisoihin liittyi kaikenlaista muutakin kuin se itse kisaaminen, toimitsijana toki olen ollut monta monituista kertaa ennenkin omissa kisoissa. Mutta nyt olin ensikertaa myös ilmoittautumisten vastaanottajana, joka ei tarkoittanutkaan vain sitä, että olisin kantanut selkä vääränä postilaatikostamme ilmoittautumiskirjeitä kotiin ja kirjannut ne koneelle ilmoittatuneiden joukkoon. (aluksi minulle melkein oli tuollainen käsitys ko toimeen kuuluvista tehtävistä ). Onneksi sain hyvät avut (kiitos Niina & kump.), joten taisin lopulta selviytyä kunnialla kaikista oleellista tehtävistäni.
Itse kisapäivänä olin myös 1-luokassa töissä, tällä kertaa tuomarin sihteerinä.

Siinä vaiheessa, kun 3-luokkien ensimmäinen rt oli ohitse ja olisi kohta ollut vuoro mennä radalle olo oli aika "tööt". Edellisenä iltana tuomarisihteerinlappujen järjestely yms puuhat ja turhan pitkä valvominen, aikainen herätys, aikaisin kisapaikalle tulo, tehdyt tehtävät jne alkoivat verottaa skarppiutta.

Tuosta huolimatta rata meni ihmeenkin hyvin. Vaikka ohjasin Merriä "puoli unessa" (juosten toki jne). Vasta kielto keinulta herätti minut, keinun jälkeen oli puomi, jonka alastulossa Merri pysähtyi kontaktin yläosaan. En huomannut koskettiko Merri kontaktiin vai ei, joten meni tovi että sain käskytettyä sen kunnolla alas asti. Lopuksi oli vielä kolme hyppyä, joista yhden ohi koira melkein juoksi, onneksi sain sen kuitenkin pelastettua.
Unisuudeta huolimatta radalla oli ihan hyviä pätkiä kuten esim yks persjättö jonka tajusin tehdä valssin sijaan ja pujoon meno oli hyvä ja se pujo muutenkin.
Tuloksena yks kielto + n.12sek yliaikaa.

Toisena ratana oli hyppäri, jossa oli melkoista kieputusta. Ja valssi-paikkoja riitti. Ja takaa-hyppyjä. Rata alkoi renkaalta, jonka jälkeen oli hyppy niin vinosti, että en tohtinut mennä vastaanottamaan kovinkaan kaukaa vaan menin vain about 1 ja 2 esteiden väliin ja sitten koira liikkeelle.
Koiran tullessa (toisesta) putkesta mun oli tarkoitus tehdä persjättö ennen pituutta, mutta suunnitelmaa piti muuttaa lennosta koska näytti etten ehtisikään tekemään sitä. Joten valssasin. En usko, että Merri olisi irronnut pituudelle leikkauksella. Valssi oli luultavasti hieman myöhässä ja/tai muuten vain hidas. Eli ei paras mahdollinen juttu, mutta.. Tälläkin radalla pujo mentiin "vaikeammalta" puolelta, ihan hyvin sujui mutta hirmu vedätystä en uskaltanut tehdä. Tosin tällä kertaa ennakoin mielestäni aika hyvin pujon jälkeisen valssin, joten se tuli suht' ajallaan.
Lopussa oli kieputus-hyppyjä (valsseja ja takaa-hyppyjä) joiden aikana omat jalkani meinasivat mennä solmuun (eli olin kaatua, eli ohjausrytmi varmaan hieman herppaantui). Tuo kohta ts ne viimeiset n.5  hyppyä olisivat voineet olla sujuvampiakin, mutta kohtuu hyvin se kuitenniin meni.

Hämmästyttävintä tuossa hyppärissä taisi olla se, että vaikka koko päivän (kaikissa luokissa) tuntui, että tuomarilla oli tiukat ihanneajat, niin Merri ei saanut yliaikaa kuin 4,79 sekuntia!
Sinällään, kun ajattelee että edellisissä kisoissa, kun Merri voitti luokkansa niin se tulos oli 6,08. Nyt siis hieman yli sekuntia parannusta. Tällä kertaa sijoitus oli 4/8.

Tyytyväisillä mielin voimme jäädä pienelle kisatauolle. Seuraavan kerran Merri agiliitää kisoissa siis huhtikuussa.

edit: kisoissa kuultuja kommentteja Merrin agiliitämisestä:
1)koira on nopeampi kuin kyseinen hlö luulikaan/muistelikaan aiemmin nähneensä, eli edistymistä on kuulemma tapahtunut ja
2)koiruus pomppii kovin korkealle hypyissä

Jatkoryhmän treeni 22.2.-07

Tällä kertaa teimme about tällaiset rataharjoitukset. Maksien kanssa kerkesimme tekemään molemmat, mini-medien kanssa vain tämän ylemmän.





Eli aiheena putkiin syötöt, muutamat ohjauskuviot ja puomi. Ryhmäläiset osaavat jo kivasti miettiä miten koiraa kannattaisi ohjata.
Ylemmässä kuvassa putki oli hieman lähempänä puomin ylösmenokontaktia. Tässä kohtaa putki osoittautui monista koirista todella kivasti -ees-taas leikkipaikaksi. Eli koiralle selkeemmin käskytystä ja haltuunotto ennen puomille menoa, sekä tilaa hahmottaa oikea este. Huomioitavaa myös muutamille koirakoille, eli se puomin ylösmeno yhtä huolella kuin alastulokin.

Hyvältä näytti, joillakin oli kadehdittavan ihailtavia ohjauksia - mainiota, jatketaan treenausta taas ensi torstaina :)